Ultrakompakti kamera aktiiviseen elämäntyyliin?

Voin ihan rehellisesti sanoa ettei vaikuta pisarankaan vertaa. :thumbsup: JOS pitäisi valita, niin ennemmin se menisi niin päin, että jos kavereilla EI ole, niin sitten voisi ite hankkia...

 

Hohhoijaa, yllätysyllätys ei oo elvis puolessa vuodessa löytänyt mieleistään. :OI Miten joku jaksaa sua auttaa kun sun hankinnat kestää aina ikuisuuden ja mallit kerkee vaihtuun moneen kertaan.

 

Niin olenko mä sitten tässä ketjussa viime aikoina apua kerjännyt? Lähinnähän tänne on multa tullut lisää viestejä, koska A) mä olen puolustellut itseäni näitä huisinhauskoja "EtP ei vieläkään ole saanut ostettua" heittoja vastaan ja B) olen kertonut missä mennään.

Katsoppas kun se etu mulla on siitä, että mä olen käyttänyt aikaa kameran etsimiseen, on se, että mä nyt myös tiedän kameroista enemmän, olen perillä aina uusista/tulevista malleista ja osaan hakea tietoa oikeista paikoista. Eli olipa mun hakuprosessin pituus kuinka hupaisa teistä tahansa, niin mulle se on oikeastaan ihan sama, koska ainakin mä tässä samalla olen oppinut kameroista, eikä mun sitten tänne tarvi tulla kysymään apua niiden käytössä yms.

Tuo mitä pake sanoi, niin voihan se päteä tietenkin useissa asioissa, mutta kamoon: mun olisi aika vaikea uskoa sitä, että esim. herra pake ei ole mitään tuotetta ostanut sen hypen takia tai kun kavereilla on/ei ole sitä. Sehän nyt kuuluu kuluttajan luonteeseen, että joskus tulee ostettua sellaista mitä ei ole edes ajatellut ostavansa tai tarvitsevansa.

 

Käyttääkö EtP jonkun muunkin mielestä liikaa tai painottamalla sanoja "mä", "minulla", "minä" jne.? Siis näitä, ensimmäisen persoonan pronominin eri muotoja.

Vrt. Edellisen viestin ensimmäisellä lauseessa "Niin olenko mä sitten tässä ketjussa viime aikoina apua kerjännyt?" Alleviivatuista toinen sanoista on turha. Tämä vaan on ruvennut häiritsemään kun olen lukenut EtP:n tekstejä.

 

Asiasta kolmanteen, meillä oli töissä ukko, joka etsi tietokonetta.

Lähes joka viikko se kierti paikalliset kaupat läpi pyytämässä tarjousta konepaketista. Sitten kun se huomasi, että paketit parani ajan myötä, niin se tyytyväisenä kävi uudestaan ja uudestaan pyytämässä tarjousta. Töissä se sitten kehu, että vielä vähän odotan, niin tulee tämä jä tämä, ja tämä ja tämä paranee...!

Loppujen lopuksi se ravasi melkein kolme vuotta kaupoissa kysymässä, ennen kuin osti. "Hyvä, etten ostanut heti kun olis saanu Pentium kakkosen. Nyt on Pentium 4". Nuuka ukko oli muutenkin.

Että tällä tavalla. :thumbsup:

 

Tiedätkö kuinka paljon kaverisi, joilla on kamera ollut jo kaks vuotta, on tuona aikana oppinut sen kameran käyttöä ihan käytännössä? Olette vähintääkin tasoissa taidon ja tiedon suhteen ja kavereillas on 2000 otettua valokuvaa vielä ekstrana.

Eipä sillä, itsekin mietiskelen ja vertailen pitkään ennen kuin teen ostoksiani. Jossain vaiheessa se on vaan hypättävä kelkkaan. Toivotaan nyt kuitenkin, että sieltä ilmestyy sullekin sopiva malli vielä joskus. :thumbsup:

(On muuten parhaita threadeja Plazalla)

 

Olennaiseen taas keskitytään. niiles, mun vanha puolustajakin on langennut mukaan tähän. No joo, kyllähän mä käytän sitä yksikön ensimmäistä, mutta syy on vaan siinä, että mustahan täällä puhutaan yleensä eikä topiikista, niin kai sitä joutuukin käyttämään. Sitäpaitsi, jos tuollaisiin aiot keskittyä, niin mars herra peden tekstien pariin tai jonkun muun... luulenpa, että niistä löydät enemmän huomautettavaa. BTW: pede, en sanonut tuota pahalla, ja itsekin kai tiedostat, että sun tekstit ovat vähän erikoisia noin kirjoitusasunsa suhteen.

purplehaze, mä en suinkaan viitannut tuohon, mitä sä aloit käsittelemään. Mä vertasin itseäni lähinnä kuluttajaan, joka ei käytä lainkaan aikaa tietojen etsimiseen tuotteista (eli siis joka ei vielä omista kameraa tai on vasta ostanut vaan jonkun kameran). Totta kai sitä parhaiten oppii, kun käyttää itse kameraa!

Mutta siis tehän sen sanoitte: jos (ahaa, niiles, tähän olisi sopinut yksi 'mä') kerran en sitten oikeasti niin tarvitse kameraa, niin sitä suuremalla syyllä ihmettelen, miksi mun kannattaisi ostaa vaan joku halpis kamera? Eikö parempi menettelytapa olisi se, että mä ostan sen kameran, joka tuntuu musta oikealta ja joka innostaa mua, ja sitä kautta mun kuvaushalukin kasvaa.

Mä nuorempana olin juuri tuollainen mitä monet teistä ihmettelevät etten nyt ole: ostan kaikenlaisia tavaroita, mutta halvimmasta päästä. Mutta sitten mä huomasin, että mulla on kaapit täynnä rojuja, jolla en tee mitään, koska ne eivät innosta mua enkä ole niihin tyytyväinen. Mä olen vain tällainen, ja mulla on oikeus siihen. Joten eiköhän laiteta pojat ja tytöt piste tähän mun ostoprosessin pituuden ihmettelemiseen, koska oikeasti se on naurettavaa, että mua lähes arvostellaan (ja arvostellaankin) siitä, että haluan ostaa laatua ja haluan käyttää aikaa ostaakseni sellaisen tuotteen, joka miellyttää minua. Ilmeisesti sitten olisin parempi ihminen, jos ostaisin vaan jotain halpaa joka hoitaa hommansa.... Ilmeisesti tyytyväinen ei saa olla tuotteeseen, vaan tärkeintä on, että tuotteen ostossa ei vitkuttele vaan ostaa sen, joka halvimpaan mahdolliseen hintaan hoitaa sen homman mihin eniten sitä tarvii. Ja kun täällä näitä besserwissereitä näyttää olevan, niin mua sekin ihmetyttää, että nämä herrat saavat mun tuotetietojenhakuprosessin kuulostamaan siltä kuin käyttäisin kaiken aikana siihen. Vaikka mä en lukemisesta oikein tykkää, niin ei se kuulkaas kauheasti aikaa vie, jos vähän noita foorumeita käy läpi. Ja edelleenkin jos mulla kestää vaikka kaksi vuotta jonkun tavaran hankkimiseen, niin so what... siinä ajassa mä olen ehtinyt hankkia muita tavaroita, ja tämä ongelma onkin sitten siinä, että mä häpeäkseni en ole niin rikas, että voisin ostaa kaikki mitä haluaisin lyhyen ajan sisällä.

 

Hehe, kukaan ei ole sinua moittinut pitkästä hakuprosessista. Vaan siitä, että takerrut aivan epäolennaiseen ja mahdottomuuksiin tuotteen valinnassa. Kyllä, niissä ISO-toiminnassa on eroja, koossa on eroja ja nopeudessa yms vakaajissa eroja, mutta onko noilla kaikkilla ominaisuuksilla oikeasti merkitystä, kun se kamera otetaan sieltä hyllystä pölyttymästä käyttöön. Myöskin se, että olet valmis odottamaan kauan ihanne kameran ilmestymiseen kertoo suhteestasi ja tarpeistasi kameraan.

Älä hingu hyvä mies, käytä ohvia...

Tuolla tietokoneen "parannus ja odotus"-tarinallani on myös sellainen opetus, että tietokoneet ja myös digikamerat kehittyvät. Parin vuoden vanha kamera on jo huono ja elinkaari lyhyt. Eli, kun odotat sitä ihanne kameraasi vaikka vuoden verran, olisit voinut sen aikaa kuluttaa puolet kameran eliniästä mukavasti kuvaten. Kuten joku aiemmin kirjoitti, siinä ajassa kameran omistavilla ystävilläsi on tuhansittain kuvia ja kun taas sinulla tieto siitä, että hänen kameransa on paska. Kummalla on enemmän merkitystä? Vai onko tieto valtaa?

Lisäksi perustelet vitkastelua sillä, että et halua ostaa halpaa sekundaa. Tuo on nimittäin täyttä bs:tiä. Otatpa vaikkapa yksi mainitsemasi Fujin, panan ja Canonin kameroista käyttöösi, et varmastikaan tule huomamaan käytössä käytännön kannalta merkittäviä eroja. Halpaa sekundaa nuo ei missään tapauksessa ole.

Kukaan ei pakota sinua tekemään yhtään mitään, ja saat odottaa sitä F1.2 valovoimaista, ISO6400 kohinatonta, vakaajallista ja luottokortin kokoista kameraa hamaan loppuun saakka. Täällä ihmetellään vain, miten yhden kameran valitseminen on noin vaikeaa, kun kerran se kuvaaminen pitäisi olla tärkeintä.

Kannattaa myös välttää näitä netin digikamerakeskustelupalstoja. Digipuolella varsinkin viilataan sitä kuuluisaa pilkkua jostain pienestä asiasta, kun 40- vuotta valokuvausta harrastanut kuvaa ilolla "luokkaansa surkeimmalla" kameralla ja on helkkarin tyytyväinen siihen. Tämä kun ei ole välineurheilua...

Ehkäpä sinulla on enemmänkin tarvetta omistaa kamera, (jolla on "huippuominaisuudet", kun kavereillakin on) ei kuvata sillä.

 

Muista hyvä ETP, että ihan minkä kameran ostatkin, on se jo vuoden päästä vanhentunutta tekniikkaa ja kolmen vuoden päästä et ilkeä sitä enää edes käyttää, sillä sun tavalla ajattelevat kuolisivat nauruun.

 

Olen seuraillut digikameroiden kehitystä myös jonkin aikaa kun oma APS-kamerani hajosi. Digikameroiden ominaisuudet kehittyvät sellaista vauhtia että uusi ikamera on vanha vuodessa eikä missään kamerassa ole vielä sellaisia ominaisuuksia että voisi sen jälkeen unohtaa puutteet. Toki riittävän hyviä on markkinoilla, ja digikuvauksen ehdoton hyvä puoli on että kuvien näpsiminen on ilmaista ja kuvat ovat ikuisia, jos varmuuskopiointi tehdään oikein.

No, minä jähkailin ja jahkailin kunnes tulin siihen johtopäätökseen että minähän en oikeastaan tarvitse nyt kameraa tai että minulla on tärkeämpiä rahareikiä. Kameran tarve tulee ainakin minulla siitä että on tarve saattaa tapahtumia kuviksi ja koska minulla ei ole kiire uuden kameran hankintaan niin voinen ihan hyvin olla ilman kameraakin. MP3-soittimen valitsin tarkan syynin jälkeen eikä siinäkään ole kaikkia ominaisuukia mutta siinä on se tärkein ominaisuus eli se on nyt minulla ja minä tarvitsen sitä. Kameratta on pystynyt ihan hyvin elämään.

 

Plääh... On tämä taas tätä kun täytyy toistella itseään. No väännetään taas kerran rautalangasta. Otetaanpa ensiksi käsittelyyn nyt tuo tekniikan nopea eteneminen, eli tuo väite, että ostanpa minkä tahansa kameran, niin se on vanhentunut jo muutamassa vuodessa. Tiedostan tämän täysin ja hyväksyn sen. Tähän oikeastaan liitän myös tuon väitteen, että "mulle on tärkeintä se, että mulla vaan on kamera ja että se on statukseltaan ja/tai ominaisuuksiltaan parempi kuin kavereilla". No tuo on lähes täyttä bs:ää.

Merkitseekö tuotteen status/ulkonäkö/se, että "se on parempi kuin kavereilla" mitään mulle? Myönnän, että merkitsee. Mutta ostanko tuotteen noista lähtökohdista eli nimenomaan epäolennaisuuksien takia? En todellakaan. Kun mä ostan kameran, niin mä ostan sen kuvaamiseen. Mikä tekee tästä mun kameranvalintaprosessista niin "vaikean" on se, että mä vaan 1) haluan ostaa tuotteita, joihin olen tyytyväinen, ja joskus se tarkoittaa keskittymistä myös epäolennaisuuksiin ja 2) mä en ostele korvaavia tuotteita, eli jos nyt heti ostaisin kameran, niin oli se kuinka vanhentunut tahansa 2-4 vuoden päästä, niin mä en uutta kameraa silloin silti osta.

Kysymys on tässä siitä, että me ollaan kaikki erilaisia ihmisiä. Jotkut ostavat kaupasta sen kameran, joka on tarjouksessa. Jotkut ostavat "luottokorttikameran" koska tärkeintä on vain saada jonkinlaisia kuvia ja että kamera menee paidantaskuun helposti. Jotkut eivät välitä kameran ulkonäöstä tai koosta, vaan ostavat ison järkkärin saadakseen erinomaisia kuvia laadultaan. Sitten on se minun ryhmäni. Mä haluan tuntea tyytyväisyyttä tuotteeseen, koska mä olen oppinut nuoruudessa sen, että sitä katuu, jos ostaa jonkun tuotteen vain musta riippumattomien asioiden takia.

Tämä voi kuulostaa teistä aivan uskomattomalta, mutta todellakin mä kiinnitän kamerassa suorituskyvyn lisäksi huomiota ulkonäköön ja siihen, että kamera tuntuu "omalta". Sellainen kamera ei ole vielä tullut vastaan, mutta keväällä ja nyt kesällä kourallinen malleja on päässyt jo lähelle sitä, ja mulla on täysi luottamus siihen, että valmistajien seuraavista malleista löytyy jo mulle sopiva kamera. Ei, tämä ei todellakaan ole sitä "ja sitten tulet odottamaan ja odottamaan ja odottamaan..." kierrettä, vaan voin perustella sitä loogisesti: varmaan olette huomanneet, että valmistajat ovat huomanneet kuluttajien tarpeen saada pienikokoinen kamera, joka toimisi hyvin hämärässä, ja muutenkin OIS:n kaltaiset lisät ultrakompakteissa näyttävät selvästi suuntaa.

Ja siis eihän tämä nyt mitenkään ihmettelemisen arvoista ole, miten haen kameraa. Mä aloitin kysymällä täältä apua, laajensin hakuani ja samalla opin kameroista, ja nyt mä olen siinä vaiheessa, että pystyn vain rauhassa olemaan ja odottamaan sopivaa mallia. En mä elämääni siihen kuluta, ja välillä vaikka voin niitä muita hankintoja tehdä. Aloitin sikariharrastuksen, ostin sähköhammasharjan jne. Mä osaan kyllä ostaa tuotteita, enkä vain odotella. Mä vain haluan olla tyytyväinen, ja jos se tyytyväisyys tulee keskittymällä johonkin mikä teidän mielestä voi olla epäollennaista, niin toki saatte sitä ihmetellä, mutta loppujen lopuksi etenkin kun mulla on kameratietoutta kumminkin kertynyt, niin eikö ole tärkeintä, että mä saan kameran, johon MÄ olen tyytyväinen. Ja kun mä sen ostan, niin jos se suorituskyky eroaa käytännössä mitättömästi markkinoiden muiden mallien kanssa, niin so what... niihin muihin malleihin mä en olisi niin tyytyväinen. Itse asiassa, jos se suorituskykyjen ero on niin minimaalinen, niin sehän juuri vaatii keskittymistä sitten toissijaisiin, ehkä epäolennaisiinkin, ominaisuuksiin.

 

Tässä malliksi yksi cropattu kuva (kuvaserverille kelpaa max 1600x1200 kuvakoko) "yli-ikäisen" kameran ottamana. Rikkaammat jo heittäisivät mokoman kapineen roskikseen, mutta vielä se kelpaa minulle. En poistu kotoa postilaatikkoa kauemmaksi ilman tätä pokkaria (Minolta DiMAGE G400). Kameran myyntiarvo uutena lienee jossain 100-150 euron paikkeilla, koska 200 eurolla on myyty sen 6-megapikselistä isoveljeä viime syksynä (luen paikallislehdet eli tarjoukset vuoden viiveellä kesällä aurinkoa ottaessa parvekkeella).



Eniwei, kun omistaa edes tällaisen 100 euron arvoisen paskakameran, silläkin saa napattua siedettäviä kuvia ohi hurahtavista voimalaitoksista, tai mitä kumiankkoja nyt kukin tykkää tirkistellä.

 

Toiset kuvaa maisemia. DVB-G voimalaitoksia. Voi vain kuvitella miten DVB-G olisi elementissään saadessaan häärätä voimalaitoksen kimpussa. Ei kai vain ole rakenteilla vastaavaa kompaktimmassa koossa? En yhtään ihmettelisi.

 

Voi olla, että olet sitä EtP toistellut, mutta kameralla kuvataan usein muistoja. Oletko näitä saanut talteen 4 vuoden etsinnän aikana? Eikö ikinä ota päähän, kun ei ole sitä kameraa? Jos ei, niin miksi edes pohdit hankkivasi semmoista. Tuo uusien sukupolvien odottelu on mennyt sinulta jo yli hilseen. Et tule ikinä löytämään täydellistä kameraa, mutta jaksat tutkia ja pohtia. Onko tarkoituksesi hakea itsellesi uutta kameraa vielä 10 vuoden päästä, vai ajattelitko saada joskus kuviakin. Kyllä ne kuvatkin jotain roolia pitää.

 

No eipä ole näyttänyt vaan menevän perille siltikään. Niin mähän kyllä olen tehnyt selväksi, että esim. Sony T30 on jo hirmu lähellä sitä mun "täydellistä kameraa". Vaikka asia on hieman eri, niin jos mä olisin ennen plasmojen ja lcd:n varsinaista tuloa (siis sitä tuloa, jolloin ne tulivat kodinkoneliikkeisiin myyntiin hinnoilla, joita tavallinen kuolevainen pystyy maksamaan) keskustellut television ostosta, ja täällä olisi neuvottu, että ei kannata odotella vaan kannattaa vaan valita joku malli (kuvaputkitelevisioista), koska muutenhan kaikki hyvät ohjelmat jää katsomatta, niin ei varmaan tarvi edes arvailla sitä kuinka mua olisi ottanut päähän, kun sitten plasmat ja lcd:t tulivat ja olisin juuri ostanut kuvaputkitöllön.

Mä voin kyllä myöntää rehellisesti, että en mä ajattele tuota noin, että kun en osta heti kameraa, niin menetän mahdollisuuden tallentaa muistoja, joita sitten jälkeenpäin ei tietenkään voi enää tallentaa. Mutta mä veikkaan, että aika moni digipokkarista haaveileva ei myöskään ajattele asiaa noin. Ja mä luulen, että esim. moni nuori digipokkarin ostaja ei lähde sillä periaatteella liikenteeseen, että "Jos en nyt kuvaa elämääni, niin menetän muistoja".

Miksi mä sitten haluan digikameran? No sillä olisi kiva juuri kuvailla esim. illanviettoja tai vaikka lemmikkiä. Ja nykyaikanahan digikamera on käytännöllinen, jos vaikkapa haluaa näyttää kaverille vaikka millaisen tietokoneen omistaa, niin voi vaikkapa räpsäistä siitä kuvan ja lähettää sen kaverin e-mailiin.

Onhan tämä legendaarinen ketju siinä mielessä, että jostain kumman syystä porukka ihmettelee asiaa, mikä musta on ainakin päivänselvä. Kaipa tässä on se, että porukka joko ei hyväksy sitä, että joku voi harkita jonkun asian ostoa pitkän aikaa tai sitten sitä, että joku voi haluta kameran, mutta haluaa etsiä oikeaa kameraa pitkään ja näin ei pysty tallentamaan muistoja. Ehkä sitten porukka täällä näkee digikameran sillä tavalla, että se joko on välttämätön ihmiselle tai ei, ja jos se ei ole välttämätön, niin silloin sitä ei oikeasti edes tarvi.

Tai ehkä tämä johtuu siitä, että porukka luulee, että mulla on joku illuusio päässäni, että kunhan nyt odotan vielä vähän aikaa, niin varmasti täydellinen kamera poksahtaa markkinoille, ja että tätä ei koskaan oikeasti tule tapahtumaan, ja että mä olen oravanpyörässä siis. No mä myönnän, että ehkä alkuun kun en tiennyt juuri mitään digipokkarimaailmasta, niin mulla saattoi olla vähän tuollaisia ajatuksia, mutta ei enää. Kyllä mä olen realisti, mutta mä samalla kieltäydyn tyytymästä tiettyyn rajaan saakka. Mä olen sen jokaisen haaveilevani tuotteen kohdalla huomannut, että aina tulee jossain vaiheessa sellainen malli, mihin voin olla täysin tyytyväinen.

Ja kuten mä aikaisemmin sanoinkin, niin kameran odottaminen mahdollistaa muiden tavaroiden hankkimisen, kun ei tarvitse kameraan vielä laittaa rahojaan. Jos mä nyt vain noudattaisin teidän neuvoa, ja kävisin kaupasta hakemassa vaikka jonkun Casion, niin toki mulla olisi vihdoin kamera ja toki sillä saisi kuvia ja toki sen kuvanlaatu nyt tuskin eroaa paljon siitä mun "täydellisestä kamerasta". Toisaalta, mä olisin muutama sataa euroa köyhempi (tässä elämänvaiheessa se muutama sata euroa on mulle kummiskin jo sievoinen summa) ja mulla olisi kamera, johon en olisi tyytyväinen.

Eikun nyt mä tiedän mikä tässä on... Mä luulen, että porukkaa ärsyttää tämä mun sanoisinko taikauskoinen asenne, kun mä ajattelen asian niin, että tuolla jossain hamassa tulevaisuudessa odottaa kamera, joka kutsuu mua luokseen. Mä olen kyllä jokseenkin taikauskoinen myös kuluttajana, mutta aina mä olen onnistunut löytämään tuotteen, joka vaan tuntuu oikealta mun mielessä. Se johtuu sen tuotteen ulkonäön, ergonomian ja suorituskyvyn tasaisuudesta ja niiden sopivuudesta mulle (sekä vähän statuksestakin) mutta on siinä muutakin, eikä se aina mene niin, että kallein tuote on automaattisesti se, joka tuntuu "oikealta".

Mutta siinä mielessä te olette kyllä oikeassa, että jos mä vielä vuoden päästä olen digikameraa vailla tai en vieläkään ole löytänyt mua tyydyttävää mallia, niin silloin mä en ole enää realisti. Mutta nyt kun tän mun pointin voi ihan todistaakin noilla selvillä loikilla, jota valmistajat ovat digipokkariluokassa tehneet, niin mä koen vielä olevani realisti -- tai ainakin sen rajoilla.

 

Pitkällisten, kouluvuisilta alkaneiden, monivuotisten teoreettisten tutkimusten ja vertailujen (Kalle, Jallu, Ratto, Erotica, Puhallettavat Kumiankat) jälkeen olen päätynyt oikeaan virheettömään ratkaisuun, nyt lähdenkin kysymään valitun tyttösen kättä omakseni, juuri sopivasti synttäreiden aikaan, meillä kummallakin sattuu olemaan 75-vuotispäivät ylihuomenna, josko vihdoin pääsisi neitsyydestä, ikään kuin synttärilahjaksi. Otan mukaan pinsetit, suurennuslasin, ja rinkallisen ViaGaraa, kun tuppasi tuo työkalu kutistumaan käytön puutteessa miltei kadoksiin, muutamia vuosikymmeniä sitten.

 

Tuo ketju olisikin hyvä. Siinä tulisi hyvät kiistelyt taas siitä, kun en halua elää niin, että isken jonkun humalaisen alapääherpeksen omaavan muijan, nautin yön lihan iloista, ja yhdeksän kuukauden päästä mun portailla odottaa nyytti. Zing!

No joo, keskitytäänpäs olennaiseen taas tässäkin ketjussa.

 

Koetko todellakin järjelliseksi pistää rahaa kiinni kivisormuksiin elämäntilanteessa jossa sata euroa on iso raha?

 

On tää kyllä älytöntä kinastelua, mutta ei se mitään, osallistutaan silti...

Eli voin aivan täysin ymmärtää elviksen pointin tässä asiassa. Itse olen pari kertaa jo pistänyt rahojani digikameraan. Ensimmäinen oli Canonin Ixus V2 noin kolme vuotta sitten ja nyt jokin aikaa sitten se vaihtui Panasonicin FX8:iin. Molemmat on "ihan ok" kameroita, ja panassa on kivoja parannuksia ixukseen verrattuna (OIS, reilusti parempi videokuva, iso näyttö yms.), mutta tiedän että kyllä tämäkin menee kolmen vuoden sisällä vaihtoon. Ixuksellakin olisin ihan hyvin satunnaiset kuvaukset hoitanut, mutta puolet tarpeestahan onkin se, että on kiva saada joku uusi lelu. FX8:kin oli kompromissi koska FX9 ja FX01 olisivat kuitenkin olleet parempia vaihtoehtoja, mutta ei vaan jaksanut maksella satasta lisää pikkuparannuksista.

Kamerassa minäkin haen sitä että koko on niin pieni että menee hyvin taskuun, ja että sillä saa kuvia joista mahdollisimman suuri osa on niin onnistuneita ettei niitä tule jälkikäteen poistettua. Tässä on tapahtunut selvää parannusta muutamassa vuodessa mutta vieläkin olisi reilusti parannettavaa. Täydellinen ei tarvitse olla, mutta tarpeeksi hyvä. Lähivuosina siis taas vaihdetaan, mutta jos jaksaa odotella eikä ole kovin erikoista hinkua saada uutta lelua niin kyllähän odottaminen kannattaakin...

 

Hemmetin niiles! Nyt vaan bongailen noita ensimmäisiä persoonia noista yli pitkistä EtP:n lauseista :OI

Mut hyvä ketju ja tästä on saanut hyvät naurut! :thumbsup:

Jatkakaa!