Megadeth - Peace Sells... But Who's Buying? Bändin maailmanmaineeseen saatellut levy. Kolme eka biisiä täyttä rautaa. Etenkin nimikkokipale. Mukana myös pari heikompaa vetoa. Yksi yhtyeen parhaista, muttei missään nimessä paras. 4/5 Megadeth - So Far, So Good... So What Aivan loistavaa menoa läpi koko lätyn. Helminä Set the World Afire ja In My Darkest Hour. Ainoastaan 502 on vähän valjumpi esitys. Kilpailee Rust in Peacen kanssa yhtyeen parhaimman levyn tittelistä. 5/5 Megadeth - Rust in Peace Jo klassikoksi muodostunut levy. Yhtyeen legendaarisin kokoonpano. Helmiä levyn paras Hangar 18 sekä Holy Wars, Take No Prisoners ja nimikkobiisi. Ei yhtään heikkoa kappaletta. Kaikki rokkaavat täysillä. 5/5 Megadeth - Countdown to Extinction Bändin kaupallisesti menestynein levy. Hyvä levy, jossa kuitenkin on pari täytebiisiä(Captive Honour, Architecture of Aggression). Symphony of Destruction, Sweating Bullets, Skin O'My Teeth ja nimikkobiisi parhaimmat. 4/5 Megadeth - Youthanasia Muutama kunnon biisi(A Toute Le Monde, Reckoning Day, Train of Consequences), mutta muuten varsin tasapaksua menoa. Pettymys. 2½/5
Luca Turilli - The Infinite Wonders of Creation ****½ Turillin edellinen soololevy oli miehen itsensä mukaan symphonic cosmic metallia, ja siltä se todellakin kuulosti. Tällä uudella levyllä Turilli palaa takaisin maanpinnalle ja tutkailee elämän ihmeellisyyttä täällä Maapallolla. Vauhti on tippunut selvästi edellisestä levystä ja tuplabasarit loistavat poissaolollaan. Melodiat ovat edelleen kauniita ja kertsit tarttuvia. Olaf Hayer vokaaleissa on saanut parikseen Bridget Foglen ja lopputulos on kuuloaistia hyväilevä. Hieno levy mikä saa hyvälle tuulelle. There´s no word that can describe the great miracle of life My beloved wild jumping dolphins and the whale´s immortal chant At the limits of the sky shines the miracle of life All the splendour of our mother Thanks to her I am alive It´s the miracle of life
Pilkunviilaajaminäni pääsee vauhtiin, kahdessa kohtaa kirjoittamaasi lyriikkapätkää lukee miragle miraclen sijasta..
Sen verran on pakko kommentoida, että tämä taitaa olla ylipäätänsä yksi maailman parhaita levyjä. Todella hullua settiä, eikä todellakaan yhtään huonoa biisiä. :thumbsup:
Trio Töykeät - Wake Suurimmaksi osaksi erittäin hyvä, vaikka parista kappaleesta en pidä niin paljoa. Hyvin leikkisän kuuloisia biisejä. Laatukamaa. Pink Floyd - A Momentary Lapse Of Reason Kasari-Floydia. On The Turning Away -biisi yksinkertainen mahtipontisuus tuo mieleen lentäjän pojan, ja Terminal Frostille ei vedä juur mikään vertoja. Above the planet on a wing and a prayer, My grubby halo, a vapour trail in the empty air Duran Duran - Wedding Album Hankin tämän kahden loistavan biisin tähden kuulematta muita biisejä, jotka osoittautuivat suoraan sanoen kamaliksi. No, onneksi nämä kaksi biisiä kuitenkin lämmittävät: Ordinary World ja Come Undone. Moby - 18 Tämän parissa meni junamatka Kuopioon ja takaisin. Kaikista kappaleista en pidä, mutta harvoinpa niin hyvin sattuukaan. Nimikkobiisi 18 on rauhallinen ja omalaatuinen, ja pidän siitä. Muita hyviä biisejä mainitakseni: In This World, Sunday, One Of These Mornings, I'm Not Worried At All
Strapping Young Lad - The New Black Promo tuli postissa. Mukavaa menoa taas kerran, torvisektio on aina vaan niin hauska.
Ramones oli loistava bändi. Rocket to Russia on loistava levy. "We're a Happy Family", "Sheena Is a Punk Rocker" ja "Rockaway Beach" jne kuuluvat rock 'n' rollin klassikoihin. Katselin tuossa pari päivää sitten Ramonesin vanhoja keikkataltiointeja .. jestas että bändi oli TYYLIKÄS. Etenkin Johnny [R.I.P] ja Dee Dee [R.I.P.] olivat loistavia ja heiluivat lavalla kuin sarjakuvasankarit. Myös Joeyn [R.I.P] paikalleen jähmettyneessä hahmossa oli sitä "coolia" karismaa. Ramones oli aivan toista maata kuin nämä nykyiset nekrofiili-metroseksuaali-jou tyypit. Niin. Hiljennä mieluummin se työkaverisi.
Jesus Lizard: Liar Ei siinä ihan turha bändi voi olla, jos pääsee Nirvanan ollessa kuumimmillaan samalle singlelle ja vielä levyn ensimmäiseksi. Liar on loistavaa möykkää, sen uskaltaa jo yhden kuuntelun jälkeen luvata. JL kuulostaa häiriintyneeltä yhtyeeltä, jolta löytyy koukkuja ja energiaa kovimpaankin tarpeeseen. Ja Steve Albinin soundit tiedetään; karua on kuten asiaan kuuluu. Ei hirveän pitkä levy (alle 35 min) ja sehän on taito sekin, että osaa jättää palapelista ylimääräiset pois. Arvosanaksi vähintään 4, laitetaan nyt tässä vaiheessa 4+/5. PMMP: Kovemmat kädet (kumipainos) Jos kerran Annalan Marko kehtaa myöntää diggailevansa, niin totta mooses minäkin. :king: Onhan tällä levyllä tarttuvia ralleja vaikka kuinka, eivätkä tytöt ole sanoittajina ollenkaan hassumpia - joku Kumivirsi tai vaikka nimikappale on siitä loistava esimerkki. Pikkuveli olisi jäänyt kuulematta ilman PMMP:tä, hyvää työtä siinäkin. Yllättävän paljon tämä kolahti. Nyt kun vielä pääsisi keikalle. 4/5.
The Gathering - Home ***** Ei muuta kuin levy pyöriin, luurit korville ja simmut kiinni... Perfection
Viimeksi kuuntelemani levyt, tämän päivän aikana aikajärjestyksessä: Elastinen - elaksis kivi Liisanpuisto - olipa kerran konala cartelli - kuuminta hottia
aika vähän tulee kuunneltua kokonaisia levyjä kerralla mutta nyt on tullut reissattua sen verran että on autossa tullut kuunneltua jonkin verran levyjä alusta loppuun. seuraavia levyjä on tullut vuoron perään kuunneltua Ajattara: tyhjyys,kuolema, äpäre Slayer: Christ Illusion (tuolta odotin ehken vähän enemmän)
Deicide - Deicide Melvins - Houdini Tapio Rautavaara - 20 Suosikkia Pulp Fusion - Magnum Mana Mana - Complete... Kaikki Nämä tuli kuunneltua tänään duunin ja työmatkailun ohessa.
Ylhäällä Megadethin Youthanasiaa moitittiin, mutta itse vedän kannan toiseen suuntaan. Itseeni levy vetosi heti ensikuulemalta, vaikka tosiaan tasapaksuisuuttakin on tietyssä määrin. Killing Road on varsin kova biisi sekä Family Tree. Myöskin tunnetuimmat: A Tout Le Monde, Train of Consequens sekä Reconing Day ovat minun mieleeni. Neljän tähden arvoinen viidestä. Rust in Peace onkin sitten Megadethin paras levy ja ehdottomasti yksi genren parhaista julkaisuista. :thumbsup:
Aloitinpa aamun kuuntelemalla Diablon - Mimic47 levyn tuossa työmatkan aikana.. Nyt päivä jatkuu kuuntelemalla Linkin Park - Hybrid Theory levyä!
Tuli tossa illan aikana kuunneltuu autossa Von Hertzen Brothers - Approach 5/5 Scandinavian Music Group - Onnelliset Kohtaa 5/5
En nyt ala tässä Youthanasiaa kehumaan, sillä samalta se kuulostaa nytkin kuin kesäkuun alussa. Sen sijaan Peace Sellsia on tullut kuuneltua tovi jos toinenkin uudestaan ja uudestaan, ja jos kesäkuun alussa jossain määrin moitin levyä, niin tätä nykyä se kilpailee bändin parhaan levyn tittelistä yhdessä RIP:in kanssa. Etenkin Good Mourning/Black Friday ja My Last Words kipaleet ovat kohoneet kumpainenkin yhdeksi parhaimmista Megadeth biiseistä. Levyllä on oikeastaan vain yksi heikompi biisi eli I Ain't Superstitious. Kaikki muut ovat Megadethia sieltä parhaimmasta päästä. Joten uuden arvion mukaan levy saa RIP:n ja SFSGSW:n mukaisesti täydet viisi tähteä.
Tuomari Nurmio & Köyhien Ystävät: Kohdusta hautaan (1979) Parhaita suomirock -kiekkoja, mihin olen koskaan törmännyt. Tuomarin sekä Köyhien ystävien (tuleva Agents) ensimmäiset levytykset. Pitää sisällään monta upeaa biisiä; Hän on täällä tänään, Likainen tusina, Valo Yössä, Oi mutsi mutsi, Aavaa preeriaa ja 7ender. Tyylillisesti monipuolinen levy. Kantsii tsekata vaikka domari ei muuten nappaisi. "Taksin katolla vilkkuu / yön ainoa valopilkku..."
Celtic Frostin Monotheist tuli kuunneltua taas (jo varmaan 100. kerran läpi), ja on se vaan sairaan kova levy. Vuoden paras. Tai no, parasta metallia pariin vuoteen. Äärimmäisen raskas, synkkä, armoton, periksiantamaton ja katkera. Kylmiä väreitä kulkee selkäpiitä pisin useammassakin biisissä. Yläpuolella arvostelurajojen.