Pitää kai sitten itsekkin hankkia tuo kirja kun sitä on täälä niin kehuttu. Sitten olisi vielä semmonen kysymys että osaisiko joku sanoa kirjoja joissa käsitellään erikoisjoukkojen, lähinnä USA:n erikoisjoukkojen aseistusta, harjoittelemista, taktiikoita, taisteluja ja sen sellaisia? Kielellä ei ole niin väliä, eikä hintakaan ole niin tarkka, kunhan kirja olisi hyvä ja sitä olisi hauska lueskella.
jorselle, itselläni on hyllyssä pari: Andy McNabin Immediate Action, joka on herran (lähes) omaelämän kerta, käsittelee noita aiheita suhteellisen paljon mitä halusitkin, mutta keskittyy tietenkin tämän hepun elämään ja kokemiin tapahtumiin joten ei varsinaisesti pääasianaan käsittele noita aiheita. andy mcnab for dummies: persianlahden sodan aikana bravo-kaksi-nolla partion johtaja, tuosta retkestä kirjoittanut myös kirjan, ja sen pohjalta on tehty elokuva, toiminut myös ase teknisenä neuvonantajana elokuvassa Heat-ajojahti, ja nykyisin kirjottelee fiktiivisiä action kirjoja Nick Stone hahmon ympärille (erittäin kiinnostavia kirjoja muuten, toistaiseksi uusimmassa suomessa ilmestyneessä kirjassa seikkaillaan muuten Helsingissä) sitten olen myös joskus ostanut Orr Kellyn Brave men - dark waters kirjan joka käsittelee us navy sealsien historiikkia, pääsyvaatimuksia ja koulutusta. nuo on hankittu joskus ennen inttiä kun olin varsin gung-ho, sittemmin kun joutui itse ryömimään mudassa ja kävelemään 40kg rinkka selässä suolla, tuo innostus hieman lopahti
Threadin aloittajana pitänee nyt minunkin vähän kommentoida tuota Black Hawk Downia, nyt kun sen viimeinkin näin. Ennakko-odotukseni olivat varsin alhaalla (kts. threadin eka viesti), ja siksipä leffa iski tajuntaan kuin höyryjyrä. Kirjalle (ja näin ollen myös tositapahtumille) oltiin uskollisia ja ns. "Bruckheimeriläisyyttä" ei näkynyt mielestäni missään. Kaoottinen kaupunkisota oli ikuistettu filmille hyvin. Hahmot jäivät tosin hieman ohuiksi, mutta taistelufilmistähän tässä onkin kyse. "Leave no man behind" -taglinekin oli oikeutettu, sehän taitaa olla rangereiden tunnuslause? Quottaan itseäni: "Tuskin Scott(kaan) voi tehdä elokuvaa, jossa pelkästään ammuskellaan pari tuntia." Olin väärässä. Kyllä hän teki, ja hyvän tekikin . Ainoastaan pari asiaa jäi mieltäni kaivelemaan. Missä olivat ne sadat aseettomat somalit, joita jenkit oikeasti teurastivat? Muistelisin niin, että aseelliset somalit piilottelivat siviilien takana ja tästä syystä amerikkalaiset päättivät ampua kaikki... Ainakin leffassa melkein kaikki kaduilla näkyvät somalit kantoivat jos jonkinlaista rynnäriä... Ja rangereiden suomentaminen jääkäreiksi oli jotain sellaista, mitä pieni mieleni ei voi käsittää. -tane
*bööb* "Rangers lead the way" kyllähän siellä niitä siviilejäkin näkyi pomppimassa, mutta eipä sitä ymmärrettävistä syistä haluta KOROSTAAKKAAN elokuvassa että näin me ammutaan siviilejä. joo olen samaa mieltä, suomalainen 6kk palveleva kiväärimies ei todellakaan ole us army ranger luokitusta vastaava erikoisjoukkojen taistelija. Vaikkakaan ei (ymmärtääkseni) rangeriksi pääseminen usan armeijassa ihmeitä vaadi, on kuitenkin kyse eri luokan porukasta kuin reservin jääkärit
No niinpä justiinsa. Nyt hävettää... Kiitos korjauksesta. Minäkin olen saanut sellaisen kuvan, että Rangerit eivät niin hirveän erikoista joukkoa ole. Varsinkin jos verrataan joihinkin Deltoihin tai SEALeihin yms. Leffastakin (Ja vielä paremmin kirjasta) kävi ilmi, että Delta Forcen ja Rangereiden välillä oli pientä eripuraa. Deltat pitivät Rangereita vähän liian innokkaana "gung-ho"-joukkona ja Rangerit taas Deltoja koppavina eliittisotureina, joiden mielestä armeijan säännöt eivät heitä koske. -tane
jostain kirjastani luin määritelmän Special Forces, ja Special Operational Forces. ja näistä ensimmäiseen kastiin kuuluvat nämä eliitti yksiköt, joissa miehistön määrä on alhainen, deltat & sealit & green berets. ja SOF osastoon sitten nämä erikois tehtäviä (enkä puhu nyt soittokunnasta) suorittavat joukko-osastot jotka toimivat suuremmalla kokoonpanolla, siis. ja näihin sitten kaatuisivat marine corps ja army rangers. yllä mainitut joukko yksiköt ja osastot siis vain esimerkkinä, on noita muitakin. -se on sitten eri asia miten virallinen määritys tuo SF / SOF on, enkä nyt jaksa plarata noita opuksia että mistä tuollainen löytyi =) ilmoitan jos se silmiin pistää jossakin. tai miksei samantien jos jollain on uudempaa/oikeampaa tietoa asiasta niin korjatkoon
Joo, tuli nyt sitten vihdoin tämäkin nähtyä. Mitä tähän nyt sanoisi? Noh elokuvana se oli keskinkertainen, ja yhdyn puheisiin sen olemisesta jotenkin "hengetön" tai "tyhjä". Toisaalta taas se oli suoraviivainen tilanne/taistelukuvaus, jossa pääosan taisi varastaa sota itse, eli tavallaan en kaivannut liikaa ylimääräisiä koukeroita, ainakaan sepitettyjä sellaisia. Eli ehkä kuitenkin hyvä näin. Näyttelijöistä jäi mieleen Eric Bana (Delta "Hoot") ja aina luotettava Sam Shepard (General Garrison). Mikähän siinä on, että jo toisen kerran (vrt. Phantom Menace) oli fiilis, että Ewan McGregor oli väärässä osassa (lue: mitäänsanomaton) tai eivät miehen kyvyt tulleet mitenkään esille.. Elokuva oli komeasti kuvattu, se täytyy sanoa. Realistisuus oli mukana varsin hyvin, joskin elokuvaahan kuljetettiin lähes täydellisesti vain "Amerikkalaisten vinkkelistä" (niinkuin kirjaakin tietysti), ja jotenkin jäin kaipaapaan Somalienkin puolta. Nythän sai sellaisen kuvan, että Somalit olivat suunnilleen vauhkoja mielipuolia.. Hieman häiritsi tämä pakollinen Hollywood -elokuvan kevennys tai "huumori-hetki", kun nämä muutamat Rangerit (jolla yhdellä meni kuulo) törmäilivät kujilla.. Hohoijaa.. Eli suoraviivainen sotaelokuva, josta jäi kuitenkin vähän tyhjä olo. Ja yleensähän hyvä sotaelokuva kuitenkin koskettaa enemmän kuin nostaa adrenaliinia. Ja en sitten tiedä, kumpi lopulta on traagisempaa: 19:sta Amerikkalaisen kuolema, vai yli 100:n Somalin.. Se täytyy (oli se sitten lopulta miten realistinen) sanoa, että kohtaus, missä toista kopteria tullaan suojaamaan, oli kyllä jollain tavalla hyvin toteutettu. Jotenkin siinä saatiin hyvin esille tilanteen äärimmäisyys ja "hulluus". Ja se, että nyt(KIN) Jenkit olivat aika kaukana kotimaastaan... edit: Se vielä tuli mieleen, että ainakin kirjassa tapahtumien edetessä sanotaan aika suoraankin, että kun sotilaat olivat paniikissa ja sekaisin, niin välillä ammuttiin "kaikkea mikä liikkuu" tai ainakin sinne päin (joka puolelle) mistä ammutaan.
Eilen kävin elokuvan katsastamassa ja ennakoon saamiini tietoihin ja mielipiteisiin verrattuna oli leffa lähes täysin odotuksiani vastaava. Niin kuin tässä threadissäkin on jo useasti sanottu, jäivät henkilöhahmojen kuvaus jäi hieman latteaksi, mutta jos niihin oltaisiin panostettu enemmän, olisivat muut osa-alueet voineet kärsiä. Elokuva ei ollut mitään huippuluokkaa , mutta kaikin puolin hieno kuvaus tapahtumista kuitenkin. Jos pitää yleensä edes jonkin verran sotaelokuvasti, niin en tiedä miksi ei pitäisi tästä.
Muistelisin että tämä tapahtui oikeastikin (siis sotilaan kuulon menetys). Oikeassa olet kyllä siinä, ettei sitä ehkä niin humoristisesti olisi tarvinnut esittää. Taistelukentän äänimaailma oli muuten toteutettu hyvin. Sotilaat karjuivat käskyjä toistensa korviin ja välillä jotkut jopa pyysivät toistamaan kuulemansa. Kuulostaa ehkä pieneltä detaljilta, mutta kaikki intin käyneet kyllä tietävät millaista melua rynnäkkökivääri pitää. -tane
Onko kukaan hankkinut leffan soundtrackiä?? Minkälaista mättöä se sisältää?? Tullut mieleen että vois jonkin Zimmer ST:n hankkia, kun oon saanut sen verran hyviä kokemuksia hemmon musasta leffojen kautta.
Itse tykkäsin tästä Ridley Scottin ohjaamasta tekeleestä. Ahdistuin aivan kamalasti elokuvasta,mutta eikös elokuvan pitäisi nostattaa tunteita?Siis muutakin kuin inhoa elokuvaa kohtaan? Tykkäsin elokuvasta, vaikka en tykkää oikeastaan ollenkaan "päätähdestä" Josh Hartnetista. Semmonen rujoleukainen vätys. No joo..makunsa kullakin,toivottavasti en nyt loukannut ketään Hartnetista tykkäävää.:hitme:
Samaa musiikkia kuin leffa ? Itse en jaksanut kuunnella pelkkää musiikkia mutta leffassa toimi kyllä loistavasti.
Tämä on tavallaan aika mielenkiintoinen juttu. Sotaleffoja katsoessa ei voi sanoa, että ne ovat viihdyttäviä, eivät todellakaan. Mutta mitä ne sitten ovat? Ahdistavia, pelkoa ja surua herättäviä ja paljon muuta. Noiden termien merkitystä tutkiessa voi tuntua oudolta, että ihmiset ovat valmiita maksamaan kokeakseen noita tuntemuksia(ja saadakseen muutakin, ei pelkästään tuntemuksia vaan mm. myös tietoa). Voisikin heittää kysymyksen ilmoille, että miksi jokainen sotaleffoista pitävä oikeastaan katsoo niitä? Itsekin katson niitä ja ehkä eniten odotan saavani niistä tietoa todellisista tapahtumista ja samalla myös voin saada edes pienen aavistuksen, miltä sota on niihin joutuneilta ihmisiltä tuntunut. Korostan sanaa pienen.
Hyvä sotaleffa on enemmän kuin vain sotaleffa (en puhu nyt BHD:sta). Kolme kaikkien aikojen parasta sotaelokuvaa mielestäni: Ilmestyskirja nyt, Rautaristi ja Veteen piirretty viiva. Ja nämä mielestäni Rautaristiä lukuunottamatta eivät ole sotaelokuvia sanan varsinaisessa merkityksessä. Näissä sota on vain yksi elokuvan lukuisista eri tasoista. Esim. Thin red line on mielestäni kaukana siitä kuvasta mikä ihmisillä on normaalisti sotaelokuvista. Ilmestyskirjassa sotaa ei käydä kuin ihmisten mielessä. Eli ehkä siksi voi sanoa että minä en pidä sotaelokuvista, vaikka minä pidänkin "sotaelokuvista". Das Boot on myös maininnan arvoinen sotaelokuva, sen rehellisen otteen vuoksi. Mutta ei se kyllä noiden kolmen mestariteoksen rinnalle nouse. Dr. Strangelove on myös pakko mainita - häijy elokuva, vaikka en minä sitä sotaelokuvana pidäkkään. Mielestäni Kubrickin toiseksi paras elokuva.
[Voisikin heittää kysymyksen ilmoille, että miksi jokainen sotaleffoista pitävä oikeastaan katsoo niitä? Itsekin katson niitä ja ehkä eniten odotan saavani niistä tietoa todellisista tapahtumista ja samalla myös voin saada edes pienen aavistuksen, miltä sota on niihin joutuneilta ihmisiltä tuntunut. Korostan sanaa pienen. [/B][/QUOTE] Jooo, monesti katson mieluummin sotaelokuvia ja komedioita..Draamat ja ällylälly leffat tökkii. Siinä syy, miksi katson sotaa..Tottakai haluan myös edes jonkinlaisen käsityksen joistakin tapahtumista. Mutta sotaelokuvat..en tiiä mikä niissä viehättää. En ihannoi sotaa,enkä taistelemista,mutta monesti voi samaistua paremmin johonkin sotelokuvan henkilöön,kuin johonki rumanenäiseen Penelope Cruziin. Siinä miun mielipide. Onhan se kai joidenki mielestä outoa,että nuori tyttö saattaa tykätä enemmän action,kauhu ja komedia leffoista,kuin ällylälly siirappisista jutuista ja draamasta..Mutta semmonen mie vaan olen
Sotaelokuva on genre, jota ei tavallaan voi koskaan kaunistella, tai siitä ei voi tehdä muita tulkintoja kuin että sota on helvettiä, tavallaan äärimmäisin keino minkä ihmiskunta on keksinyt. Tietenkin sota on myös vahvasti osa (valitettavaa, mutta totta) historiaa, ja se on mielestäni tärkein syy, miksi ihmiset tavallaan "pitävät" niinkin rankasta aiheesta kuin sodasta. On tavallaan kiehtovaa yrittää selvittää itselleen, mikä saa tai sai ihmiset tekemään niin äärimmäisiä asioita, mikä johti mihinkin, oliko joku sota/konflikti "välttämätön" ja lopulta: Tullaanko ikinä näkemään sotien loppua? Elokuvahistoria tuntee aika paljon hyviä sotaelokuvia (Apocalypse Now!, Cross of Iron, Platoon, Thin Red Line, The Deer Hunter, Das Boot, Stalingrad, ja myös ainakin Saving Private Ryanin loistava alkukohtaus), ja en kyllä voi allekirjoittaa, että niitä voisi liittää action-genreen. Enemmän ne ovat draamaa mielestäni. Ja kaikissa on mukana yksi teema ylitse muiden: sodanvastaisuus. Hyvä sotaelokuva on (elokuvan puitteissa) todenmukainen, historiaa kunnioittava ja AINA sodanvastainen. Samoin yksi syy, miksi nämä elokuvat ovat tavallaan kiinnostavia on myös se, että niiden henkilähahmot ovat yleensä tilanteissa ja paikoissa, missä tavallaan kukaan ei voisi edes kuvitella olevansa edes pahimmissa painajaisissaan. Ehkä elokuvien (ja kirjojen/dokumenttien) avulla yritämme edes hieman ymmärtää (samaistua) siihen missä jotkut ihmiset ovat olleet, ja monet ovat edelleen.
Saako sotaleffojen tekijät netota voittoja leffoillaan? Ja jos jollekulle ei selvinnyt, miksi tällaista kysyn, niin syy on se, että he nettoavat rahaa kirjaimellisesti toisten ihmisten kärsimyksillä. Toki ihmiset ovat valmiita maksamaan nähdäkseen näitä leffoja, mutta yhtähyvin leffojen tuottajat voisivat tehdä näitä leffoja +-0 tuloksella. Kaikki voitot ohjattaisiin esim. sotainvalidien hyväksi. Ei takuulla kovin moni hollywood moguli rahan pulasta kärsi ja näinollen voisi helposti tehdä leffan ilmaiseksi. (Ja ilmaiseksi takoitan, että tuotantokustannuksen saisi ottaa lipputuloista, mutta ainakin miljoonapalkkioita saavien näyttelijöiden ja ohjaajien palkat pidätettäisiin. Heillä kun on siihen varaa.) Tällä takuulla karsiutuisi jyvät akanoista.
Hyvä kysymys. Mutta mietitäänpä hetken muitakin elokuvia. Kuinkas on rikoselokuvien laita? Lähes jokaisessa elokuvassa mässäillään kuolemalla ja ihmisten kärsimyksillä, eli pahoinpitelyt, raiskaukset ja murhat kaupallistetaan viihteeksi. Sotaelokuvien tapahtumat eivä eroa em. saastasta mitenkään muuten, kuin että joku, tai jotkut tahot hyväksyvät sanan "sota" varjolla kyseiset tapahtumat. Sanottakoon, että en erityisesti pidä sotaelokuvista, mutta mikäli sellaisen katsottuaan vihaa sotaa terminä entistäkin enemmän, niin silloin elokuva on varmaankin onnistuneesti tehty? Tästä voi sitten välittömästi lukea pois sotia glorifioivat hömppäfilmit joita mahtuu 20 tusinaan.
Totta, mutta useimmiten tämä tapahtuu ilman minkään sortin todellisuuden esikuvaa eli useimmat leffat eivät perustu todellisiin tapahtumiin, kun taas sotaleffat tekevät niin lähes aina. Itse en siis ilman todellisuudessa tapahtunutta pohjaa lähtisi filmintekijöiltä ottamaan rahoja pois leffan tuotoista. Kysymys on muillekin edelleen avoin: Saavatko elokuvien tekijät netota rahaa toisten ihmisten todellisilla kärsimyksillä?(Näinhän käy sotaelokuvissa ja esimerkiksi kävi myös Titanicissa)