Pistelen tänne joitain kotiteatterin suunnittelun tiimellyksessä eteen tulleita kysymyksiä, jottei jokaisesta kysymyksestä tarvi tehdä omaa aihetta. 1. Olenko oikeassa, että S-videokaapelissa kulkee vain ja ainoastaan videosignaalia? 2. Pystyykö 7.1 vahvistimessa käyttää 5.0 tai 5.1 järjestelmää? 3. Mitä käytännössä impedanssilla tarkoitetaan, eli jos esim. jossain lehdessä mainituissa mittauksissa ottoimpedanssit ovat vaikka 53 kilo-ohmia ja 32 kilo-ohmia, niin kumpi on parempi? Onko antoimpedanssissa sama homma? Toivon todella, että jaksaisitte vastata kysymyksiini, koska tulen tarvitsemaan näitä tietoja tulevassa harrastuksessani. Tänne voi myös muut pistää kysymyksiä, ettei tarvitse turhaan tehdä jokaiselle kysymykselle omaa threadia.
1. Olet oikeassa. 2. Pystyy mainiosti, takakestikanavat vain määritellään tilaan "off" tai "none". 3. Periaatteessa suurempi ottoimpedanssi varmistaa paremmin sähköisen yhteensopivuuden (suora taajuusvaste) mutta ongelmia ei ole jos antavan laitteen anto-impedanssi on tarpeeksi pieni. Impedansseista ei voi päätellä äänenlaatua.
Entä onko suurta eroa kuvan tai äänenlaadussa käytettäessä kullattuja liittimiä verrattuna normaaleihin? Huomaako eron selvästi?
Ei ole eroa muutakuin psykologinen (näyttää paremmalle niin kuullostaa myös paremmalle ). Itse pitäisin ennemmin huolta siitä ettet käytä mitään 1mm paksuista paukkulankaa vaan kunnon paksuista kaapelia signaalien siirtoon.
No kysytään nyt sitten että miten paksua johtoa 503 magnattien takakajareille pitäs laittaa, oisko 7-10 metrin veto.
tästä saat varmasti monia vastauksia hifisteiltä: laita ranteenpaksuista niin on hyvä hyvä linkki aiheeseen on mielestäni tämä http://www.tkk.fi/Misc/Electronics/faq/sfnet.harrastus.audio+video/kaiuttimet.html#johdotus sieltä löytyy otsikko: Kuinka pitkän kaiutinkaapelin voin tehdä minkäkin paksuisesta johdosta ilman että johdon vaikutus haittaa ? - josak sat vastauksen kysymykseesi. saitilta löytty muutakin aiheeseen liittyvää tietoa
Käväse vaikka Biltemasta hakemassa sellasta kaiutinkaapelia. Siellä on muutamia eripaksuuksia, ota se mistä tykkäät.
Onko mitään väliä, että jos vahvistimen takana lukee vaikka RCA-liittimien kohdalla, että siihen menee kiinni DVD-soitin, niin haittaako, jos siihen laittaa kiinni vaikka Xboxin?
Ei ole väliä. Ei se vahvistin tiedä että signaali tuleekin Xboxista. Linjatasoisiin liittimiin voi kytkeä minkä tahansa linjatasoisen laitteen. Vahvarin näytössä lukee ainoastaan DVD kun Xboxin ääni on valittu. 1.5 mm² riittää ihan aikuisten oikeasti takakanaville mutta paksumpi piuha ei paljon kalliimpaa ole...
Jep, ja joissakin vahvistimissa voi muuttaa tuon näytettävän tekstin miksi haluaa (usein vähän kalliimmissa malleissa). Esim. DVD -> XBOX.
Kyseisten laatikoiden ohjekirjassa sanotaan muistaakseni, että alle 3 metrin vetoihin suositellaan 2,5 neliömillin kaapelia ja sen yli 4 neliömillin kaapelia. Saattaa olla, että tuo raja oli hieman suurempikin, mutta joka tapauksessa sinulle ohjekirja suosittelee 4mm2 kaapelia. P.S. Itselläni taitaa olla 5 metrin veto 2,5 neliön kaapelilla ja hyvin menee..
Niin voi mutta se vaatii jo osaamista! Näin siis kun kaapit ovat edessä. Takakaiuttimille vaatimukset ovat alhaisemmat.
1) Et ole oikeassa. Kaapeli tai sen liitin ei millään tavalla määrää mitä signaalia/energiaa kaapelin tai pistokkeen kautta kuljetetaan. Esim. RCA-pistokkeiden kautta kulkee nykyään mitä ihmeellisempiä analogisia ja digitaalisia signaaleja ja energioita, vaikka alunperin RCA-liitäntä keksittiin analogista linjatasoista ääntä kuljettamaan. Samoin 4-pinnisen minidin-YC-pistokkeen kautta voi kuljettaa mitä tahansa, ja sitä käytetään usein latureissa/powereissa ja milloin missäkin tarkoituksessa (pinnien kappalemäärä ja sijoittelu vaihtelee). ATI Radeon -näytönohjaimissa oleva minidin-runkoliitin esimerkiksi voi hyväksyä aivan tavallisen YC-kaapelin, jolloin kaapelissa kulkee YC-videosignaali, ja samaan runkoliittimeen voi tunkea myös erikoiskaapelin/haaroittimen, jolloin liittimen ja kaapelin kautta kulkee myös komposiittivideo ja muitakin signaaleja. Lisäksi tee-itse-laitteissa saa käyttää mitä tahansa liitintä ja kaapelia kuljettaman mitä tahansa asiaa, kukaan ei kiellä. Esim. ilmatäytteisessä koaksiaalikaapelissa voi halutessaan kuljettaa jäähdytysnestettä, vaikkei sellaista missään ohjeissa kerrota. Tietenkään suuritaajuinen signaali ei enää tykkää glykoliveden mukana kulkea, mutta kaapelia voi käyttää silti virtajohtona. Eli onttoa koksia voi väärinkäyttää energian ja hukkalämmön siirtäjänä jos niin haluaa. 2a) Pystyykö 7.1 vahvistimessa käyttäämään 5.0 tai 5.1 järjestelmää? 2b) Voiko 7.1 vahvistimessa käyttää 5.0 tai 5.1 järjestelmää? Noin kuuluu kysyä, jos suamen kiälestä ompi kyse. Kielioppivirhe ja tahallinen tyylittely ovat kaksi eri asiaa. Saa puhua "väärin" kunhan tietää miten asia ilmaistaan oikein, ja puhuu tarpeeksi pahasti väärin, jotta se tyylittelyksi huomataan. Vastausta a- tai b-kysymykseen en tiedä, ja alkuperäisessä asussa mainittua kysymystä en edes ymmärrä. 3) Impedanssi on audiolaitteissa "kuormituksen kestämistä". Energiaa ulos antavan laitteen antoimpedanssi pitää olla niin järeä (eli pieniohminen), että laite kestää rikkoutumatta/säröytymättä sen kuorman eli ottoimpedanssin, joka siihen liitetään. Energiaa vastaanottavan laitteen pitää siis olla impedanssitasoltaan niin kevyt (suuriohminen), että antava osapuoli ei kärsi liikaa eikä hajoa. Kuulokkeiden ottoimpedanssi on yleensä 32...600 ohmin alueella, joten kuulokevahvistimen antoimpedanssin pitää olla niin järeä eli matala, että se kestää minkä tahansa kuorman, joka on 32...600 ohmin alueella. Jos kuulokeliitäntään liittää vaikkapa 4-ohmisen kaiuttimen, kuulokevahvistin voi mennä rikki. Käytännössä ei varmaankaan hajoa, mutta äänenlaatu on säröinen ja taajuusvaste mutkitteleva. Kun otto- ja antoimpedanssitasot sitten ovat tarpeeksi kohdallaan, eli mikään ei mene rikki, sitten alkaa hifistely eli pilkun viilaaminen siitä, millainen impedanssitaso on "oikea". Minä suosin 2000 ohmin impedanssitasoa linjalaitteissa, koska se on sopiva elektreettimikrofonikapselien annoille sekä operaatiovahvistimien annoille. Kohinataso on minimissään. Impedanssitason kasvaessa esim. 20000 ohmiin samalla lisääntyy myös kohinataso. Toisaalta impedanssin laskiessa 200 ohmiin, virran tarve lisääntyy ja särötaso kasvaa ja joudutaan vaihtamaan komponentit toisenlaisiksi; "teho"komponenteiksi. Minä siis kuormitan linjavekottimia yleensä 2000...5000 ohmin kuormalla. Kunhan niiden antoimpedanssit kestävät kyseisiä kuormia. Esim. passiivietunen eli passiivi volumepotikka ei kestä 2000 ohmin kuormaa, jos potikkaa ei ole erikseen suunniteltu niin matalille impedanssitasoille. Kun itse rakentaa, pystyy rakentamaan passiivisen volumepotikankin täydelliseksi, huomioimaan potikan ympärillä vallitsevat otto- ja antoimpedanssit. Yleensä linjalaitteissa antoimpedansi on noin 100 ohmia, ja ottoimpedanssi noin 20000 ohmia, joita voi käyttää nyrkkisääntönä, ellei tarkempia tietoja missään mainita, eikä pääse mittaamaan impedanssitasoja. Jos käyttää passiivipotikkaa tai passiivisuotimia, kannattaa mitata ympäröivien laitteiden impedanssitasot, jotta osaa suunnitella oikeaohmisen kytkennän siihen väliin. "Oikeaa impedanssitasoa" on vaikea määritellä, edes lintatasosta puhuttaessa. Bipolaarihemmot tykkäävät ehkäpä 600 ohmista, CMOS-hemmot sadoista kilo-ohmeista, putkityypit milloin mistäkin. Kullakin on oma koulukuntansa, joka luennoi oman impedanssitasonsa autuudesta, moittien muita vääräuskoisiksi. Liity joukoon, olet aina oikeassa, kumarrat sitten mitä tahansa impedanssia. Kun jonnekin suuntaan kumartaa, toisille pyllistää, kaikkia ei voi miellyttää.
Uutena ei huomaa, mutta kuluneissa liitinkontakteissa eroja alkaa ilmestyä. Pahiten asia näkyy videosignaalissa, komposiittivideossa ainakin minun kokemukseni mukaan. Tinattu Scart-liittimen pinni alkaa ikääntyessään pätkiä, jolloin videokuvaan ilmestyy räpsähdyksiä ja vaakasuuntaista viivoitusta ja lopulta kuva katoaa kokonaan. Kullattu pistoke kestää paremmin hapettumatta, mutta kun kultaus raapiutuu käytön aikana pois, ollaan taas pätkivän ja hapettuvan kontaktin armoilla. Onneksi liitintä eli kaapelia voi vaihtaa, jolloin liitinnaarmut osuvat eri kohtiin, saattaa syntyä jälleen "kullattu kontakti". Kannattaa siis vaihtaa laitteen A kaapeli laitteeseen B ja päinvastoin, silloin kummankin laitteen signaalin laatu voi parantua. Lopulta kultaus on vuosien varrella niin naarmuuntunut ja pois kulunut, että pitää ostaa uudet kullatut kaapelit. Oikeastaan pitää vaihtaa laitteiden runkoliittimet samalla. Onneksi laitteiden käyttömukavat elinkaaret ovat nykyään niin lyhyitä (alle 5 vuotta), että laite uusitaan suunnilleen samaan aikaan kuin sen liittimetkin kuluvat loppuun. Audiolaitteissa LP-levysoitin lienee kriittisin liitännän kontaktihäiriöille. Kannatta aina uusia sekä runkoliittimet että pistokkeet samalla kertaa, muuten hapettunut likainen naarmuinen vanha liitin pilaa uudenkin osapuolen nopeasti. Antenniliittimissä oleva IEC-liitin on myös huonolaatuinen ihan luontaisesti. Aina hapettunut ja signaali pätkii välittömästi kun liitintä hiemankin heiluttaa tai kaapelia vatkaa. Kunnollisissa liittimissä liittimen tai kaapelin mekaaninen liikuttaminen EI vaikuta itse signaalin kulkemiseen. Olisi hieman noloa, jos satelliitin liitin alkaisi pätkiä jossain Venuksen kiertoradalla tärinän takia. Siksi avaruustekniikassa ja ilmailussa ei käytetä kuluttajille myytäviä ala-arvoisia liittimiä, kuten IEC ja Scart ja RCA, jotka ovat täysiä paskoja kaikki. AeroSpace-luokan liittimiä saa ostaa myös kotikäyttöön. Huono puoli niissä on hintalappu, joka saattaa olla tuhansia dollareita per pistoke, eli uros+naaras esim. 1500+1000 dollaria. Tulee hieman hintaa tarjoushifilaitteen modaukselle, mutta sittenpäs ei signaali pätki koskaan. On järkevämpi uusia kaikki (RCA-) liittimet vaikka vuosittain, Bilteman kiristettävillä malleilla, kuin ostaa kerran elämässään superkalliit liittimet, ja yrittää niillä tulla toimeen sikahinnan määräämät 500 vuotta. Vuodessa kultaus ei ehdi paljon hapettua ja narmuuntua.
Eli tarkoitin sitä, että jos laitan vaikka viisi kaiutinta (5.0) kiinni vahvistimeen, niin tuleeko siitä mitään ylimääräistä rasitusta vahvistimelle tai kaiuttimille tai tuleeko kaiuttimista yleensäkkää edes ääntä? Kiitokset muuten pitkille teksteille. :thumbsup:
DVB-G jälleen tapansa mukaan vääntänyt asiat juurta jaksaen. En sitten tiedä onko järkevä taktiikka "tyhmien kysymysten" vastaamiseen. Jos 7-kanavaiseen vahvariin laitetaan vain 5 kaiutinta kiinni on rasitus vahvistimelle tietysti pienempi koska kahteen kanavaan ei tarvitse tehoa työntää. Kaiuttimet eivät tiedä puuttuuko muita kaiuttimia joten mitään lisärasitusta ei ole muuta kuin että takakanavat joutuvat toistamaan takakeskikaiuttimien äänen. Tämä on hyvin pieni lisätyö. Ääntä tulee tottakai, miksei tulisi?
Täällä foorumilla se on vielä järkevää kysyä, että lähteekö ääntä (tiedän, että oli kyllä tyhmä kysymys), mutta sitten voisi vähän harmittaa, jos ostan vahvistimen ja viisi kaiutinta ja ääntä ei kuulukkaa, koska en olisi ollut tietoinen asiasta ja jos asia näin olisi. EDIT: pieni lisäys