The Longest Day (1962) Megalomaaninen cast. Hienoja taisteluita. Kovaa actionia. Taktiikkaa. Kaikkea tätä on Atlantin valli murtuu. Se on myös sotaelokuva, jossa sakemannit puhuvat saksaa ja myös ranskalaiset ranskaa. Tarinaa ei ole pilattu millään siirappisella rakkaustarinalla vaan sekin aika käytetään tehokkaasti taistelukuvauksiin. Tässä lähes kolmetuntisessa elokuvassa ajallinen jakso on lyhyt, mutta juoni etenee tarkkaa kronologista kaavaa noudattaen. Luulisin, että Atlantin valli murtuu on myös historialle uskollinen. Kannattaa katsoa. Verta käsissämme (1958) William Markuksen vaisuksi jäävä kotimainen. Aiheena on syyllisyyden tunteminen ja lisääntyminen (vahingossa) tehdystä rikoksesta. Teemana taas "luvaton" rakkaus. Jussi Jurkka tekee Tuntemattoman sotilaan Lammion kaltaisen suorituksen tiukkana kapteenina. Alun sotakuvaus oli hienoa ja harmi, että sitä ei näytetty enemmän. Ei mitään erikoista, minkä takia kannattaisi katsoa.
Onhan se hyvä, Takashi Miikehän on aika nero mutta leffa on myös aivan käsittämättömän sairas! :hitme:
Juuri tuli 2 leffaa katsottua putkeen. Lord of War ¨Hyvä leffa, erilainen kuin odotin, tämmöinen omaversio peruskässäristä, normaalisti vain aseiden tilalla huumeet. Esim. Blow on sama leffa mutta huumeilla. Mutta olihan tämä ihan hyvä. 4- / 5 Tale of two Sisters Japsi/korea/japani/vinosilmä kauhun ystävänä tämäkin piti katsoa. Tätä on monesti kehuttu lajityylinsä parhaaksi leffaksi.. No jaa.. Ihan hyvä tämäkin mutta mitään uutta tai pelottavaa ei harmikseen tarjonnu. Jänkipissaakin tuli housuun vain 1 kohtauksessa. 4- / 5 Eli omissa piireissään normaalia parempia leffoja molemma mutta ei mitään erikoista.
The Cook the Thief His Wife & Her Lover ***½ Harvemmin tulee tällaisia pätkiä katseltua, mutta aika hyvinhän tämän parissa viihtyi. Sopii mainiosti omaan hieman kieroon huumorintajuuni, ja muistuttaa aika paljon vanhaa suosikkiani Delicatessenia. Gambon on aivan loistava, ja onkin outoa nähdä hänet tällaisessa roolissa Harry Potterien jälkeen. Kiero, sairas, outo, mutta samalla erittäin mielenkiintoinen leffa. Pitänee tutustua muihinkin Greenawayn pätkiin. Ainakin The Pillow Book vaikuttaa kiinnostavalta. Hotaru No Haka (Grave of the Fireflies) **** Spirited Awayn ja Howl's Moving Castlen jälkeen katsottuna aivan käsittämättömän surullinen ja suorastaan musertava kokemus. Harvoin mun tunteisiin elokuvat kovin paljon pääsee vaikuttamaan, mutta nyt oli kyllä kolkko olo leffan jälkeen. Upeasti kerrottu tarina, eipä siinä paljon muuta. Brothers Grimm *½ Täysin turha elokuva. Se joka tämän yhdellä istumalla jaksaa kotonaan katsoa on kyllä aikamoinen sankari. Harmillista, ettei Gilliam saanut periaatteessa kiinnostavasta aiheesta revittyä tämän enempää irti. Pyh. Serenity **** Suurena Whedon-fanina tämä leffa oli kyllä ehdottomasti odottamisen arvoinen. Vaikka Jossille ominaista huumoria ei viljeltykään niin paljon kuin esim. Buffyssa, oli tunnelma silti turvallisen whedonmainen. Kaiken lisäksi kyseessä on mun mielestä paras sci-fi -leffa sitten Matrixin. Edit: Unohtui tuo Serenity
Judgment at Nuremberg Tämä oli ihan hyvää jatkumoa hieman aiemmin nähdylle Perikadolle. Luulin alunperin, että elokuva käsittelee suurimpien sotasyyllisten oikeudenkäyntiä, mutta huomattavasti parempi elokuva tietysti saadaan kun asetelma ei ole yhtä mustavalkoinen. Pitkä mutta myös hyvin kattava elokuva, joka kyllä hyvin pitää otteessaan loppuun saakka. Spencer Tracy on jälleen erinomainen pääosassa tuomarina ja muista nimekkäästä näyttelijäkaartista on nostettava Monty Clift esiin, joka oli oman onnettomuutensa läpikäyneenä osuva valinta koskettavaan rooliin. 4/5 The Browning Version Ensimmäinen elokuvaversio tästä klassisesta näytelmästä. Koskettava ja rauhallisesti etenevä elokuva vanhasta opettajasta, joka toteaa epäonnistuneensa elämässään. Teemoiltaan varsin ajaton teos. Michael Redgrave on liikuttavan hyvä pääosassa. 4½/5 Kolme väriä: Sininen Onpahan ainakin visuaalisesti iso ero vastikään katsomaani tasaisen harmaaseen Dekalogiin. Kirkkailla väreillä leikitellään iloisesti vaikka elokuvan aihe onkin kovin synkkä. Kyllä tämä on hieno elokuva, joka käsittelee aihetta kovin eri tavalla kuin amerikkalaiset elokuvat. Juliette Binoche on loistava pääosassa. 4½/5 Kolme väriä: Valkoinen Edelleenkään tämä ei oikein kolahtanut. Tietysti hetkensä on Valkoisellakin mutta kokonaisuus jää kovin valjuksi. Ihmisten motiivit jäävät hämärän peittoon eikä elokuvan teema (valkoinen tarkoittaa tasavertaisuutta) ihan helpoimmin avautunut. Visuaalisesti edelleen loistotyötä. Kieslowski saa kaatopaikankin näyttämään kauniilta. 3/5 Kolme väriä: Punainen Ainoa tästä väritrilogiasta, jota en ollut aiemmin nähnyt. Hieno elokuva, joka jätti jonkin verran tulevillekin katselukerroille, koska kaikkien kohtausten tarkoitus ei ihan avautunut. Kuitenkin kiehtova ja hienosti useammassa tasossa liikkuva tarina. Irene Jacob on järkyttävän ihana pääosassa ja myös Jean-Louis Trintignant on todella hyvä miespääosassa. 4½/5 The 39 Steps Hitchcockin 30-luvun paras teos. Hyvin tyypillinen agenttitarina, jollaisia Hitchcock ohjasi tuohon aikaan Briteissä ja vielä myös Jenkeissä ison litanian. Aiheeseen hän palasi vielä kerran 50-luvun lopussa North by Northwestin myötä. 39 Steps onkin näistä seikkailuista nimenomaan North by Northwestin ohella se kaikkein onnistunein. Robert Donat on mainio takaa-ajettavaksi joutuva jokamies. Elokuvan ainoa pieni heikkous on pääparin romanssi, joka jää aikamoisen pinnalliseksi. 4½/5 The Bourne Supremacy Tämä oli ihan positiivinen yllätys. En aikoinaan Identitystä juurikaan lämmennyt, mutta ehkä sekin pitää joskus uudemman kerran katsoa. Hyvin etenevää toimintaa ilman puuduttavia onelinereitä ja päälleliimattuja rakkaustarinoita. Damon on ihan sopiva loppujen lopuksi tähän rooliinsa. 3½/5 Pahoittelut etten kehdannut nostaa elokuvat-osastolta tämän leffan ketjua näin tyhjänpäiväisten kommenttien takia
King Kong (2005) Peter Jacksonin uusioversio King Kongista ei erityisemmin tee vaikutusta. Jackson ei näytä luottavan tuttuun tarinaan -- tai itseensä sen kertojana -- vaan turvautuu vanhaan kunnon Nigel Tufnel -temppuun ja vääntää toimintakohtauksissa kaikki säätimet yhdelletoista. Valitettavasti joukossa on myös nuppi, joka säätelee skeidan määrää. Tunnin mittaisesta alkulämmittelystä huolimatta hahmot jäävät pääasiassa paperinukkemaisiksi, ja heidän kohtalonsa ei jatkossa jaksa kiinnostaa. Ainoastaan Jack Blackin esittämästä Carl Denhamista löytyy hieman syvyyttäkin. Saaren tapahtumat ötököineen on paikoin luokatonta sekoilua, eikä lopun New York -jaksokaan pääse siihen tunnelmaan kuin odottaisi. Elokuvaan on eksynyt yllättävän paljon heikkoa cgi-materiaalia, jollaista odottaisi näkevänsä dvd:n extroista, poistettujen ja viimeistelemättömien kohtausten joukosta. Tiedä sitten, loppuiko rahat vaiko aika? Parhaimmillaan kuva kuitenkin hivelee silmiä. King Kongia on helppo pitää ylipitkänä kertakäyttöviihteenä, mutta kolmen vartin lyhentäminen voisi tehdä siitä siedettävää uudelleen katsottavaa. Producer's Cutille olisi kysyntää. **½
The Virgin Suicides (1999) - Odotukset olivat korkealla tämän leffan suhteen, kun Lost in Translationin arvostan melkoisen korkealle viime vuosien elokuvissa. Ja enpä sitten pettynytkään. Coppola pitää tässäkin ohjauksessaan tunnelmaa verrattomasti yllä, mm. tunnelmallisen musiikin avulla (pitäisköhän investoida Airin levy). Hieno kohtaus on mm. pelkillä levyillä käyty puhelinkeskustelu. Amerikkalainen pikkukaupunkikeskiluokka saadaan taas kerran näyttämään pelleryhmältä, jolla ei ole mitään käsitystä sellaisista arvoista kuten aitous ja vapaus. Lisbonin sisarukset kyllä jäivät ainakin tämän katsojan mieleen pitkäksi aikaa. 4 / 5
Team America: World Police - South Parkin luojien ihannoiva vastaisku amerikan patriootteja vastaan, jossa Michael Moore sekä lukuisat muut julkkikset ovat pahisten puolella. Kyllä tätä kippurassa sai nauraa, mutta lopulta se teini-ikäinen huumori meni jonkin verran yli, esim. miksi sitä oksennusta piti niin paljon tulla ? Kuulostaa kyllä siltä, että olen vanhaksi tulossa. Mutta jos sen yhden kohdan jättää huomioimatta oli elokuva juuri sitä mitä odotinkin, hauska ja satiirinen vastaus siihen miksi USA on niin vaan paras! 3+/5 Get Shorty - yksi Sonnenfeldin parhaimpia ohjaustöitä, joka perustuu Elmore Leonardin novelliin. Meininki periaatteessa samanlaista kuin muissakin Leonardin novellehin perustuvissa elokuvissa, kuten Out of Sight tai Jackie Brown, mutta tässä huumorilla oli keskeinen osa. John Travolta on Chili Palmer, mafian palveluksessa toimiva tyylikäs maksunperijä, joka Hollywoodiin tultuaan heittäytyy mukaan elokuvabisnekseen. Muista näyttelijöistä mainittakoon Dennis Farina, joka on kyllä niin mahtava kuin olla ja voi. Olen nähnyt elokuvan muutamia kertoja, se on viihdyttävä ja mukaansatempaava, mutta aina mietin minkälainen elokuva olisi ollut esim. Tarantinon ohjauksessa. Tässä elokuvassa on juuri ne perusainekset, jotka sopisi Tarantinon tyylille. Elokuva olisi ehkä kaivannut enemmän kovempaa otetta, esim. Chili Palmerista ei saanut niin äijä fiilistä kuin olisi voinut saada. No, todella hyvä elokuva kuitenkin. 4-/5 Be Cool - Siinä missä Koko potti vastaa Get Shortya, vastaa Be Cool Koko potti 2:sta, eli väärään suuntaan mennään ja täysillä. Vaikka jälleen tarina perustuun Leonardin novelliin, ei nyt ohjauksesta vastaava F. Gary Gray saa siihen mitään syvyyttä. Travolta jatkaa samaa rataa Chili Palmerina, ja Uma Thurman onnistuu jälleen ärsyttämään, kuten teki Paycheckissakin. Elokuva ärsytti myös sillä, että kuinka väkisin se onkaan tehty, ja kuinka tylsästä aiheesta kuin pop-musiikkibisneksestä se onkaan tehty. Cedric the Entertainerin esittämän Sin LaSallen jengi oli elokuvan hauskinta antia. Vince Vaughnista ja The Rockista en sitten sanokaan mitään. Kerran katsottavaa roskamateriaalia. 1½/5
Kingdom Of Heaven viimeksi tullut katsottua, eikä kyllä ollut kummoinenkaan elokuva. Visuaalisesti hieno elokuva, mutta muilta osa-alueiltaan hyvin tavanomainen historiallinen seikkailulehva. Ja kaiken lisäksi vielä ylipitkä sellainen. :hitme: Seuraavaksi voisi katsoa kaverilta lainassa olevan Hidalgon. :naminami:
Miksi -4 ja +3? Eikö ole loogisempaa ilmoittaa ne edelleen niin että ekstramerkki on numeron jälkeen. Nopeasti kuin vilkaisin niin oli Get Shorty oli kovin huono elokuva mielestäsi.
heh, no voi sun sentään, jatkossa sitten merkitsen ja vanhatkin korjailen... siirryn tähtiin ja jätän turhat adjektiivit pois...
I, Robot Erittäin positiivinen yllätys. Leffa oli seisonut jo kolmen kuukauden verran hyllyssä, mutta oli kaiken odottamisen arvoinen Hyvä tarina, visuaalisesti upea sekä kelpo äänimaailma takasivat vikkelän pari tuntisen tuossa keskellä iltapäivää. Will Smith vetää myös kelpo roolin joten kannattaa katsastaa ko. elokuva jos sitä ei ole vielä tullut tehtyä. ****/*****
Kolme väriä: Sininen En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt yhtään Kieslowskin elokuvaa. Monet ovat kehuneet sarjaa ja se päätyi hyllyyn. Nyt viimeinkin tutustuin elokuviin. Taide-elokuviahan nämä ovat. Elokuva oli mielenkiintoinen ja pohjusti muihin väreihin, vaikka kukin elokuva onkin itsenäinen. Kyllästyin elokuvaan välillä mutta katsoin sen kuitenkin loppuun ja hyvä niin. Tylsin kolmesta väristä, mutta näyttelijäsuoritukset olivat hyviä ***½ The Terminator Katsoin Ultimate Editionin ja selvästi paras versio elokuvasta. Juoni oli niin hyvä kuin muistinkin. **** Kolme väriä: Valkoinen Elokuva oli yhtä erikoinen kuin sininen ja tunnelma oli yhtä melankolinen. Tässä elokuvassa alkoi jo ymmärtämään Kieslowskin tyyliä. **** Kolme väriä: Punainen Valkoinen innosti heti perään katsomaan punaisen. Paras kolmesta väristä. Viittaukset aikaisempiin elokuviin ovat mukana ja niitä tulikin mielenkiinnolla haettua. Tunnelma jatkoi tutulla linjalla kuin muissakin. Hieno elokuva. ****½
Felicityn ykköskausi pulkassa ja tullut taas keskityttyä elokuviin: Insider: Kyllä se Michael Mann vain elokuvia osaa tehdä, ei siitä mihinkään pääse. Ei aivan Heatin taikka Collateralin tasoa ja toisaalta kyllä onkin hyvin erilainen elokuvan. Näyttelijäpuoli toimii kauttaaltaan hyvin, Al Pacinon ja Russell Crowen loistaessa rooleissaan. Tarina on mielenkiintoinen, draamaa luodaan tehokkaasti eikä pitkästymään pääse. Mikään mestariteos ei kuitenkaan kyseessä ole, tunnelma jää sitten kuitenkin vähän vajavaiseksi. 4+ Memento Toistamiseen tuli katseltua ja tehokkaasti olin muutamassa vuodessa lähes kaiken oleellisen loppuratkaisua myöten. Kokonaisuutena tarina piti hyvin mukanaan, vaikka joskus tuntuikin, että tarina olisi saattanut toimia ihan yhtä hyvin oikeinkinpäin kerrottuna pienillä muutoksilla. Hyvä näin kuitenkin ja kokonaisuutena oikein hyvä paketti. Pearce omisteli tehokkaasti pääosassa, eikä muussakaan castissa mitään moitittavaa ollut. Tykkäsin. 4 Beautiful Mind Toinen Russell Crowe -pätkä, joka onkin hyvin pitkälti pääosanäyttelijänsä varassa etenevä. Ja loistavaa työtä mies tekeekin *tähän voi lisätä valituksen Denzelin Oscar-voitosta*. Ja olihan se muutenkin hyvä, mitä nyt yhden juonenkäänteen jälkeen oli jonkin aikaa vähän tylsähköä etenemistä, mutta sitten taas loppupuoli elokuvasta toimi oikein mallikkaasti. Connelly myös loisti kovasti roolissaan ja Ed Harris nyt on aina loistava. Muutamaan kertaan Howardin varman päälle pelattu nessupaketin hakureissu tehosi tällä sohvalla. Hyvä se oli tämäkin. 4+ Kid Stays in the Picture Dokkaria tähän väliin ja eipä ollut hullumpi tämäkään. Mielenkiintoisesti mentiin Robert Evansin elämää eteenpäin. Vähän laajemmin olisi monestakin aiheesta ollut kiva tietoa saada, mutta kivasti oli puoleentoistavuoteen silti saatu materiaalia. Avoimesti Evans selitti elämästään ja jakoi tasaisesti niin haukkuja kuin kehuja työtovereillaan ja vähän muillekin. Ihan mukava oli, vaikkakaan ei mikään hirmuisen loistava paketti. 3½ Fatal Attraction Laadukas trilleri. Douglas loistaa alusta loppuun ja onkin paras osa elokuvasta. Myös tämä Alex Forrestin näyttelijä (tarkistaa IMDB:stä, Glenn Close) oli oikein hyvä roolissaan umpimulkkuna tapauksena. Mukavasti elokuva ei kuitenkaan aivan loppua lukuun ottamatta syyllistä kumpaakaan kiistan osapuolista, vaan katsoja laitetaan ajattelemaan tapausta niin moraaliselta kuin järki-kantiltakin. Tunnelma hyvä. Tarina kiinnostava. 4- Waking Life Ei. Ei. Ei. Ei. Ei. Ja ei. 1h 40min filosofista selitystä siitä keitä me olemme, miksi me olemme täälä, miksi teemme niin kuin teemme ja mihin olemme menossa. Kiinnostavan juttelun määrä voidaan valitettavasti laskea hyvin äkkiästi noin 15 minuuttiin. Animaatiotekniikka on ihan jännä, mutta jotenkin tuntuu että mukaan on yritetty tunkea vähän liian monenlaista viritystä ihan vain kikkailun nimissä. Varsinaista tarinaa elokuvassa ei edes ole. Ja kehtasin vielä odottaa tältä aika paljon, Linklaterin paskanjauhantaleffat kun yleensä on ollut kovasti mieleeni. 1 Vieraalla maalla No ei ollut häävi tämäkään. Näytteljät kaikki aika keskinkertaisia tai heikkoja. Tarina olematon ja vaikka siinä teoriassa olikin hyviä ideoita, niistä ei (rakkaustarina mukaan lukien) saatu yhtään mitään irti. Draamaa ei ollut tarpeeksi, eikä vähä huumori muutamaa irtopoikkeusta lukuun ottamatta toiminut lainkaan. Minkäänlaista tunnelmaa ei syntynyt. Hyvin tyypillinen perus-Suomi-elokuva. 2- the Others Noiden kahden ylemmän jälkeen oli aivan pakko palauttaa usko elokuviin ja Kidmanin laatupätkä tuli sitten katsottua. Näyttelijät loistavia. Kamerankäyttö oli todella upeaa ja muutenkin visuaalisuus oli luokkaa loistava. Muutamat hyvät säpsäykset tarjoillaan kuvilla, mutta pääpaino on kuitenkin äänimaailman puolella, joka on suorastaan häikäisevän hyvä. Others on edelleen omissa kirjossani se paras kauhuelokuva yhdessä Kubrickin Shiningin ja Scottin Alienin kanssa. Sen lisäksi että kaiken aikaa saa jännätä hyytävän tunnelman lisäksi, on tarjolla myös varsin monia loistavia PÖ!-säpsäytyksiä. 5-
Anteeksi, mutta pakko mainita tuosta boldaamastani kohdasta. Kidman on todella hyvännäköinen naikkonen, mutta tässä elokuvassa Kidmanin merkitys oli puhas nolla. Jopa ylihuono teiniseisottaja Jessica Alba olisi ollut ihan yhtä hyvä... Elokuvan ansiot olivat muissa Jorsen listaamissa tekijöisissä. Äänet toimii, eli kuka vain kökkö olisi onnistunut olemaan vakuuttava tässä leffassa. Muuten, täysin samaa mieltä. Nauratti vaan tuo Kidmanin nostaminen...
Sairasloman satoa: Cecil B. DeMille: The Cheat **** DeMillen läpimurtoelokuva on yllättävän koruton tarina kahden eri kulttuurin ja ajatusmaailman yhteentörmäyksestä. Fannie Wardin esittämä nainen sijoittaa Punaisen ristin rahoja luvatta pörssikeinotteluun ja menettää ne. Apuun tulee burmalainen miljonääri (Sessye Hayakawa), joka lainaa naiselle rahat mutta toisin kuin nainen luulee, ei homma olekaan selvä pelkällä rahojen takaisinmaksulla. Hayakawa on roolissaan aivan loistava, myös Ward tekee hienoa työtä. Kieltämättä hivenen rasistisen elokuvan loppu on hieman laimea. Jean Epstein: La Chute de la maison Usher ****½ Epsteinin Poe-filmatisointi on Dreyerin Vampyrin kaltainen elämys. Suuri, kolkko kartano ja sitä ympäröivä synkkä metsä lampineen luovat tunnelmaa, jossa kuoleman tuntu on alati läsnä. Mahdollisuus nousta toisella katselukerralla viiteen tähteen. Cecil B. DeMille: Manslaughter *** Sitten hieman laskelmoidumpaa DeMilleä. Nuori, huikentelevainen nainen joutuu vaikeuksiin aiheutettuaan onnettomuuden. Nainen passitetaan vankilaan, jossa hänellä on mahdollisuus miettiä tekosiaan ja kasvaa ihmisenä kunnon kansalaiseksi. Ihan viihdyttävä pätkä, kunhan DeMillen moraalisaarnoja ei ajattele liikaa. Roland West: The Monster **½ Lon Chaney -elokuva, jossa tähti esiintyy ennen loppua ehkä noin viiden minuutin ajan. Klassiset kummitustaloainekset ovat koossa, mutta niitä ei juurikaan hyödynnetä. Pitkäveteinen ja ennalta-arvattava, ilman Chaneyta tätä elokuvaa ei varmaan muistaisi kukaan. Erich von Stroheim: Greed ***** Neljän tunnin versio ei ole aivan yhtä tiivis kuin lyhyempi, mutta syventää vastaavasti niin hahmoja kuin tarinaakin kiitettävästi. Tätä jaksaa katsella, loistava. Michael Curtiz: Mystery of the Wax Museum **½ Tässä ei toimi mikään aivan parhaalla tavalla. Tavanomaista kauhistelua alusta loppuun, Vincent Pricen House of Wax on huomattavasti parempi. Alan Crosland: The Beloved Rogue **½ Laadukkaan näyttelijäkaartin (John Barrymore, Conrad Veidt, Nigel De Brulier) tähdittämä, kieli poskessa tehty historiallinen elokuva, jossa Barrymore esittää ranskalaista runoilijaa Francois Villonia. Ensimmäinen tunti on ihan mukiin menevää toimintaa, mutta loppua kohden tarina väljähtyy. Veidt on pätevä kyräilevänä ja kaikkia epäilevänä kuninkaana, Menziesin luoma talvinen Pariisi on hienon näköinen.