TGCD sisältää mukavasti edellisiä levyjä ronskimpia soundeja. Renksen laulukin tuntuu vain paranevan levy levyltä. Lätyn alussa ja lopussa on muutama hemmetin hieno biisi. Kokonaisuuskin on tosiaan kuitenkin hyvin hallussa. Odotus palkittiin.
Don Johnson Big Band - Breaking Daylight - Tommy Lindgren on vaan paras räpäyttäjä mitä maasta löytyy. Äijällä on sana hallussa, ja tahti taskussa. Mutta ei laulaja bändiä tee, koko bändi hoitaa hommansa parhaimmasta päästä. Tyypit vaan osaa. Levyltä nostettakoon esiin mahtava Northbound ralli. 5/5 Portishead - Portishead - Koko levyn täydeltä kultaa! Parasta hengailu musiikkia mitä löytyy. Tästä alkoi Trip Hop buumini. Suosittelen! 5/5 Ennio Morricone - Movie Masterpieces - Levyltä löytyy kaikki legendaariset Morricone vihellykset, sekä muutamia tuntemattomampiakin. Dollaritrilogian kappaleet olivat parasta antia kuten myös Chi Mai The Life & Times of David Lloyd George sarjasta. Levyä ei kuitenkaan kauan jaksa kuunnella, kappale sieltä täältä toimii. 3/5 Gravediggaz - 6 Feet Deep - Wu-Tang Clan familyyn kuuluva porukka pisti pystyyn muutamia omia juttuja, Gravediggaz on yksi niistä, sisältäen RZA:n. Tykitys on samanlaista HC hip hoppia kuin Wu-Tang Clanilta saattaa odottaakin. 1-800-SUICIDE levyn parhaimmasta päästä, mutta muuten tämänkaltainen ei enää meikäläiseen uppoa lukuunottamatta Wu-Tang Clanin ensimmäistä 36 Chambers levyä. 3/5
Antony & The Johnsons - I Am a Bird Now Placebo - Meds Matti Johannes Koivu - Puuhastellen The Smiths - Very Best of :love:
Weezer: s/t (eli "vihreä levy") 4.5/5 Viisi vuotta tätä levyä sai odottaa ja hieman yllättäen siltä löytyy musiikkia vain reilut 28 minuuttia. Mutta ennemmin lyhyt ja hieno levy kuin pitkä ja vähemmän hieno. Rivers Cuomo tekaisi nämä 10 tappavan tarttuvaa rallia muutamassa viikossa, niinpä tuo viisi vuotta vähän ihmetyttää. Pääasia kuitenkin, etteivät lyöneet hanskoja tiskiin. Olisi ollut sääli jättää näin hyvä rocklevy tekemättä. Bad Religion: Stranger than fiction 3.5/5 Miinusta tulee siitä, että levyn loppupuolelle on kelpuutettu muutama aika mitäänsanomaton raita. 21st century digital boyn äänittäminen uudelleen - vain hitusen erilaisena versiona - haiskahtaa levy-yhtiön käskyltä, eikä myöskään nosta pisteitä. Melko hyvän arvosanan silti annan, koska kyllä STF sen kaikesta huolimatta ansaitsee. Löytyyhän levyltä sellaisia mahtavia kappaleita kuin Better off dead, Marked, Infected ja Television ja monta muuta. Greg Graffin oli nyt kuitekin selvästi alakynnessä Brett Gurewitziin nähden, mitä materiaalin tasoon tulee. Joten pahaltahan se näytti, kun Gurewitz seuraavaksi ilmoitti eroavansa bändistä. Onneksi GG sai teroitettua sävellyskynänsä seuraavaa levyä varten.
Amorphiksen uusimman kuuntelin läpi, ja yllätti kyllä positiivisesti. En oikein ikinä ole kyseisestä bändistä ihmeemmin perustanut, mutta nyt kolahti ja kovaa. Olisiko sitten tuo laulajan vaihdos se juttu mikä teki eron aiempiin levyihin 4/5 Toinen äskettäin kuunneltu on Coheed & Cambrian Good Apollo, I'm a Burning Star Volume IV... Uskomattoman typerästä levyn nimestä huolimatta ihan kelvollista vaihtoehtorockia metallsin maustein. Saattaa avautua useamman kuuntelun jälkeen hieman paremmin, mutta toistaiseksi arvosanaksi annan 3/5
Tuossa eilen linja-autolla matkustaessa tuli kuunneltua Arcade Fire - Funeral Aivan loistava levy!!! Toimii useammankin kuuntelun jälkeen loistavasti. Levy johon ei kyllästy.
Strapping Young Ladin levyjä City ja SYL on tullut tässä luukuteltua. Aivan loistavaa hallittua kaaosta Devin Townsendin tapaan. SYL on ehdottomasti nykymetallin kärkinimiä.
Morrissey - Ringleader Of Tormentors on ollut tässä jokusen päivän kestokuuntelussa. Btw tiistain keikka kaapelihallilla oli mahtava
Kate Bush - Aerial **** CD1 A Sea of Honey on hieman tylsähkö kokonaisuus mistä ei jää oikein mitään mieleen. Kate laulaa hempeitä lapsestaan. Sitten luetellaan piin numeroita ja välillä hoetaan washing machine washing machine. Kai näillä oli jokin syvällisempi tarkoitus, mutta itseltä ne meni kyllä ohi. *** Kate Bush - King Of The Mountain CD2 A Sky of Honey on yksi hienoimmista kokonaisuuksista mitä on tullut ikinä kuultua. Hypnoottisen kaunis paketti mikä saa sielun hymyileen kuin Naantalin aurinko *****
KLF - Chill Out. Päiväunien kyytipojaksi laitoin tämän pitkästä aikaa pyörimään taustalle, 9. raidan (B2) kohdalla taisin siirtyä unten maille. Levy ajoi siis asiansa. Loistava kokonaisuus, vaatii kyllä kuuntelun alusta loppuun, jotta tästä saa jotain irti.
Gotan Project - Lunático Kohtalaisen korkeat odotukset minulla oli tätä levyä kohtaan. Jossakin määrin olen kyllä pettynyt. Philippe Cohen Solal, Eduardo Makaroff ja Christoph Müller tuntuvat luottavan vähän liikaa konseptiinsa. Ei se nyt sentään riitä että tehdään tusinan verran tangoa modernisti, kyllä sen musiikin pitää olla laadukasta! Tämä albumi tuntuu laimealta "La revancha del tangon" jatko-osalta. Levy ei ole erityisen kekseliäästi miksattu, soundeja ei ole oikein jaksettu työstää. Konerytmit kuulostavat yllättävän typeriltä akustisten soittimien joukossa, rytmejä olisi pitänyt työstää huomattavasti enemmän. Vokalistit ovat heikohkoja ja laulu on miksattu hieman liian pintaan. Melodiat ovat usein myös ärsyttävän juntteja, kuin jostain iskelmämusiikista. Levyä leimaa henkinen väsymys ja eksyksissä oleminen. Vain muutamassa kappaleessa (Celos/Lunático/Paris, Texas) asiat ovat napsahtaneet kohdalleen. 3+ / 5 (ensimmäisen kuuntelun jälkeen) EDIT: Nyt kun levy on kuunneltu muutaman kerran todettakoon että se on jossain määrin "grower" eli kuulostaa lisäkuuntelulla paremmalta vaikka biisit nyt eivät mitään vaikeita olekaan. Mikään erityisen hyvä levy tämä ei kuitenkaan ole. 4- / 5 (usean kuuntelun jälkeen)
Don Johnson Big Bandin uutukainen tuli napattua kaupasta mukaan heti ilmestymispäivänä, eikä joutunut taaskaan pettymään. Aivan hillittömän hienoja tunnelmia ovat taas DJBB:n pojat levylle luoneet. Mukana ei oikeastaan ole viime levyn tapaan sellaista suvereenia kesähittiä, mutta tunnelmallisia ja tyylikkäitä vetoja riittää vaikka muille jakaa. Tämän hetken oma henkilökohtainen suosikkini on Private Ibtetions, jonka tahdissa on mukava fiilistellä hämärtyvissä kevätilloissa. Aivan loistava levy.
Avot! Private Intensions on myös oma suosikkini, hyvänä kakkosena tulee Johnny's Going Home. Kyllähän tuolla kesähitin ainesta on minun mielestäni mm. Busy Relaxin'issa ja Road soi jo kovaa kyytiä radiossa. Tuossa nuo liput odottelevatkin - paikkana Kirjurinluoto ja mukana kanssani Kanye West sekä DJBB.
The Sounds - Living In America 5/5 Kesän Ruisrockia varten tämäkin platta kuuntelussa. En normaalisti tällaisesta musasta perusta, mutta joku tässä levyssä kolahtaa todella kovaa. Musiikista kuulee vahvasti 80-luvun ja pieni "räkäinen" lauluääni uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. Loistava debyytti The Sounds - Dying To Say This To You 4/5 Edellisen levyn innoittamana piti tämäkin hankkia. Ei yllä aivan edeltäjänsä tasolle. Liian pop ja liian hiottua. Silti biisit tarttuvia ja toimivia. Suosittelen jos yhtään kasari rock/pop iskee
Täsmälleen samaa mieltä. Pari viimeistä levyä on ollut kyllä melkoista väkisin vääntöä eikä levyt ole paljon itsellä cd:ssä pyörinyt. Laulajanvaihto on nyt selvästi tuonut uutta virtaa bändiin ja biiseihin. Eclipse tasaisen vahva levy, jossa ei oikeastaan yhtään huonoa biisiä ja suorastaan pari helmeä. Biiseissä on mukavasti vaihtelua, joten levy ei pääse pitkästyttämään. Kestää myös kuuntelua ja sen kun paranee vanhetessaan. 5-/5
Viime viikkojen ajan on soinut pari levyä enemmän kuin muut levyt yhteensä... Evergrey - The Inner Circle ***** Tämä levy on ollut parin vuoden ajan jonkinlainen kestosuosikki, mihin ei ole kyllästynyt hetkeksikään. Täydellinen kokonaisuus mikä huipentuu aivan mielettömään vuodatukseen nimeltä When The Walls Go Down. Tämän kuultua tiedät miltä tuntuu, kun seinät kaatuu päälle! Avausraita Ritchie Blackmore's Rainbow - Stranger in Us All ****½ Blackmore lämmitteli vanhaa bändiään Rainbowta 90-luvun puolivälissä. Tuloksena on tämä komea levy, mikä menee minun laskuissani samaan kastiin Dion aikaisten levytyksien kanssa. Eli kyseessä on aika pätevä lämmittely. Biisit ovat vauhdikkaita, ja välillä mennään kunnolla heavyn puolle. Black Masquerade biisi voisi olla hyvin joku Y. Malmsteenin menevimmistä kappaleista. Kitara soi komiasti ja uusi laulaja Doogie White on kerrassaan loistava. Harmi, että herra Blackmore sai tämän jälkeen lopullisesti tarpeekseen rockmeininkistä ja siirtyi vaimonsa kanssa keskiaikaisiin tunnelmiin. Ariel
Eric Johnson : Tones (1986) EJ:n debyytti on yhä suosikkini hänen soololevyistään. Tonesissa on särmää, jota ei tahdo löytyä hänen viimeisimmiltä, turhan Grammy-hakuisilta levyiltään. Zap Stevie Ray Vaughan Couldn't Stand the Weather (1984) Yläkerran orkesteriin aivan liian nuorena liittyneen SRV:n toinen studiolevy ei yllä aivan Texas Flood -debyytin tasolle, mutta on silti nautittavaa kuunneltavaa alusta loppuun. Voodoo Chile (Slight Return)
The Cult : The Cult [1994] Tämä levy tehtiin juuri ennen yhtyeen [eli aikuisen oikeasti Astbury & Duffy] hajoamista v. 1994. Toki 2000-luvun alussa kaverukset yrittivät uudelleen, mutta pian uuden levyn julkaisun jälkeen laulaja Ian Astbury ryhtyi leikkimään Jim Morrisonia ja liittyi The 20th Century Doors yhtyeeseen, jossa vaikuttaa pari Doors:in alkuperäisjäsentä. Vaikka The Cult [1994] levy tehtiinkin niihin aikoihin kun Astbury ja Duffy olivat jo menettäneet kiinnostuksen yhteiseen bändiin, niin yllättäen tätä ei levyltä kuulu. Ei tämä '80-luvun parhaimmille Cult levyille pärjää, mutta siitä huolimatta positiivinen yllätys, varsinkin kun edellinen levy [Ceremony '91] oli vaatimaton esitys.
Lauantai on rokkipäivä Seuraavat lätyt on tullut pyöritettyä jo tänään läpi: U2 The Unforgettable Fire U2 Pop Dire Straits Dire Straits Dire Straits Communiqué Primal Scream Give out but dont give up R.E.M. Monster Vanhoja levyjähän nuo ovat, joten eipä niitä enää kehtaa arvioida. Hyviä kaikki tyyni, tuskin muuten levyhyllyssä tilaa veisivät. Seuraavaksi pyörittimeen menossa, hmm, vaikkapa Butlerin soolotuotantoa...
Pet Shop Boys: Fundamental Kivan 80-luku vaikutteinen. Kivoja analogisten syntsien soundeja. Ja joissakin biiseissä piristävän kaksitulkintaiset sanat(sekä poliittiset että rakkauslaulun) Pidän huomattavasti enemmän kuin edellisestä miekkosten levystä :thumbsup: