Onko muilla vastaavia ongelmia. Vehkeet on ja katsomattomia leffoja vaikka muille jakaa, mutta aikaa vain ei tahdo löytyä. Kaksi alle neljä vuotiasta takaa sen että subbaria ei liikoja luukuteta oli vuorokauden aika mikä hyvänsä. Aivan innolla odottaa jotta lapset kasvaisi sen verran että mummat ja vaaritkin pärjäisi helposti yö vierailut, ja saisi subbaristakin ottaa kaikki irti. Turhauttavaa kelata hätäisesti parhaita paloja esim. sillä aikaa kun emäntä ja lapset ovat kyläilemässä, kaupassa tai ulkoilemassa. Voi sitä onnea kun saa katsoa kokonaisen elokuvan kunnon äänenpaineilla.
Et ole yksin. Itselläni ei ole lapsia, mutta vaimo, jolla on TYYSTIN erilainen maku etenkin toimintaelokuvien kanssa. Eli kun vaimo on kotona, niitä ei tarvitse kuvitellakaan katsovansa kuin kuulokkeen kanssa, ja kaapit seisovat virattomina:OI . Kun vaimo on poissa niin tietyt biisit soivat täysillä ja leffasta tulee siihen malliin pauketta että kropassa tuntuu. Ymmärrän kyllä vaimon "ryminä"vastaisuuden kun ei paljoa väkivallasta piittaa. Ja asiassa on toinenkin pointti, olen kuulovammainen, joten parhaiten nautin musiikistakin silloin kun ylimääräinen häiriötekijä (kuulolaite) on pois päältä. Kun kuulokynnys on 65 dB, arvannette varmaan mitä se tarkoittaa kun oikeen alkaa kuuntelemaan . Haaveissa onkin, että jos velkataakka hieman tästä helpottaa, on edessä talon laajentaminen siten että "oman"huoneen ja muun kodin välillä on ulkoseinän paksuinen seinä, ja sisäänkäynti sinne vain ulkokautta. Näin saadaan kuuntelu& katselurauha. Parasta tässä on että vaimo taas on sellainen kultakorva, että jos iso koppakuoriainen kävelee olohuoneessa 6m päässä, niin vaimo kuulee senkin
Jep, harmittaa että innostus harrastukseen alkoi vasta sen jälkeen kun talo oli rakennettu. Muuten maku vaimon kanssa on elokuvien suhteen yhtenevä. Monissa piirretyissä on kyllä loistavat äänet, mutta kerran kun erehtyy katsomaan Nemoa etsimässä liian kovaa, seurauksena nolla vuotiaan alahuuli väärinpäin lisättynä vielä kovemmalla äänellä, ei sitä virhettä kyllä uusi. Asiaa ei helpota syyllisyyden tunnot mahdollisista traumoista. :hitme:
On samat fiilikset, oikein harmittaa välillä. Harvoin itsekkään haluan luukuttaa ja leffojakin katson maltillisesti, mutta puutalossa on mitä on. Poika nukkuu juu ja eukko on iltauninen, minkäs teet. Kauppareissut onkin hyvä hetki kokeilla laitteita rauhassa, mutta kunnon sessioon on sekin hetki aika lyhyt. Tavoitteena onkin ihan kaikkien osapuolten mietinnän tuloksena, tehdä seuraavasta talosta oikeasti toimiva kaikkien tarpeet huomioiden, jos vaikka onnistuisi harrastuskin paremmin kuin nyt. varmaan minunkin kuulo on heikentynyt rakennuksilla ja maarakennuskoneiden kanssa, merkit on sellaiset mutta ei sen isompia ongelmia onneksi vielä ole ilmennyt. Kai se on vaan otettava nämäkin asiat laittamalla perhe etusijalle.
Ei ole. Lapsia eikä tule. Kerrostalossa asustaessa arvostaa lisäksi sitä, että talo on rakennettu alunpitäen hyvin - niin kovaa ei selvinpäin kertakaikkiaan pysty kuuntelemaan, että naapurit häiriintyisivät. Olen kokeillut ja itse käynyt kuuntelemassa seinän/seinien ja lattian takana. Kyllähän se yöaikaan hirvittää vääntää volaa (jos vaimo ei ole kotosalla) edes kohtuullisesti, mutta eipähän tule häirittyä naapureita. Vaimon kotona ollessa täytyy yösessioissa käyttää kuulokkeita
Itsellä on päinvastainen ongelma; Porukat on hermona isolla kuunneltaessa lapselleen Mutta enää pari vuotta kotona niin pääse omaan kämppään, eikä ole haittaa valittavista vanhemmista
Omaan perheeseen kuuluu vaimo ja tytär iältään kolme kuukautta. Tykki on ollut 1,5 kk ja olen laskujeni mukaan ehtinyt katsoa 6 elokuvaa kokonaan, eli suunnilleen yhden viikossa. Kaksi leffa olen katsonut yhdeltä istumalta, loput lyhemmissä pätkissä. Vaimoni kertoo tutuille, että en muuta teekkään kuin tuijotan tykillä leffoja??? Itse se kyllä katsoo telkkuruudusta Columbon 1-2 kaudet ja konnankoukkuja kahdelle ekan kauden jaksoista hyvän osan muutamassa viikossa, tietysti normaalin tv:n katselun ohella (Kaikki mahdolliset sarjat mitä kuvitella saattaa)Vaimoa ärsyttää kun sulkeuden kotiteatterihuoneeseen yksin ja pistän äänet kuulemma hirmu kovalle. Kotiteatterihuone on toisella puolella taloa, verrattuna olkkariin missä on töllö. Puitteet leffatykitykseen ovat erinomaiset kaikin puolin. Ja ainakun kun yritän katsoa tykillä, niin on kuulemma jokin kodinhoitoon liittyvä työ tekemättä, tai en ole tarpeeksi perheeni kanssa. Silloin kyllä voi katsoa tykillä jos katsoo jotain, mistä vaimokin tykkää eli Angelica-elokuvia tms. Vaimo on enemmän telkkarin katsoja, minä taas katson telkkaria todella vähän. Katsoisin enemmän leffoja tykillä. Täytyy odottaa, että napero kasvaa josko pääsis katsomaan ainakin möhköfanttia tykillä. Koko perheen kera siis.
Itsellä ei ole juuri sanottavaa itse aiheesta sinänsä, mutta tuosta "äänien häiritsevyydestä" vauvan/pienen lapsen kannalta on tehty tutkimuksia, ja tulokset olivat päinvastaisia kuin useimmat ihmiset luulee. Äänet ovat myös virike siinä missä muutkin virikkeet, ja lapsi kehittyy paremmin kun niitäkin on elinympäristössä. Eroa ei juuri ollut siinä että minkälaiset äänet ovat hyviä tai huonoja, eli vauvan kannalta on ihan sama huutaako siellä olohuoneessa subbari vai vaimo. Eli ei muuta kuin hyvällä omalla tunnolla leffat pauhaamaan, kyllä sitä uniaikaa riittää silti vaikka muutaman tunnin päivässä uhraakin itselleen :thumbsup: . (Hitto kun en vaan muista mistä tuon tutkimuksen näin/luin..mutta faktaa joka sana..)
Hauska ketju! Siis... onhan tää vitsi, vai onko tänne pesiintynyt oikea Markimekko-paitoihin pukeutunut pehmojen perheenisien lauma?
Jep! Kävi kyllä mielessä että onko tämä vain sinkku juppien ja puperteetti ikäisten jytinä terroristien oma saitti. Näköjään löytyy perheellisiäkin. Meinasin aluksi heittää akan ja kersat hankeen, jotta sais rauhassa katsoa elokuvaa. Mutta meidän kolme vuotias yllättäen diggas Blade II:sta niin ei tarvinnut. :sick:
Tutkimuksia on niin monenlaisia. Pääsääntöisesti eivät kerro sen enempää kuin mitä todella on tutkittu. Onko Kotiteatterin tuottaman äänimelun vaikutuksia eri ikäisiin lapsiin todellakin tutkittu? Kotiteatterista kun voi tulla minkälaista ääntä tahansa. Itse esimerkiksi katselen paljon toimintaelokuvia, joissa usein tapellaan ja ollaan agressiivisia. Oma 1 1/2-vuotias tyttöni näyttää aistivan juurikin sen agressiivisuuden. Jää sitten ihmeissään katselemaan, mitä ne miehet siellä huutavat. En jaksa uskoa, että leffojen agressivisuus olisi vain yksi virike muiden joukossa. Toki joku tietty varhaiskasvatuksen tutkimus saattaa todeta, ettei virikkeitä voi olla liikaa ja, että kaikki virikkeet vaikuttavat samalla tapaa, mutta ainakaan itse en ole törmännyt tällaisiin uskomuksiin yleisen kasvatustieteen yhteydessä. Voihan olla, että "melu" luo turvan tunnetta hyvin pienille lapsille, koska ennen syntymää ollaan majailtu hyvinkin meluisassa paikassa. Kohdussa on aikas kova suhteellinen meteli. Vaikka näin olisi, niin en siltikään usko, että kaikki melu olisi vailla vaikutuksia lapselle.
Oletkin varmasti ihan oikeassa tuossa että varmasti on vaikutusta, mutta pointtini/vinkkini ei ollutkaan että laita kotiteatteri huutamaan ja veri roiskumaan ja sitten lapsi viereen katsomaan. Vaan esim. viereisestä huoneesta kantautuva kohtuullinen melu ei varmasti ainakaan vahingoita lapsen psyykettä tms.
Muistakaa kuitenkin, että lapsen korva on aika lailla herkempi kuin aikuisen, eikä se kestä yhtä voimakkaita ääniä. Ja vaikka kova ääni ei aiheuttaisikaan lapsen kuulolle mitään pysyvää haittaa, niin sellainen ääni joka aikuiselle vielä tuntuu kohtuulliselta, saattaa ihan aidosti sattua lapsen korvassa. Toinen asia jota tätä threadia lueskellessa ihmetyttää on ruikutus siitä että ei voi käyttää kotiteatteria lasten nukkuessa? Asia on tietenkin yksilöllinen, mutta ainakin omat lapset nukkuu alkuyön senverran sikeästi, että talon toisessa kulmassa olevaa kotiteatteria saa huudattaa ihan kohtuullisella voimakkuuksilla ilman että ne siihen herää. Pitää vaan huolehtia siitä että ne on ihan oikeasti nukahtaneet, ennekuin volumenuppia rupeaa kääntämään.
Perhe-elämä on kompromissien tekoa täynnä. Jos se ei kiinnosta, niin sinkkuna on varmasti kiva elää Mulla on vaimo ja kaksi lasta (2 ja 5). Pienokaiset katselevat mielellään Nallepuhia/Nemoa ja siinä itsekin kiva olla vieressä ja napostella suolattomia poppareita. Omia leffoja ei tulisi mieleenkään katsella silloin kun lapset on hereillä joten niitä katsotaan sitten nukkumaanmenoajan jälkeen. Mitä äänenpaineen käyttöön tulee, niin ei tulisi mieleenkään luukutellen katsoa esim. Nemoa. Lapsilta tulisi pissit housuun kun valas möyryisi. Seuraavana yönä talossa ei nukkuisi kukaan. Kyllä kovat ja äkilliset äänet enemmän säikyttävät kuin rauhoittavat lapsia, eikä sen tiedon analysointiin tarvi mitään tutkimusta. Omien leffojen katselussa voi sitten käyttää MALTILLISTA äänenpainoa. Siis tarpeeksi kovaa että pääsee leffan äänimaailmaan sisälle, mutta lahkeet pysyy vielä paikoillaan. Vaimo tosin naapurihuoneesta saattaa tulla sanomaan että laita hiljemmalle että hän kuulee televisiota
Rakensimme omakotitalon viime vuonna ja kellariin tuli kotiteatteritila (joka kyllä toimii musiikki-, askartelu ym huoneenakin). Sain hienosti upotettua putkitukset seiniin joten antenni-, sähkö- ja kaiutinpiuhoja ei näy missään, vaikka tykki, dvd ja digiboxi ovat takaseinällä, dvd, vahvistin sivuseinällä ja kaiuttimet tietenkin edessä ja takana. Yhden asian kuitenkin unohdin: äänieristyksen. Minulla on tapana katsella yksin leffoja kun muu perhe on nukkumassa, mutta täysillä ei voi kuunnella. Yöllä on muutenkin niin hiljaista että yhtäkkiä jopa jääkaapin ääni kuuluu selvästi. Ihan turha kuvitella että subbaria voisi huudattaa... Toki sen verran on eristystä kun eri kerroksessa ollaan ja betonilattia välissä ettei kuulokkeilla tarvitse pelata. Harmi vaan että osa äänimaailmasta menee ohi, sen verran on dynamiikka ääniraidoissa että jos kovimaat kohdat haluaa pitää kohtuullisina niin hiljaisimmat menevät ohi. Tämä koskee yhtä hyvin draamoja kuin toimintaleffojakin. Päivällä taas kun lapset katsovat Ice Agea kavereiden kanssa niin pystyn hyvin tekemään vaikka töitä ylhäällä, päivällä kun on muutenkin kaikenlaista hälinää ja kaikki muut äänet paitsi syvimmät bassot häviävät taustalle.
Äänentoistoltaan "kyvykäs" kotiteatteri lapsiperheessä on vähän kuin isoheppainen turbokone perheautossa: normaalisti arkikäytössä säästellään tehoja mutta aika-ajoin voi naatiskella. Oma lapsi on 3 vuotias ja vaimo äänipoliisi. Kummasti on vaan omatkin mieltymykset kulkeneet siihen suuntaan että vähemmälläkin äänellä pärjää. Mukula alkaa tulla siihen ikään että yhä enemmän katsotaan kokonaisia leffoja DVDltä, lähinnä Disneytä. Monessa dubatussa leffassa on kiusallinen piirre: sillä äänentasolla jolla dialogi kuuluu selvästi, laulut ja jotkin tehosteet kuuluvat liian kovin. Kärsiikö joku muu näistä?
Kahden hengen perhe löytyy, muija kyllä joskus sanoo että musiikki soi lujalla, mutta minun vahvistimet, minun volumenupit Äänenpainetta rajoittaa lähinnä naapurit, valituksiakaan ei kyllä ole tullut.
Tähän löytyy lääke nimeltä dynamiikan kompressio, Midnight Mode tms. Toiminto löytyy useimmista vahvistimista ja usein jopa dvd soittimista.