Caddyshack tuli katsottua piiitkästä aikaa ja ai että nauratti . Muistoja tulvi mieleen niin että korvissa soi. Loppurepliikki on kyllä omaa luokkaansa: Spoiler Al Czervik: Hey everybody, we're all gonna get laid! :thumbsup::thumbsup::thumbsup::thumbsup::thumbsup: /5
Elokuu (1956) Matti Kassilan ohjaama loistava draamatarina alkoholistista ja hänen lähimmäisistä. Toivo Mäkelä tekee hienon roolin pääosissa, jossa kaikki ilmeet ja liikkeet osoittavat tarkkaa eläytymistä rooliin. Elokuu on hienoa luontokuvausta, runollisuutta sekä unenomaisuutta yhdistävä elokuva joka samalla rikkoo perinteistä kronologista kerrontaa. Suositeltava elokuva! Kiitos Pazzelle vinkistä!
Ollos hyvä vinkistä Ei ollut vaikeaa, kun tuli selväksi nouseva kiinnostus Kassian leffoja kohtaan Palmujen jälkeen. Eiköhän me niiles kuitenkin suositellaan tätä varauksin? Leffa on vanha ja vähän vanhanaikainen, eikä tämä varmasti uppoa Hollywood-uskovaisille tai vinkuintian köysitappeluista pitäville. Suosittelu siis niille, jotka pystyvät katsomaan esim. mustavalkoisia 30 - 60 -lukujen leffoja. Ehkä tämäkin voisi olla tsekkaamisen arvoinen osoitus siitä, että on sitä Suomessakin tehty kelvollisia leffoja. Itse pidän, mutta Kassia onkin kurko! Sitäpaitsi tuo dvd on julkaisuna hyvä, niinkuin muutkin Fennada-sarjan elokuvat.
Blue Velvet Jonkin aikaa oli tuo maannut hyllyssä ja nyt oli sopiva fiilis katsoa Lynch-leffaa. Etukäteen odotin samanlaista mind fuck-leffaa, kuin Mulholland Dr., mutta ihan yhtä sekavaksi tämä ei mennyt. Ahdistavia kohtauksia ja painostavaa tunnelmaa on kuitenkin saatu elokuvaan roppakaupalla. Dennis Hopperilta aivan loistava roolisuoritus Frank Boothina, kotisohvalle välittyi hyvin kuva todellisesta psykopaattisesta sekopäästä. Muut suoritukset olivat aika perustasoa, mitä nyt MacLahan vähän oli puupökkelömäinen aika ajoin. Vilahtipa mukana pienissä rooleissa mm. Lynchin luottomies Jack Nance ja Brad Dourifkin (mukava yllätys.) Mukava oli huomata ettei ajan hammas tähän ole kovinkaan pahasti päässyt puraisemaan. Tuttuun tapaan myös Badalamenti oli taas onnistunut loihtimaan ahdistavat scoret. 4+/5
Minun kohdalla suositeltava tarkoittaa sitä, että jos jollekin tulee kiinnostusta tutustua kotimaiseen vanhaan elokuvaan tai hän haluaa vaihtelua kaiken mössön (Arska, Steven, Syltty jne.) jälkeen, niin tässä on suositeltava elokuva josta voi aloittaa. Harmi, että monella on varsin negatiivinen käsitys vanhasta suomalaisesta elokuvasta, osasyyllisenä pitäisin huonojen kotimaisten (mm. kaikki rillumareit) näyttämistä televisiosta. Omalla kohdallani olen kuitenkin tyytyväinen, että olen etsinyt ja löytänyt juuri nämä parhaimmat kotimaiset. "Kelvollisia" on Elokuusta tai Evakosta puhuttaessa aivan liian mieto sana. Matti Kassila on noussut kyllä kohisten viime aikoina, siltikään Mikko Niskasen ykköspaikka parhaimpana suomalaisena ohjaajana ei vielä ole vaarassa.
The Blue Light "Ao no hono-o" (Yukio Ninagawa, 2003) Aasiassa sitä vain yksinkertaisesti osataan! Ei tämä mikään tajuntaa räjäyttävä tapaus ole mutta näppätä ja taidokas tekele silti. Leffa on tasapainoinen yhditelmä "taide-elokuvaa" ja trilleriä huumoria unohtamatta. Kameratyöskentely on enemmän kuin kunnossa ja musiikki on kohdallaan. Juoni etenee poikkeuksellisen sujuvasti, kuin itsestään. Asiat pidetään yksinkertaisina mutta niistä otetaan paljon irti. 4 / 5
Yevgeni Bauer: Umirayuschii Lebed *** Kertomus sokeasta tytöstä, joka ihastuu mieheen, mutta tulee tämän taholta petetyksi. Tyttö muuttaa muualle ja luo uran balettitanssijana. Mies palaa myöhemmin mukaan kuvioihin ja saakin tytön vakuuttuneeksi tunteistaan. Ihan ok pätkä kaikin puolin, joskaan ei niin mukaansatempaava ja mielenkiintoinen kuin Naisen sielun iltahämärä. Ovatkohan nämä BFI:n kiekkoversiot sisällöltään täydellisiä, sillä elokuvien kestot jäävät poikkeuksetta kymmentä minuuttia lyhyemmiksi kuin mitä SEA ilmoittaa? Harry Edwards: Tramp, Tramp, Tramp **½ Harry Langdon esittää köyhän suutarin poikaa, joka osallistuu suuren kenkäfirman mainoskävelyyn Amerikan halki. Palkintona on rahan lisäksi myös suukko kenkäfirman omistajan tyttäreltä (Joan Crawford), johon Harry on rakastunut. Muutamia erittäin hyviä oivalluksia, mutta kokonaisuutena liian jahkaileva ja vetelä. Aki Kaurismäki: Laitakaupungin valot **** Entistä pelkistetympää Kaurismäkeä. Hyvät näyttelijät ja koskettava tarina, mutta ainakin ensimmäisellä katselukerralla jäi tunne, että jotain jäi uupumaan. Pitää kyllä katsoa uudelleen, kunhan ilmestyy kiekolla. Frank Capra: It Happened One Night ****½ Ensimmäistä kertaa tuli nähtyä sitten tämäkin. Näppärää dialogia ja huvittavia tilanteita piisaa, kun Gable ja Colbert matkaavat halki Amerikan. Capran parhaimmistoa ehdottomasti. Frank Capra: Long Pants *** Harry Langon kasvaa tässä elokuvassa pojasta mieheksi saatuaan syntymäpäivälahjaksi vanhemmiltaan pitkät housut. Hän hylkää kotikylän tyttösen rakastuessaan naiseen kaupungista. Vaikka tässäkin oli muutamia erittäin hauskoja kohtauksia - parhaimpana Harryn kierot hääsuunnitelmat - niin kokonaisuus jäi hivenen ontoksi. David Lean: Brief Encounter **** Aikuisdraama, jossa kaksi tahollaan naimisissa olevaa henkilöä kohtaavat ja rakastuvat. Etenee hitaasti, mutta pitää silti otteessaan. F. W. Murnau: Tartüff *** Keskikertaista Murnauta, jossa juuri mikään - paitsi Janningsin ja Dagoverin roolisuoritukset - eivät innosta. William Keighley: The Master of Ballantrae *** Perinteinen Errol Flynn -elokuva. Näyttävä, mutta muuten melko yhdentekevä.
The 40 Year Old Virgin: Eilen tuli katsottua ja huhhuh mitä roskaa. En toisaalta ole mikään komedioiden ystävä, mutta silti. Vain muutamassa kohdassa nauratti, mutta naurahdukset olivat lähinnä huonolle näyttelylle tms. Leffa oli myös liian pitkä siihen nähden mitä se sisältää. 1/5.
Hellraiser ***½ Tuli tämä katsottua tällä viikolla, kun oli tuo hankittu muutama kuukausi sitten täyttämään leffahyllyä. Juoni pysyy hyvin kasassa, eikä mitään ärsyttäviä henkilöitä ollut leffassa. Pinhead on niin kova jätkä, että olisi saanut olla suurempi osa juonta, koska hän ainoastaan esiintyy leffan lopussa. Aika perus kasarikauhua, huonoilla efekteillä, eli juuri niinkuin pitääkin. Tykkäsin. Kung Fu Hustle *** Ihan hyvä ja hauska elokuva. Efektit ja taistelukohtaukset vedetään niin yli että ne tekivät leffasta vielä paremman. Ilmeisesti jatko-osa tulee tänä vuonna niin voisi senkin katsoa. Shaolin Soccer *½ Kung Fu Hustlen nähtyäni, päätin katsoa yhden Stephen Chown aikaisemmista leffoista. Kuten nimi kertoo, niin jalkapallostahan leffassa on kyse. Ei lähellekään yhtä hauska, kuin Kung Fu Hustle, muutaman kerran hymähdin leffan alussa. Leffan puoleen väliin saakka oli ihan keskiluokan viihdettä. Sitten tapahtui jotain. Vitsit menivät todella huonoiksi, jossain vaiheessa tuli jopa yhtä huonoa läppää kuin Dodgeball:ssa :sick:. Paras osa tässäkin leffassa oli ne yli vedetyt efektit. Spring, Summer, Fall, Winter... and Spring **** Toinen näkemäni Kim Ki-Duk:n leffa mahtavan 3-Ironin jälkeen. Dialogia on tässäkin todella vähän. Viimeiseen puoleen tuntiin ei mielestäni sanottu sanaakaan. Hieno elokuva kelluvasta temppelistä ja pojan kasvamisesta aikuiseksi. Ilmeisesti elokuvalla ei edes ollut kunnon käsikirjoitusta, vaan sitä kuvattiin vuoden ympäri ja siitä kasaattiin tämä elokuva. Tällaista jaksaisi katsoa enemmänkin.
Tällä viikolla tullut katsottua pari elokuvaa: SAW 2 ***½ SAW 2:ssa ongelmat eivät olleet ensimmäisen osan veroisia mutta siitäkin huolimatta nautinnollinen katselukokemus. Aivan ensimmäiseen SAW:n tasolle jatko-osa ei kuitenkaan yllä. Loppuratkaisu oli yllättävä ja en osanut odottaa sellaista, mistä plussaa. Jarhead **** Jarheadin alku tuo mieleen Full Metal Jacketin, yhden parhaimmista sotaelokuvista. Merijalkaväen sotilaan koulutusta kuvataan hyvin ja sikäläisestä armeijasta saa varmasti oikean käsityksen. Tarkka-ampujksi koulutetut sotilaat joutuvat komennukselle Persianlahdelle Irakin hyökättyä Kuwaitiin ja kaikilla on tunnelma korkealla. Sota ei kuitenkaan olekkaan sellainen kuin kaikki ovat odotaneet. Ensimmäiset kuolonuhrit tulevat kun omat joukot tulittavat. Elokuvan katsoi mielellään ja suosittelen tutustumaan tähän. The Devil's Rejects (Unrated) **** Elokuvasta ei ollut mitään ennakkokäsitystä ja aloin katsomaan kuvitellen kyseessä olevan tusinaluokan kauhukuvan. Näin ei kuitenkaan ollut. Tunnelma on hyvä kaiken aikaa. Elokuva on hyvin väkivaltainen ja veri lentää alusta loppuun asti. Sheri Moon Zombien rooli Baby Fireflyna on kerrassaan mainio. Yhtä kaunis kuin on psykopaatti. Just Friends *½ Ryan Reynolds esittää menestyjää, joka sattumusten kautta joutuu kymmenen vuoden tauon jälkeen takaisin kotiseudulleen New Jerseyyn. Ennen niin lihava Chris on laihtunut ja muuttunut. Chris alkaa kotiinpalattuaan haikailemaan high school rakkautensa perään. Elokuva oli todella tylsä ja pari hauskaa kohtaa eivät auttaneet pelastamaan tilannetta. Elokuvan loppu on ennalta arvattavissa. Täyttä roskaa koko elokuva. A History of Violence ****½ Vicco Mortensen esittää Tom Stallia, pienessä maalaiskaupungissa elävää perheenisää, joka työkseen keittää kahvia ja palvelee asiakkaita kuppilassa. Kaikki muuttuu kun kaksi murhamiestä saapuu kahvilaan ja aikovat tappaa siellä olevat. Tom pelastaa ihmiset ja hänestä tulee paikallinen sankari, jonka teko huomioidaan maanlaajuisesti tiedotusvälineissä. Kaikki muuttuu, kun Philadelphiasta saapuu gangstereita tapaamaan Joey Cusackia. Tomin menneisyys palaa kummittelemaan ja hänen elämänsä mutkistuu hetkessä. Elokuva on referoiden ja yksinkertaistaen tarina siitä että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Katsomisen arvoinen elokuva.
Ghost Lake Tuota, tuli sitten käytyä pitkästä aikaa videovuokraamossa, kun emännän siskon tyttö tuli yökylään ja päätettiin sitten hakea leffa josta löytyisi myös suomitekstit. Kauhua piti saada ja neitokainen kaivoi hyllystä Ghost Lake-nimisen pätkän. Sanotaan nyt leffasta sen verran että :OI Hukkaan meni rahat Makuunille ja puolitoista tuntia tykin lamppua.
The Wendell Baker Story Tämän piti olla romanttinen draamakomedia. Ja sitä se todellakin oli - kauheimmillaan. Ihan hirveää ja tylsää katsottavaa. Olin jo ensimmäisen puolen tunnin jälkeen valmis lopettamaan, mutta tapoihini ei kuulu jättää leffoja kesken. Huonoin elokuva mitä olen pitkään aikaan katsonut :grr: / :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup:
Land of the dead Odotukseni olivat korkealla koska mielestäni viimeisin "dead" elokuva Dawn of the dead oli todella onnistunut uudelleen lämmitys ja hienosti toteutettu (vaikka alkuperäinen on parempi...) Land of the dead oli kuitenkin alusta saakka VALTAVA pettymys. Elokuva oli roskaa alusta loppuun... Miksi ihmeessä zombit muka oppivat käyttämään aseita ja järjestäytyivät? Spoiler Ja lopussa kun "pääpahis" olisi ollut mahdollista niitata niin todetaan että: "he etsivät vain paikkaa minne mennä, aivan kuten mekin..." <-- siis wtf?!?! samppa: loppuratkaisuista puhuttaessa eipäs unohdeta spoiler-tagien käyttöä.
Jos minua olisi viimeisen kymmenen(?) vuotta jahdannut verenhimoiset zombit, käyttäytyisin aivan samalla lailla. Yhdyn edelliseen. Utter crap :sick:
John Carpenter's Cigar Butts, sarjasta "Masters of Horror" Pitkään aikaan kauhuelokuvat eivät ole onnistuneet luomaan tuota kaivattua pelon tunnetta. Viimeisin ennen tätä taisi olla "Others". 10 heikomman vuoden jälkeen Carpenter on löytänyt jälleen kykynsä luoda jotain omannäköistä, mutta uniikkia. En tiennyt elokuvasta mitään ennen katsomista, joten jätän neitseellisen kokemuksen mielelläni teille, enkä halua paljastaa elokuvasta enempää
Thieves Like Us Vaikka selvästi samaan genreen sijoittuukin, niin tämä eroaa silti jonkin verran Bonnie & Clydestä ja vaikkapa Badlansista. Henkilöhahmojen kuvaukseen keskitytään riittävästi ja roolisuorituksetkin ovat hyviä, varsinkin vahvasti Steve Buscemin tässä mieleentuova Keith Carradine ja Shelley Duvall. Spoiler Loppuratkaisu tuntuu melko kliseiseltä, näin taitaa päättyä suuri osa rikospariskuntakuvauksista. - What's New, Pussycat Elokuva sisältää pari riemastuttavaa kohtausta, mutta muuten on melko laahaava komedia. Svengaavaa 60-lukua on toki mukana, ja Allenmaisia vitsejä on mukaan mahtunut jokunen. Parhaimmillaan elokuva on Sellersin tai Allenin ollessa kuvassa, Peter O'Toole pääroolissa on vähän hengetön. ½ House of Games David Mametin esikoisohjaus. Huijauselokuva on juonellisesti kiinnostava, mutta paikoin vähän kuivakka. Yllätysratkaisuja on ripoteltu mukaan sopivasti (vaikkakin yksi oli jo ennen paljastumistaan turhankin ilmeinen) ja varsinkin loppuvaiheessa tapahtumat todella onnistuvat yllättämään. ½
Oli aika loistava kauhupätkä. Sopivan ahdistava ja hyvin toteutettu (aivan eri luokkaa kuin "the cave"-huttu) 4,5/5 :thumbsup:
Casino (1995) Marty Scorsesen Casino on visuaalisesti hieno elokuva. Se ei kuitenkaan ole yhtä kiinnostava kuin 90%:sti samaa muistuttava Goodfellas (Mafiaveljet, 1990). Casinossa kaikki pyörii rahan ympärillä, kun taas Mafiaveljet on tarinaltaan mielenkiintoisempi ja monipuolisempi. Casinon juoni on kauttaaltaan kohtuullisen arvattava. Toteutus on hyvä, mutta jatkuva nopeahko vauhti ja määrällisesti useat nopeat tilanteet, joihin ei keskitytä laskee koko tunnelmaa. Tälläisenä tämä on vain rikostarinaa hyvin suoraan kerrottuna. Casinon loppupuolella Joe Pesci rupesi ärsyttämään. Lyhyt ja känisevä-ääninen makaroni sai mielestäni tässä elokuvassa aivan liian ison roolin. Kertojan äänessä ei vaan kestäisi kuunnella Pesciä hänen jatkuvan uhoamisen lisäksi. Pieni kuoppa Scorsesen filmografiassa Mafiaveljien ja Aviatorin välissä.
Oletko nähnyt Dog Soldiersin ? sana ahdistus saa uuden käsitteen. Spartan - David Mamet, joka oli mukana Heistin ja Roninin työryhmässä, kirjoitti ja ohjasi vuonna 2004 ilmestyneen toimintatrilleri Spartanin. Val Kilmer pääosassa erikoisjoukkojen kouluttamana agenttina, ja naiskauneutta toteuttaa Veronica Mars tähti Kristen Bell. Aika nähtyä kamaa tämä oli noudattaen trillereiden peruskaavaa. Kilmer pelasi roolinsa loistavasti, William H. Macy vilahti myös kohtauksessa parissa. Viihdyttävä kaikenpuolin. 3-/5 Chung fung dui ji no foh gaai tau (Big Bullet ) - Tämä oli ensimmäinen näkemäni Benny Chan leffa, ja veikkaampa, että New Police Story tulee olemaan seuraava. Hong Kong leffoja ei ole paljon tullut katsottoa, lukuunottamatta joitain Jackie Chan toimintaa. Ja muutamat John Woot nähneenä voin sanoa, että Woo pystyy hitusen parempaan. Pidän rikoselokuvista, etenkin toiminnantäytteisistä, ja sen osin tämä elokuva täytti kriteerit, mutta ei tämä parhaimmasta päästä ollut. 2+/5 The Cooler - Pieneksi hitiksi noussut The Cooler sisältää William H. Macyn melkeinpä parhaimman roolinsuorituksen. Macyn rooli "coolerina" eli huonon onnen tuojana on kuin tehty Macylle. Lyhyesti kerrottuna elokuva on synkähkö roadmovie-tyyppinen melankolisuutta hipaiseva tarina onnesta. Yksinkertaisesti mahtava leffa! 4/5 Tequila Sunrise - Yksi parhaimmista Kasarihiteista ever ! Näyttelijät myös suoraan 80-luvun tähti taivaalta; Mel Gibson, Michelle Pfeiffer ja Kurt Russell. Sekä edesmennyt Raul Julia tekee yhden viimeisimmistä rooleistaan elokuvan pahiksena. Tämänkaltaisia kyttäleffoja sitä tuli junnuna katseltua, ja vieläkin vaan toimii, vaikka eihän nämä kummoisia ole, mutta kasari on kulttia. Seuraavana varmaan Tango & Cash . 3/5