The Nightmare Before Christmas Katselin leffan ihan vain Tim Burtonin nimen takia. Tämä oli nyt elokuvan toinen katselu, mutta elokuva ei edelleenkään iskenyt. Ensimmäinen kappale on kyl ihan tarttuva ja hahmot ovat mielenkiintoisia esim. Sally. Mutta joku tässä ei vain kolahda minuun. 3-/5 Love Actually Leffa on upea ja näin ennen joulua hyvää katsottavaa. Tarinat rakkaudesta on lähes aina ihania ja tässä plussana se ettei keskitytty vain yhteen pariin. Tuloksena nätti elokuva ja arvosanana 4/5
Jarkolla on mielessä vaan postausmäärät. EDIT: Miten Pazzelta voi tulla joka päivä kymmenen elokuvan lista katsotuista? Impossible.
Ja sulla vain jürgen Pakko oli vain postausmäärä ottaa mukaan, koska en muutakaan selitystä keksi että miksi laittaa 3 viestiä peräkkäin ketjuun. Toki jos joku olisi ehtinyt kirjoittaa väliin, niin asia olisi ymmärrettävää, mutta kun viestit tulivat 15:30-16:14 välillä niin tapaa ihmettelin (enkä ollut ainoa). Blazing Saddles - Nyt oli jo kiilto kadonnut lapsuuden suosikista. Ei ole tämä enää parhaimpia Mel Brooks komedioita, kärjessä on enää Producers ja Young Frankenstein. Cable Guy - Jim Carreyn parhaimpia. Mustakomedia jota ei ymmärretty ilmestyessään ja vieläkin vihaajia löytyy. Carrey vetää roolinsa loistavalla tavalla överiksi, mutta Ace Venturan tapaiseen revittelyyn ei onneksi sorruta.
Mukava nähdä etten ole ainoa, joka ymmärtää leffan näin. Asiaan; Into the Sun Steven Seagal on kovassa vedossa tässä kirjoittamassaan, tuottamassaan ja tähdittämässään mestariteoksessa. Steven on myös säveltänyt aika timanttista matskua leffaa varten. Elokuvan juoni on varsin omaperäinen; Steven esittää legendaarista CIA:n agenttia joka kutsutaan apuun kun yakuza murhaa Tokion kuvernöörin. Elokuva painottuu huomattavasti aiempaa enemmän tarinaan ja mielenkiintoisiin henkilöhahmoihin. Steven vetää uskottavan ja tunteita herättävän roolin ikääntyneenä agenttina. Myös muut elokuvan henkilöt ovat hyvin valittuja. 4/5 8 Mile Eminem vetää yllättävä hyvän roolin tässä melko maanläheisessä leffassa. Odotukset olivat aika olemattomat, joten pääsin yllättymään iloisesti. Ei tämä kuitenkaan kaiken hypen arvoinen ollut. 3/5
Apinoiden Planeetta (1968) Katselinpa sitten ensimmäistä kertaa tämänkin scifi-klassikon. Mitähän tästä nyt sanoisi, mitä ei ole jo aiemmin sanottu. Elokuva vaikuttaa jotenkin "uudelta" ja ajattomalta. Elokuvassa on todella mainiot näyttelijät ja draamaakin on saatu hyvin mukaan. Lisäksi jännitys nousee lopussa niin että melkein alkaa sydän hakkaamaan. En jaksa nyt sen syvällisempää analyysiä antaa, mutta elokuva oli joka tapauksessa loistava, lievää keskivaiheen tylsyyttä lukuunottamatta. 4½/5
Belly of the Beast Jälleen timanttinen elokuva Steveniltä. Steven tuntuukin olevansa elämänsä kunnossa tässä roolissaan. Sen verran napakasti lähtevät lyönnit ja potkut. Elokuvaelämys vailla vertaa. 4/5
Der Untergang Elokuva Hitleristä. Elokuvassa Hitler on menettänyt täysin todellisuudentajunsa ja hänen ympärillään on ihmisä, jotka uskovat häneen sokeasti. Elokuvan kohtalot ovat surkeita ja surullisia. Kuitenkin 2-maailmansota on kiehtonut minua ja siksi kai halusin nähdä tämän elokuvankin. 4½/5
Postausmäärät my ass! Korjaan viekkaudella ja vääryydellä nostamaani postausmäärää nyt vastaamaalla moneen syytökseen yhdessä ja samassa vastauksessa! Mutta että miksi kolme postausta peräkkäin? Tarkoitus oli vähän ryhmitellä noita katsomiani leffoja, eli Batukat erikseen, sitten mielestäni loistavat "klassikko"-matskut ja viimeiseen se todellinen Klassikko yms. ei niin kaksiset leffat. Jarkko G, kansan ääni! Tätä me olemme täällä kovasti ihmetelleet... Yksi monien puolesta ja eräs lukija Helsingistä! Ja ota JG ihan rauhassa, en mä sun postausmääriin pääse ihan pian, vaikka yrittäisin raivokkaasti heittää kaikkiin ketjuihin OT:a tai miten copy-pastettaisin tavaraa muilta sivustoilta! Ei voikaan tulla hyvä niiles. Tätäkään jaksa sen tarkemmin analysoida, mutta nopeasti kun katsoin, niin eilen ilmoitamiani 10:tä leffaa edelsi 28.11. kirjoitus Stage Beautystä ja 25.11 Seitsemästä huutavasta ja ilvehtivästä samuraista sekä Peltirummusta. Katselen leffoja yhden / päivä vauhdilla ja viimeaikoina olen täällä käsitellyt melkainpä kaikki katsomani... Huomaatteko, että tämä täysin OT-postaus ei sisällä ensimmäistäkään leffa-arviota, sillä eilen katselin vaalitenttiä.
A Love Song for Bobby Long (2004) Ja takaisin asiaan. Tuli katsottua tämä hyvin vähälle huomiolle jäänyt leffa kun kannessa pilkotti Scarlett Johanssonin kuva. Kovinkaan paljon ei ollut siis odotuksia ja leffa pääsi näin yllättämään positiivisesti. Juoneltaan elokuva oli melko perus kehityskertomus, mutta ainakin tähän katsojaan homma toimi. Suurin syy tähän oli varmaankin näyttelijöissä, sekä Scarlett että Travolta vetävät roolinsa hyvin ja lisämausteen soppaan tuo New Orleansin ilmapiiri ja musiikki. Juoni etenee melko verkkaisesti ja syvän etelän (tällä hetkellä hiukan mutainen) helmi saa paljon kuva-alaa. Voin suositella kaikille Lost in Translation ja Garden State tyylisistä leffoista pitäville. 4/5
Crouching Tiger , Hidden Dragon. Ihan ok, ehkä hieman heikompi kuin alunperin muistelin. Devulla yllättävän ok kuva, vaikka kaveri haukkui pystyyn (tosin ihan niinkuin tällainen puusilmä mitään huomaisi). Ja se Zang Ziyi on oikeasti aivan älyttömän hyvän näköinen. :love: 3,5 ehkä.
Tystnaden (1963) Nimensä mukaisesti hiljainen teos. Hieno, mahtava, mykistävä... Ingmar Bergman onnistui jälleen kuvaamaan kahden naisen (siskokset?) välisiä suhteita hienolla tavalla. Hiljaisuus antoi kuville tilaa ja Bergman osasi kertoa tarinan vaikka puhe ei ollut viemässä juonta eteenpäin. Tästä olisi mukavaa nähdä täysin sensuroimaton ja leikkaamaton versio. Spoiler Elokuvan vertaus: panssarivaunu(t) = pelko, epävarmuus lapsen mielessä.
Ong-Bak Huh, huh. Tässäpä kaksipiippuinen leffa. Martial artseja Thaimaan malliin. Taistelukohtaukset olivat todella hienoja, mutta muuten leffa oli aika pökkelö (juoni, näyttelijät..) No, eipä näitä juonen takia katsotakaan, joten siinä mielessä leffa kyllä toimitti kaiken tarvittavan odotusten mukaisesti. Jossakin vaiheessa tosin alkoi tympimään saman kohtauksen toistaminen useamman kerran peräkkäin, mutta suotakoon se anteeksi. Toimintakohtauksille 5/5, muuten 2½/5.
Rocky Kaikkihan tämän ovat nähneet, joten turha tästä on suuremmin kirjoitella. Oma suosikkini sarjasta. Itse nyrkkeilykohtaukset ovat nykypäivänä todella ponnettoman näköisiä. Suosittelenkin ennemmin Cinderella Mania. 3,5/5 Cinderella Man Ron Howardin ja Russel Crowen toinen yhteinen leffa. Samalla laadukkaalla linjalla jatketaan. Kaikin puolin hieno elokuva. Nyrkkeilykohtaukset lyövät Rockyn vastaavat kanveesiin ensimmäisessä erässä. Todella hienoa kameran käyttöä. Tarinassakin on enemmän sisältöä Rockyyn verrattuna. 4,5/5
Ghost in the Shell. Tyylikästä animescifiä erittäin mielenkiintoisella juonella ja hyvillä hahmoilla. Filosofointia sopivissa määrin eikä elokuva päässyt missään vaiheessa pitkästyttämään. 4/5. Ghost in the Shell 2: Innocence. Jos ensimmäinen oli tyylikästä menoa niin tämä onkin sitten jo aivan uskomattoman kaunista. Ehdottomasti kaunein näkemäni animaatio. Juonikin oli vähintään ensimmäisen osan veroinen mutta tässä filosofointi löi yli ja pahasti. Alkoi jo hieman pitkästyttämään jatkuva elämänviisauksien latelu ja elokuvasta olisikin melko helposti voitu pätkäistä 15-20 minuuttia pois. Kyllähän tämä siltikin varsin hyvä oli. 3½/5.
Stealth Aivan uskomatonta sontaa! Ei mitään järkeä. Ainoa kiva juttu oli Jessica Biel bikineissä. Jamie Foxx näytteli osansa ihmeen huonosti. Mikään ei oikein onnistunut tässä elokuvassa...Noh onhan niitä näitäkin!:hitme: :sick: :sick: :sick:
Joo, ainoa Bergman tähän mennessä, jota en meinannut jaksaa katsoa loppuun. Oli hiljaista kuin huopatossutehtaassa kesällä...
Jeunet-katselut jatkuivat elokuvalla: City Of Lost Children ***** Ja tämä on todellakin aivan uskomaton tekele. Hyvin synkkä ja erittäin omaperäinen aikuisten fantasia. Visuaalisuus on aivan uskomattoman hienoa katsottavaa, eikä parempaa ole näkynyt vielä tänäkään päivänä. Oli ilmestyessään Ranskan kallein elokuva ja rahat kyllä menivät oikeaan osoitteeseen. Pyyhkii lattiiaa millä tahansa Burtonin elokuvalla, jotka ovat edes vähän sukua tälle teokselle. Elokuva on täynnä pieniä mutta hienoja yksityiskohtia koko matkan varrella ja vähän joka kuvassa. Näyttelijäsuoritukset ovat erinomaisia kautta linjan ja kerrankin lapsinäyttelijät onnistuvat. Lapset eivät myöskään ole olemukseltaan millään tavalla kliseisiä vaan ovat tavallaan elokuvassa ne aikuismaisimmat henkilöt. Kaivakaa ihmeessä käsiinne sillä tämä saa "Rela suosittelee" -leiman. Nausicaa Walley Of The Wind **** Oli viimeinen Ghibli mikä oli näkemättä. Alussa hiukka häiritsi piirtojälki, joka on kaukana mistään erityisen hienosta tai nykyisistä animaatioista. Tarina on kuitenkin melkoisen hyvä ja tempaa mukaansa alkukankeuksien jälkeen. Taattua Ghibli-laatua.