War of the Worlds (2005) Aika keskinkertainen leffa, tehosteet pääosassa. Plussat DTS ääniraidasta, joka oli todella vaikuttava. Vaimo katsoi puolet leffasta kädet korvilla 3 / 5
Tape: Richard Linklaterin puhe-elokuva. Dialogia on vähintään saman verran kuin Before Sunrise / Sunset elokuvissa. Ethan Hawke heittää uransa parhaan roolisuorituksen, eikä muissakaan (no onhan niitä peräti kaksi Hawken lisäksi) näyttelijöissä ole valittamista. Eipä tästä oikein mitään erikoista kannata sanoa, kameraa käytetään komeasti keskustelun tyylin kuvaamisessa ja dialogi pysyy vahvana koko elokuvan ajan eikä elokuvan tempo pääse muutenkaan laskemaan missään vaiheessa. Todella hieno ja ajatuksia herättävä / erilaisia tulkintoja salliva loppuratkaisu kruunaa kokonaisuuden. 4½ / 5
Donnie Darko Elokuvassa sekoitetaan paljon eri genrejä sulavaksi kokonaisuudeksi. Elokuvan teema on aikamatkailu, mutta ei siitä asiasta sen enempää. Donnie Darkoa näyttelevä Jake Gyllenhaal on loistava, eikä muissakaan näyttelijöissä valittamista ole. Elokuva kulkee sujuvasti alusta loppuun. 4½/5
King Kong (1976, John Guillermin) Tuottaja Dino De Laurentiis oli varmaankin vakavissaan tämän remaken suhteen, mutta lopputulos on kuitenkin "vain" yksi 70-luvun parhaita camp-elokuvia. Juoni on modernisoitu versio vuoden 1933 klassikkoseikkailusta. Jessica Lange esiintyy ensimmäisessä elokuvaroolissaan sankarittarena ja hieman vaivautuneen oloinen Jeff Bridges sankarina. Näinköhän Bridges jo tekovaiheessa aavisti, mitä olivat kuvaamassa. Mainio Charles Grodin esittää rahanahnetta ja umpikieroa öljy-yhtiön pikkupomoa. Elokuva on täynnä tahattomasti koomisia kohtauksia ja surkeita erikoisefektejä, mutta kieltämättä muutama hienokin kohtaus on eksynyt mukaan. Dialogi vetelee pääasiassa alta kaikkien rimojen, mutta yhdenkään näyttelijän pokka ei petä. Trailerin perusteella Peter Jacksonin Jurassic Park... eikun siis King Kong -remake ei tule pärjäämään tälle camp-klassikolle. ****
Armoton Maa (Open Range, 2003) Tämä K. Costnerin ohjaama ja tähdittämä länkkäri ehti lojua jonkin aikaa digiboksin levyllä, ennenkun löytyi aikaa ja innostusta katsoa. Periaatteessa kiinnosti, käytännössä taas joku leffa meni aina ohi. No nyt se tuli katsottua ja se vetikin mukaansa aika hyvin. Oikeastaan odotin leffalta lähinnä komeita maisemia ja niitä tässä tarjoillaankin ihan mukavasti. Juoni ei sinällään ole kovin monimutkainen, avolaiduntajat saavat lähikylän tilallisen ja sheriffin niskaansa ja uhittelua seuraa lisää uhittelua ja homma päätyy yllättävän tehokkaaseen lopputaistoon. Muuten leffa on varsin hidasta fiilistelyä ja rakkaustarinan kehittelyä. Costnerin hahmo on tavallista Costneria, ihan sama kun esim. The Postmanissa ja Waterworldissa, mystinen pikkusankari. Robert Duvall vetää paljon paremman roolin. Jotain vetävää epiikkaa tähänkin pieneensuureenelokuvaan on saatu. 3/5. Constantine (2005) Trailerin perusteella odottelin tästä erittäin hyvää, mutta ei tämä nyt ihan niin hyvä ollutkaan. Visut toimivat loistavasti ja tunnelmakin oli paikoin varsin kohdallaan, mutta muuten oli aika vaisua toimintaa. Reeves on aina Reeves, eikä siitä näköjään juuri muutu. En tiedä miksi, mutta Reevesin ja Weiszin hahmojen kanssakäyminen oli jotenkin tosi epäuskottavaa. Varsinkin Weisz tuntui olevan todella hukassa kokoajan. Samoin Reevesin sidekicki tuntui varsin turhalta ja päälleliimatulta. 2puol/5 Ruusun Nimi (Der Name Der Rose, 1986) Jean-Jacques Annaudin tulkinta Umberto Econ kirjasta. Tästä on kasvanut pikkuhiljaa yhä suurempi suosikki meikäläiselle. Jotenkin huomaan nauhoittavani tämän TV1000:lta vähän väliä ja aina sen jaksaa katsoa. Hankala sanoa mikä tässä viehättää, mutta tämä ja kupillinen luostariolutta kaveriksi, niin ilta on siinä. Miljöö on älyttömän hieno ja yksi parhaimpia castingeja, mitä mieleen tulee. Connery ainoana täyspäisenä hahmona on loistava, mutta Ron Perlmanin Salvatore varastaa shown. Hieno elokuva. 4puol/5
Hyvä elokuva. Juoneenkin oli saatu muutamia yllättäviä käänteitä ja pääosan esittäjien roolitkin natsasivat hyvin yhtä lukuunottamatta. Nimittäin Bruce Willisiä, joka vaikutti olevan kaikkea muuta kuin kylmähermoinen kaiken kokenut panttivankitilanteiden rutinoitunut neuvottelija. Vaikkei itse Brucen rooli miellyttänytkään, annan elokuvalle 4+ / 5. Ainesta olisi ollut viiteenkin tähteen. Laatuleffa jokatapauksessa.
The Blob - valuva kuolema (1988) Tämä todellakin oli vieläkin hyvä leffa, ei ois uskonu näin monen vuoden jälkeen. Prismasta kun tuon vitosella löysi niin pakkohan se oli ostaa ja muistella lapsuutta. Efektit tietty oli mitä oli, mutta muuten leffana "erinomainen" 5/5 (imdb 5,5/10 blah)
SIN CITY (Frank Miller & Robert Rodriguez, 2005) Viimein vuokrasin tämän taivaisiin kehutun leffan. Odotukset olivat pakosti melko korkealla. Leffa osoittautui käsittämättömän kehnoksi. Hyvä kun jaksoin loppuun katsoa. Erittäin tylsä tekele. Jatkuva splatter-väkivalta ja verikosto alkoivat rassata pahasti. Visuaalisuus toki omintakeinen mutta sittenkin epäinnostava. Musiikki kliseistä. Näyttelijäsuorituksia en menisi kehumaan. Kamerankäyttö oli mitä oli. Vastenmielinen leffa. 1.5 / 5
Viimeisimmät DVD-ostokset olivat syynissä. Tim Burtonin Corpse Bride tuli katsastettua viime viikolla ja sen innoittamana ja kaverien kehumana pistin tilaukseen miehen aikaisemman animaation The Nightmare Before Christmas (1993). Tämä olikin selkeästi enemmän musikaali kuin Corpse Bride, ja CB:ssa juuri laulukohtaukset olivat niitä kaikkein tylsimpiä. Oli Nightmaressa pari hyvääkin kappaletta mutta kävi äkkiä tylsäksi. Perusidea oli ihan hauska mutta jotenkin siitä ei saatu puristettua kaikkia mehuja keitokseen mukaan. Ei vakuuttanut. 2.5/5 SubTV:n World Poker Tourin nostattama pokeri-innostus ja Playn halpa hinta saivat tilaamaan mainion korttipelidraaman Rounders (1998). Leffaa katsoessa tuli oikeastaan sama tuntemus kuin ensimmäistä kertaa WPT:ia katsellessa, että kuinka noin yksinkertaisesta pelistä voi saada aikaan näin iskevää viihdettä. Olin tämän joskus vuosia sitten nähnyt mutta nyt kun tiesin mitä Texas Hold 'Em tarkoittaa, leffa antoi paljon enemmän. Kuten sanottua, korttien lätkimisestä saa aikaan menevää draamaa ja loistava näyttelijäkaarti hoitaa homman kotiin. Matt Damon, Edward Norton, John Turturro, John Malkovich ja Martin Landau on vakuuttava lista. Pisteitä 4/5
The Cynic, the Rat & the Fist (1977) - Il cinico, l'infame, il violento Maurizio Merli ja John Saxon - kovaotteiset miehet II. Napoli violentan kaltainen italocrime, jossa Merli jatkaa kovan kytän rooliaan tällä kertaa pallottelemalla Rooman kahden hallitsevan rikospomon välillä. Ei yllä aivan edeltäjänsä tasolle, vaikka tällä kertaa mukaan on saatu Tomas Miliankin. Sisältää kohtuullisen viileän Ad ogni coston kaltaisen heist-kohtauksen. 3.5/5 Aliens: Special Extended Director's Whatever Edition (1986) Unohdin koko Quadrilogyn hyllyn kätköihin, vaikka tämä DC oli vielä näkemättä. Erittäin viihdyttävää scifitoimintaahan tämä pidempikin versio oli. Eräs lisäys tosin toi itselleni mieleen Goldeneyen (N64), ja tästä syystä tuo jakso herätti itsessäni lähinnä hilpeyttä. Versioita en lähde vertailemaan, koska kyse on loppujen lopuksi vain suoraviivaisesta toimintaviihteestä. Ja tähän tarkoitukseen kelpaavat molemmat. 4/5 Day of Anger (1968) - I giorni dell'ira Yllättävän hieno spagu Valeriilta. Vaikka Leone-vaikutteet näkyvätkin elokuvasta selvimmin, juonesta ja Van Cleefin ja Gemman rooleista tulee lähinnä mieleen Hawksin loistava Red River. Tämä on kuitenkin italowesternia "leonemaisimmillaan" eikä vähiten sen vuoksi, että Valerii toimi Leonen apulaisohjaajana kolme vuotta aikaisemmin. Elokuvan kruunaa mainio loppukohtaus. 4/5
Ihan offtopiccina ja mielenkiinnosta kysäisen, että mistäs kyseisen leffan hankit? Ilmestyskirja Nyt. Redux Whoa fucking what. Olipahan leffa. Ei oikein tiedä mitä tästä sanoisi. Ohjaus oli ihan mukiinmenevää, ei mitään überiä. Martin Sheenini ja sen viiksivallun (nimi?) roolisuoritukset olivat aika rautaa. Brandosta en ole ikinä tykännyt, enkä tykkää tämänkään jälkeen. Mutta itse leffa. En tiedä, mutta semmoinen outo wtf- fiilis vallitsi melkein koko elokuvan ajan. Ja se loppu. Olisiko siitä pitänyt tajuta jotain muuta kuin Spoiler että se Willard tappo Kurtzin ja se vapautti ne vietnamit ja ne oli fiiliksissä? Olisi myös mielenkiintoista tietää, että perustuiko leffa jollain tapaa Raamatun Ilmestyskirjoihin. Aika ajoin hieman tylsä (nukahdin kerran), olisiko pitänyt katsoa leikattu versio? Ja ja.. mitäs vielä. No ainakin elokuvahistorian top-5 one-linerista/dialogista plussaa. Pisteitä en lähde antamaan, ennen kuin saan vastauksia kysymyksiin.
No tuossahan se pääpiirteittäin on, mutta useiden katselukertojen myötä on tullut tuota loppuakin hieman tarkemmin mietittyä. Spoiler Willard hyväksyy väistämättömän ja päättää tappaa Kurtzin armon osoituksena. Tämän seurauksena Kurtzin kansa elikkä alamaiset vapautuvat. Kyläläiset kumartavat Willardia heidän uutena hallitsijanaan, ja vaikka hän ehkä hetken sitä vaihtoehtoa harkitseekin, hän päättää vaan lähteä paluumatkalle. Lopussa veneeseen koitetaan ottaa vielä radiolla yhteyttä, mutta Willard päättää vaan sulkea radion ja näin mahdollisesti estää ilmaiskun, joka oltaisiin tehty Kurtzin tukikohtaan. Ei kyllä tietääkseni perustu mitenkään. Tai ainakin sitten tosi kaukaisesti. Tuo originelli versio on oma alltime lemppari leffa, ja Redux versio on myös ihan viiden tähden mestariteos, mutta kyllä tuo originelli on silti parempi. Suurin osa noista uusista kohtauksista on hieman turhia, ja ne hidastavat leffan tempoa liikaa. Originelli on sujuvammin etenevä ja tiiviimpi paketti.
Taas tällainen mukavan ylipitkä lista muutaman viikon ajalta: Marcel Carné: Le jour se lève (1939) Kiinnostavasti rakennettu tarina ja hyvä tunnelma. Pääosassa La grande illusion -leffasta tuttu Jean Gabin. 4/5 James Wan: Saw (2004) Käsikirjoitus ei oikein vakuuttanut, eivätkä näyttelijätkään kovin hyviä olleet. Myös visuaalista kikkailua oli hieman liikaa. Ihan hyvä pienen budjetin elokuva kaikesta huolimatta.. 3/5 Constantin Costa-Gavras: Z (1969) Loistava poliittinen trilleri. Hieman tulee Oliver Stonen "JFK" tästä mieleen.. 4.5/5 Shari Springer Berman & Robert Pulcini: American Splendor (2003) Mielenkiintoinen valtavirrasta poikkeava sarjakuvafilmatisointi. On sinänsä huvittavaa, että Harvey Pekar ja muut tosielämän sankarit esiintyvät myös elokuvassa.. 4/5 Charles Chaplin: The Circus (1928) Tarina ei ole aivan sieltä Chaplinin tuotannon parhaimmasta päästä, vaikka aivan toimiva onkin. Kulkurin työskentelystä sirkuksessa irtoaa hyvin huumoria.. 4/5 Alejandro Jodorowsky: El topo (1970) "Surrealistinen western" kuvaisi tätä elokuvaa ehkäpä parhaiten.. Vaikea tätä on lähteä kommentoimaan. 4/5 Federico Fellini: La dolce vita (1960) Elokuva sisältää mielestäni monia upeita kohtauksia, mutta kokonaisuus ei täysin toimi.. 3.5/5 Jörg Buttgereit: Nekromantik (1987) Niin. Tuota. Ei uppoa minuun tällainen sairas nekrofiliameininki. Plussaa tekijöille siitä, että ovat "onnistuneet" tekemään tästä todella vastenmielisen.. 1.5/5 Peter Greenaway: The Cook, the Thief, His Wife & Her Lover (1989) Todella upeasti kuvattu ja lavastettu elokuva, joka sijoittuu pääosin ravintolaan. Meininki on paikoitellen melko sairasta, mutta jokin tässä vetosi minuun. Michael Gambon on loistava mielipuolisena ravintolan omistajana. Bon apetit. 4/5 David Cronenberg: A History of Violence (2005) Melko erilainen elokuva verratuna Cronenbergin aiempaan tuotantoon. Jotkut perhekohtaukset ym. olivat hieman häiritseviä, mutta kyllä tästä hyvä maku jäi suuhun.. 4/5 Pedro Almodóvar: Mujeres al borde de un ataque de nervios (Women on the Verge of a Nervous Breakdown) (1988) Ehkäpä paras näkemistäni Almodóvarin ohjaustöistä. Mielettömän hauskaa menoa.. 4.5/5 Mikko Niskanen: Mona ja palavan rakkauden aika (1983) Voi voi.. Tarina oli kyllä järkyttävän huono. Plussaa mukavasta kesäfiiliksestä. 2/5 Luis Buñuel: Los olvidados (1950) Laatuleffa nuorisorikollisista Buñuelin meksikon kaudelta. 4/5 Aki Kaurismäki: Calamari Union (1985) Kaurismäkeä hauskimmillaan.. 4.5/5 Elem Klimov: Idi i smotri (Come and See) (1985) Huh huh. Todella raskas ja vaikuttava elokuva pojasta mielettömän sodan keskellä. Ehkäpä hieman olisi saanut leikata lyhyemmäksi. Mahtava leffa kuitenkin. 4.5/5 Kar Wai Wong: Chong qing sen lin (Chungking Express) (1994) Audiovisuaalinen puoli on ohjaajalle ominaiseen tapaan mallillaan. Tarina on mielenkiintoinen, vaikka kärsiikin ehkäpä paikoitellen hieman sekavuudesta.. California Dreamin' on ihan mukava biisi, mutta tässä elokuvassa se soi kyllä aivan liikaa.. 4/5
The Elephant Man(1980) David Lynchin varhaistuotantoa. Koskettava kuvaus 1800-luvulla eläneen vakavasti epämuodostuneen John Merrickin elämästä. Anthony Hopkins ja John Hurt loistavat rooleissaan. Surullinen, mutta samalla kaunis elokuva. 4+/5 Lost Highway(1997) Lähes kaksi vuosikymmentä uudempi, saman ohjaajan elokuva. Näin peräkkäin katsottuna kaverin ohjaustyylistä löytää yhtäläisyyksiä, mutta paljon on menty eteenpäin ja aikalailla erilaiseen suuntaan. Todellinen audiovisuaalinen kokemus, joka ei kyllä ensimmäisellä katselulla oikein aukene. Perkeles kun näissä Lynchin leffoissa joutuu miettimään ihan liikaa! Suoraan TV:n ääreltä: 4/5
Jaahas, kuluneen viikon aikana onkin tullut katsottua 23 leffaa. 1. The Fifth Element Kyllä muistan, kun suhtauduin tähän leffaan todella suurin varauksin aikoinaan sen trailerin perusteella. En olisi millään uskonut, että tämän tyyppisestä leffasta voisi tulla sellainen suosikki kuin myöhemmin osoittautui. Upea tulevaisuus-fiilis ja hieman erikoisempi rooli Bruce Willisille. Leelookin on ihan söpö, vaikka nämä anorektikko-mallit eivät yleensä herätä minussa tällaisia tunteita. 5/5 2. The Living Daylights Itse pidän Daltonista Bondina, vaikka Connery onkin suosikkini. Daltonin 007-hahmoa sanotaan usein liian totiseksi. Aika totinen tämäkin on, ja Bond-tyttökin lienee sieltä heikoimmasta päästä. Mutta actionia tästäkin löytyy mukavasti. 4/5 3. Licence to Kill Vaikka edellinenkin oli hyvä, niin tämä on se vielä parempi kahdesta Daltonista. Pahiksen rooleihin on löytynyt hyvät näyttelijät, ja Bond-tyttöpuolikin on hieman parempi tällä kertaa. 4/5 4. Honey, I Shrunk the Kids Tämä leffa kuuluu taas niihin pakkohankintoihin, jonka on joskus naskalina nähnyt. Kaverin luona VHS:n joskus näin ja pitkän ajan jälkeen piti DVD hommata. Ei sinänsä mikään huono leffa vieläkään, sellainen sopivan harmiton koko perheen kuva. Pidän Rick Moraniksesta ja myös tekninen toteutus on varsin mainio ikäisekseen. Jatko-osatkin hankin samaan aikaan. 3½/5 5. Coming to America Eddie Murphyn parhaimmistoa, ehkä jopa paras. Eli Prinssille Morsian suomeksi, todella hauska alusta loppuun ja mukana on vielä reilusti romantiikkaakin. Sekä Eddie että toinen pääosanesittäjä, Arsenio Hall, vetävät hyvät roolit, monikossa tosiaankin... 4/5 6. Showtime Eddie Murphyn reilusti uudempaa, 2000-luvun tavaraa ja aisaparina Robert De Niro. Kaksi erilaista poliisia pannaan yhteen, tuttu kuvio, mutta tällä kertaa mukaan sotketaan vielä reality-sarjan kuvaukset, se on sinänsä ihan jännä ajatus. Toimintakomediasta on kyse, ja aika toimintapainotteiseksi se jääkin, mutta jokunen tosihauska kohta kyllä löytyy. Varsinaisen sohvalta-putoamis-naurunkohtauksen aiheuttaa scene jossa esitellään De Nirolle lahjaksi annettava entinen huumekoira... 3/5 7. Blade Runner Hitaasti aukeaa. Nyt ehkä 3:n tai 4:n katselun jälkeen tämäkin alkaa saavuttaa jonkinasteisen suosikin aseman itsellä, lähinnä taas fiilissyistä ja miksei syvällisemmin ajateltuna juonenkin takia. Fiilis on kuitenkin upea, tässä on juuri sellainen 80-luvulla tehty tulevaisuuden visio. 3/5 8. The Eiger Sanction Hieman harvinaisempi Clint Eastwoodin kuva. Vuorikiipeily-jännäri, kiipeilyn lomaan on sotkettu agenttipeliä. Vähän ankean oloinen, mutta kovalle Clint-fanille tietysti pakkohankinta kuten muutkin. 3/5 9. Kill Bill vol. 1 Ei iskenyt eka kerta tässäkään ei sitten yhtään, kun teatterissa näin. Haukuin koko paluumatkan mukana olleelle kaverille. Mutta kuten Pulpin ja Dogsien kohdallakin, kyllähän se siitä parani. Ei taida omaa Tarantino-suosikkia tästä kuitenkaan tulla, mutta hyvä kuva silti. 4/5 10. Kill Bill vol. 2 Ykkösestä pidin enemmän aiemmin, nyt menneen katselukierroksen jälkeen en enää ole aivan varma, kummasta. Soundtrack on loistava molemmissa, kuten kaikissa Quentinin kuvissa. Siitä tulee kyllä paljon pisteitä. 3½/5 11. Rushmore Tämän ostin tavoistani poiketen aikoinaan ihan arvostelun perusteella, olikohan Leonard Maltinin kirjasta vai mistä jäänyt mieleen. Ei ole oikein auennut, masentavan oloinen kuva. Ainakin pääosan esittäjä on todella masentava tyyppi, vaikka monessa onkin mukana. Sinänsä leffan tarina on kyllä ihan leppoisaa katseltavaa, enkä paikoiltani noussut kertaakaan tämänkään leffan aikana. 2½/5 12. Contact Suosikki, jota tuli jo kasettina aikoinaan paljon katseltua. Jostain syystä pidän tällaisista leffoista, joissa on joku tutkimus- tms. pieni porukka, jotka tekevät jotain tieteellisiä juttuja (Twister, Dante's Peak...). Tällä kertaa kuunnellaan ääniä avaruudesta, ja aika erikoinen scifi-leffahan siitä jalostuukin. 4/5 13. The Fugitive Loistava, jännittävä leffa loistavin näyttelijöin. Ei käy aika pitkäksi. 4/5 14. Taxi (2004) Aika karmea tekele, jos verrataan alkuperäiseen ranskalais-Taxiin, tai jopa verrattuna sen jatko-osiin Taxi 2 ja 3... Vaikea uskoa, että Mahoney moittii jenkkileffaa ja kehuu ranskalaista, mutta näin on rehellisesti sanottava. 2/5 15. Johnny English Mr. Bean ei ole tällä kertaa Bean, vaan Johnny English. Samaan komiikkaan tämäkin kyllä pohjautuu, tosin mr. English on välillä ihan järkevän oloinen ja välillä hauska koheltaja. Kokonaisuus ei ehkä ole aivan yhtä hauska, kuin odotin, mutta viihdyttävä silti. 3/5 16. Star Wars Episode I Vanhojen osien ystävällekin tämä oli ihan mieluisa tultuaan. Ei tunnelmaltaan aivan alkuperäisten veroinen, mutta kokonaisuutena ihan hyvä leffa. 3½/5 17. Star Wars Episode II Tämä puolestaan tuntui hieman edellistä heikommalta, tässä vaiheessa. Ilmeisesti nuori Anakin alkoi ärsyttämään enemmän. 3/5 18. Star Wars Episode III No, Anakinin ärsyttävyys ei ainakaan ole vähentynyt, mutta muuten tätä osaa on odotettu niin pitkään, että se antaa paljon anteeksi. Ainakin yhden katselukerran jälkeen tuntui siltä, että vastaukset seuraavan osan kysymyksiin löytyivät. 3½/5 19. Spaceballs Aivan rehellisesti sanottuna, jos pelkkää viihteellisyyttä katsotaan: pidän tästä enemmän, kuin yhdestäkään kuudesta oikeasta SW:sta... Huumori tosin vaatii ainakin jonkinlaisen tietämyksen warsseista ja parista muustakin leffasta, toimiakseen täydellisesti. Loistava näyttelijäkaarti, hauskaa erityisesti se että John Candy on "mog"... 4/5 20. Striking Distance Tämä pääsi kyllä VHS-aikana pahasti loppuunkulumaan omalla kohdalla, sen takia tuli yli kolmen vuoden katselutauko nyt DVD:llä. Itse leffasta pidän kyllä vieläkin, vaikka se hieman masentavalta toisinaan tuntuukin. Bruce Willis on hänelle tyypillisessä roolissa alkoholia runsaasti käyttävänä, kärttyisänä poliisina, mutta "joki-poliisi" on sinänsä erikoisempi ympäristö kuten joku metrokyttäkin, tästä oma lisänsä mielenkiintoon. 3½/5 21. Earth Girls Are Easy Geena Davis vuonna -88 melkoisen erikoisessa komeidiassa, joka pursuaa Suomi-viittauksia (thread: Elokuvien Suomi viittauksia) ! Jeff Goldblum, Jim Carrey ja Damon Wayans karvaisina alieina! 80-luvun California-meininkiä korostetuimmillaan! Voiko tällä yhdistelmällä mennä mönkään? Ei voi! DVD:n (R1) ekstoissa pääsee vielä laulamaan karaokena mm. "I'm a blonde" ja opiskelemaan, kuinka Suomen alppivaltiossa syödään vuohenjuustoa ja jodlataan... 3½/5 22. U.S. Marshals Takaa-ajetun jatko-osa Takaa-ajajat. Harrison Fordin tilalla Wesley Snipes, jahtaajana sama porukka kuin edeltäjässään. Varsin samaa luokkaa kuin toinenkin, ei kyllästytä vaikka tämäkin on kovasti soittimessa pyörinyt kuuden vuoden aikana. 3½/5 23. Summer Rental Kunnon kasarikomedia (-85), jossa John Candy lähtee perheensä kanssa rantalomalle. Jostain syystä ei tunnu aivan yhtä hauskalta kuin suurin osa muista näkemistäni Candyistä, mutta Rip Torn on sopiva merirosvon rooliin ja Karen Austin on MILF 2½/5
North by Northwest (1959) - Taglinen mukaisesti 3000 mailin pituinen takaa-ajo jännityksen mestarilta, eli Hitchcockilta. Toinen katsomiskerta vahvisti sen, että kuuluu henkilökohtaisella listalla ko. ohjaajan elokuvien kärkikolmikkoon. Hieman 39 Stepsin tyylinen, ei juutu yhteen tapahtumapaikkaan. Cary Grant on karismaattinen mainosmies, joka joutuu korviaan myöten kuseen. Spoiler Naispääosan esittäjäkin osoittautuu lopulta ihan symppikseksi vaikka manipuloijan piirteitäkin löytyy. Loppukohtaus Mount Rushmorella on ehkä Hitchin paras. 4½ / 5 Full Monty (1997) - Työttömyyttä Sheffieldissä on kuvattu sillä tavalla, että katsoja tuntee suurta sympatiaa päähänpotkittuja kohtaan. Päähenkilöiden tapaisiin tyyppeihin voisi törmätä vaikka lähiökapakassa. Tiettävästi jenkit eivät ole vielä (?) raiskanneet tätä elokuvaa tekemällä uusintafilmatisointia. Kestää todellakin useita katsomiskertoja. 4+ / 5 Calamari Union (1985) - Harvasta Kaurismäen elokuvastakaan löytää näin velttoa porukkaa kuin tästä (no, ehkä Mikan Valehtelijasta). Pragmaattiset ratkaisut perustellaan kulloinkin tilanteeseen sopivalla, nerokkaalla muka-filosofialla. Sudet ulvovat ja muut vaarat ympäröivät, kun Peltsi, PPP, Syrjä ja kumppanit vaeltavat kohti Eiraa. Ilmeisesti tämän jälkeen AK ei ole enää ohjannut humalassa/laskuhumalassa, mikä on varmaan hieman vaikuttanut siihen, että elokuvat ovat alkaneet löytää myös suurempia yleisöjä. Mutta kertakaikkiaan nerokasta. 4½ / 5 Strada, La (1954) - Fellinin roadmovie. Anthony Quinn (ei ilmeisesti italialaiset, vaan meksikolaiset sukujuuret?) näyttelee uskottavasti karskia kansanviihdyttäjää Zampanòa, ja Giulietta Masina on hieno herkkänä Gelsominana. Nino Rotan tunnari kuvaa mahtavasti Gelsominan tuskaa. Ei ole yhtä surrealistinen kuin 8½, mikä on hyvä asia. 4 / 5 The Day of the Jackal (1973) - Eilisillan valvottaja Maikkarilla. Trilleri parhaimpaan seventies-tyyliin. Pituuskaan ei häiritse, koska tapahtumat kehittyvät tiivistyvällä tahdilla. Ei myöskään se, että lopputuloksen vähänkin Ranskan historiaa tietävä arvaa. Spoiler Parissa kohdassa luulin jopa, että päähenkilöstä löytyisi sympaattisiakin puolia, mutta kun hän tappoi naisystävänsä, niin annoin periksi. 5- / 5 The Truman Show (1998) - Uusintakatselu monen vuoden jälkeen. Jim Carrey todisti tällä elokuvalla, että hän sopii myös vakaviin rooleihin. On ajankohtainen, koska tosi-tv on ajan ilmiö. 4- / 5 Gone with the Wind (1939) - Se Suuri Romanttinen Elokuva. Clark Gable Rhett Butlerina on mainio kiusoitteleva hahmo vahvatahtoisen Scarlettin rinnalla. Parhaita kuvauksia myös sisällissodan sekasortoisuudesta. Mahtipontisuutta löytyy välillä vähän liiaksikin asti, mutta ei sitä tässä tapauksessa voi hirveästi kritisoida. 4 / 5 (huonoja arvosanoja ei tullut nyt, mutta minkäs teet, kun katsomislistalla oli pelkästään hyviä elokuvia)
Tämähän löytyy nykyään Wild Eastin hyvälaatuisena DVD-julkaisuna, jota Xploited Cinema ja nykyään Amazonkin kauppaavat. Hintoja lukuunottamatta Xploitedista ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Täytyy silti toivoa, että esim. DVDPacific tai vastaava halvempi putiikki saisi näitä WE-julkaisuja listoilleen.
Objective Burma (Koston Burmassa) Syyttä pienelle huomiolle jäänyt Raoul Walshin hyvä sotaelokuva. Yllättävän realistista (paljon pieniin yksityiskohtiin kiinnitetty huomiota) viidakkosotaa. Tehty toisen maailmansodan vielä jyllätessä, johon nähden suoranainen propagandasisältö on melko vähäistä. Errol Flynn on mies paikallaan pääroolissa. Rhino Brothers (Kiekkoveljekset) Pieni kanadalainen jääkiekkodraama pikkukaupungin ja varsinkin lätkähullun äidin paineiden alla olevasta jääkiekkolupauksesta. Karuhko arkirealistinen ote miellytti, henkilögallerialtaan vaikutti kovinkin suomalaiselta. The Searchers (Etsijät) Fordin westerneistä itselle se mieluisin. Hupailua tässä oli enemmän mitä sitten viimekatsannalta muistinkaan. Vahva vire kuitenkin säilyi hyvin koko elokuvan tehden tästä yhden parhaista lännenelokuvista. ½
Taas tuli katsottua eilen itämaista kauhua nimeltä The Eye Eipä tarvinnut pettyä täläkään kertaa,sen verran hienosti ne sen osaavat. Levyraadissa voisin antaa sille 8/10,ottaisivat vaan siellä Hollywoodissa mallia ja oppisivat tekemään yhtä upeita leffoja eikä kopioisi kaikkia mikä menestyy.
:hitme: kyllähän siinä... Spoiler ...annetaan aika ideaali kuva jenkkiarmeijasta. Vihollista tapetaan hymyssä suin ja sitten omia löydetään pahoin kidutettuna brutaalin vihollisen toimesta. Hyvä ja paha taistelee, tämä väännetään oikein rautalangasta jos oikein muistan...