No nytpä on sitten tullut käytyä katsomassa Jyväskylän Kaupungin Teatterissa Uppo Nalle ja Rohkea Reeta. Ja ihan miellyttäväsät pläjäyksestä oli kyse, vaikkakaan ei lähellekään niin jämerä kuin odotin. Ainakin Uppo Nalle aiheena olisi antanut valmiudet parempaan. Mutta toisaalta lapset pitivät.
No teatterihan on mahtavaa jos se on hyvää mitä se uzeimmiten on. Nukketeatterikin ja lastenjutut on kans hyviä. En kyllä käy kuin joskus, enkä ole koskaan yksin käynyt tai ehdottanut. Kyllä ihminen tappaa itseään jos ei tee mitä haluaa. Ihme ja k, monesti verrataan teatteria johonkin oopperaan, vaikka ooppera on aika jämähtänyttä musiikiltaan ja teatterisuudeltaan, vaikken sitä kiistä etteikö se laulu ole hyvääkin ja muutenkin säilyttäminen on... Teatterissa on joku viehättä
Liian harvoin tulee käytyä teatterissa. Aika kallista touhua on.. Mieleenpainuvin mitä tässä viime vuosina on tullut käytyä katsomassa oli Jyväskylän kaupunginteatterin: Täällä Pohjantähden alla
Nyt täytyy mainostaa, että viime lauantaina tuli käytyä teatterissa pitkästä aikaa, paikka oli Seinäjoen kaupungin teatteri ja näytelmä oli Molièren komedia Saituri. Tämä näytelmä oli oikeasti mukavaa ja viihdyttävää katseltavaa, vaikka itse en ollutkaan kovin mielellään teatteriin menossa, vaan avokki minut sinne raahasi. Jos asutte näissä maisemissa tai oman paikkakuntanne teatterissa näytelmä pyörii, niin kannattaa ko. näytelmä käydä katsomassa. Viihdyttävää vastapainoa sille ainaiselle leffojen tuijottelulle , ihan kuin leffoissa oisikin jotain vikaa. -KTB-
Viime lauantaina Mikkelissä Työväen Näyttämöpäivillä katsomassa aikataulusyistä vain 2/3 Juha Hurmeen Autotrilogiasta (Volga farmari, Ford Taunus, Toyota Hiace), esittäjänä Tikkurilan Teatterin porukka. Mainiot käsikirjoitukset, todella hyvät näyttelijät, lavasteita ei ollenkaan. Välillä näyttelijät esittivät mm. puita ja rakennuksia. Poski- ja vatsalihakset olivat lujilla, monta kertaa sai ulvoa naurusta. Ensi vuonna uudestaan, parempi puolisko voitti arvonnassa 6 kpl vapaalippuja.
Turun ylioppilasteatterissa on useimmat pruduktiot tullut käytyä katsomassa kolmena viime vuonna, ja keskimäärin 1 näytelmä vuodessa kaupunginteatterissa. Ylioppilastetteri sai niskavuoren kiinnostavaksi syksyllä, mutta viime viikolla nähty Tsehovin varhaistöiden dramatisointi osoitti että kukaan ei ole seppä syntyessään. Aika väsyneitä vitsejä myöhemmältä nerolta. Näyttelijät olivat taas hyvää amatööritasoa.
Ehkä 3-4 kertaa vuodessa tulee käytyä. Helsingissä tarjonta toki riittää eli täälläpäin kannattaisi käydä useamminkin, voi yllättyä positiivisesti. KOM-teatterin esitykset ovat lähes aina laatutyötä (tossa aiemmin joku oli tosin toista mieltä), Teatterikorkeakoulun esityksiin pääsee halvalla, kaupunginteatterissa satsataan lavastukseen ja resursseja riittää. Viime aikojen positiivisin yllätys on ollut ilmeisesti jo pari vuotta loppuunmyytynä mennyt Studio Pasilan Kiviä taskussa, jossa Martti Suosalo ja Juha Muje pistävät parastaan. Aivan hillittömän hauska näytelmä. Kannattaa kysellä peruutuspaikkoja lipputoimistosta, muuten pitää vaan varata ehkä 1-1.5 kk päästä olevaan näytökseen. Muutamaan vuoteen ei ole tullut käytyä Suomenlinnan kesäteatterin esityksissä, katotaan jos tänä kesänä tulisi mentyä. Tuolla on todella mukava esityspaikka.
Nyt vuoden sisään on tullut käytyä teatterissa, sitä ennen viimeksi peruskoulussa 80-luvun lopulla. Tampereella käyn kun käyn. Vuosi sitten kävin katsomassa Veeti Kallion tähdittämän Peter Pan näytelmän joka oli hyvä. Kuukausi takaperin kävin katsomassa Siunattu Hulluus näytelmän joka oli ihan kohtalainen, hieman ehkä loppua kohden latistuu. Ja juuri tällä viikolla kävin katsomassa Oiva Lohtanderin ryydittämän Asessorin naishuolet ja tämä oli loistava näytelmä. Ja kuun lopussa pitäisi mennä katsomaan Kummelien käsikirjoittama Alivuokralainen jossa päärooleissa on Heikki Kinnunen, Jukka Leisti ja Heikki Hela.
Jos kiinnostusta löytyy, tarjoan Plazalaisille vapaalippuja Suomen Kansallisteatteriin (www.kansallisteatteri.fi). Ottakaapa minuun yhteyttä...
Teatterissa tulee käytyä 2-4 kertaa vuodessa ja harvoin olen pettynyt. Monesti olen kyllä positiivisesti yllättynyt, kuten kävi lauantaina(9.4) kansallisteatterissa. Kävin vaimon kanssa katsomassa Kesäyön unelman. Sai nauraa kyseistä esitystä seuratessa useamman kerran, todella hyvä komedia.
Edellisestä innostuneena, kävimme eilen(näin pian uudestaan) katsomassa kansallistetterissa Illuusion, oli ihan hyvä tosin mielestäni tuo kesäyön unelma oli parempi.
No niin nyt on tuokin nähty ja hauska oli. Oli hyvin roolitettu näytelmä joista esille nousivat Leistin esittämä vääpeli sekä Helan esittämä Robban.
Nolostuttavan harvoin käyn. Joskus siellä on tultu käytyä ja esitykset ovat olleet aina yhtä laadukkaita ja eläviä mitä Limapallo arvostaa.
Viimeksi olen käynyt teatterissa joskus ylä-asteella, ja tämä visiitti suuntautui Kuopion kaupunginteatteriin. Nykyisessä asuinkaupungissani en ole teatterissa käynyt. Pari vuotta sitten pyörinyt Pohjantähti (Väinö Linnan) olisi kyllä kiinnostanut, mutta laiska kun olin, niin enpä mennyt silloinkaan. Jos ottais tavoitteeksi käydä teatterissa vaikka tämän talven aikana...
Suosittelenpa kaikille Tampereen Teatterin näytelmää Kaasuvalo. Vanha kunnon thrilleri varsin elokuvamaisesti toteutettuna: oli taustamusiikkia, efektejä ja mikit näyttelijöillä (huokauksetkin kuuluivat). Ihan jännitti, ja hetkeäkään ei pitkästyttänyt (mikä on itselleni harvinaista, oli sitten miten hieno ja mieluinen kulttuurielämys tahansa seurattavana). Tiina Lymi ja Heikki Kinnunen tekivät erinomaista työtä, muissakaan ei ollut valittamista.
Eikun se Tiina Lymi oli keskinkertainen. (On se parempi lavalla kuin valkokankaalla, mutta onpa noin yleensäottaen perkeleen kuuluisa näyttelikkö osaamiseensa nähden...) Kinnunen oli loistava!
Kinnunen oli todellakin loistava, kuten oli myös mielestäni se nuori sisäkkö. Mutta oli Lymikin hyvä, vaimo (perheemme teatteriasiantuntija) erityisesti häntä hehkutti. Itseäni ehkä häiritsi hieman tuttuus tv-rooleista, mutta sehän ei ole täysin näyttelijän vika.
Tulipa tuossa käytyä koulun kustantamana katsomassa viime kuun lopulla Martti Suosalon esittämä Luolamies Jyväskylän Kaupunginteatterissa. Mitään ennakko odotuksia ei ollut, ja yllätti kyllä positiivisesti. Hyvää juttua heitti miesten ja naisten eroista, tietenkin niitä pahimpia stereotypioita, stand up -komiikan tyyliin. Uskomattoman hyvät ilmeet ja eleet on miehellä. Niin ja vastatakseni itse kysymykseen, niin silloin tällöin tulee käytyä teatterissa. Lähinnä tullut käytyä koulun kustantamana, mutta aina joskus myös ihan omasta toimestakin.