Dogma: Kevin Smith -komedia, ihan pätevä sellainen. Ensimmäinen tunti menee oikein mukavasti, ja laatudialogia on tarjolla jatkuvasti. Varsinaisia "repeämisiä" ei tapahdu kuitenkaan lainkaan, mutta hymyä ja Jarkkomaista hihitystä kyllä jonkin verran. Näyttelijät ovat kaikki ihan hyviä rooleissaa, vaikka eihän tämä nyt tosiaan mikään näyttelijöiden elokuva ole. Affleck & Damon -parivaljakon oletin olevan suuremmassa roolissa, mutta taitavat olla eniten mainostettuja lähinnä nimensä vuoksi. Ihan mukava & viihdyttävä paketti kuitenkin kaiken kaikkiaan. Se Jumalan ääni -ukkeli on pirun hauska ja selvästi elokuvan parasta osa-alue. 3½ / 5 Matchtickmen: Olemattomalle huomiolle aivan syyttä jäänyt Ridley Scottin kelmielokuva. Nicole Cage on oma puoliluetettava itsensä, tehden varsin pätevän roolisuorituksen. Sam Rockwell Cagen rentona kaverina tekee itselleen varsin tyypillisen roolisuorituksen. Rooli ei tarjoa suuria mahdollisuuksia venymiseen ja Rockwell onkin jokseenkin juuri niin hyvä, kuin hahmo antaa myöden. Cagen roolihahmo sen sijaan kyllä antaisi mahdollisuuksia muistettavaankin tulkintaan, nyt se jää lähinnä tasolle "viihdyttävä". Parasta Matchtickemenissa on aivan ylivoimaisesti Alison Lohman. White Oleanderista pongattu tyttö oli oikeastaan se alkuperäinen syy tämän elokuvan hankkimiseen, eikä elokuvan tekohetkellä 24 vuotias Lohman petä 14 vuotiaana teinityttönä. Roolisuoritus on hyvin yksinkertaisesti todettuna loistava. Jos nyt vielä vähän lisää kehutaan niin elokuva on kaikinpuolin nätin näköinen, eritoten omannäköisensä ja tarina on riittävän mielenkiintoinen pitämään kiinnostuksen yllä koko kestonsa ajan. Erittäin viihdyttävä elokuva, mutta ei sitten kuitenkaan oikeastaan juuri muuta. 4- / 5
päätimpä heittää aivot nurkkaan ja katsoa jonkun seikkailu leffan ja valituksi tuli Sahara:eli katsomaan lähdin mieli avoimena ja pelkällä ajan käyttö periaatteella. tässä ei leffa pettänyt vaan tarjosi hauskaa actionia ja typeriä vitsejä. elokuva jaksoi viihdyttää ja saihan sillä ajan mukavasti kulumaan tällä periaatteella annan /5 (tämä siis ihan aivot narikkaan mielessä)
Taustaa: kymmentuntinen työpäivä toimistossa sisältäen mm. viisituntisen palaverin. Puoliksi koomassa kotiin ja tykki tulille toiveessa katsella jokin täysin tyhjäpäinen mättöpätkä aivot narikkaan asenteella. Ja katso; Toiveeni toteutui! EXIT WOUNDS (Steven Segal). Leffa vastasi täysin toivettani. Mielentilasta johtuen leffa oli itse asiassa yllättävän viihdyttävä. Tarinaan oli saatu muutama kiva yllätys (kuka olikaan oikeasti pahis ja kuka good guy) ja autoja rikottiin paljon (niitä budjettikärryjä) ja hienoilla autoilla kruisailtiin näyyttävästi (niitä ei rikottu). Päähänlyöntikisaa Segalimaisesti riittävästi ja tissitkin nähtiin. Ja kökköä actionhuumoria genren sääntöjen määräämä määrä. Sopivassa mielentilassa tämä on 3/5, väärän mielialan vallitsessa jopa 1/5 on liikaa. BTW, miksi tämmöisessä leffassa pitää aina olla joku irrallinen pukuhuone, punttisali tms. yläruumis-paljaana-pullistellen-enhän-ole-yhtään-gay-kohtaus?
Todella pitkä aika on edellisestä postauksesta, joten nämä seuraavat ovat kertyneet viikkojen ajalta. Komisario Palmun erehdys Se ensimmäinen Palmu-elokuva ja itsellä ensimmäisen kerran nähtävänä. Mielenkiintoinen murhatarina tämä oli ja Kassilan ohjausta oli ilo katsella. Myös näyttelijöiden puolelta tuli unohtumattomia rooleja. 4/5 Kaasua, Komisario Palmu Heti perään se seuraava. Tässä itse tarina ei ollut aivan ensimmäisen Palmu-leffan veroinen, mutta mielestäni pääosanäyttelijöiden kemiat kohtaavat tässä mitä mainioimmin ja jopa herkullisemmin kuin siinä ekassa. Ja Leo Jokelahan on itseoikeutetusti Suomen peter lorre. 4/5 Three Days of the Condor Tämä oli täynnä sitä kultaisen 70-luvun tunnelmallista agenttijännärimeininkiä. Mukavastihan leffa jaksoi pitää otteessaan loppuun asti. Näyttelijöistä paras oli tietysti Max Von Sydow. Hieman tarinassa epäilytti ainakin se, Spoiler kuinka helposti Faye Dunawayn hahmo kellistyi Redfordin alle. . Elokuvan muut ansiot kuitenkin sen verran vankat että sille irtoaa 4/5. Dear Frankie Pakkohan tämä oli hommata katsottavaksi, kun kerran kehutusta brittidraamasta oli kyse. Hieno kuvaus lapsen ja tämän yksinhuoltajaäidin elämästä. Tarina asetti varsin kovat odotukset elokuvalle ja ei ne ihan kaikilta osin täyttyneet. Älkää kuitenkaan väärin käsittäkö, todella laadukas leffa on kyseessä ja loppu onnistui vakuuttamaan, joten kyllä tälle suositukset voi antaa. Suosikkibrittidraamojen joukkoon tämä ei ihan noussut, ehkä eniten jäin lisärosoisuutta kaipaamaan. 4/5. Gilbert Grape Toinen lämminhenkisen draama. Tämän näkemisestä oli 10 vuotta ehtinyt vierähtää ja parempihan se oli kuin mitä muistikuvat kertoivat. Kautta linjan upeaa näyttelyä ja kaunis tarina hienosti rakennettuine päähenkilöineen. Jostain syystä pala ilmestyi kurkkuun elokuvan aikana useampaankin kertaan. Kaunista. 4½/5. Taxi Driver Joissain leffoissa homma vaan natsaa täydellisesti kohdalleen. Taksikuskin alussa kun Bernard Herrmanin musiikki pyörähtää käyntiin ja kuvat paskaisesta New Yorkista ilmestyvät ruutuun, tuntuu jokin heti loksahtavan kohdalleen. Ja kun elokuva jatkaa samalla linjalla loppuun asti jättäen vielä mukavasti tulkinnanvaraa, niin voi todeta nähneensä mestariteoksen. 5/5.
Samoilla linjoilla ollaan. Alison Lohman hurmasi meikäläisen Big Fish:ssä. Osittainen hankintasyykin siis sama. Kukas tuo Nicole Cage muuten on?
En tiedä minäkään. Mutta kerropa sinä minulle, että mikä elokuva tuo Matchtickmen oikein on? IMDB ei kyseistä elokuvaa tunne ja kuitenkin olet tuon elokuvan (myös) hankkinut? Jotain kotikutoista materiaalia, b-luokan Wesley Snipes-tuotantoa vai ihan jotain muuta? Itse pidin kuitenkin myös elokuvasta Matchstick Men. Oletko nähnyt sitä? Jos nussii pilkkua, mitää olla valmis menemään pohjaan asti.
The Philadelphia Story (Skandaalihäät) Screwball-klassikko, jos ei nyt aivan täysosuma ollut, niin viihdyttävän elokuvatuokion kuitenkin tarjosi. Näyttelijäsuoritukset (Stewart, Hepburn ja Grant - vahvempaa pääosakolmikkoa saa toivoa) olivat kyllä erinomaisia ja kemiat olivat kohdallaan, mutta muutama suvantokohta aiheutti turhia hidastumisia elokuvan tahdissa. - Quatermass and the Pit Vanhaa kunnon Hammer-scifiä. Juoni oli sopivasti kiehtova ja muutenkin tällainen tunnelmoiva tiedemieslähtöinen b-luokan scifistely miellyttää. Taas huomasi että ennen sentään keskityttiin enemmän juonilähtöiseen kerrontaan, valitettavasti nykyisin b-scifi sortuu aina jossain vaiheessa aivottomaksi räiskinnäksi. +
Jaa, että ihan heist-leffa... Ei tolle todella vakiintuneelle termille ole suomenkielistä vastinetta? Mut mun mielestä toi black&white-elokuva is directed by todella loistava ohjaaja Kubrick, mutta herran alkupään tuotanto ei simply yllä Outolemmen jälkeisen tuotannon levelille.
"Keikkaelokuvasta" voinee puhua, mutta ei sekään ole aivan toimiva termi, joten "heist" on yleisesti käytetty kuvattaessa kyseistä genreä.
Ai-jaa, koskaan tommosta nähny/kuullu suomenkielisissä teksteissä. Mutta olkoon, kyllä se englanti kivasti värittää tätä ilmaisuvoimatonta äidinkieltä!
Jali ja Suklaatehdas. Dubbaamaton versio. 4-/5. Tyypillistä Burtonia; käsittämättömän hienot lavasteet ja musiikit. Muutenkin esteettinen silmä esimerkiksi aurinkolasien muotoilua myöten jokseenkin täydellistä. Mutta joku siitä vaan jää kerronnallisesti uupumaan. En osaa sanoa mikä se on, mutta mielestäni elokuva vähän läsähti lopussa.
Schindlerin lista: päätimpä katsoa ensimmäisen kerran tämän elokuvan ja voin sanoa että se oli mestari teos. elokuva nosti tunteet pintaan ja pakotti katsomaan loppuun, toisin sanoen en olisi voinut lopettaa vaikka olisin halunnut niin hyvä se oli:thumbsup: . elokuvan musta valkoisuus nosti tunnelman jo kauas korkeuksiin. juoni oli mahtava ja näyttelijät uskomattomia. tämä elokuva ei petä:king: /5
Jos vain saksalaiset puhuisivat tässä elokuvassa saksaa eivätkä englantia niin tälle voisi ehkä antaa melkein yhtä hyvät pisteet kuin Van Dammen Universal Soldier: The Return:lle.Tässä elämää suuremmassa 90-luvun parhaan elokuvan jatko-osassa Van Damme päästää luonnenäyttelijän lahjansa valloilleen: dialogi ja eläytyminen lähentelevät täydellisyydessään taidetta, kun Luc Deveraux (Van Damme) ottaa matsia muiden supersolttujen kanssa.Kameratyöskentely ja leikkaus on myöskin ensiluokkaista; melkein kyynel silmässä katsoin kierrepotkujen hidastusten saumatonta sovitusta kokonaisuuteen. Käsikirjoituksellisena huippuyksityiskohtana jokaisessa taistelukohtauksessa on alku-,keski-, ja loppukohdat.Elokuvan unohtumaton musiikki ja kiivaiden taistelukohtausten uskomattomat äänitehosteet kruunavat kokonaisuuden.Universal Soldier: The Return on ykkösosaakin hivenen parempi toimintaspektaakkeli.Pakko-ostos kaikille laatuelokuvan ystäville. 7/5
7 päivältä katottuja: The Boondock Saints: Nousi heti siltä katsomalta suosikkileffoihi, loistava juoni hyvät näyttelijäsuoritukset, Varsinkin Willem Dafoelta huikea rooli. :thumbsup: ½ The Dukes of Hazzard: Melko aivotonta popcorniviihdettä, toisaalta en muuta oottanutkaan. Kyllä sen jaksoi loppuun kattoa, knoxville oli huono. U-571: Ihan hyvä actionpätkä, ei nyt mitään ihmeellistä mutta katsomisen arvoinen kyllä. Harvey Keitel oli hyvä. A Lot Like Love: Aika hölmö romanttinen komedia, kokoajan hypittiin vuosia eteenpäin vaikka millä mitalla, myös todella ennalta-arvattava. Alku lupaili parempaa. + L.A. Confidential: Tuli tämä mestariteos viimein nähtyä, kun tv:stä tuli. Loistavat näyttelijäsuoritukset melkeenpä koko porukalta ja loistava juoni. Varmasti useammasta katselukerrasta ei myös haittaa olisi, täytyy hommata DVD:lle jossain välissä. :thumbsup: ½ Taksikuski: Klassikko. Loistava tunnelma koko leffan ajan. DeNiro tekee loistavan suorituksen. ½ xXx: Melko aivotonta actionhuttua, sopivan yliampuva että on viihdyttävä, en kuitenkaan ihan heti toista kertaa katsoisi. The Insider: Al Pacinolta ja Russell Crowelta hyvät roolit, Crowen rooli tosin muistutti paljon hänen rooliaan A Beautiful Mindissa. Leffa piti hyvin otteessaan, mutta ei ehkä niin hyvä mitä odotin. +
Fear and Loathing in Las Vegas Aivan sekopäinen leffa josta ei meinannut saada paikoin mitään tolkkua. Mutta kun sellainen sekopäinen ja tolkuton ote sopi leffaan kuin nenä päähän, niin en valita. Depp ja Del Toro tekevät hienot roolit kahtena huumehörhönä. Suosittelen kyllä kaikille jotka eivät ole leffaa nähneet. 4,5/5
Tietysti tuosta listasta unohtu sitten pari. Magnolia: Samaan aikaan todella hauska ja todella surullinen, hieno leffa. Loistavia roolisuorituksia Reillyltä, Cruiselta sun muilta. Täytyy kattoa uusiksi jossain välissä, aukeaa varmaan vielä paremmin. ½ Saattokeikka: Ihan hyvä tällänen kaverileffa, ei nyt mitään ihmeellistä. Nicholson oli odotetusti hyvä.
Chevy Chasen tähdittämä National Lampoon's Vacation-sarja tuli tiirailtua muutaman päivän sisään. Sarjan aloittava Vacation (1983) on varsin mukavaa koko perheen komediaa lukuunottamatta pari kertaa vilahtavia tissejä. Ei sillä että tisseissä olisi mitään vikaa ja tekiväthän ne suuren vaikutuksen kun elokuvan muksuna ensi kertaa näin, mutta jotenkin tuo jäi vaivaamaan että mitä ne tekivät tällaisessa elokuvassa. Chevy Chase on mukava koheltaja, Beverly D'Angelo nätti perheenäiti eivätkä lapsinäyttelijätkään päässeet ärsyttämään (tai teinejähän ne jo taisivat olla). Ja Eugene Levysta tulee aina plussaa, oli rooli kuinka pieni tahansa. Oli myös hauska nähdä Ally McBealista tuttu Jane Krakowski teini-iässä pikkuroolissa. Pisteitä 3/5 European Vacation (1985) jatkaa samalla linjalla kuin edeltäjänsä, mutta kaikkea hyvää on vielä ripaus enemmän. Chevy Chasen hahmo toimii mielestäni vielä paremmin kuin edellisessä ja kulttuurien törmäämisestä saa tunnetusti hyvää huumoria aikaiseksi. Myös tissejä on ensimmäistä osaa enemmän. Ja kun kerran Englantiin matkustetaan, pitää tietenkin mukana olla muutaman brittikoomikon cameo, mukana Eric Idle, Mel Smith ja Robbie Coltrane. Sarjan paras elokuva. Pisteitä 3,5/5 Christmas Vacation (1989) oli sarjan elokuvista se josta itselläni oli eniten muistikuvia, mutta siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, se jäi tunnelmassaan edeltäjiensä taakse. Sitä samaa kohellusta elokuvassa on ja monta todella hauskaakin hetkeä mutta jostain syystä tunnelma vaan ei ollut sama. Erityismaininta Juliette Lewisille perheen tyttärenä ja "muoviselle" naapurin pariskunnalle (Nicholas Guest ja Seinfeldista tuttu Julia Louis-Dreyfus). Pisteitä 2,5/5 Vegas Vacation (1997) on tehty kahdeksan vuotta edellisen elokuvan jälkeen ja ennakkoon kuulostaa lähinnä säälittävältä yritykseltä uudelleenlämmittää 80-luvun hyvää sarjaa. Ja sitä se onkin. Edelleen samalla linjalla jatketaan mutta vitsit ovat päässeet vajaassa vuosikymmenessä pahasti väljähtämään (mikä saattoi toki johtua osittain siitäkin että kaikki leffat tuli katsottua melko tiiviissä putkessa). Viimeinen vartti elokuvasta lähinnä suututti kun vanhaan "vaikeuksien kautta voittoon"-kaavaan yritettiin potkia uutta eloa viemällä Chasen esittämä päähenkilö syvempään ahdinkoon kuin koskaan ennen. Kaiken kaikkiaan selvästi sarjan heikoin elokuva vaikka muutama hauska hetkikin mukaan mahtui, lähinnä perheen pojan Rustyn seikkailut. Ja tyttären näyttelijä oli varsin nätin näköinen. Plussaa myös Larry Hankinin (Frendien Mr Heckles) näyttäytymisestä aamutakissa. Pisteitä 2/5
Holy Smoke: Mjaa, olipas epätasainen tekele. Noin puoleenväliin asti mentiin aika lailla ongelmitta, itse asiassa tämä oli jopa sellaista 4 / 5 -tasoa aina ryyppyreissuun saakka, mutta sitten alkoi armoton alamäki. Loppupuoliskon juonikuviot sukkasivat isolla kädellä, ja homma vain meni sitä päättömämmäksi mitä pidemmälle elokuva meni. Ensimmäinen puolisko oli täynnä hyvää dialogia ja koko elokuvan ajan pääosakaksikko Keitel / Winslet teki, varsinkin jälkimmäinen, erinomaista työtä. Muut hahmot nyt jäivät enemmmän tai vähemmän statistin rooliin. 2½ / 5 What's Eating Gilbert Grape: Elokuva, jossa ei varsinaisesti ollut mitään huonoa, mutta joka ei kuitenkaan oikein onnistunut iskemään. Depp oli pääosassa hyvä, kerrankin näyttelijä ns. tavallista ihmistä. DiCaprio oli vammaisena myös hyvä, hermot tuollaisen kanssa kyllä menisi aika helvetin nopeasti. No, tuo kertonee kaiken oleellisen roolisuorituksesta. Myös muu casting, John C. Reilly etunenässä, tekivät ihan mukiinmenevät roolisuoritukset. Tarina, no, oli kai siinä semmonenkin. Eipä se mitään ihmeellisyyksi tarjonnut, eikä oikein päässyt kiinnostamaankaan missään vaiheessa eritysesti. Isompia juonenkäänteitä ei juuri nähty, eikä tämä sellaisia kaivannutkaan. Semmonen mukava sunnuntai-iltapäivän perusdraama, jossa oli muutamia varsin hienoja kohtauksia / kohtausyhdisteliä. Ja kai tässä voi jollakulla herkkä paikkakin eteen tulla, itse en päässyt moiseen olotilaan elokuvan aikana vertymään. Vähän väritön elokuva kaiken kaikkiaan, se jokin puuttui. 3 / 5