Katatonia - Viva Emptiness: Bändin uusin levy. Koko ajan vain parantavat, ainakin minun korvissani. Levyt Discouraged Ones:sta ylöspäin ovat kaikki hyviä. Uuden levyn studiosessiot ovat olleet käynnissä jo jonkin aikaa. Tämän perusteella ei voi kuin innolla odottaa. Erityisesti uusi rumpali pääsee edellistäkin levyä paremmin vauhtiin.
Sepultura: Chaos A.D. Ihan ok levy, mutta Arise oli minusta paljon parempi. Vaikka mätetäänkin niin että tukka lähtee, niin vähän tylsähkö levy tämä on. Kappalemateriaali ei vain ole niin loistavaa, että voisi antaa enempää kuin 3/5. Absoluuttinen Nollapiste: Muovi antaa periksi Vaikea levy aluksi; piti kuunnella hiton monta kertaa, ennen kuin pääsin sisälle tähän. Nollapisteen parhaita. 4.5/5.
Pantera: Vulgar display of power & Far beyond driven Vulgar on Panteran paras levy ja totisesti pitää sen, mitä nimi ja kansikuva lupaa. Cowboys from hell oli jo todella hyvä, ja tämä parantaa vielä siitäkin. Phil Anselmokin on karistanut turhat Rob Halford - maneerit laulustaan ja ärjyy kuin villipeto. Fucking hostilea menoa tällä klassikolla. 5/5. Panteralla riitti matskua kahteen helvetin hyvään levyyn, mutta sitten jatkettiin keskinkertaisuudessa. FBD on toki ihan kelvollinen levy, mutta mitään ihmeellistä tai uutta Pantera ei enää keksinyt. 3/5. Radiohead: I might be wrong 8 kappaleen live, jolla ei Kid A:ta vanhempaa materiaalia kuulla. Poikkeuksena akustinen True love waits, jota ei muualla ole julkaistu. Ihan kiva mutta lyhyt esitys, johon mielellään vielä ottaisi kuvan ja ehkä pari vanhempaakin kappaletta mukaan. Like spinning plates on kyllä pianolle sovitettuna todella hieno. 3.5/5. Megadeth: Rust in peace Tällä levyllä esiteltiin varmaankin paras Megadeth-kokoonpano ja hyvä levyhän siitä syntyikin. Ironiaa: Mustainen laulu alkoi vähän ärsyttämään vasta myöhemmin, kun mies rupesi "panostamaan" siihen. Lähinnä raakkumista siitä sitten tuli, jos minulta kysytään. Tuvalu: Mitä muut ajattelevat sinusta? (ep) Suuret tunteet on loistava kappale, mutta nyt on pakko heittää tämä klisee kehiin: pidin enemmän demoversiosta. 4 kappaletta + yksi piilotettu, ja varsin tyylikäs pelinavaus. Ainakin pari aivan mahtavaa kappaletta bändillä olisi vielä ollut varastossa, ehkä ne kuullaan ensi kuussa tulevalla pitkäsoitolla. Plussat vielä laulajasta, onhan Annina Antinranta niinku silleen tosi ihq. 4/5. Sipe: Sipe Hämmentävän hyvä soolo Apiksen kannumieheltä. Voittaa kiinnostavuudessa oikeastaan muutaman 'Lantalevynkin, ja Wirtasen lauluääni jää kyllä Tänään-kappaleessa Timo Rautiaisen, Iniksen Samin ja muiden jalkoihin. Sipe teki muistaakseni kuukaudessa nämä kappaleet. Tässä kun on oman LP:n matskuja koittanut jo kohta 3 vuotta (huokaus) vääntää, niin inhottavan helpolta tuo kuulostaa. Nyt Sipe ja Inis ovat tehneet yhteistyönä kappaleita, milloinkahan niitä pääsisi kuulemaan? Seuraamisen arvoinen heppu tämä Sipe. 4.5/5.
Bel Canto - Magic Box "Maailman parhaan tuntemattoman bändin" neljäs albumi lähes 10 vuoden takaa. Ihana levy tämäkin! Ai että on musikaalinen meininki! Malliesimerkki kuinka populäärimusiikkia tulee tehdä, tosin miten tällainen musiikki saadaan kaupaksi kun 90% ihmisistä on musikaalisesti "Crazy Frogin" tasolla. :hitme: 5/5 Stroke - First In Last Out Tämän levyn piti ilmestyä 1999 mutta julkaisu peruttiin. Joitakin kopioita on kuitenkin näköjään päässyt maailmalle ja noukin tämän nyt kolmella eurolla CDON.COM:in poistotuotteiden seasta. Omaperäistä koneheviä mutta ei mitään maailmaa mullistavaa. 3/5
Maj Karma: Sodankylä Uusin Karma oli hieman pettymys. Tämän levyn sanoituksissa on minun makuun hiukkasen liikaa "siirappia", eli nössöillään turhan paljon. Vähän tässä haiskahtaa, että "nyt tehdään kevyempää hittikamaa, jotta breikataan kunnolla". Oli moka (tosin tahallinen) sijoittaa yhtyeen ehkä paras kappale koskaan, Hän puhuu kuin noituisi, sinkun bonukseksi. Se olisi ollut Sodankylän hienoin raita, nyt sitä on nimikappale. Ja sekinhän on uudelleen äänitetty versio vanhemmasta kappaleesta. 2.5/5. King Diamond: Abigail & Conspiracy & The Eye Kinkku teki 80-luvun lopussa hattu(vai kruunu?)tempun lyömällä tiskiin kolme parasta levyään kolmena peräkkäisenä vuotena. Se kolmas oli siis Them, ei The Eye. Ennen olin ollut hevin vastustaja, mutta nämä levyt soivat kaverin luona aina ja kyllähän tästä alkoi pitämään vähitellen enemmän ja enemmän. Melodista kauhuaiheista heviä hyvillä riffeillä ja maestron itsensä ainutlaatuisilla vokaaleilla. Conspiracyn kansikuva on kyllä aika hirveä näin nykyään katseltuna , mutta sisältö täyttä asiaa. 4/5. The Eye tuotti pettymyksen ja lopetti diggailun pitkäksi aikaa, vaikka ei sekään hassumpi levy ole. Kinkun itsensä sävelkynä ei tainnut olla parhaassa terässä, koska tuotti vain reilut puolet matskusta - eikä sitäkään voi hirveän hyväksi kehua. Poikkeuksena levyn ehkä hienoin raita Behind these walls. Andy LaRocque kuitenkin paikkaa hyvin omilla sävellyksillään, jotka olivat oikeastaan Conspiracynkin hienointa antia. Tunnelma levyllä on kyllä koko ajan kohdallaan. 3/5. Tuomari Nurmio & Alamaailman Vasarat: Kinaporin kalifaatti Kuka keksikään yhdistää nämä kaksi, oli nero :thumbsup: Itämaisissa tunnelmissa liikkuva levy on vahva ehdokas vuoden parhaaksi kotimaiseksi. Kylläpä olisi tehnyt mieli myös nähdä tämä kokoonpano livenä, mutta aina ei voi onnistua. Mukana tuleva live-dvd on kyllä erinomaisen lohduttava bonus. 4.5/5.
Sinéad O'Connor - Throw Down Your Arms Mammy goes rasta. Jamaikalla äänitetty läpyskä jossa klassikko biisejä, mutta ei niitä tavallisia. Eikä oikeastaan mitään ranta- tai militantti-biisejäkään. Enemmän niinkun hengellisiä lauluja. Tavallaan. En oon mikään hirvee rasta fani, mut kyllä noi laulut kolahti. Mitä enemmän kuuntelen sen enemmän tykkään. No toisaalta fanittaisin varmaan vaikka äiskä laulais riisimuropaketin tuoteselostetta. Nyt joutuu kamppailemaan itsensä kanssa - pitäiskö lähtee Eurooppaan kattoon joku konsertti. :hitme:
Eagles Of Death Metal - Peace, Love, Death Metal Klapu, klapu! Tätä kyllä jaksaa kuunnella uudestaan ja uudestaan. Kenties hiukan kuultavissa piirteitä Queens Of The Stone Agesta, mutta tämän ymmärtää kun sama rumpali vaikuttavat kuitenkin bändeissä. Hyvällä huumorilla vedetään "stoner" rokkia. 5 / 5 Cleaning Women - Aelita Hmm, hiukan helpommin kuunneltavaa musiikkia kuin edellinen Pulsator-levy, joku voisi väittää että kuulostaa enemmän musiikilta, mutta minä olen hiukan pettynyt. Ei sinänsä että levy olisi jollain tavalla huonompi, mutta taas ja kerran odotin vain jotain enemmän. Keikka olisi kiva nähdä torstaina Espoo Cinen järkkäämssä keikassa Tavastialla, mutta taitaa jäädä huonosti valitun päivän takia väliin 4- / 5
Killing Joke: vanhin, Nighttime, Pandemonium, uusin Vähän tappavaa pilaa kuunteluun ennen keikkaa. Bändillä oli ihan oma juttunsa heti nimettömästä debyytistä lähtien ja se on aina hienoa. Teollisuusmetallia taotaan ihan omasta soundimaailmasta päin kuulijaa. Dybyytti on tasaisen hyvä ja sisältää myös The Waitin, jota eräs Metallica on myös soitellut... Nighttime on tämän satsin helpoiten lähestyttävä kiekko, löytyy ihan kunnon kertosäettä ja isoja soundeja. Ja tietysti myös se Nirvanan Come as you aren riffi. Hyvä levy, ei ihan muiden tasoa kuitenkaan materiaalinsa puolesta. Hynysen suosikki Pandemonium alkoi kolista tällä kuuntelulla jo ihan lujaakin, tässä levyssähän on potkua! Hyvät riffit, rankkuus ja melodisuus - toimii. Otetaan kuunteluun uudestaan mahd. pian. Uusin levykin on oikea ruutitynnyri. Montakohan viskipaukkua täytyisi vetää huiviin, että saisi yhtä karhean lauluäänen kuin Jaz Colemanilla? Eli Killing Joke tekee sitä, minkä parhaiten osaa. Levyä sai odottaa kauan, mutta onneksi se saatiin tehtyä. Näin energistä menoa varsinkin näin iäkkäältä bändiltä on ilo kuulla. Ja Dave Grohl soitti rummut. Sillä ei itse musiikkiin ole niinkään merkitystä, mutta muutama ostaja lisää ehkä saatiin ja kohtelias vastapalvelus Nevermind-ajoista. Ja ei kun odottelemaan keikkaa. Nighttimelle 3.5/5, muille 4/5. Nirvana: Incesticide Muutamaa coveria lukuunottamatta kokoelma levyltä pudotettuja raitoja. Yhtäkään en kuitenkaan heikoksi menisi haukkumaan. Monta helmeä sen sijaan löytyy. Vähän epäselvää vain on, millä logiikalla nämä kappaleet on levylle valittu... kun esim. Aneurysm löytyy, mutta Even in his youth ei. 4/5. Vaselines: Way of the Vaselines Ja täältä löytyykin alkuperäiset versiot parista niistä Nirvanan covereista. Vaselines oli Kurtin suuri suosikki, ja onpa oikeastaan minunkin. Tarttuvuutta levyllä riittää kuin kärpäspaperitehtaalla. Toinen laulaja Frances vetää välillä nuotin vierestä, joskus sekoillaan tahdin kanssa tai soitetaan vähän miten sattuu, joten sympaattinen Vaselines on aina. Ja veikkaisinpa, että tähän päivään mennessä Nirvana olisi poiminut näin riemastuttavista lauluista vielä muutaman lisääkin omaan settiiinsä. Hienoisina miinuksina levyn ainut lainapiisi on turhan pitkäksi venytetty ja Dying for it:n hitaampaa versiota ilmankin olisin pärjännyt. 4.5/5. Wipers: Is this real? Ja lisää Nirvanan kautta löydettyä musiikkia. Cobain & co. coveroi Return of the ratin ja D-7:n, joista ensimmäinen menee versioina melko tasoihin. D-7:llä Nirvana vie kuitenkin selvän voiton, Kurtin karjunnan mitalla. Wipers oli (on?) suoraselkäinen kolmen miehen rockyhtye, joka ei luottanut kikkailuun, vaan hyviin kappaleisiin. Ja niitähän tältä levyltä löytyy. Window shop for love esim. on tosi hieno. Greg Sagen lauluäänestä jotkut ehkä tykkää enemmänkin, itse en niin hirveästi. 4/5.
P.J. Harvey: Rid of me Polly Jeanin toinen levy on ainutlaatuisen tinkimätön kokonaisuus. Soundi on todella karu ja sen yhden kerran kun jousia käytetään, se tehdään ihailtavan vinksahtaneesti. Loistava levy, jonka tuotantoon Mr. Cobain ihastui siinä määrin, että palkkasi samaisen Steve Albinin tuott.. anteeksi, äänittämään, uuden ja viimeiseksi jääneen levynsä. Levyn nimikin kuuluu omiin suosikkeihini. 4.5/5. Tom Waits: Mule variations Tompan musiikki on täydellistä siihen tiettyyn mielentilaan, ja tämä onkin mitä hienointa Waitsiä; tunnelmallisia, kauniita lauluja. Waitsin ääni on itse Karisma. Jos ette usko, kuunnelkaa vaikka aavemainen What's he building? Pelkkää yksinpuhelua ja epämääräisiä taustaääniä kuuntelisi vaikka kuinka pitkään. 70-minuuttisena todella tuhti paketti ja jäi tällä kertaa kuuntelematta loppuun, annetaan silti suuntaa antava 4/5. Apulanta: Armo (ep) & Pudota (ep) Armo on mahtipontinen jousitettu pala uusimmalta pitkäsoitolta, mutta melko keskinkertainen kappale loppujen lopuksi. Sipe kuitenkin tekee sen taas: b-puoli Jälki on hieno ja piristävän erilainen Apis-sävellys, jonka kaveri on myös sanoittanut. Wirtanen kynäili toisen bonuksen Väsynyt - ei onnellinen, joka on ihan kiva lisä, ei hirveästi enempää kuitenkaan. Samat sanat kahdesta akustisesta livestä. 3/5. Ja sitten Pudota. Kiva, että tällaisiakin pikkulevyjä julkaistaan. Saa halvalla, tykkään. Vasten mun kasvojani on tarttuva repäisy, eikä muitakaan tarvitse mitenkään hävetä. OK ep, mutta suurempiin kehuihin ei ole aihetta. 3/5. Linkin Park: Hybrid theory Vaikka Bizkit oksettaa, ei se nu-metal automaattisesti mikään kirosana ole. Ainakaan tämän porukan kohdalla - kyllähän täältä oikeasti hyviä kappaleita löytyy. In the end pistää jopa kylmät väreet iholle, joka raita ei tietenkään ihan samaan pysty. Paras musatyylinsä edustaja joka tapauksessa, minun kuulemista ainakin. 3.5/5. Pantera: Cowboys from hell Mitäpä tästä nyt sanoisi, ihan loistava metallilevy. Lehmipojat helvetistä löysivät oman juttunsa ja saivat kasaan levyllisen rautaista matskua. Olisi ehdottomasti pitänyt nähdä nämä sekopäät livenä joskus. Panteran "debyytti" oli jo bändin viides levy, olisipa hauska kuulla niitä ensimmäisiä joskus. 5/5. Rush: Counterparts Kanadan ylpeys ei ole muuten tuttu, mutta tämä on kyllä komea levy. Heti kuulee, että äijät on tehneet hommaa jo pitkään ja se on hallussa. Ne kaikista kovimmat raidat kuullaan heti alussa, mutta laatu pidetään varmasti yllä loppuun asti. 4/5.
Kim Wilde: The Very Best of Kyllä kuulostaa hyvältä pitkästä aikaa :thumbsup: Kokoelmasta jään kaipaamaan oikeastaan vaan lähinnä "House Of Salome":a joka oli aikoinaan "Love Blonde":n ohella lempi Wilde-biisini. Saisi Kim puutarhan hoidoltaan käydä välillä taas levytys-studiossakin, niin hyvältä tuo tätä kokoelmaa varten (käsittääkseni) levytetty "Loved":kin kuulostaa.
Sir Edward Elgar - The Dream of Gerontius (Sir John Barbirolli) Tuli hankittua tämä historiallinen levytys vuodelta 1964 Elgarin suosituimmasta oratoriosta. Ennestään omistan Naxos-julkaisun jota ei kovin hyvänä pidetä. Esitys on kieltämättä korkealuokkainen. Harmi vain että esitys on 40 vuotta vanha. Digitaalisesta remasteroinnista huolitatta kohinaa on suhteellisen paljon, ja ääni on kovin värittyneen oloinen. Hurjimmissa kohdissa ääni tuntuu jopa puuroutuvan. vaikka Naxos-versio onkin esityksenä vaatimattomampi, kompensoi puhdas digitaalinen äänitys yllättävän paljon. Viiden tähden levyhän tämä olisi nykyaikaisella äänenlaadulla. 4.5 / 5 Mull Historical Society - This is Hope Päätin tutustua Colin MacIntyren musiikkiin kun halvalla lähti. Tyhjänpäiväisen oloinen musiikki kuulostaa yllättävän hyvälle eikä miehen musikaalisista taidoista ole epäilyä. Sympaattisen oloinen levy. 4.5 / 5 Blue States - Nothing Changes Under the Sun Komea Man Mountain - albumi on komeillut hyllyssä vuosia. Viimein tuli hankittu edeltävä levy. Hyvää tavaraa, ei pääse mihinkään. 4 / 5
Soundgarden - Superunknown Mukavaa kuunneltavaa. Muutama erittäin iskevä biisi. Ja tietysti klassikko "Black Hole Sun" löytyy myös tältä levyltä. Cornellin lauluäänessä on vain se jokin
Progeilu/psycheily on jäänyt vähemmälle ja pari viimeistä kuukautta on tullut omistettua taas lähinnä metallille. Noenum - Black Esoteric Evangelium (EP) 666 kappaleeseen rajoitettu 10'' lähti juuri tilaukseen, vaikka en LP-soitinta omistakaan. Tutustuttajana ja pelastajana toimii pahamaineinen Mp3. Käsittämätön tunnelma, hienoja riffejä ja täydellisesti sopivat scream-vokaalit. Kyseessä on siis kotimainen pure kvlt raw blackmetal (tai jotain sinnepäin). Suomipoika näyttää, että nykyään turska on tuoreempaa täällä idemmässä. 5/5 Children of Bodom - Are You Dead Yet? Eihän tässä mitään uutta Hatebreederiä olla odotettu pitkään aikaan, mutta pettymyshän tämä on. Muutamissa kappaleissa on vanhaa nerokkuutta, hyviä riffejä ja melodioita (mm. Living Dead Beat, Bastards of Bodom), mutta muuten levy kuulostaa ärsyttävän angstiselta tuotokselta, varsinkin kun lyyrisestikin on menty tähän suuntaan: "I don't give a flying fuck, motherfucker... I don't give a flying fuck, motherfucker... I don't give a flying fuck!". Ehdottomasti Bodomin lasten huonoin lätty, joka ei onneksi vielä tarkoita katastrofia. Hate Crew Deathroll coremmassa suunnassa ja huonommin sävellettynä. Missä soolot? 2.5/5 Turbo - Kawaleria Szatana Yksi Puolan thrash/heavy-ylpeyden suurimmista klassikoista. Surkean kansainvälisen markkinoinnin ja polakkilyriikoiden vuoksi valitettavasti hieman vähälle huomiolle jäänyt bändi. Ei kalpene Saksan suuruuksien vierellä. Levykin kuulostaa upealta ollakseen 20 vuotta vanha pienen budjetin ja volyymin julkaisu. Thrash! 4.5/5
Tuli kuunneltua tuossa Tunnel Trance Forceja osat 11-20. Rokkasivat, eipä noista muuta arviota oikein osaa sanoa. Seuraavana urakkana olisi sitten 48 Trancemasteria
Thousand Knives of, Ryuichi Sakamoto Ihan jeessiä YMOn maineella tehtyä levyä, mutta mitään fiksua linjaa ei levylle ole saatu. Kokonaisuus siis puuttuu. Joten 3.0 tähtöstä.
Rachael Yamagata: Happenstance Rauhallista singer-songwriter-musaa. Ihan hyvät soundit varsinkin rummuissa. Mielenkiintoiset sanoitukset.
Stratovarius - S/T Pari viikkoa on tullut kuunneltua ahkerasti Stratojen uutta lättyä. Alun pieni pettymys on unohtunut, ja nyt voisi todeta uuden levyn olevan parasta Stratoa sitten Destiny levyn. Kunhan pääsee sen yli, että nopeat biisit puuttuvat kokonaan ja tyyli on muutenkin hieman muuttunut, niin voi vapaasti ruveta nauttimaan levyn biiseistä. 1. Maniac Dance Levyn sinkkubiisi mikä antaa jo hyvän kuvan siitä, että tyyli on hieman muuttunut. Rumpujen "purkkisoundi" sopii hyvin biisiin. 2. Fight!!! Kakkosraita onkin jo perinteisempää Stratoa. Tarttuva kertsi ja hyvät laulumelodiat. Biisi rullaa hyvin eteenpäin. Rumpujen "purkkisoundia" käytetään myös tässä. Toimii hyvin. 3. Just Carry On on levyn ehdoton helmi. Hienot kertsi ja tarttuva melodia tuovat mieleen Stratojen kulta-ajat. Biisissä on erittäin muhkeat rumpusoundit. Lopussa kun laittaa volyymit kaakkoon niin kyllä jytisee ja raskaasti. 4. Back To Madness Biisin alussa kuullaan ensimmäistä kertaa kunnolla Jens Johansonin taitoja kun mies päräyttää ilmoille hienon alkuintron. Biisi itsessään on aikamoinen sillisalaatti. On perus meininkiä, on ooppera väliosa, ja lopussa tunteisiin vetoavaa puhetta. Ihan toimiva paketti. 5. Gypsy In Me Biisin alku nostattaa toiveet ylös siitä, että kohta mennään ja lujaa, mutta miten käykään. Siinä vaiheessa kun pitäisi tykittää niin homma kuihtuu kokoon. Loppu meneekin siinä kun miettii kuin hyvä biisi tämä olisi voinut olla. 6. Götterdämmerung (Zenith Of Power) Kohuttu Hitler biisi. Aika mahtipontista menoa. Muistuttaa välillä erehdyttävästi Episode levyn Babylonia. 7. The Land Of Ice And Snow Levyn pakollinen slovari. Hyvää Suomi kuvaa maailmalle. Where Koskenkorva flows 8. Leave The Tribe Levyn turhin biisi. Ei vaan kolahda. 9. United Lopetus biisi on ihan nätti Strato veisu mikä hoitaa asiansa kunnialla kotiin. Stratovarius on palannut ja tarvittavat muutokset tehty. Elements levyt olivat sen verta tuttua tavaraa joten jotain oli tehtävä. Tästä on hyvä jatkaa, ja kyllä niitä nopeitakin biisejä vielä tullaan kuulemaan.
Sanotaan näin, että poikien paras ja ainoa "mainstream"-levy. Sen sijaan "todellista" Dream Theateria haluava kuuntelee joko toisiks uusimman Train Of Thought -levyn tai uusimman Octavarium-levyn.. Bändi löytänyt itsensä Jordan Rudessin tultua mukaan, ja vanhatkin biisit on saanu livenä aivan uutta kuuloa. Bändi on kuitenkin jo suht "iäkäs", mutta tällä hetkellä uransa aallonharjalla ja ehkäpä vielä ylöspäin kurkottamassa.. Suosittelen niille joiden mielestä kaksi tai kolme sointua per kappale on liian vähän.. (vrt. esim. Apulanta jne..)
Muse - Absolution: Toimii. Plussaa erityisesti vokalistin työskentelystä. Mukavan karhea ja monipuolinen saundi.