Premiere Magazinen top20 yliarvostetuimmat leffat -> http://www.premieremag.com/idealbb/view.asp?topicID=10558 2001: A Space Odyssey A Beautiful Mind An American in Paris American Beauty Chariots of Fire Chicago Clerks Easy Rider Fantasia Field of Dreams Forrest Gump Gone With the Wind Good Will Hunting Jules and Jim Monster's Ball Moonstruck Mystic River Nashville The Red Shoes The Wizard of Oz Jo ensimmäisestä leffasta käy ilmi, että listan tekijällä ei ole hajuakaan mistä puhuu
Ei todellakaan. Mutta minkäs tekee kun lehden nimikin on Premiere Magazine, nimikin jo viittaa ensi-iltaelokuviin. Eli TOP parhaat listalta löytyisi varmaan monta vuosien 2000-2005 välillä tehtyjä elokuvia. Kulttifilmejä on muutenkin mahdotonta ja turhaa järkeistää. Ne vaan ovat hyviä. Piste.
Limapallo's Overrated List Seitsemän samuraita Mitä helvatan pashaa tämä on? Kolme tuntia definitiivistä mitättömyyttä. Kun joukko aasialaisia mielisairaita huutaa valkokankaalla, niin se ei oikeuta vielä mestariteos-nimikkeeseen. Citizen Kane Elokuvana ihan ok ja kyllähän tämä oli 40-luvulla aikamoinen teos verrattuna muihin mielikuvituksettomampiin leffoihin, mutta silti ei tämä elokuvana ole mikään järisyttävä. Kaunis mieli Pinnallista siirappipashaa. Puiseva ja kammottava Russel Crowe on vidun huono näyttelijä ja tämä rooli on kuin hänen avunhuutonsa, että ihmiset näkisivät hänen herkemmän puolensakin. Lisäksi Nashin väitettyä juutalaisvastaisuutta, biseksuaalisuutta sekä laitonta lasta ei käsitelty ollenkaan tässä elokuvassa. :grr: Seabiscuit - amerikkalainen legenda Mitä vittua tämä elokuva oikein on? Tylsää pashaa. Taru sormusten herrasta-trilogia Utter crap. Ylipitkää, epästimuloivaa, pitkästyttävää, tyylitöntä pashaa.
2001: Avaruusseikkailu ja Blade Runner. Molemmat niin pitkäveteisiä, että ihmettelen miten kukaan on jaksanut niitä edes loppuun asti katsoa (itse olen useampaankin otteeseen nukahtanut tätä sankaritekoa yrittäessäni). Ja sitten on vielä Matrix, jonka ympärille luotuun hypeen tunnustan minäkin menneeni aikoinaan mukaan. Jatko-osista sentään tajusin pysyä loitolla.
Samaa mieltä Blade Runnerista. Odotin jotain jännittävää ja todella hyvää scifi-leffaa mutta mitäs sieltä paljastuikaan...tylsä ja onneton pökäle.
Samaa mieltä, mutta tollaseen kommenttiin olisi kiva saada jonkinlaista perustelua ns. lihaa luun ympärille.
LOTR: olen täysin eri mieltä, sillä LOTR:n näytteleminen on pääosin hyvää tai jopa erinomaistakin. Visuaalisestikin on onnistuttu, esim. CGI, pienoismallit, motion-capture yms. tekniikat ovat olleet vain työkaluina, eli niitä on siis käytetty oikein, toisin kuin lukuisissa muissa elokuvissa (Phantom Menace jne.). Juoni on erinomainen ja seuraa siedettävän tarkkaan Tolkienin kirjaa (usein on rajumpiakin poikkeavuuksia). Itselleni EE-versiotkaan eivät ole liian pitkiä, niiden ekstratkin ovat parasta mitä DVD:llä olen nähnyt (Extended Editionit). Annankin koko trilogialle kiitettävän yleisarvosanan, vaikkei se toki täydellinen olekaan. Kuitenkin ovat erinomaisia seikkailuelokuvia, eivätkä ole ainakaan itselleni liian lapsellisia (Harry Potter), huonosti ohjattuja (Signs, SW/Episode I & II, kolmatta en ole nähnyt), huonosti näyteltyjä (Gigli, SW/Episode II: Hayden Christensen), surkeita tehosteita sisältäviä (Anaconda, Twister) tai älyllisesti ameeban tasolla olevilllekin soveltuviksi tehdyt (Santa with Muscles). Joka tapauksessa suosittelen Tolkienin trilogian lukemista, moni ylistää sitä vaikkei leffaversiolle hyvää parempaa arvosanaa annakaan. Itse pidän molemmista erittäin paljon. YLEISESTI: olisi tosiaan mukava lukea edes lyhyitä perusteluja, muuten kommentit ovat helposti kaikille osapuolille turhia. Useinhan vastaaja ei paljasta ikäänsä, eikä sukupuoltakaan aina heti hoksaa (voi olla toisaalta usein hyväkin asia...). Eli haukkuuko 13-vuotias poika Chaplinin Nykyajan, koska elokuva on mustavalkoinen ja erikoisefektit ovat huonompia kuin Driven:ssä eikä tissejäkään näytetä. Vai onko kyseessä uskovainen henkilö, joka ei voi sietää esim. LOTR:aa (itselleni on parikin "uskista" suu vaahdossa selittänyt että mm. LOTR on saatanasta ja luetellut "todisteeksi" niitä iänikuisia jakeitaan ). Myös vaikkapa Babylon 5:n loppuratkaisu on varmasti monille "uskiksille" ahdistusta aiheuttava. Luomisoppiin uskoville jopa Jurassic Park voi aiheuttaa ns. kielillä puhumista. Ehkäpä jopa Matrixin kohtaus, jossa Spoiler päähenkilö herää "keinokohdussaan" reaalitodellisuuteen, letkut irrotetaan ja hän saa kuulla koko elämänsä olleen valhetta, saattaa olla joillekin ahdistava kohtaus (vrt. uskovainen, joka yht'äkkiä huomaa ettei enää pysty uskomaan, sillä nyt havaittu todellisuus eroaa liiaksi siitä, mitä sinulle on koko lapsuutesi ja nuoruutesi ajan kerrottu todellisuuden olevan) . Vrt. myös lonkalta heitetyt vakiosloganit tyyliin "Opel on hanurista" (= isilllä on Renault...), "Saabismi on sairautta" (= mulla oo mihkään Saab:iin ikinä varaa vttu...), "Amphion/Genelec/merkki X on täysp**ka" (= emmäoo ite kokeillut, mutta netissä luki näin, varmana luki...) jne. jne. Saa toki vapaasti olla pitämättä elokuvasta X, olisi vain mukavaa saada myös hieman yleishyödyllistä informaatiota (Surkeat näyttelijät? B-luokan scifiä? Rajusti leikattu versio? Joku uskonlahko/poliittinen järjestö/joku muu epäilyttävä taho mukana (vrt. 'Battle Field Earth')? Onko elokuva mielestäsi liian vakava, lapsellinen, monimutkainen, tekotaiteellinen, väkivaltainen, ahdistava, epärealistinen, uskontoasi loukkaava, rasistinen, seksistinen, lesboilua/homoilua sisältävä (monille kova paikka)? Vaiko liiaksi yhdelle, elokuvallisesti vähään tyytyvälle ryhmälle suunnattu, esim. Driven? Vai mättävätkö tosiaankin lähes kaikki mahdolliset osa-alueet tyyliin '2001: A Space Travesty'?). Eli jos elokuvalliset perusasiat ovat pääpiirteittäin kunnossa = ei ole sontaa, ko. elokuva ei vain kertakaikkiaan sovi makuusi. Esim. saattaa olla, etten tule ostamaan Kummisetä-elokuvia. Silti pidän niitä laatuelokuvina ja mielestäni olisi suuri vääryys haukkua niitä esim. sonnaksi, sillä näyttely, ohjaus jne. ovat laatutyötä. Jostain syystä tuollainen mafia-elokuva ei vain oikein "kolahda". Parilla klikkauksella näette oman hieman epätasaisen kokoelmani, josta on takuuvarmasti helppo "kuittailla". Toisaalta on sanottava, että vain muutama ostos on isommin kaduttanut, eniten täyshintainen 'Jersey Girl' (Ben Affleck vetää vakioroolinsa, siis Ben Affleckin...). Turhankin monet leffoistani olen kahminut alelaarista Sulo Vilénin tyyliin "kun sai niin halvalla" Hirvittäväähän sekin olisi, että me kaikki pitäisimme tismalleen samoista leffoista
Chaplinin leffat ei ole oikein koskaan iskeneet. En oikeastaan tiedä syytä, mutta se Chaplinin esittämä hahmo on aina ärsyttänyt jotenkin. Shyamalanin Unbreakable ja Signs oli aivan hirveän huonoja. Lapsellisia, arvattavia ja alleviivaavia tarinoita. Signs lisäksi täynnä UFO:n mentäviä aukkoja tarinan logiikassa. Siis uskooko joku ihan oikeesti että UFO-mönkijät pystyy kehittämään teknologian, jolla lennetään tähdestä toiseen mutta ei sitten kerta kaikkiaan pysty suojapukua kehittämään?
Vaikka Chaplinit ovatkin elokuvataiteen suurimpia ilmestyksiä, en pidä yhtään kummallisena vaikka juuri ne elokuvat eivät "iske". Perustelut: vaikka elokuvat ovatkin komedioita, niin komedian tyylilaji on slapstick, joka vaatii jonkinverran taipumusta älyttömään ajatteluun, liioitteluun ja jopa ivallisuuteen. Lisäksi Chaplinin elokuvat ovat monesti hyvin pateettisia (=paatoksellisia, esim. Nykyaika, Diktaattori), joka saattaa inhoittaa pahimmassa angsti-iässä olevia. Kaikki vanha ja hallitseva tuntuu inhottavan. Katsojalta voi puuttua myös kokonaan ns. kuvanlukutaito, eli hän ei osaa nähdä elokuvasta muuta kuin sen tapahtumat. Tällöin ymmärrettävästi kaikki elokuvan elementit (mm. ohjaus, näyttely, taustat ja taiteellisuus) jäävät huomaamatta. Myös se, että useat Chaplinit ovat mykkäfilmejä voi aiheuttaa sen, että elokuva ei sytytä. Eli mitään DTS-räjähdyksiä tai pölyjen putsausta subbarista ei ole luvassa. Lisäksi ne ovat mustavalkoisia! [Tämä kirjoitus on vanhojen elokuvien ystävän kirjoittama. Toivottavasti se ei syyllistä KenSua. Huomasin, että oli eka postauksesi. ]
Tähän Chapliniin voisin tavallaan yhtyä (eli offtopicceillen) sillä yleisesti ottaen en syystä tai toisesta viitsi katsoa kovinkaan vanhoja leffoja (nyt puhutaan 50-luvusta ja sitä vahnemmista[poikkeuksia toki on]) vaikka monia klassikoita ja varmasti hyviäkin elokuvia tuolta aika kaudelta löytyisi. No muutama Chaplin ja Buster Keaton pätkä on tullut nähtyä ja omalla tavallaan ne olivat ihan hauskoja ja eihän kummankaan tyypin merkittyvyyttä elokuvahistoriaan voi väheksyä.
Suurin piirtein synnyin niihin aikoihin kun Chaplin näitä elokuvia teki, joten pahin angsti-ikä lienee jo ohi Itsekin pidän vanhoista elokuvista, en ehkä niin hirveästi mykkäsellaisista mutta monet 40-/50-luvun leffat on rakkaimpia muistojani. Mutta Chaplin - ei, ei vaan toimi minulla.
Parin näytteen perusteella ei kannattaisi hirveesti vielä huudella. Ymmärrän toki sen, että jokaisella on omalaisensa tyyli valita katsomiaan elokuvia. Minua vanhoissa leffoissa kiehtoo taas niiden maailma ja fiilis. Siis nykypäivää näkee tarpeeksi kun menee kaupungille ja avaa silmänsä. Tulevaisuus ja yliluonnollisuus taas ei merkittävästi kiinnosta. Vanhaa menoa taas näkee parhaiten katsomalla vanhoja elokuvia. Vanhoissa elokuvissa on myös hyvin erilainen tunnelma verraten nyky-leffoihin. Esim. Chaplinin mykkä-elokuvissa katsoja saa itse laittaa näyttelijöille sanat suuhun, elää niissä. Näissä elokuvissahan välitekstit ovat lyhyitä mutta näyttelijöiden huulet liikkuvat. Nykyään tälläiset kohdat toteutettaisiin todennäköisesti niin, että puhetta olisi paljon ja se tuntuisi hyvin tavanomaiselta. Tähän lisään esimerkiksi Jackie Cooganin väkisineroittamis kohtauksen kulkurista (Chaplin)elokuvassa The Kid. Lapsi itkee tuskallisen näköisesti, mutta kajareista ei kuulu huutoa, se huuto on jokaisen sisällä. Ainakin minulla ko. kohtaus herättää välittömän ja voimakkaan tunneryöpyn.
Minullakin tulee usein tunneryöppy kun lapsi itkee. Harmittaa aina vain pestä sen tunnelatauksen jälkiä lattialta / housuista..
Muistanet varmaan, että Chaplinin parhaat elokuvat on tehty 20-30-luvuilla. Hahaa, odotettu vastaus sinulta. Eikös se housuille tuleva ole enemmän tuntolataus.
Jarkon viestiketjun ensimmäisellä sivulla esittämän kommentin varjossa nostan esille oman valintani eli monen plazalaisen suosikkileffoihin lukeutuvan Mulholland Driven. Yliarvostetuimman elokuvan valitseminen on tietysti mahdotonta, mutta jos pitäisi nimetä muutamia elokuvia, joiden kohdalla "yleinen konsensus" poikkeaa omastani, niin nämä tulevat ensimmäisenä mieleen: - Francis Ford Coppola : Ilmestyskirja Nyt! - Stanley Kubrick : Eyes Wide Shut - Terry Gilliam : 12 apinaa - Ridley Scott : Gladiaattori Pienin varauksin listalle mahtuvat mukaan myös Memento, Matrix ja Jackie Brown. Kyseiset elokuvat eivät vain syystä tai toisesta pudonneet niin kovasti. Kaikki pitäisi tosin katsoa vielä uudelleen ja katsoa olisiko mieli muuttunut tässä vuosien varrella. Viime hetken lisäys: Indiana Jones -elokuvat eivät ole niin hyviä kuin sanotaan. Joo, tämä on ihmetyttänyt myös allekirjoittanutta.
-lotr 1 -lotr 2 -lotr 3 -gladiator -thin red line -requiem for a dream -memento -lost highway -mulholland drive -saving private ryan -high fidelity -braveheart -se7en -sunset boulevard -silence of the lambs -léon -fear and loathing in las vegas -brazil -lawrence of arabia -magnolia -north by northwest Aijai-jaijai, tekipä hyvää. Ihanaa kun saa trollata ihan omassa threadissaan. Useathan yllä olevista leffoista ovat ihan ok. 3 - 3,5 tähteäkin jopa, mutta silti en voi ymmärtää miksi osaa näistä pidetään/hehkutetaan elokuvahistorian merkkipaaluina. Esim. mementon ja requiem for a dream suosio ei aukea meikäläiselle. Mementon juoni on ehkä "ovela", mutta leffahan on huonosti toteutettua D.Lynchiä. Requiem for a dream on kalpea elokuva parista nististä - ei hyvä, ei huono (njoo, okei aika huono kuitenkin). Lotrit on ehkä teini-ikäisille tai ”armageddon on ihan jees leffa”-kaverille kova juttu. Mutta tottapuhuen 2 & 3 -osien vedätetyt, ylipitkät taistelukohtaukset, korni kuvaus sormuksen kantajan raskaasta taakasta ja kolmososan onneton lopetus (helvetin rasittava vaellus vuorelle ja lopputaistelu (lue pelleily) klonkun kanssa tekevät jo kolmannesta lotrista kärsimysnäytelmän katsojalleen. -- JP
Mä en oo tainnu tänne edes vastata. Listaan vain nähdyt leffat, joten CZ ei pääse listalle, vaikka luultavasti pääsisi, jos sen uskaltaisi joskus katsoa. Liikaa zzz-kerrointa ryhtyä siihen hommaan. Amelie (Ei tästä voi oikeasti kukaan pitää, henkilökohtaisen inhokki listan erityinen ykkönen tyyliin "I wanna cut and slice everybody who has involved in making this movie". Pitikin mennä katsomaan, asia joka varmasti vituttaa loppuelämän.) Tuntematon sotilas (en vieläkään ole katsonut loppuun, kiinnostus loppuu kesken elokuvan) Donnie Darko (kauhea kohu oli tästä Plazalla aikoinaan...) Blade Runner (ei vaan iske) Rosemaryn painajainen (zzzz) Magnolia (Boogie nightsin hyvyys on koko ajan laskenut silmissäni tämän arvostusta) Traffic (zzzz) Jackie Brown (hyvä leffa, muttei sen arvostuksen arvoinen) Hiipivä tiikeri... Titanic Hero Texas chainsaw massacre Romeron Zombi leffat. One hour photo Heat