Within Temptationin The Silent Force tuli testattua enkä tykännyt. Luulin, että kyseessä on heavybändi, mutta erehdyin. Ihmeellistä huokailua suurin osa kappaleista, ihan liian laimeaa. Intro oli kyllä hyvä.
System of Down- Toxicity Hauska mättölevy mistä löytyy mukavasti vaihtelua. Eka kuuntelu kerta meni ihmetellessä, mutta useamman pyörittelyn jälkeen voisi sanoa, että homma toimii loistavasti. Ei muuta kun kauppaan hakemaan uutta Mezmerize levyä. Megadeth- Rust in Peace Ruisrockiin mennessä tuli kuunneltua levy taas vaihteeksi, ja kyllä täytyy sanoa, että on siinä mielettömän hyvää kitara työskentelyä. Hangar 18:n kitarasoolo kavalkaadi hakee kyllä vertaistaan. Mieletöntä menoa Sarah Brightman- Harem Tour Limited Edition Levy jota myytiin vain Harem-kiertueen yhteydessä muutaman keikan ajan. Sisältää ennen julkaisemattomia lauluja ja muita harvinaisuuksia. Fanille uppoaa kaikki vaikka mukana ei nyt yhtään helmeä ollutkaan. Pääasia että Brightmanin ääni on yhtä kaunis kuin varsinaisilla levytyksillä. Eikä maksanutkaan kuin 50$ kuluineen
Dredg - Catch Without Arms Eipä pettänyt heidän kolmas (?) pitkäsoittonsa, ainakaan parin ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen. Vaikuttaa ehkä hieman suoraviivaisemmalta ja "tarttuvammalta" kuin pari ekaa lättyä. Yllättävän hyvin aukeni jo ensimmäisellä kuuntelukerralla, saa nähdä miten ajan kanssa muuttuu tunnelmat. Uskomattoman edullisesti tuolta dvdsoonista sattuu välillä näitä uutuslevyjäkin saamaan, tuokin maksoi ~9 kanukkidollaria kotiintuotuna.
Tokihan Puccinia kuuntelee yhdeltä istumalta alusta loppuun, 1900-luvun merkittävin oopperasäveltäjä. :thumbsup:
Tulipa kaivettua levyhyllystä Trio Töykeät,Jazzlantis(1995),kyllä on niiden parasta,ei niin vakavaa,kuten esim. High Standards(2003),pois lukien Paranoid. Lenni-Kalle Taipale Trion ensimmäisessä myös nuoruuden intoa (Nothing To Hide,1998). Ehkä tämä menee suurimmalta osalta yli hilseen ja fiilistelen,mutta kuitenkin...
Kuusumun profeetta: Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästynyt supersankari. Aina hämmäsyttää tämä mahtipontisuus lähes akustisella levyllä ja sanoitukset (ne mitä ymmärtää) ovat sumua selvempää. "Tahdon pelastaa Juudaksen maineen"
Unmoored - Indefinite Soul Extension Mitä enemmän olen tätä levyä kuunnellut, sitä paremmalta se kuullostaa. Kyseessä on melodinen death metal bändi. Suosittelen tämän genren ystäviä kuuntelemaan.
Bad Religion: Recipe for hate Muutama aivan ässä kappale, loputkin asiallisia. Hyvä levy, vaikkei aivan täysosuma. 3.5/5 Bad Religion: No substance MIelestäni heikoin levy näiltä. Vähän eksyksissä bändi tähän aikaan tuntui olevan, selviä huteja levyltä löytyy. Eikä tainnut olla oikein hyvä valinta singleksi tämä fa-fa-fafaa -rallatus. 2.5/5. Bad Religion: The process of belief Mr. Brett palasi takaisin bändiin. Onnistunut levy, mutta onhan nämä paljon parempiakin tehneet. 3/5. System of a Down: Toxicity Aluksi pettymys kaiken suitsutuksen jälkeen, mutta noin 4. kuuntelukerran jälkeen alkoi kolista ja kovaa. Matsku ei ole vain mättöä mätön perään, vaan vivahteita ja dynamiikkaa löytyy. Ja äijät tykittää musiikkiaan sellaisella vimmalla, että vastaan ei ole sanomista. Helvetin hyvä. 5/5. System of a Down: Mezmerize Oli pelko puserossa, että Toxicity-mestariteoksen jälkeen tulee pettymys. Ei tullut, vaan toinen helvetin hyvä levy. Humppaa metallilevyllä? Britney-kertosäe? Laulu hyppykepistä? (ok, se oli edellisellä...) Käsittämätöntä, miten nämä voi toimia ja vielä näin hyvin. Uskaltaisikohan toivoa Hypnotizesta vielä kolmatta napakymppiä. 5/5. R.E.M.:Automatic for the people Ehkä paras levy, mitä olen kuullut. Mestariteos, jota ei kerta kaikkiaan voi jättää kesken. Synkän kaunis tekele, jossa ei heikkoja lenkkejä ole. Automatic oli jo R.E.M.:n kahdeksas levy ja vaikka koko tuotanto siihen mennessä oli ollut erittäin laadukasta, tämä jyräsi sen kaiken yli. Seuraava levy olikin yhtyeen huonoin ja ehkä hyvä niin, palautti vähän taas maan pinnalle...5/5. Astrid Swan: Poverina Ihan lupaavan kuuloista, mutta ei vielä yhden kuuntelun jälkeen arvosanaa.
Papa Roach - Infest: Parin vuoden takainen hittilevy tuli taas kertaalleen kuunneltua. Mahtavaa hard hoppia tarjolla, jaksoi vieläkin piristävää muuten rasittavaa työpäivää. 4/5 Rage Against The Machine - Rage Against The Machine: Liian nopeasti sammuneen yhtyeen nimikkolevy soi useasti soittimessani. Mahtavaa mättöä koko levy täynnä. Matrix leffastakin tuttu Wake Up tsipale on levyllä. 5/5 Dj Shadow - Endtroducing: Maailman kauneinta musiikkia mielestäni. Dj Shadown Stem/long Stem saa minut pysähtymään ja samalla pomppimaan hullunlailla . Suosittelen kaikille beat/hip hopin ystäville! 5/5
Clutch - Pitchfork & Lost Needles RE-RELEASE: Eipä tuota alkuperäistäkään tekelettä ole koskaan tullut kuultua, joten sinänsä vallan positiivinen uudelleen julkaisu on kyseessä ja kun mukana on myös 6 ennenjulkaisematonta kibaletta niin ei pahaa voi sanoa tästäkään. Tälläistä ihan menevää (stoner) rokkia. 3 ½ / 5 Apoptygma Berzerk - In This Together MCD: Öööh, ilmeisesti on väärä CD eksynyt vääriin kansiin, koska ei tätä aikaisemmista tekeleistä kyllä tunnista. Kamalaa poppia ja hittidiskoa. :OI Paska / 5 Goretorture - Promised to Kill You Last, I Lied: Varsin positiivista musiikkia suomesta. ja näin elokuva teemaan liittyen, on levy "omistettu" isolle Arskalle, hänen elokuville ja hienolle poliittiselle uralle. 4 / 5
Kate Bush- The Kick Inside Kate Bushista tiesin sen verta etukäteen, että hänen ääntään on useasti verrattu Sarah Brightmaniin, joten oli jo aikakin tutustua hänen omaan tuotantoonsa. Ja mikä olisi parempi tapa tutustua kuin hänen ylistetty esikoislevynsä The Kick Inside. Levyn avausraita Moving räjäyttikin sitten pankin heti kättelyssä. Yksi kauneimmista ja hienoimmista kappaleista mitä ikinä olen kuullut. Omat tunteeni rupesivat ainakin "liikkumaan" :love: Loput levyn kappaleista menivätkin sitten lähes ohi korvien. Mieli teki vaan palata takaisin avausraidan pariin. Bushin ääni varmaan jakaa kuuliansa, mutta itse ihastuin korviani myöten, ja ääni todellakin kuulostaa välillä hieman Brightmanilta. Hyvä levy jonka unohtumaton avausraita jättää muut kappaleet pahasti varjoonsa. How I´m moved, how you move me With your beauty´s potency You give me life, please don´t let me go You crush the lilly in my soul
Lomalla ehtii soittamaan levyjä enemmänkin... Creamstar: The 12th of never Tarttuvia ralleja täynnähän tämä on. Ja kun Hannah Norrena on aika kissa ja vielä hyvä laulaja, niin täytyy antaa ainakin 4/5. Eugenius: Oomalama Kurt Cobainin suosikin Vaselinesin lopetettua miespuolinen laulaja Eugene Kelly perusti Eugeniuksen. Tämän debyytin budjetti ei tainnut olla järisyttävästi suurempi kuin Vaselinesilla, mutta hyvät kappaleet on tietysti pääasia. Niitä löytyykin paljon symppislevyltä, ja Kellyn lauluäänikin miellyttää edelleen. 3.5/5. Mokoma: Kurimus & Tämän maailman ruhtinaan hovi Takatalvi oli nerokas avaus uuteen Mokomaan ja levykin erinomainen. Vaikka Ruhtinaalla ei ihan samanlaista pomminvarmaa hittiä ole, niin se on kokonaisuutena vieläkin vahvempi. Mahtismättöä! 4/5 & 4.5/5 Urge Overkill: Stull (ep) Tältä levyltä Tarantino nappasi Pulp Fictioniin komean Neil Diamond-coverin. Muutenkin hieno 6 kappaleen pikkulevy, rokkia ja punkkiakin. 4/5. Wilma: Suuri valkea Soittajia ei ollut tälle kolmannelle levylle, joten kitaraa ja laulua lukuunottamatta käytettiin koneita. Anna Kuoppamäki oli säveltänyt todellisia timantteja, ja A.W.Yrjänä auttoi teksteissä. Lopputulos: 90-luvun ehkä paras suomalainen levy, valitettavasti myös yksi aliarvostetuimmista. 5/5. Mummypowder: V.Strange Taitaa tähänkin päteä Wilman kanssa pari juttua; tähän aikaan MP oli lähinnä yhden miehen yhtye ja tämäkään ei saavuttanut ansaittua suosiota. Hyvä ja monenlaisia kappaleita sisältävä rocklevy, vielä ei silti enempää kuin 3.5/5. Raptori: Tulevat tänne sotkemaan meidän ajopuuteorian Jufo III oli aikamoinen akrobaatti sanoittajana ja tarttuvia kertsejäkin Raptori tuntui tekevän leikiten. 4/5. Motörhead: 1916 & Bastards 1916 on taattua Lemmyä ja kumppaneita, mutta Love me forever ja nimikappale jotain uutta. Ei varmaan joka pojan mielestä Lemmyn ääni sovi balladiin, mutta kyllä varsinkin ensin mainittu raita tuo kylmät väreet pintaan. Seuraava levy oli paska, mutta Bastards taas kunnon meininkiä. Bastardsilla bändi oli kutistunut trioksi, ellen ihan väärin muista, mutta soittaa apinan raivolla. Akustisena alkava Don't let daddy kiss me on syvällisempää Motörheadia, mutta toimii hienosti. Molemmille 4/5. Nylon Beat: Demo Ainakin tällä hetkellä suosikki NB:n levyistä. Risto Asikaiselta ehkä edelleen riittäisi yhdelle bändille hyviä biisejä, kuten Erinin soolo Sairaanfuckingkipeenraastavaa ja Viha & Rakkaus, mutta sekä Indx että Jane on kyllä jo selvästi liikaa. 3.5/5. Devo: Oh No It's Devo/Freedom Of Choice Kokoelma, jolta vihdoin löytyi se Nirvanan coveroima Turnaround. Kovin suurta eroa versioilla ei olekaan. Toinen tärkeä kappale on That's good, joka soi Thrashin'in ramppikohtauksessa, elokuva kun oli joskus maailman paras Robottirokkia. 3/5. Pet Shop Boys: Very Oranssi kotelo on jänskä ja levykin hyvä, vaikka ne videoksi väännetyt piisit onkin selvästi parhaita. 3/5. Ville Leinonen: Suudelmitar Valumon kanssa tehty Uuden aamun lauluja oli hiton hyvä, Leinosen soolo kuitenkin räjäyttää pankin. Erittäin kauniita ja tunnelmallisia kappaleita täynnä oleva levy, josta olen Villelle kateellinen. Suudelmitar on täydellisen kesän soundtrack. 5/5. HIM: Love metal Tasaisen vahva kokonaisuus, jolla ehkä vähän liikaa pituutta kuitenkin. Seuraava levy onkin sitten lopullinen näytön paikka ja onnea vaan yhtyeelle. Saas nähdä, miten äijien käy. 4/5. Eppu Normaali: Historian suurmiehiä Tahroja paperilla ei suinkaan ole ainoa ässä tällä myöskin alusta loppuun tasavahvalla levyllä. Egotrippi väänsi vielä hienomman version omalle levylleen loistavasta Lautturista. 4/5.
Voivod Nothingface -levyä on tullut pyöriteltyä ja hyvin tippuu. On loistava levy ja siitä 5/5 pojoa.
Orgy - Candyass: Marilyn Mansonin tyylinen, mutta muuten omaperäinen rock-yhtye ei kunnolla hittejä ole taonnut. Levyn ostinkin, kun luulin saaneeni jotain tyyliä Korn, SOAD, mutta sainkin positiivisella tavalla erilaista. Kappaleet ovat aika samanlaisia, parasta antia on cover biisi Blue Monday. 3½/5 Insane Clown Posse - Bizzar: Vuosituhannen vaihteessa ilmestyi ICP:ltä sisarlevyt Bizaar ja Bizzar, joista nyt tuo jälkimmäinen tuli taas kuunneltua. Samanlaisissa psyco ja juggalo tunnelmissa jatketaan, mutta musiikki ei vedä vertoja jätkien varhaisemmalla tuotokselle. Levyltä mainittakoon loistava coveri Let's Go All the Way. 2/5 Wyclef Jean - Presents the Carnival Featuring the Refugee Allstars: Fugees triosta kotoisin oleva Wyclef tekaisi soololevyn vuonna -97. Levyssä sekoittuu hip hop, soul, reggae ja rockki, joten ihan nautittavaa kamaa. Nostetaan esiin levyn hitti kappale Gone Till November.3/5
Lupine howl - The Carnivorous Lunar Activities of... Ostin "sian säkissä" ja kyllä kannatti! Neljällä eurolla irtosi Junttilasta loistava albumi psykedeelistä avaruusrokkia. Eipä taida tämäkään bändi olla kovin tunnettu mutta mahtava on meno alusta loppuun! Suuret massat eläkööt ilman tätäkin herkkua, heillehän kelpaa mitkä tahansa Coldplayt. :thumbsup:
Dream Theater - Falling Into Infinity: Ah, kaunista ja täsmällistä soitantaa. Ehkäpä poikien paras albumi.
Manic Street Preachers: Everything must go Viime vuosikymmenen siisteimpiä rocklevyjä, täyttä tavaraa alusta loppuun. Nimikappaleen intro löytyy vain vähän erilaisena Jonna Tervomaan levyltä. 4,5/5. Jonna Tervomaa: Halo Mutta ei kuitenkaan tältä. Kaikki Jonnan levyt ovat hyviä ja parhaan levyn valinta on ihan makuasia. Samoja luottonaamoja biisintekijöinä ja ensimmäinen julkaistu Jonnan oma sävellys Varjoenkeli on vähintään yhtä hyvä kuin muutkin raidat. 3,5/5. Metallica: St.Anger Se vaikea 8. levy... tämä kuulosti ilmestyessään aika pahalta, nyt Some kind of monsterin katsomisen jälkeen jo vähän paremmalta. Rumpusoundi kyllä ihmetyttää edelleen. Häh? Tuollaista kolistelua, wtf? Tekikö James suutuspäissään källin Larsille ja ruuvasi nuppeja vähän vikasuuntaan? Mutta kuunnellaanpa lisää, ei voi vielä arvostella... Guns n' Roses: Appetite for destruction, Use your illusion 1 & 2, The spaghetti incident? Appetitella oli muutama helvetin kova kappale ja meininki ROCK; melko täydellinen debyytti. 4/5 Illusioneilla meininki hieman löystyi - joku November rain nyt on vähän lälly veto, eikä ihan yhtä legendaarisia piisejä jonkun Sweet childin tyyliin löydy... silti yli 150 minuuttia(!) kestäväksi tuplaksi erittäin onnistunut paketti. 4/5 Spaghetti incident jättää loppujen lopuksi aika mitättömän jälkimaun. En oikein osaa sanoa, missä vika. Huonosti valitut kappaleetko vai niiden jotenkin lepsut esitykset, jaa-a. 2.5/5 Lemonator: Yellow Kansia myöten kesälevy. Lasse Kurki on tarttuvien melodioiden expertti ja Yellow on siitä mainio taidonnäyte. Lemonator tekee aina vain hienompia levyjä, mutta on ollut tämän jälkeen huomattavasti synkempi. Lemonator nimenä sopii tähän levyyn täydellisesti, mutta myöhempään tuotantoon ehkä ei enää ihan niin hyvin. 4/5