E1 voisi myös tutustua esim. aasia tuotantoon, jossa budjetit liikkuvat hyvin pieneissä summissa, ja ovat poikkeuksetta tasokkaanpia tekeleitä kuin tusinatuottoinen-hollywood-jöötti. Eli ei se raha sitä elokuvaa tee, tai paranna sen laatua. Otetaan esimerkiksi vaikkapa Day After Tomorrow tai muut viimeaikojen cgi-spektaakkelit.
Eihän budjettia nyt mitenkään voi pitää verrannollisena elokuvan hyvyyteen/huonouteen. Sideways, budjetti 16 miljoonaa. Hieno roadmovie-tyyppinen kaverielokuva, jossa kauttaaltaa feel-good -tunnelma. 4½/5. War of the Worlds, budjetti 128 miljoonaa, tyhjänpäiväinen remake, joka ratsastaa hypen voimalla läpi maapallon. 2½/5. Donnie Darko, budjetti 4,5 miljoonaa. Loistava mysteerielokuva, jossa sopivaa pohdintaa ja jännitystä. 5/5. Hook, budjetti 70 miljoonaa, aivan järkyttävää kuonaa. Ja vaikka lopuksi, suhteutetaan aikaansa. Hyvät, pahat ja rumat, budjetti 1,5 miljoonaa, parhain western mitä on koskaan tehty. 5/5. Ben Hur, budjetti 15 miljoonaa, uskonnollista hömppää, josta kaikki se tarvittava eeppisyys puuttuu. 3/5. Closer (27milj.) > Riddickin aikakirjat (110milj.) Garden State (2,5milj.) > Star Wars: Episode III - Revenge of the Sith (115milj.) Napoleon Dynamite (0,4milj) > Oceans Twelwe (110milj.) Ja sitten vielä Coden mainitsemat aasiatuotannot. Nyt kun vielä joku osoittaa budjetin ja elokuvan laadun kohtaamispisteen, niin olen iloinen.
On aika helvetin typerää verrata jotain Sidewayssiä ja WOTWia keskenään (sama juttu vaikka Garden Statella ja E3lla). Ei tietenkään joku tuollainen söpö ja realistinen pikkudraama kuten Sideways tarvitsisi mitään satojen miljoonien budjettia. Teknisesti WOTWin kaltaista audiovisuaalista tulitusleffaa ei pystyttäisi tekemään 16 miljoonalla. Ja ennenkuin kukaan kerkeää sanomaan, että silloin olisi voitu keskittyä enempi *johonkin*, ja jättää moneyshotteja pois tms, niin se on sama kuin Sidewayssiin sitten lisäiltäisiin jotain kunnon kaahausta tai kalliita tähtiä. Toisin sanoen ei se olisi enää sama elokuva. Moni kuitenkin tykkäsi WOTWista ja E3sta. Ymmärrän pointin, ei raha ole suoraa verrannollinen elokuvan laatuun, mutta joku järki mukaan noihin vertailuihin. Kyllä minustakin Sideways oli noista kahdesta se parempi elokuva.
Tarkoitinkin nyt vaan sitä, (kun tässä sawia ja seveniä vertaillaan) että olisiko seven ollut yhtä hyvä, jos pääosaan ei olisi ollut Pittiä ja Freemania? Tilalla Elwes ja se toinen jätkä. Joo-o. Sawin tekijöillä ei nyt yksinkertaisesti ollut varaa hyviin näyttelijöihin, toisin kuin sevenissä. Voi olla, että jos budjetti olisi ollut isompi, ja varaa Pittin ja Freemanin tasoisiin näyttelijöihin. Myös ohjaajat ovat hieman eri tasolla. Että ei ne rahat ainoastaan tehosteisiin mene. Edit. Hyvien pahojen ja rumien budjetti oli muuten 1.3$ miljoonaa.
No eihän se leffa nyt pelkistä näyttelijöistä kiinni ole tässä tapauksessa. Vaikka ne olivat kehnoja, niin kyllä leffassa muutakin huonoa oli.
No kyllä se nyt vaan tuntuu aika pitkälti olevan. Valitetaan sitä loppua ja kauheata ylinäyttelemistä ym. ym. Anything else?
Johan minä tuossa aikaisemmin kirjoitin vaikka mitä. Niin ja loppuhan oli loistava. Ps. Nämä voitaneen sitten siirtää sinne Saw-threadiin, kun on jo pikkuisen offtopickia.
Tartutaan nyt perjantai-illan kunniaksi tähän vielä kerran. Sitten nukkumaan. Lopun ylinäyttelmistä tarkoitin. En tuota loppuratkaisua. Nojoo. Eiköhän jätetä tähän, modesedät voivat siirtää toiseen ketjuun. Hyvää yötä, toivottavasti kukaan ei saanut pahaa mieltä.
No ei varmasti olisi ollut, mutta pitääkö Sevenia rangaista siitä, että se sattuu olemaan n. 30 miljoonalla dollarilla tuotettu? Ei. Pitääkö taas Sawin näyttelijöitä armahtaa siitä, että he tekevät huonoa jälkeä 1,2 miljoonan dollarin budjetilla? Ei. Heikolla budjetilla on ennenkin laatua saatu aikaan, ja Saw tuntuu sitä myös monien mielestä olevan. En vain oikein ymmärrä tätä "ei niitä voi vertailla koska on eri budjetti" -näkökulmaa. Aika tylsää on jos Star Warsia voi verrata vain muihin saman budjetin leffoihin. Toisaalta, näin ollen voisin ymmärtääkin 71DB:n näkemyksiä paremmin. Pidemmittä selittelyittä: paskapuhetta. Hollywood tuottaa tämän pallon parhaat elokuvat, kaikilla asteikoilla mitattuna.
Budjetti vaikuttaa ennen kaikkea siihen, että... eikun hetkinen, viimeksi katsomasi elokuvat. Shaolin Soccer tuli kaikkien saamiensa kehujen johdosta katsottua. Olihan tuo ihan kohtalainen idioottikomedia, mukava näitäkin aina välillä katsoa.
Tuli tuo Super Size Me katsottua. Olihan se loistava dokkari. Ideahan on aivan päätön, toteutus loistava. Dokumentista saa hyvän kuvan Yhdysvaltojen ruokakulttuurista. Täytyy sanoa ettei vähään aikaan tee mieli MacDonaldsiin 4+/5
Elektra 2005. Olisi pitänyt lukea sarjakuvaa ja tietää paremmin tarinan ja hahmojen taustat ennen kuin tämän katsoin. Näin maallikkona Elektran maailmaan tutustumatta, niin tässä elokuvassa oli pielessä oikeastaan kaikki. Tarina, pahikset, kankea taistelutyyli (=erityisesti tällä ihmelapsella), sekavat tappelut, MTV -tyylin leikkaukset, näytteleminen ja loppu. Ehkä tästä olisi voinut nauttia enemmän, jos olisi tuntenut hahmot entisestään, mutta nyt voisin heittää noppaa arvosanaa antaessa, koska ihan sama antaako tälle arvosanaksi 1:n elokuvana vai 5:n vuoden pökäleenä, niin antaa olla. Marathon (aka Running Boy) 2005. Komedia/draama autistisesta pojasta joka pitää sateesta, sebroista ja juoksemisesta. Niinpä eräänä päivänä hänen yliholhoava ja väsynyt yh-äitinsä päättää ilmoittaa hänet marathonille pienine taka-ajatuksineen. Pojan valmentajaksi joutuu 10 vuotta rappiolla ollut entinen huippumarathonisti jota ei voisi vähempää kiinnostaa koko touhu, vaan rööki, kalja ja löhöäminen ovat hänen lempipuuhaansa. Lisätään vielä soppaan mukaan katkeroitunut veli omine ongelmineen, jota hänen äitinsä ei ole ehtinyt juurikaan huomioida 15 vuoden aikana hoitaessaan autistilastaan ja perheen hylännyt faija, niin meillä on kasassa aika herkullisen keiton ainekset. Yleensä korealaiseen/aasialaiseen kerrontaan tyypillisenä juttuna on, että kaikkia asioita ei väännetä rautalangasta, vaan asiat tuodaan hiljalleen ilmi sivulauseissa, ilmeissä ja eleissä, jotka katsojan pitää rivien välistä hoksata. Näin katsojalle jää vastuu muodostaa kuva kokonaisuudesta, eli tässä tapauksessa mitä on olla autistisen lapsen huoltaja ja uhrata oma terveys, ura ja ihmissuhteet eläessään liikaa lapsensa kautta ja hänen ehdoillaan, sekä myöhemmin herätä karuun todellisuuteen. Onneksi elokuvassa on myös sitä komediaa, että ei se sentäs ihan pelkkää vakavaa draamaa ole. Lisäksi elokuvan kalkkiviivoille on pistetty mukaan mukava ylläri mistä + lisää pisteisiin. Täysistä pisteistä kuitenkin pudotti omaan makuun paikoitellen liioitellun siirappiset kohtaukset, mutta niitä ei onneksi montaa ollut. 4+/5 Gonggongui jeog 2 (Another Public Enemy) 2005. Kohtuullisen ensimmäisen osan Gonggongui jeog (Public Enemyn) jälkeen tuli 148 minuuttinen jatko-osa, joka on ainakin puolituntia liian pitkä ja ei yllä ensimmäisen osan tasolle. Näytteleminen menee tässä jo hupaisan ylikorrektiuden puolelle ja alkaa väkisin naurattamaan, vaikka kohtaus olisikin miten vakava. 2/5.
Dracula Legacya jatkettiin .. Son of Dracula - Pökkelö Lon Chaney JR Draculana, joka on oikeastaan pelkkä sivuhahmo koko elokuvassa. Meno oli tylsää ja oikeastaan ei saanut hyvää Monsteri fiilistä alleen ollenkaan. House of Dracula - Jotenkin kaikki vain eksyi "Hullun Tiedemiehen" pakeille. Mitä tapahtuu kun Dracula, Wolf-Man ja Frankenstein ovat saman katon alla? Aika helvetin vähän .. jo niin kökkö että nauratti. Tästä on hyvä jatkaa Frankenstein Legacyyn.
Helmiä ja sikoja Viime vuosina ne kotimaiset leffat jotka olen itse nähnyt ovat aika heikkoja olleet, mutta tämä elokuva nousi sentään keskikastiin. Juoni oli tosin hieman kliseinen ja ohuen puoleinen, mutta ihan mukavaa lauantai-illan viihdettä, 3+/5.
Tulipas vietettyä kavereiden kanssa pienoinen leffailta, illan saldoksi tuli 1 pullo viinaa (yhteinen puteli 3 kaverin kanssa, eli ei siis paljon mitään) ja kolme katsottua leffaa: Immortel (2004) Hieman erikoinen ranskalainen leffa, joka tosin on tehty englanniksi. Leffa sijoittui vuoden 2095 New Yorkiin, jonne muinaisen egyptin jumala tuli käymään ennen kuolemaansa. Itse leffassa oli käytetty tietokone grafiikkaa aika paljon, sillä vain kaksi (tai ehkä jopa kolme) näyttelijää olivat oikeita, loput sitten tietokoneella toteutettuja "pökkelöitä" hahmoja. Mutta eipä tuo haitannut sillä itse leffa vei niin hyvin mukanaan, tosin alussa oli vähän vaikeuksia "päästä kärryille". Tosin kaikki kavereistani eivät oikein "ymmärtäneet" tätä leffaa. 4-/5 National Treasure (2004) Varmaan kaikille tuttu Nicolas Cagen tähdittämä aarteenmetsästys leffa. Itse en tältä leffalta paljoa odottanut, joten en pettynytkään olin ehkä jopa hieman positiivisesti yllättynyt. Itse leffa ei tarjonnut mitään uutta ainakaan minulle, mutta kyllähän tämän näin kaveriporukalla katsoo. Taattua hömppää... 2.5/5 Battle Royale II (2003) Kuten nimestäkin voi päätellä, tämä on suositun Battle Royale elokuvan jatko-osa. Leffassa edellisen osan "lapset" olivat nyt kansainvälisiä terroristeja ja heidät hoitelemaan lähetettään toisia lapsia, jotka motivoitiin leffaan sopivilla keinoilla hommaan mukaan. No leffa kärsi muutamista puutteista (kuten jatko-osat yleensäkin), mutta ei tämä nyt niin kauhean huono ollut kuin jotkut väittävät. 3/5
Täyttä skeidaa, suurilla budjeteilla ne leffat yleensä pilataan. Tiedä sitten miten Leone ne fyrkat olisi käyttänyt.
Yleensä juuri esim. kesähiteiksi tarkoitetut suuren budjetin elokuvat tietysti ovat usein melkoista skeidaa koska ne on tehty viihdyttämään suuria massoja eikä riskejä oteta suuntaan tai toiseen. Jos jotkut mestariohjaajat (eli ei mitkään Emmerichit) saisivat tälläisen budjetin ja totetuttaa sillä aivan minkälaisen elokuvan tahansa jälki olisi varmasti hyvin kaukana paskasta. Kyllähän isolla rahamäärällä saa luonnollisesti parempaaa jälkeä kuin pienellä.
Trainspotting: Tässä on elokuva, josta voi puhua lähes täydellisenä elokuvana. Ei tätä kyllä DVD:n takakannen mukaan turhaan kehuttu parhaaksi 90-luvun britti-leffaksi. Leffa on viihdyttävä, näyttelijät ovat mainioita, huumori kukkii, musiikkivalinnat ovat varsin onnistuneita jne. Etenkin Spoiler "The worst toilet in the whole Scotland" -kohtaus oli varsin mainio. :thumbsup: Tästä ei oikein keksi pahaa sanottavaa kirveelläkään, mutta jos jotain pitäisi heittää, mikä tekee tästä vain lähes täydellisen leffan, on hieman ennalta-arvattava ja kliseinen loppu, mutta muuten erinomaisessa leffassa ei se paljoa häiritse. Lähes mestariteos 5/5 Syntynyt 4. Heinäkuuta: Stonen "Vietnam trilogian" toinen osa ja Cruisen ensimmäinen(ja tähän mennessä ainoa)loistava ja vangitseva roolisuoritus. Elokuva on tyystin erinlainen kuin Platoon, jossa kuvattiin sotaa ja taisteluita Vietnamin viidakoissa. Toki tästäkin leffassa sota kohtauksia löytyy, mutta pääpaino on varsin selkeästi elämä ennen sotaa ja elämä jälkeen sodan asetelman ympärillä. Tässä tapauksessa leffa toi mieleen erinomaisen Vietnam kertomuksen Kauriinmetsästäjä. Cruisen suoritus on siis loistava ja on ihmeellistä huomata miten Top Gunin kiiltokuvapoju hoitaa vaikean roolinsa sidottuna lähes koko elokuvan ajan pyörätuoliin ja muuttuen salskeasta nuorukaisesta itsesäälissä kieriskeleväksi sotainvalidiksi. Leffasta löytyy pari suvantovaihetta ja ylipituuttakin on hiukan. Esim. Meksiko kohtaiset ovat varsin puuduttavia. Puutteistaakin huolimatta kyseessä on yksi Stonen parhaimmista ja Cruisen uran huippuhetki. 4/5 Tahraton Mieli: Varsin onnistunut draama leffa, josta löytyy myös romantiikkaa ja hiukan huumoria. Carrey ja Winslet loistavat päärooleissa. Etenkin Carrey on loistava ja vetää parhaimman suorituksensa yhdessä The Truman Shown roolin kanssa. Muusta, varsin nimekkäästä, näyttelijäkaartista erottuu Mark Ruffalo. Elijah Wood on jotenkin ärsyttävä ja lapsellinen roolissaan. Leffassa oli paljon erilaisia lavastus temppuja, joista plussaa ja muutenkin leffan koko visuaalinen ilme oli mukavaa katsottavaa. Muutamia sekavia kohtia leffassa oli, mutta pysyin kärryillä koko leffan keston ajan. Ehkä. Alku- ja etenkin loppupuolisko olivat mainioita, joiden välillä oli hieman heikompi jakso, joissa niitä sekavia kohtia juuri tuli. :hitme: 4/5