Green Mile, Schindler's list ja Forest Gump ainakin ovat saaneet minut kyyneliin. Onhan noita varmaan vielä aikamoinen kasa, mutta nämä tulivat ensimmäisenä mieleen. Ainakun tälläisiä elokuvia katsoo kavereiden kanssa niin yritän olla ihan normaalisti, mutta yksin kun katsoo niin tunteet pääsevät auttamatta valloilleen
Ikinä en ole itkenyt leffaa katsellessa, mutta näissä on ollut aivan helkkarin lähellä: Forrest Gump(Haudalla...) Pay it forward(Lopun ihmisjoukko ja puukkokohtaus) Spider-Man 2(Hämiksen lähes tuupertuessa junassa ihmiset menevät hänen eteen ja kun ihmiset estävät hänen tippumisensa junasta)
In American kanssa teki pitkästä aikaa tiukkaa pidätellä kyyneliä, vaikka ei loppujen lopuksi hirveän surullinen elokuva olekaan. Leffa lähtee hieman hitaasti käyntiin, mutta nousee loppua kohden hienosti aivan uusiin sfääreihin. Mielestäni kokonaisuutena yksi 2000-luvun parhaista elokuvista.
Jane Campionin Piano on saanut meitsin kyyneliin. Varsinkin elokuvan taustamusiikki on vaikuttavaa kuunneltavaa & hyvin tilanteisiin sopivaa. Myös näyttelijöistä tunteet tulivat hyvin näkyviin.
En ole "vetistellyt" kuin kahdessa elokuvassa, jotka ovat: Kaunis elämä -elokuvan lopussa tuli muutama kyynel vuodatettua pari kesää sitten kun sen edellisen - ja ainoan - kerran katsoin. E.T:ssä on tullut myös itkettyä molemmilla kerroilla kun se on tullut katsottua. Pahin oli ensimmäinen kerta, kun olimme koulusta katsomassa sitä joskus ala-asteella, eikä onnistunut millään pidättelemään kyyneleitä. Myöhemmin kun kotona sen katsoi muutaman vuosi myöhemmin sai jo sitten vetistellä rauhassa. Lähellä on ollut Shawshank redemption - Avain pakoon, American History X:ssä, Green Mailissa ja Schindlerin listassa silloin, kun sen näki ensimmäisen kerran. Nyt vuosia myöhemmin se loppu ei enää tehonnutkaan niin kuin sen varmaan olisi kuulunut. Tosin ei ole äitini voittanutta, joka itkeä vollotti jopa Peter Panin (siis sen uusimman version, vuoden 2003) lopussa.
Itse en ole itkenyt ikinä leffaa katsottaessa (sen verran kova jätkä oon ) mutta näissä on ollut lähellä: -50 First Dates -Green Mile Suosittelen katsomaan... :thumbsup:
Seuraavat elokuvat sai mulla silmät kostumaan: - Unelmien sielunmessu - Failan - Love Letter - Swallowtail Butterfly - Il Mare - My Sassy Girl - Sekai no Chushin de, Ai wo Sakebu - Taegukgi (R.I.P Lee Eun-ju :weep: ) Ja seuraavat leffat todennäköisesti tulevat saamaan silmät kostumaan: - Daremo Shiranai (Nobody Knows) - Kagen no tsuki - Lovers' Concerto (R.I.P Lee Eun-ju :weep: ) Edit: Ja mikä sai myös itkemään ihan leffan huonouden takia, niin vuokraamoihin juuri tullut Decoys. Kanadalaista teini/scifi/horror/murha huonoilua.
Katselin tässä vähän aika sitten DVD:ltä Cold Mountainin. Itse elokuvan aikana ei tullut tippaa linssiin vaikka loppu olisi siihen mahdollisuuden antanutkin. Siihen perään sitten katselemaan poistettuja kohtauksia, ja ilokseni huomasin että Natalie Portmanin hienosti esittämä Sarakin löytyi yhdestä poistetusta kohtauksesta. Itse elokuvassahan Saran ja Inmanin teiden eroaminen jää täysin arvailujen varaan mikä jäi hieman kaiveleen sillä hetkellä. Poistettu kohtaus kertoo Saran tarinan synkkään loppuun asti. Nyt kun kohtauksen on nähnyt niin en kyllä yhtään ihmettele minkä takia se alun perin poistettiin. On meinaan yksi surullisimmista kohtauksista mitä olen ikinä nähnyt. Sen rinnalla elokuvan loppu olisi menettänyt liikaa tehoja. Kohtaushan menee suunnilleen näin: Спойлер Inman (Jude Law) käristelee pihalla possua. Sara menee sisälle taloon katsomaan pientä vauvaansa joka koki aikaisemmin kovia. Sisältä kuuluu hetken päästä voihkaisu ja pian Sara tulee ulos naama totisena, ottaa pihalta jotain tavaraa ja menee takaisin sisällä. Hetken päästä kuuluu laukaus. Tästä ei enää kohtaus tule koskettavammaksi, joten tippahan siinä linssiin tuli :weep: Oman säväyksen teki vielä se, että kyseessä oli Natalie Portman. Ja kaikkihan tietää, että minä :love: Natalieta
Katselin viikonloppuna ties monettako kertaa The Grateful Dead Movie:ta. Pitää kyllä heti kärkeen sanoa, että ei ole toista samanlaista yhtyettä! Innokkaana Dead fanina nautin esityksestä ja oli kyyneleet erittäin herkässä kappaleiden Eyes of the World ja Stella Blue kohdilla. Kuva- ja äänimateriaali on kyllä häikäisevän kaunista. Em. kappaleet ovat hitaita nyykybiisejä, joita on pakko testata joskus naisten kanssa. :thumbsup: Onneksi loput filmistä oli melko iloista settiä. Asiaa saattoi avittaa hieman sekin, että oli muutama ohrapirtelö nautittuna. -nim. "väärälle vuosikymmenelle syntynyt" :hitme: EDIT: Jotkut saattavat ihmetellä miten jaksaa katsoa 20 minuuttia pitkiä jameja, kyllä sitä jaksaa, jos on taitavat jätkät soittamassa ja jos soitto kolahtaa täysillä.
Eihän siinä ole mitään hävettävää, jos mies itkee. Mäkin olen ties kuinka monta kertaa itkenyt, kun olen katsonut jotain leffaa. Olen itkenyt jopa elokuvateatterissa. En nyt muista kaikkia leffoja, joiden aikan olen itkenyt, mutta ehkä eniten olen itkenyt Kuninkaan Paluun loppukohtausten aikana. Kyllähän siinä karskimmaltakin mieheltä kyynel tipahtaa, kun koko kansa polvistuu neljän hobitin edessä. Tietenkin tuntuu vähän kornilta, että tällainen fiktiivinen seikkailupläjäys itkettää, mutta minkäs sille voit, jos itkettää. Toinen leffa mikä tulee mieleen, minkä aikana olen itkenyt, on Jack. Tiedättehän se Robin Williamsin leffa, jossa hän esittää Jackiä, joka vanhenee nopeaa tahtia. Kyllähän sitä itketytti siinä lopussa, jossa hän saa paperit koulusta.
Erinäiset Magnolian kohtaukset toivat palan kurkkuun tänään katsoessani leffaa...etenkin entisen lapsineron tarina kosketti. I've got so much love to give! :weep:
Tuo on kyllä paha. Varsinkin kun ymmärtää asettaa leffan kontekstiin, että tuollaista ja pahempaakin tapahtui ihan oikeasti (vaikka leffa ei kai tositapahtumiin perustukaan), vasta hyvin vähän aikaa sitten. Parhaat tipat linssiin tuovat kohtaukset ovat yhtä aikaa sekä surullisia että iloisia. Kuten ko.leffan loppukin. Toinen paha on kyllä Cinema Paradiso. En kyllä tunnusta mitään.
Meikäpoika itkee melkein jokaisen elokuvan aikana. Se on ihan uskomatonta. Ensimmäisenä tulee mieleen Braveheart. Ei saatana, oon nähnyt sen ainakin kuusi kertaa, ja joka kerta vollotan. On se varmaan kavereilla karmeeta katsoa kun iso mies itkee.
Yksi itkupilli ilmoittautuu! Tässä top-3 leffat (ja kohtaukset), jotka herkistävät minut kyyneliin: Léon Спойлер - Kun Matilda elokuvan lopussa istuttaa Léonin kasvin koulun pihalle ja sanoo "I think will be ok here, Léon." - Myös Léonin kuoleman kohtaus vetistyttää. Terminator 2 Спойлер - Luonnollisesti lopun kohtaus, jossa Terminator vaipuu sulaan metalliin. Last of the Mohicans Heh, nykyjään taitaa olla helpompi kertoa ne kohtaukset, joissa en pillitä :weep: mutta tässä pari kohtausta. Спойлер - Kun Hawkeye tarjoaa itseään Cora Munron tilalle Huronien kylässä mutta Heyward tarjoutuukin itse poltettavaksi käännettyään Hawkeyen pyynnön ja pian Hawkeye ampuu tuskissaan huutavan Heywardin. - Kun Alice heittäytyy rotkoon Maguan ojentaessa kätensä tälle elokuvan lopussa. Onhan näitä leffoja lukuisia muitakin, pitänee päivittää sitä mukaa kun katsoo..
Nyyh 1: Thelma ja Louisen loppukohtaus Nyyh 2: Viimeisen mohikaanin loppukohtaus Nyyh 3: Platoonin viimeistä edellinen kohtaus
Perskeles, äskeinen Legends of the fall pisti taas silmäkulmat kostumaan parissa kohtauksessa. Todella hyvä elokuva muutenkin, 4½/5p