Gummisetä tulee ekana mieleen. Apocalypse Now seuraavaks. Kolmantena suurin osa Marilyn Monroen leffoista....
Heh, näihin galluppeihin tuppaa tulemaan aina omasta mielestäni todella hyviä leffoja (no muutamasta olen kyllä täysin samaakin mieltä). Itse voisin mainita Braveheartin ja Gladiaattorin. En oikein ymmärrä tuon Gladiaattorin aiheuttamaa kohua. Olihan se audiovisuaalisesti tietenkin hieno leffa, mutta kuitenkin yhtä hengetön kuin muutkin Scottin viimevuosien leffat (mm. Hannibal).
Saman olen minäkin huomannut. Johtunee siitä, että elokuvasta tulee jonkun mielestä yliarvostettu juuri silloin, kun joka paikassa kuulee leffaa kehuttavan, mutta itse ei sitten tykkääkään. Ja näillä kriteereillä pidän Gladiaattoria yliarvostettuna. Kuulin siitä paljon kehuja enemmän tai vähemmän luotettavina pitämiltäni tahoilta, mutta leffassa käynnin jälkeen olin pettynyt. Toisella katselukerralla leffa oli jo huomattavasti parempi, kun tiesi olla odottamatta mitään kovin ihmeellistä, mutta ei mikään mahtava silloinkaan. Tuskin Gladiaattoria kuitenkaan oikeasti kovin korkealle elokuvien historiassa arvostetaan. - Jussi
No, ollakseen yliarvostettu elokuvan tulee ensin olla kerännyt jossain määrin tunnustusta. Tietenkin voidaan sanoa, että "Dead Babies" on kaikkien aikojen yliarvostetuin elokuva, mutta kun en ole koskaan kuullut kenenkään väittävän, että kyseinen teos olisi muuta kuin silkkaa sontaa, olisi moinen väite aika lailla perusteeton. Sensijaan mm. Matrixin nimeäminen yliarvostetuksi on mielestäni hyvinkin perusteltua. Elokuvaa edelsi valtaisa hype jostakin täysin uudesta ja ennenkokemattomasta. Tuon hypen alta paljastui sitten tavanomainen pökkelömäisillä näyttelijäsuorituksilla kuorrutettu tusinatoimintaelokuva naamioituna sci-fi -kulisseihin. Elokuvan maailma oli enemmän tai vähemmän kopioitu lukemattomista aikaisemmista elokuvista (mm. Metropolis, Kadonneiden lasten kaupunki, Dark City) ja Matrixin sisäinen maailmankuva ei kestä minkäänlaista lähempää tarkastelua: Esim. miksi käyttää ihmisiä pattereina, kun sioista saadaan irti enemmän energiaa? Ja miksi tuhlata energiaa syöttämällä virtakennojen aivoihin sähköimpulsseja? Ei jaksa jatkaa enempää... Star Wars:iin pätevät pitkälti samat sanat kuin Matrixiin, mutta (alkuperäisessä) SW:ssa on kuitenkin vieläkin jotakin merkillistä imua, joka Matrixista puuttuu. Kenties, jos olisin nähnyt Matrixin ekan kerran 11-vuotiaana, kuten SW:n, ajattelisin toisin. Tuli muuten vielä mieleen yksi elokuva, jota voidaan hyvällä syyllä pitää yliarvostettuna: Fight Club. Tämä threadi taitaa kuulua vielä enemmän makuasioihin, kuin "mikä on kaikkien aikojen huonoin/paras elokuva". Hieman tosin eräitä valintoja ihmettelen. Esim. henkilöt, jotka väittävät Citizen Kanea kaikkien aikojen yliarvostetuimmaksi elokuvaksi eivät selvästikään osaa nähdä kyseistä teosta oman aikansa perspektiivisissä. Elokuvan ilmaisu oli omana aikanaan jotain todella uutta ja hätkähdyttävää, CK oli vähintään 20 vuotta aikaansa edellä. Toisin kuin monet nykyisin uraauurtavina pidetyt teokset, jotka itseasiassa hyödyntävät paljolti juuri Orson Wellesin CK:lla avaamia polkuja. Mainio elokuva, jota en tosin ole ikinä tiennyt mitenkään erityisen arvostetuksi, ennemmin tuo on mielestäni aliarvostettu. Jos siis on kyse siitä Norman Jewisonin ohjaamasta amerikanitalialaisista kertovasta pikku draamasta, jossa esiintyvät mm. Cher ja Nicolas Cage.
Taitaa olla tällä foorumilla meitä luusereita sitten vähän useampi, jos kerran se mitataan sillä, että ei Titaniccia katso. olihan se selvä, että jollain menee herne nenään jossain vaiheessa.
Ei mitata, mutta kyllä se Titanic silti kannattaa katsoa. Jos ei muuten, niin voitaneen pitää elokuvaharrastajien (miksei myös kotiteatteriharrastajien, vaikken itseäni sellaiseksi laskekaan) yleissivistykseen kuuluvana kaikkien 11 Oscaria voittaneiden elokuvien näkemistä. Voipahan siinä sitten vaikka ajankuluksi mietiskellä niiden pystien jakoperusteita
Itse olen kyllä huomannut, että ennakkoluulot ovat elokuvienkin kohdalla pahasta, ja ne pitää poistaa katsomalla elokuva. Ja vielä useampaan kertaan, lukemattomat elokuvat ovat muuttuneet ennakkoluulosta -> huonoiksi ja sitten ->hyviksi, jopa ->huipuiksi.
Kieltämättä Citizen kane olikin aikaansa edelle, enkä missään tapauksessa yritä edes väittää sitä huonoksi, päinvastoin sitä on jopa ihan mukavakin katsella aina muutaman vuoden välein. Kokonaisuutenahan se on hyvä elokuva ja voidaan jopa pitää ajattomana ja onhan se kuitenkin yksi suurista klassikoista. IMHO siitä on myös samalla tullut turhan yliarvostettu ja jumaloitu kokonaisuutta ajatellen. Satuin valitsemaan oman mielipiteeni klassikko-osastolta, jos olisin ajatellut uudempia leffoja niin valinta olisi todennäköisesti ollut Gladiaattori.
Samaa mieltä Faustin kanssa tuosta Kanesta: eihän se mikään onneton tekele ole, mutta ehdottomasti yliarvostettu; ainakin minut se jättää kylmäksi. Hassua, että vaikka vähän väliä jokin arvovaltainen raati valitsee Kanen "maailman parhaaksi elokuvaksi", en itse ole silti koskaan tavannut ketään, joka lukisi sen suosikkileffoihinsa. Miten ihmeessä joku voi arvostaa elokuvaa pelkästään sillä perusteella, että se oli aikaansa edellä ja vaikutti myöhempiin elokuviin - kun leffa ei katsomiskokemuksena kuitenkaan ole kummoinen? (Voisiko joku viisas muuten kertoa, että millä tavalla Kane oli aikaansa edellä ja miten se vaikutti muihin elokuviin?) Yleensäkin on typerää yrittää arvioida elokuvia joidenkin mukamas objektiivisten, "tieteellisten" kriteerien perusteella. Viime vuosien leffoista Gladiaattori lienee tosiaan yliarvostetuimpia.
Itse tulkitsin Jumpen kommentin näpäytykseksi niille, jotka tuomitsevat elokuvan sitä näkemättä. Agamemnonin pointti henkilökohtaisen ja puhtaasti teoslähtöisen kokemuksen ylivertaisuudesta on relevantti: jos elokuvan nerouden ymmärtämiseen tarvitaan asettumista jonkun toisen asemaan tai elokuvahistorian ja -teorian erityistuntemusta, on aiheellista kysyä, onkon kyse enää aidosta elokuvanautinnosta. Tämän threadin alkuperäinen aihe -"kaikkien aikojen yliarvostetuimmat elokuvat" - on kuitenkin jossain määrin ongelmallinen, jos lähtökohdaksi otetaan puhtaasti subjektiivinen kokemus. Jos on "typerää arvostaa elokuvaa siitä, mitä se on joskus ollut" heitetään silloin myös romukoppaan esim. kaikkien 40-luvulla "Kanen" nähneiden mielipiteet. Mikä on toki OK, kun kyse on omasta henkilökohtaisesta elokuvanautinnosta. Mutta kun lähdetään puhumaan arvostuksesta yleensä, ei 15-35-vuotiaiden miespuolisten suomalaisten näkökulma vuonna 2002 ole välttämättä se ainoa oikea. Itse nimesin aiemmin yliarvostetuimmaksi elokuvaksi "Tähtien sodan", mutta olisin voinut yhtä hyvin nostaa tuolle pallille melkein minkä tahansa hyvin menestyneen uuden elokuvan. "Uudella" tarkoitan tässä elokuvaa, jonka nykyinen elokuvan suurkuluttajaikäluokka on nähnyt ensi-iltakierroksella. Esimerkiksi vaikka "Lotr" (sori Tonppa, ei tämä ole suunnattu mitenkään sinua vastaan, tapaus on vain liian houkutteleva); joukko teinejä ympäri maailmaa hoipertelee ensi-illasta THX-teatterin mökän vielä soidessa korvissa koneensa ääreen ja julistaa IMDb:ssä ja Foorumeilla:"Tämä on kaikkien aikojen suurin taideteos!" - kas siinä teille yliarvostusta. No, puolen vuoden päästä samat teinit tekevät taas saman tempun jonkun muun leffan ensi-illan jälkeen...
Oikeastaan tässä voisi olla ainakin kaksi sarjaa: yli ja alle 10 vuotiaat. Titanicia on pakko kommentoida sen verran että itseä kiinnosti lähinnä purkin pohjaan meno ja törmäykseen liittyvät seikat + kuinka hyvin ja uskottavasti laivan upotus sujuu valkokankaalla. Ei kaduttanut että tuli katsottua, saattaa eksyä hyllyynkin jos halvalla tulee vastaan.