Itse olen sillä linjoilla, että nykyään (tai no en paljon muusta kuin nykyajasta tiedäkään) laitetaan elokuville ihan naurettavan helposti ainakin K-15 -merkintöjä. K-18 -leffoja ei kovin paljoa kuitenkaan ole. Jos elokuvassa näytetään hiemankaan tappelua, niin heti on elokuva K-15. Esim. ei varmasti kukaan täysjärkinen 11-14 vuotias (heitinpähän vain jonkin ikähaarukan) pahoita mieltään tietämättään tai tiedostaen jos elokuvassa ammutaan pistoolilla ilman, että sitä mitenkään "raaistellaan". Tuntuu enemmän, että nämä turhan tiukkoja ikärajoituksia vaativien kukkahattutätien mieltä väkivalta enemmän kauhistaa, kuin lapsien. Omassa suvussanikin on monia jopa alle kymmenen vuotiaita, jotka ovat katsoneet sormusten herroja ja harry pottereita + oikein toimintaelokuviakin, eikä ainakaan vielä ole miksikään lapsipsykopaateiksi kehittyneet. Eri asiahan tietysti ovat elokuvat, jotka keskittyvät täysin väkivallan, seksin, huumeiden tai jonkin muun perinteisen käsityksen mukaan lapsille sopimattoman aihepiirin pariin.
Tuo Spesialistin bussikohtaus jäi mullakin mieleen "loistavana" esimerkkinä hollywood-moraalin jakomielisyydestä. Joku aika sitten kirjoittelin samasta aiheesta nähtyäni Adam Sandler -leffan Mr. Deeds. Siinähän kaveri muistaakseni pätkii suorastaan sadistisesti esim. verbaalitasolla toimivia "pahiksia", ja näillä rakennetaan Sandlerin "hyvis"-kuvaa. Eihän se graafisena materiaalina kovin rankkaa välttämättä ole, mutta ajatuksena kummallinen. Jos joku sanoo sinua tyhmäksi, niin käkättimeen vaan niin paljon kun lähtee. Ja maassa olevaahan saa vielä potkia ja lyödä. Kyllähän vanha kunnon nyrkkitappelu on ihan ok, pahoinpitely onkin sitten eri asia. rami.
Oletkos miettinyt koskaan, että kysymys ei välttämättä ole mielen pahoittamisesta, vaan arvomaailman rakentumisesta? Tämähän perinteisesti pitäisi tapahtua vanhempien toimesta, mutta yllättävän usein TV ja leffat suorittavat varavanhempien virkaa. Kuten edellä, kysymys ei välttämättä ole samantien tapahtuvasta vahingosta, vaan väärät arvot ja mielikuvat voivat rakentua pitemmällä ajanjaksolla. Mulla ei ole minkäännäköistä psykologian koulutusta, mutta voisin kuvitella, että jotain jää takaraivoon, jos useasti samaistut henkilöön, joka toimii moraalisesti arveluttavalla tavalla. Tämä nyt tietysti on kärjistelyä ja ajatusten herättelyä. rami.
Jos kerta koko ikärajasysteemi perustuu vain lapsien/nuorien arvomaailman vääristymiseen, niin miksei sitten elokuvien ja pelien lailla myös kirjat ole K-merkittyjä? Luen parhaillani Andy McNabin kirjaa nimeltä "Panaman hämärä" ja väittäisinpä, että jos kyseinen kirja tulisi elokuvaksi olisi se vähintään K-15; se keskittyy salamurhaajan ammatin ympärille, siinä kiroillaan ja siinä on väkivaltaa. Ja mielestäni kirjat luovat paljon paremmin tunnelmaa ja vangitsevat maailmaansa, kuin elokuvat. Ja ei, mielestäni K-merkintöjä ei tarvitsisi poistaa. Pitäisi vain katsoa paremmin mihin mikäkin merkintä tulee.
Liian lepsuja ikärajat nykyään ovat. Ei sillä etten olisi saanut pienenä poika katsella bad tastea ja evil deadia, sillä vanhemmat eivät minulle mitään rajoja asettaneet (ja noitahan katseltiin harvase päivä). Hyvä näin. Eihän se nyt 11 vuotiaille sopivaa nähtävää ole, kun vedetään viinaa ja naidaan isotissisiä naisia, välillä tapellen tai toisten päälle kusten. Ennen tosiaan rajat olivat tiukemmat ja K16 lätkän saisi mutulla 50% tämän päivän K11 leffoista. Ennen taas on ollut nähtävästi löysempää elokuviin pääsy, koska itseltäni ei koskaan kysytty papereita, kun pentuna K16 leffaa mentiin katsomaan. Esimerkkinä Gliffhanger. Isukin kanssa kävin katsomassa 10 vuotiaana. Muitakin oli vaikka kuin. Tosin ennen saattoi olla tämä "vanhemman seurassa" erilainen käsite (en muista), kun nykyään on tarkat rajat kuinka nuori vanhemman seurassa pääsee, mutta tuli niitä kavereidenkin kanssa käytyä katsomassa.
En tarkoittanut, että arvomaailma sulkisi pois yksittäisemmät järkyttävät kohtaukset. Tuo kirjapointti on muuten yllättävän hyvä . Todennäköisesti aikuisille suunnattuja kirjoja lukevien lasten ja nuorten määrä on niin marginaalisen pieni, ettei ikärajoja ole katsottu tarpeellisiksi. Ja mutuna voisi sanoa, että aikuisille suunnattua kirjaa lukeva lapsi tai nuori on todennäköisesti jo sen verran kypsä ajattelultaan, että osaa myöskin käsitellä lukemaansa. Itse en paljoa kirjoja lue, mutta niistä taitaa löytyä paljon rankempaakin tavaraa kun elokuvista. Muistan intissä lukeneeni pari kappaletta American Psychoa, ja se riitti mulle. Inttikaveri sitä ahmi ilmeenkään värähtämättä. Leffaa en ole halunnut edes katsoa, mutta ainakin ne pari kappaletta mitä kirjasta luin, olivat "graafisuudessaan" paljon rankempaa kun mikään elokuvissa tähän asti näkemäni. Todennäköisesti matka kuitenkin tyssäisi kassalle, jos joku nassikka tuotakin opusta lähtisi kirjakaupasta ostamaan. Siinä olisikin puuhaa kun lähdettäisiin tarkastamaan joka ainoata suomessa julkaistua kirjaa . Siinä saattaisi tulla jo jokin lakipykäläkin kuvioihin. rami.
Muistan, että nuorempana tuo kiellettyihin leffoihin pääsy oli aika paljon tuurista ja "pituudesta" kiinni. Faijan kanssa pääsi tietysti katsomaan Star Wars -tyyppiset K-12 leffat, vaikkei ikää ollut kymmentäkään. Jos kaverin kanssa koetti lähteä katsomaan vaikkapa kaksitoista vuotiaana K-14/16 leffaa, niin vanhemman näköiset kaverit pääsi, mutta nuoremman näköiset eivät. Eipä silloin paljon papereita kanniskeltu mukana, joten se oli kiinni siitä minkä ikäiseltä näytti. Sama juttuhan se on baareihin pääsyn kanssa. Osa pääsee viisitoistavuotiaana, ja osalta kysytään papereita vielä kolmekymppisinäkin. Joo, eiväthän ikärajat ole koskaan estäneet ketään näkemästä leffaa, aina on katsottu salaa ja tullaan katsomaankin. Siinäkin voi olla myös eroa, katsooko jonkin leffan sallitusti tai salaa. Jos jonkun mättöpätkän katsoo lapsena sallitusti, voi jäädä kuva, että leffassa tapahtuvat asiatkin ovat sallittuja. Jos leffa on kielletty ja sen katsoo salaa, voi jäädä takaraivoon pieni ajatus siitä, että leffan tapahtumatkaan eivät ole hyväksyttyjä. rami.
Löytyivätpä ne ikärajaperusteet kaikessa komeudessaan elokuvatarkastamon sivuilta: http://www.vet.fi/tiedote/Perusteet.htm Ihan järkeviltähän nuo näyttävät. Hieman tuntuvat painottavan perusteitaan irtonaisiin kohtauksiin, eivätkä niinkään kokonaisuuksiin. Tuli noita lueskellessa mieleen muutama elokuva, jotka pitää ihan mielenkiinnosta katsoa ja verrata perusteisiin . Kukkahattu päähän! rami.
Andy McNabin kirjat ovat kyllä loistavia, kaikki olen lukenut. Tietysti kirjasta voi tehdä vaikka K-11 elokuvan kun tarpeeksi jättää tavaraa pois, mutta McNabin kirjat sisältävät kyllä todella raakaa väkivaltaa ja reipasta kielenkäyttöä. Ihmisiä tapetaan aina paljon ja tappamiset ja fyysiset vammat kuvaillaan pöyristyttävän tarkasti ja kun Nick Stone löytää tuttujensa ruumiita, niin kerronnasta ei ykstyiskohtia puutu. Kielenkäyttössä viitataan kyllä usein navan alapuolisiin alueisiin. Ratkiriemukasta luettavaa.
Tuohon kielenkäyttöön liittyen löytyi aika yllättäväkin pykälä noista ikärajaperusteista: "Rivo tai karkea kielenkäyttö on vain harvoin ikärajaperuste." Tavallaan erikoista, koska en tiedä ketään aikuista, joka tietoisesti kiroilisi tai puhuisi rivoja lasten kuullen. rami.
Kait sitä alkaa tulla vanhaksi kun alkaa ihmettelemään maailman muuttumista. Criminal Mindsia taas sivusilmällä seuraten voi vaan todeta että onko mitään järkeä, miksi pitää näyttää oikein lähikuvilla hapotettuja ruumiita, ruumiita joista poistettu ruumiinosia jne? Kello on joo yli 21...aamupäivällä tuli joku mikä lie ihmissusi nuortensarja ja saletisti telkun ääressä istui alle kouluikäisiä äidin touhutessa kotiaskareita, onko lapset muuttunut että heitä ei enää ahdista ja siten voi TV:stä suoltaa ihan mitä tahansa? Ihan sama mikä se ikämerkintä tai logo sille sattuu olemaan, kysymys kuuluu että mikä on muuttunut että ylipäätään on tarvetta moiselle väkivallalla ja raakuuden paisuttamisella. Oliko ennen elokuvat ja sarjat huonompia kun niissä ei näytetty juurikaan nykyisenkaltaista raakuutta?