On ollut koiraa, lintuja ja akvaario, vaan ei ole enää. Koirasta aika jätti jo 7 vuotta sitten, ja vähän sen jälkeen todettiin mulla astmat sun muut pöly/homeallergiat, joten luovuin linnuistakin. Akvaariokin tuli myytyä joskus hetken mielijohteesta, ja nyt harmittaa. Uutta olen välillä katellut.
:thumbsup: eli tähän en ole vielä vastannut,joten korjataan asia. Löytyy 1kpl Collie (tricolour) uros nimeltä Wallu ja 1kpl Toy puudeli (white) uros nimeltään Rambo. Collie on 3 vuotias ja pirun itsepäinen luonne,mutta kiltti se kyllä muuten on. Eniten siinä ärsyttää sen "paimentamis vietti" ja hyvä esimerkki on ettei sen kanssa voi olla lenkillä kun se aina käy nilkkoihin kiinni,tai rupeaa haukkumaan sekä yrittää pysäyttää kiertämällä kehää ympärillä. Toy puudeli on karvan päälle vuoden vanha,erittäin arka luonne ja "itkee" kuin pienet lapset jos vahingossa erehtyy sitä satuttamaan/tönäisemään. (pyörii jaloissa alati) Se tuli alunperin vain hoitoon väliaikaisesti,mutta omistaja ei sitten enää halunnutkaan sitä takaisin joten nyt sekin on siis "perheen jäsen". Aluksi pelkäsin miten voi tulla toimeen 30kg "jötikkä" ja 1.9kg "kirppu" mutta alusta asti Wallu otti sen omakseen ja "paimentaa" tietenkin myös sitä. Eli,siinähän ne ns. lemmikit sitten oli mikäli tyttäreni marsua ei oteta huomioon,eikä myöskään tyttöystävääni..
Sisätiloissa tallustelee avovaimon ja itseni lisäksi kaksi kappaletta afgaaninvinttikoiria, Jimi (8kk) ja Saga (2v).
Nyt voi tänne vastata kun on niitä eläimiä, tai siis eläin. Eli eilen tuli taloon n.2-vuotias kissa. Otettiin tyttöystävän kanssa paikallisesta löytöeläinten hoitolasta. Tulevaisuudessa tulee tuntemaan nimen Bender
Kaksipa mirriä löytyy talosta. Toinen vähän yli vuotinen leikattu maatiaiskolli ja toinen bengalinpentu. Hyvin tulevat toimeen keskenään tosin välillä täytyy suurimpiin kahinoihin mennä väliin, 6kg vs. 2kg
Tähän kysymykseen jouduin vastaamaan valitettavasti: On ollut joskus, mutta ei enää Tänä päivänä lemmikkikissani Killu siirtyi autuaimmille maille kunnioitettavassa lähes 19,5 vuoden iässä. Loppu tuli "piikin" muodossa, koska Killun kunto oli mennyt sen verran heikoksi viime aikoina. Itse olin 6-vuotias, kun Killu tuli perheeseen vain kahden viikon ikäisenä (eli aivan liian aikaisin). Monia tapahtumia tulee vuosien varrelta mieleen, iloisia ja vähän surullisempiakin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun oma lemmikki on siirtynyt autuaimmille maille ja täytyy myöntää, että kyllä tuli kyyneliä silmiin, kun töiden jälkeen ajoin kotiin ja menin pihamaalle katsomaan paikkaa, johon vanhempani olivat Killun aiemmin päivällä haudanneet. Vanhemmilla ja pikkuveljelläkin on ollut suru puserossa, mutta uskoisin , että heillä helpottaa se seikka, että uusi kissa on taloon jossain vaiheessa tulossa. Meidän perheessä minä kuitenkin olin se, joka oli eniten Killun kanssa tekemisissä. Tosin viime vuodet olen asunut omillani, joten jollain tavalla se aikaisempi kiinteä side on löystynyt, mutta silti tulee suru puseroon, mutta ei se mitään, kyllä tämä tästä. Ilman surua ei voi olla iloa ja päinvastoin.
On ollut koria, kaneja, marsuja, hamstereita, siskolla oli papukaija, joskus oli kesäsin hoidossa jopa pari lammasta mökillä. Nyt on enää pölykoiria kun vaimo on allerginen melkein kaikille nelijalkaisille, mutta enpä kyllä enää kaipaakkaan noita elukoita. Vanhemmilla on vielä koiria ja samoin siskolla, joten jos elukoita haluaa katsella niin voi käydä siellä...
Eli 2 viikkoa ennen oikeata luovutusikää. Ihan vain tiedoksi kissanottoa suunnitteleville. Hyvin harva tuntuu tietävän, että kissan saa luovuttaa aikaisintaan 12 viikon iässä.
Vaikka olenkin sitä mieltä että 12 viikkoa on aikaisin aika luovuttaa kissa, niin tuo "saa luovuttaa"-termi ei oikein päde. Kukaan ei sakota siitä että luovuttaa 10-viikkoisena. Se on vaan suomen rotukissayhdistyksen säännöissä. Niin ja itsellä on 4 kissaa. Tai karvaterroristia kuten itse kutsun.
2 sesseä on talossamme ollut. Vuosia sitten Karkeakarvainen kettuterrieri Alma sekä kaloja ja nyt vuosi sitten Maltankoira Riksu joka kuitenkin sai keväällä uuden kodin. =I
Kaksi kissaa. Sisu - musta, manx, 6,5 v. Hercules - punavalkotiikeri, norjalainen metsäkissa, 5 v. Mukavat mirrit on pikkuhiljaa tuhonneet :OI kymmenkuntavuotta vanhat lattiakaiuttimet, joiden tilalle on tulossa jouluksi uudet :love: :love: :thumbsup:
Kissoja löytyy kaksi kappaletta, 15 ja 13 vuotiaat, ihan sisäkissoja vain. Ovatten toistensa vastakohdat, kiltti ja täystuho. Tuholla on metsästysvietti tallella, kaksi hiirtä asunnosta pyydystänyt :thumbsup: Ämyrit myös saaneet osansa terävistä kynsistä. Pahin oli kuitenkin, kun toinen (kiltti) erehtyi kiipeilemään ESL-kaiutinta ylös, lopuksi sen sitten kaataen, no staatti meni poikki. Kisu selvisi hengissä T:softail_200
Viime kesäkuussa taloon tuli 7-vuotias erityisen kiltti ISO tyttökissa, kotiutumiseen meni noin viikko. Herätys tulee joka aamu noin kuudelta. Myös viikonloppuisin.... (Kuva otettu lähes pimeässä Nokian 6600:lla, joten laatu ei ole hääppöinen. Tassujen välissä tyhjä kissanminttu-pussi hetkeä ennen suikaloitumista)
Talosta löytyy kolme koiraa ja kissa. Aku - sekarotunen piski Matami - suomen pystykorva (Akun emo) Poju - sekarotunen kääpiökoira Vellu - kollikissa... Tuhoa ei varsinaisesti synny noitten elikoitten jäljiltä,mutta etenkin tuo Poju on kova sotkemaan paikkoja lelujen jäänteillä... Vellu nukku kiltisti kuolaten meikäläisen korvan vieressä melkeen joka yö. Ainakin alkuyöstä,mutta ennen pitkää molemmilla menee hermot toisiinsa,kun se kuolaa ja mä tönin sitä aina kauemmas.. :love: Aku ja Matami onkin sitte helppohoitosia häkkikoiria...
Löytyy kaksi kissaa, joista kuva liitteenä. Kissat 7kk ikäsiä toinen poika, pörrö, ja toinen tyttö, viiru, ja samasta pesuuesta ovat. Toisella on hieman epätavallisen pitkä turkki noin maatiaiseksi, mutta varmaan piilevänä ominaisuuten kulkeutunut poikaan. -KTB-