Noista itku/painajais jutuista rupesin miettimään mikä olisi pelottavin leffa. Mielestäni ehkä Manaaja & Hohto, muita ei nyt äkkiseltään tule mieleen.
Tulipa eilen lopultakin katseltua Manaajan "ennenäkemätön versio" DVD:ltä eikä tuo vieläkään onnistunut pelottamaan minua järjiltäni... kai... :hitme: Onhan Manaaja ahdistava, painostava ja fiiliksiltään painajaismainen elokuva, varsinkin kun ajattelee tilannetta viattoman pikkutytön ja hänen tapahtumia sivusta seuraamaan joutuvan äitinsä kautta. Puhumattakaan äitinsä yksinäisestä kuolemasta syyllisyyttä kantavan, uskonkriisissä kamppailevan Isä Karrasin kohtalosta. Olen kuitenkin kaiketi sen verran paatunut pakana, etten pysty pitämään tuollaista hengellisistä aineksista ammennettua kauhua erityisen uskottavana ja kun uskottavuus puuttuu ei ainakaan allekirjoittaneelle synny kunnon kauhufiiliksiäkään. Vaikka William Friedkin DVD:n kommenttiraidalla väittääkin William Peter Blattyn kirjan pohjautuvan USA:ssa 40 -luvulla sattuneeseen tositarinaan. Näitä amerikkalaisia "tositarinoita" löytynee lisää Valittujen palojen julkaisemista kirjoista, vaikka kuinka paljon. Minua pelottavat enemmän elokuvat, joiden kuvaamat tilanteet olisivat todellisuudessakin mahdollisia, edes jossakin määrin. Jos joku esimerkki pitäisi mainita, niin Rutger Hauerin tähdittämä Liftari on minusta oikeasti pelottava ja ahdistava elokuva. Samoin Hohto, nimenomaan Kubbien versio, säväyttää joka kerta. Talven saartamaan hotelliin eristäytyneen perheen tuskaan ja Jack Nicholsonin asteettaiseen sekoamiseen on helppo samaistua, vaikka suhtautuisikin epäilleen kummitusten ja pahojen henkien olemassaoloon.
No eihän sitä Kingin raiskaus versiota pysty ees kattoon. Ainakaan minä en, Liftarin unohdin mainita, mut kun puhuit siittä realismista tai tarkemmin mahdollisesta niin kyllä se rutgeri aikas pahasti lopussa löi yli, vaiko?
Se Kingin versio on kyllä todella syvältä aunuksesta. Mutta eikös se olekin nimenomaan Kingin oma näkemys aiheesta? Taitaa sillä olla aika pahasti napit sekaisin rasiassa:hitme:
varmaan niin kerran alotin aika muusissa kattoon sitä, mut ei siittä tullu mitään kun se oli niiiiin paska. Toinen kasetti on vieläkin muovissa
Kieltämättä loppu menee överiksi, mutta elokuvan perusasetelma, synkkä ja myrskyinen yö, nukahtamaisillaan oleva nuori kundi auton ratissa kaukana kotoaan, pimeydestä kyytiin hyppäävä ilmeisen järjiltään oleva liftari, joka tappaa täysin ilman tunnontuskia jokaisen eteensä osuvan hengittävän olennon. Kuin suoraan kirjasta "Miksi en koskaan ota liftaria kyytiini". Missään nimessä "Liftari" ei ole "realistinen" elokuva siinä mielessä kuin vaikkapa joku "Kulkuri ja joutsen", mutta perusasetelma on kuitenkin helpommin uskottavissa kuin esim. "Manaajassa" tai muissa pahojen henkien varassa seisovissa kauhuleffoissa. Tosin myös Rutgerin hahmon voi halutessaan tulkita pahuuden lähettilään maanpäälliseksi inkarnaatioksi.
Tjaa'a. Sen jälkeen kun tenavana näin Poltergeistin, mikään ei ole hätkähdyttänyt. Sinä yönä en nukkunut... Joissakin (harvoissa) italokauhu-leffoissa on ollut kiitettävän ahdistava tunnelma. Joskin nekin näin nuorempana, joten en osaa sanoa miten ne nykyään vaikuttaisivat. Shokkiefekti elokuvat ovat sitten erikseen. Esim. Final Destination ja Bats leffoissa säikähdin pari kertaa oikein kunnolla, vaikka ne eivät todellakaan mitään pelottavia olleet. Enkä muutenkaan pitänyt noista pätkistä. -J-
Täytyypä suositella Michael Haneken elokuvaa Funny Games, vaikkei se ehkä kauhuelokuvan kriteereitä ihan täytäkään. Mutta jos tosissaan haluat ahdistua, katso ihmeessä. Elokuvan loppukin on jopa Se7enin vastaavaa monta kertaa armottomampi. En ole koskaan poistunut teatterista järkyttyneempänä... -Petri-
Hieman Funny Gamesin linjoilla pysyen voisin suositella myöskin Michael Haneken leffaa Bennyn Video (Benny's Video). Oiva elokuva nykynuorison tunnevammaisuudesta. Spoiler Kohta jossa Benny tappaa tytön kotonaan on luultavasti järkyttävin minkä olen elokuvassa nähnyt. Eihän siinä ole mitään graafista, mutta läsnäolon tuntu on tuohon saatu todella painostavasti mukaan.
Muistaisin joskus vuosia (+-10) sitten nähneeni semmosen leffan kuin "Kauhun kilometrit", siinä joku rekkakuski otti herneen nenään ja alkoi jahdata pariskuntaa. Olikohan muuten Spielberg jotenkin ko. proggiksessa kiinni? Kuitenkin siitä jöi jonkinmoiset fiilikset, harvoin nykyleffat muutakuin korkeintaan hiukan sätkähdyttää... Ja niinhän tekee myös ukonilma...
Juuri tuo! Olis hauska nähdä pitästä aikaa, ja Steven oli näköjään ohjaajan pallilla. Koskakohan tulisi levylle...
Alkuperäiseen aiheeseen viitaten muo ainakin säväytti kovasti 15-vuotiaana katsottu Evil Dead, jokohan olisi aika uudelleen katsontaan dvd:n muodossa vai säilyttää 'ajan kultaamat' muistot?
Hauskan ja ahdistavan sekoitus on myös Kadonneiden lasten kaupungin aloitus... joulupukkia ei enää katso ihan samoin silmin tuon jälkeen.
Kyllähän se oli Evil dead muksuna kun katsottiin mökillä pimeässä kavereitten kanssa. Silloin kyllä pelotti. Samoin Helloween. Candyman saa myös meikän äänen.
Vanha kunnon Hitchin Psyko saa äänen täältä, olin silloin tietty vähän nuorempi enkä tienny leffan juontakaan etukäteen. Ja oli Linnut myös aika vaikuttava.