Three... Extremes (Fruit Chan, Park Chan-wook ja Takashi Miike, 2004) Arrow Blu-ray FCD2718 Olen tämän rainan kerran nähnyt n. 20 vuotta sitten vuokra-DVD:ltä. Todella vähän muistin tästä. Nämä kolme tarinaa ovat tasalaatuisempia kuin Three-leffassa, jolle tämä on "jatko-osa", mutta eivät yllä osion "Memories" tasolle, joka näyttää olevan kaikista kuudesta osiosta eniten makuuni. Keskitaso on samaa luokkaa, joten tämäkin on makuuni siellä 3.5/5 kulmilla. Olen hieman pettynyt, että tämä julkaisu ei sinne 4/5 lukemiin ihan yllä lukuunottamatta Three-leffan osaa "Memories". Tästä huolimatta on hienoa, että edes Arrow julkaisee näitä fyysisellä HD-formaatilla. Noin 6-7 vuodessa Arrow on lähes yksin muuttanut Blu-ray-julkaisutilanteen aasialaisen kauhun kohdalla todella heikosta tilasta varsin hyvään tilanteeseen, mutta toki on paljon elokuvia julkaisemattakin (Pang Brothersien The Eye Trilogy ja Kim Sung-hon Into the Mirror nyt päällimmäisenä mielessä). Sen verran tämä aasialainen kauhu meikäläiseen uppoaa, että 3/5 arvosanaan ylletään yleensä heittämällä. Kameran käyttö on hienoa, musiikit ovat tyylikkäitä (paljon klassista musiikkia jne), miljöössä on eksotiikkaa länsimaisille silmille, jne. Käännettävistä kansilehdistä tunnettu Arrow "möhlii" minusta tämän mahdollisuuden tämän julkaisun kohdalla, koska vaihtoehdot ovat kansitaide Three-leffalle, tai samalla tyylillä tehty kansitaide Three... Extremes leffalle. Päällispahvissa taas on toisenlainen kansitaide, joka on tehty molemmille leffoille ja on mielestäni ihan onnistunut. Yksi kansi käännettävän kansitaiteen vaihtoehdoista olisi voinut ollat jotain tällaistä, minkä rustasin tuossa kasaan:
The Glimmer Man (1996) Perus Seagal, mutta kuitenkin vielä Warner-ajoilta, joten taattua laatua. Parasta antia kohtaukset, joissa Seagalin lisäksi Brian Cox ja/tai Bob Gunton. 3/5 Fire Down Below (1997) aka On Deadly Ground 2. Seagal jälleen pelastamassa luontoa. Tämä on itseasiassa parempi kuin tuo Vaarallisella alueella. Uskomaton cast (Kris Kristofferson, Stephen Lang, Harry Dean Stanton, Scott L. Schwartz). Takahikiämeininki saavutettu 5/5, kunnon juntit halki, poikki, pinoon -mättöä. 3,5/5 Molemmissa vmäisinä miehinä niin luonnennäyttelijät (Cox, Gunton, Kristofferson, Lang), että eihän näistä voi kuin pitää. Katsoin leffat Plaionin Seagal blu-ray boksista. Glimmer Manin kuva pehmeähkö, mutta Fire Down Below yllättävän erotteleva vanhasta masterista vedetyksi. Varsinkin jälkimmäisessä kunnon 90-luvun jytinä-ääniraita, molemmissa DTS-HD Master Audio 5.1. Kuvavertailua Glimmer Man Fire Down Below
October Sky - Lokakuun Taivas (1999) AppleTV/iTunes Näin tästä aikanaan telkkarista pätkän ja vaikutti kiinnostavalta. Nyt otin sitten katseluun. Tarina sijoittuu 50-luvun lopulle pieneen hiipuvaan amerikkalaiseen kaivoskylään. Kilpamatka avaruuteen on menossa ja Neuvostoliitto on juuri laukaissut Sputnikin taivaalle. Tämä saa nuorukaisen (Jake Gyllenhaalin esittämä Homer Hickam) kiinnostumaan raketeista ja muutaman kaverin kanssa rupeavatkin sitten näitä väsäämään ja laukaisemaan. Tarina on myös kertomus kaivokselle omistautuneen isän ja pojan välisistä suhteista ja odotuksista. Tämä on vallan mainio sunnuntai-iltapäivän hyvän mielen elokuva. Aihe on erityisen kiinnostava ja tuotantoarvot kohdallaan. Elokuva perustuu siis tositapahtumiin ja Nasan insinöörin Homer Hickamin muistelmateokseen "Rocket Boys". 4/5
Aivan mainio elokuva. Suosittelen kaikille vähänkään avaruuden valloittamisesta kiinnostuneille. Tämä kuuluu minun NASA pakettiin. Hidden Figures, Right Stuff, From Earth to the Moon, Apollo 13, First Man. Tästä elokuvasta olisi hyvä myös saada parempi bluray tai miksei UHD? https://www.blu-ray.com/movies/October-Sky-Blu-ray/45646/#Review
THE VISITOR (Giulio Paradisi = Michael J. Paradise, 1979) Arrow Blu-ray Omituinen tapaus. Omituinen, mutta kivalla tavalla myös omalaatuinen. Tämä on kuin sekoitus kolmannen asteen yhteyttä, Omenia ja Hitchcockin lintuja kuvattuna italialaisen giallon tyyliin. Kameran käyttö vaihtelee anarkistisesta/sekavasta jopa hyvään. Kuvan syvyysakselia käytetään hyvin visuaalisuudessa. Musiikki on big band prog rock funk-tyylistä lisäten psykedeelisyyden tunnetta. Näyttelijät ovat amerikkalaisia tähtiä, mutta dialogin italialaistyylinen jälkiäänitys imee kohtauksista todellisuudentunnun lisäten leffan unenomaisuutta. Ulkokuvaukset on tehty jenkeissä, mihin elokuva sijoittuu, mutta studiokuvaukset on tehty Roomassa. Juonen tarkka tulkinta lienee hullun hommaa ja katsoja on aika pihalla siitä, kuka oikeastaan on hyvis ja kuka on pahis. Elokuva on tässä mielessä "puolueeton" eikä osoittele pahiksia sormilla. Noin 95 % elokuvasta tapahtuu visuaalisesti mielenkiintoisissa paikoissa, mikä miellytti meikäläistä paljon. Giallo-tyylinen italialainen visuaalinen dramaattisuus teki elokuvasta tietyssä mielessä yllättävän. Teknisessä mielessä mono-ääniraita on laadullisesti hyvin heikko, kolkko ja kohiseva. Lintujen ääntelyt on miksattu niin kirskuvasti ja kovaa, että kynsien laahaaminen liitutaulua vasten on miellyttävämpi äänikokemus. Laadukkaammalla ohjauksella ja ääniraidalla tämä leffa voisi olla minulle aika kova juttu, mutta tällaisenaan se on makuuni luokkaa 3,5/5. Jos Zardoz-tyylinen psykedeelisyys iskee, niin tähän kannattaa ehkä tutustua, mutta muuten ehkä ei. Arrow:n julkaisuksi kuvassa on omituisen paljon roskaa. Kuvanlaadun osalta tämä muistuttaa enemmän jotain pohjoismaalaista "mennään missä aita on matalin" -julkaisua kuin Arrow-julkaisua.
Paluu Tulevaisuuteen (1985) Joo, kaikkihan tämän tietää joten ei siitä sen enempää. Mutta tästä pyörii elokuvateattereissa 40-vuotisjuhlajulkaisu. Kuva ja ääni on kunnossa. Iskee valkokankaalta kuin 1,21 gigawattia. 5/5 Jos nyt hypättäisiin DeLoreanin puikkoihin ja 30 vuotta taaksepäin, oltaisiin vuodessa 1995. Vuotta ennen DVD-formaatin julkaisua. Repikää siitä!
The Long Walk (2025) Ihan ok. Hieman häiritse (aika paljonkin), että tiesi ,mikä leffan idea on jo ennen katsomista. Muistaakseni tämän on joskus kauan sitten lukenut kirjanakin. Välillä mietiskelin, että miten helkutin pitkään ne nyt lopulta kävelikään, liikaa mielestäni, tosin mistä sen tietää jos aseella uhattaisiin, niin miten pitkään sitä jaksaisi lompsia menemään. 3/5.
Tropic Thunder (2008) Blu-ray on löytynyt hyllystä jo monta vuotta ja olisikohan ollut n. kaksi vuotta sitten, kun tätä ensimmäisen kerran yritin katsella ja koko touhu loppui jossain puolen tunnin kohdalla totaaliseen pitkästymiseen ja epähauskuuteen. En kuitenkaan heittänyt kuikkaa levyllä, vaan ajattelin, että ehkä olin väärässä mielentilassa ja kenties annan tälle joskus uuden mahdollisuuden, onhan elokuva tietyissä piireissä ns. kovassa maineessa. Nyt se tuli viimein katseltua ja viisi hyvää puolta löytyi heti: 1) Robert Downey Jr.:llä on ihan hauska ja hyvä rooli 2) Tom Cruisella on ihan hauska ja hyvä rooli 3) tulipahan vihdoinkin nähtyä 4) saan kirjata Letterboxd-sivustolle uuden katsotun nimikkeen 5) elokuva oli niin tylsä, että blu-ray lähtee kiertoon joten se tietää lisätilaa elokuvahyllyyn. Viisi positiivista asiaa = 5/5 elokuvalle.
Vinkkinä muuten jos haluaa oikein fiilistellä, niin Bio Rex Lasipalatsissa isäinpäivänä 9.11. näytös klo 16:30 (K-18) ja liput vain 8€.
Hevimpi Reissu (2024) https://www.imdb.com/title/tt28772978/ Impaled Rectumin kaverit taas vauhdissa, liikoja spoilaamatta poiketaan vankilaan ja festareille, koetaan pettymyksiä ja noustaan alhosta ja sisäpiirivitsejä viljellään. Ihan hyvä jatko-osa, tosin aivan samaan riemukkuuteen kuin avauksessa ei päästä, katsottu Nelosen töllötallenteena. 3/5
Katsonut viime aikoina tosi vähän elokuvia. Viimeksi katsoin juuri hiljattain Gaslight (1944), kaasuvalo DVD:ltä, minkä lainasin kirjastosta. Mielenkiintoinen kehityskulku ja skenaario, kun järki ja mielenterveys alkaa menemään, Näin elokuvan nyt ensimmäistä kertaa, ja voi olla että seuraavalla kerralla elokuvasta saa syvemmin luotaavan vaikutelman.
Antti Tuisku - Kuolemattomuusprojekti (2025) Antti Tuiskun ihmiskoe hiihtomaailman syövereissä. Olihan tämä mielenkiintoinen näkökulma kulisseihin Antti Tuiskun vuoden hiihtoprojektista ja toki peilaten nykyhetkeä menneeseen muusikkiuraan. Kolme jaksoa hujahti yhteen putkeen. 5/5 https://areena.yle.fi/1-74268265
THE CHILL FACTOR (Christopher Webster, 1989) Objektiivisesti tarkastellen tämä on huono elokuva. Tämä julkaistiin suoraan vuokravideolle vasta vuonna 1993 nimellä Demon Possessed. Koska olen nykyään paljon kiinnostuneempi pikkubudjetin kasarileffoista kuin aikaisemmin, tutustuin tähän leffaan Youtubessa (leikelty versio, jotta YT-sensuuri ei pure). Pidin näkemästäni yllättävän paljon ja hankin tämä leffan Arrow-julkaisuna (FCD1899). Nyt olen katsonut leffan kokonaan ja Youtube-versiota paljon paremmalla kuvanlaadulla. Tässä leffassa on erikoinen tunnelma amatöörimäisen näyttelemisen, new-age-maisen musiikin ja tietynlaisen rehellisyyden ansiosta. Kameran käyttö on ihan hyvää ja kuvaus (Joseph Friedman) on yllättävänkin hyvää. Kohtaukset on valaistu varsin pätevästi. Leikkaus on mukavan hidasta ja osaltaa tuottaa mainitsemaani rehellisyyden tunnetta. Elokuva ikäänkuin sanoo katsojalle: "Näyttelijät eivät ole parhaasta päästä, mutta ainakin he tekivät parhaansa emmekä yrittäneet peitellä heidän heikkouksiaan visuaalisella kikkailulla koska haluamme olla rehellisiä". Pidän siitä, että leffan hahmot eivät ole korostuneen kusipäisiä/loosereita tai sankarimaisia, vaan normaalin oloisia henkilöitä. Pidän paljon myös erikoisen syntsamusiikin (John Tatgenhorst), tasokkaan kuvauksen and hitaan leikkauksen luomasta audiovisuaalisesta ilmeestä. Tämä leffa imaisee minut mukaansa yllättävän vahvasti. Pidän myös siitä, että leffan juoni pidetään aika simppelinä, jolloin 85 minuutissa ehditään "rauhassa" rakentaa kohtauksiin merkitystä. Ei ole nykyleffojen tautia, missä leffoihin tungetaan järjetön määrä tavaraa ja sitten kohtaukset juostaan hullunlailla läpi audiovisuaalisenan sekasotkuna eikä millään oikein ole katsojalle merkitystä. Joo, Bond kävi 20 eri maassa tämän leffan aikana, mutta mitä sitten? Yhtä viipotusta kaikki vaan, hyvä kun katsoja alkoi päästä Egypti-fiiliksiin kun ollaankin jo Pariisissa! Kuin ahmisi Hesburgerissa 10 hampurilaista 15 minuutissa ja kutsuisi sitä gastronomiseksi nautinnoksi. The Chill Factor ei myöskään tunnu ottavan itseään liian vakavasti. Brutaalimmat kohtaukset ovat lähinnä huvittavia, mutta tämä tekee leffasta kotoisamman ja viihdyttämämmän. Jotkut kohtaukset on kuvattu ja editoitu laiskasti/sekavasti. Onneksi simppelin juonen ansiosta tämä ei juurikaan haittaa. Ihmettelen myös sitä, miksi leffan kertojan ääni kuulostaa mieheltä, vaikka Jeannie muistelee tapahtumia? Miksi Jeannieta näyttelevä Dawn Laurrie ei hoida kertojan ääntä? Leffan lopussa lumiaura ajaa Tomin yli ja lumiauran ajajalla kestää älyttömän kauan pysäyttää lumiaura. Tomin murskaus lumiauran telojen alle näyttää kyllä aika hyvälle, mutta tuo kohtaus on lopulta aika järjetön siinä muodossa miten se leffassa esitetään. No, eipä tällaiset kasari-slasher-leffat taida ylipäätään tapahtumien rationaalisuudella ylpeillä. Ääniraitakin on monoa. Negatiivisista asioista huolimatta pidän tästä leffasta yllättävän paljon. Tämä on huono leffa, joka vaan sattuu olemaan meikäläisen makuun hyvän kuvauksen*, erikoisen musiikin ja hitaan leikkauksen ansiosta. Moni muu ei varmaan pidä tästä yhtään enkä edes ihmettele. Objektiivisesti varmaankin jotain 1/5 Omaan makuun 4/5 * Uudemmissa leffoissa on usein "Netflix valaistus". Nykyajan digitaalikamerat pystyvät kuvaamaan kohinattomasti hyvinkin vähässä valossa ja tämä on aiheuttanut sen, että valaistuksen taide on kadonnut leffoista. Leffat kuvataan nykyään usein tylsästi valaistuna, jotta jälkituotannossa on suurempi vapaus muokata digitaalisesti kohtausten ilmettä. Tämä tuo kyllä "tehokkuutta" tuotantoon, mutta tuloksena on latteasti valaistuja leffoja joita ainakaan meikäläisen ei jaksa katsella (satojen miljoonien budjeteilla kuvatut leffat näyttävät joltain shampoomainoksilta elleivät jopa huonommilta!). ----------------------------------------------------------- Tämä alkaa olla viimeisiä leffa-arvosteluja joita viitsin tänne naputella. Lähempänä vuodenvaihdetta alkaa olla turha kirjoitella tällaisia analyysejä, kun bittiavaruuteen katoaminen on lähellä. Vituttaa, että esim. ensi vuonna tulevasta Kane Parsonsin Backrooms-leffasta en pysty aikanaan kirjoittamaan arviotani tänne. Spielbergin UFO-leffakin jää arvostelematta... ...on tämä elämä perseestä.
The Nice Guys 2016 https://www.imdb.com/title/tt3799694/ Katsottu Star:in tallenteena, suorastaan erinomainen elokuva. 4/5