Lähiaikojen elokuvatarjonta ja muut mielenkiintoiset ohjelmat pääkanavilla

• Su 15.6.2025 klo 21.00 · MTV Sub
• Ma 16.6.2025 klo 02.20 · MTV Ava

 

Olet aina sydämessäni

Su 15.6.2025 klo 20.00, Yle Teema & Fem

 

• Pe 27.6.2025 klo 21.00 · Kutonen
• To 3.7.2025 klo 23.45 · Kutonen

 

Tappajahai: 50 vuotta kauhua



Steven Spielberg antaa maailmaa järkyttäneen ja innostaneen menestyselokuvan 50-vuotispäivänä ainutlaatuisen katsauksen Tappajahain tarinaan. Peter Benchleyn eeppisen romaanin ja Spielbergin elokuvan ansiosta Tappajahai vaikuttaa edelleen popkulttuuriin, elokuviin ja haiden suojeluun. Hollywoodin vaikutusvaltaisimmat ohjaajat, ja haitutkijat jakavat näkemyksensä Tappajahain legendasta.


• Sunnuntai 13. heinäkuuta 21.00 National Geographic.

• Maanantai 14. heinäkuuta 00.45 National Geographic.

 

Lieneeköhän tämä siis tuo uusi dokkari nimeltään Jaws @50? Kyseinen dokkari pitäisi löytyä omalta levyltään uuden 50th anniversary steelbookin mukana.

 

Laitan lanttini likoon sen puolesta, että kyse lienee viittaamastasi. Omasta kokoelmasta löytyy blu-ray digibook. Klassikon UHD on yhä hankintalistalla.

 

Päivällä tv:ssä: Hulvaton lyhytelokuva vuodelta 1999 kertoo suomalaismiehistä – Aki Kaurismäki tuottajana

Tänään voi katsella lyhytelokuvan Kovat miehet (1999).

Elokuva kuvaa suomalaisen jääräpäisyyden ja periksiantamattomuuden tarinaa. Isän ja pojan suhde saa voimaa perisuomalaisesta maisemasta, jossa ei valiteta eikä anneta periksi – eikä myönnetä mitään.

Ohjaajana Maarit Lalli ja käsikirjoittajana Leo Viirret. Näyttelijöinä Sulevi Peltola ja Jyrki Mänttäri. Tuottajana Aki Kaurismäki.

Lähde: IMDb

La 23.8.2025 klo 14.25 · Yle TV2

 

Nelonen ja kannustakaa Suomi voittoon. Historiaa on jo tehty, mutta on tämä melkein kuin Suomi olisi päässyt jalkapallon MM-kisoihin ja alkulohkosta jatkoon.

 

Nomadland esitetään nyt Suomen televisiossa ensimmäistä kertaa. Elokuva nähdään Yle Teemalla keskiviikkona 15.10.2025 klo 21.00.

Спойлер

Tänään nähdään televisiossa kolmella Oscarilla palkittu Nomadland vuodelta 2020.

Chloé Zhao on ehkä tämän päivän empaattisimpia ohjaajia. Zhaon edelliset elokuvat Songs My Brothers Taught Me ja The Rider osoittivat Zhaon osaavan kuvata amerikkalaista maisemaa hyvällä silmällä ja kuljettaa tarinaa varmalla kädellä. Zhaon elokuvat ovat usein periamerikkalaisia, mutta ne keskittyvät yksilöihin, jotka ovat yhteisöjensä tai yhteiskunnan ulkopuolella.

Fern (Frances McDormand) asuu pienessä pakussa, jonka nainen on tuunannut asuttavaksi. Fern, kuten monet muut niin sanotut nomadit, köröttelee ympäri Amerikkaa ja tekee pätkätöitä ravintoloissa ja muun muassa Amazonin varastolla. Fernin elämä on yksinkertaista ja helppoa, joskin yksinäistä. Zhao tarkastelee elämän ihmeellisyyttä ja laman vaikutuksia Nomadlandissa lämmöllä ja aidolla uteliaisuudella.

Nomadland voitti vuoden 2021 Oscar-gaalassa voitti palkinnot parhaasta elokuvasta, ohjauksesta ja naispääosasta. Zhaosta tuli toinen nainen ja ensimmäinen aasialainen nainen, joka on voittanut parhaan ohjaajan Oscarin. Frances McDormandista tuli ensimmäinen nainen ja neljäs henkilö, joka on saanut Oscar-palkinnot sekä näyttelijänä että tuottajana ja ensimmäinen, joka on voittanut nämä palkinnot samasta elokuvasta

McDormand loistaa roolissaan, joka tuntuu kuin tehdyltä hänelle. McDormand on kiehtova ja pysäyttävä; näyttelijätär suorastaan katoaa rooliinsa ja sulautuu muiden nomadien joukkoon. McDormand on luonut upean uran ja näytellyt niin ison budjetin elokuvissa kuin pieniessä indie-helmissäkin, voittipa McDormand Oscar-pystinkin Martin McDonaghin Three Billboards Outside Ebbing, Missouri -elokuvasta. Nomadland tuntuu silti uudelta aluevaltaukselta McDormandille, joka on usein esittänyt karaistuneita, vahvoja naisrooleja.

Fern on rauhallinen, hiljainen ja varautunut. Fern pysyttelee mielellään omissa oloissaan, mutta joutuu myöntämään tarvitsevansa muiden apua pakkasen ja pakun tehtyä tepposet. McDormandilla on uskomaton tapa olla läsnä; Fern ei koskaan tunnu kaukaiselta tai vieraalta vaan tutulta ja turvalliselta, kuin perheenjäseneltä. Yhdessä Zhao ja McDormand luottavat hiljaisuuden voimaan; meidän ei tarvitse tietää tarkalleen mitä Fern tuntee, sitä ei tarvitse kommunikoida ääneen, riittää että pääsemme tarkastelemaan Fernin elämää läheltä.

Suurin osa sivuosien esittäjistä on tavallisia ihmisiä ja nomadeja, jotka Zhao on poiminut elokuvaansa. Vain David Strathairn on McDormandin lisäksi ammatiltaan näyttelijä. Aitojen nomadien käyttäminen elokuvassa tuo Nomadlandiin realismia ja autenttisuutta, mutta se ei koskaan tunnu dokumentilta. McDormand on myös ihailtavan aito, ja hänellä on mahtavaa kemiaa niin Strathairnin kanssa kuin myös muiden nomadien kanssa.

Nomadland on elokuva, jossa ei ole juonta juuri nimeksikään, ja Zhao onkin kiinnostuneempi ihmisistä, kohtaamisista ja tunnelmasta. Joshua James Richardsin kuvaus vangitsee amerikkalaisen maiseman majesteettisuuden ja suunnattomuuden. Zhao, joka on syntynyt Kiinassa, on selvästi kiinnostunut tutkailemaan, miltä amerikkalaisuus näyttää eri näkökulmista. Zhao on erikoisessa asemassa ohjaajana; hän on ulkopuolinen, joka kuitenkin tuntuu ymmärtävän miltä nykypäivän Amerikka näyttää ja tuntuu.

Elokuvan ongelmallisin elementti on sen erikoinen tapa lähestyä keikkatöitä ja erityisesti verkkojätti Amazonia. Elokuvassa Fern nähdään parikin kertaa Amazonin varastolla töissä, ja vaikka elokuva ei selvästi koskaan ihannoi keikkatöitä, on erikoista että nimenomaan Amazon on nimetty ja Zhao tiimeineen on päästetty kuvaamaan varaston arkea. Nomadland perustuu Jessica Bruderin kirjaan, joka armottomasti kritisoi Amazonia ja kuvailee työntekijöille käyneitä onnettomuuksia ja raskaita vuoroja. Zhaon elokuva on huomattavasti hellempi, ja vaikka se ei koskaan esitä nomadien tekemää työtä varastoissa positiivisessa valossa, se ei myöskään esitä sitä sen todellisessa valossa. Nomadlandin paras elementti on sen autenttisuus, joten on erikoista ja pieni pettymys, että Zhao epäonnistuu tässä.

Zhao teki seuraavana ohjaustyönään Eternals-supersankariseikkailun Marvelille. Nomadland tuntuu täysin erilaiselta elokuvalta. Fern ei ehkä ole supersankari, mutta on vähintään yhtä mielenkiintoista seurata naisen selviytymistaistelua yhteiskunnassa, joka on unohtanut ja hylännyt hänet.

Nomadland ei varmasti ole elokuva kaikkien makuun. Se on hidas, pohdiskeleva ja ehkä hieman liian pitkä, mutta se on myös koskettava, kaunis ja lämmin. Zhaon ohjaus on hellää ja huomaavaista; Zhaon kosketus näkyy elokuvan jokaisessa kuvassa, mutta Zhaon tyyli ei ole niin intensiivinen tai paapova, että ohjaajan kädenjälki olisi häiritsevää. Nomadland on elämänmakuinen ja aito elokuva ihmisyydestä ja todistaa jälleen kerran, että päämäärä ei ole aina tärkein vaan se matka ja sen varrella tavatut ihmiset.

LÄHDE

 

Tänään nähdään televisiossa vuonna 1981 valmistunut Yö meren rannalla.

Erkko Kivikosken ohjaustyö on hillitty ja tarkkanäköinen kuvaus keski-iän kriisistä, joka purkautuu ystäväpariskuntien illanvietossa merenrantahuvilalla. Arkkitehti Mikko (Pertti Palo) ja hänen vaimonsa Liisa (Sirkku Grahn) isännöivät kesäistä iltaa, johon osallistuvat Mikon ystävät Erik (Esko Nikkari), Hessu (Kalevi Kahra) ja tämän nuori vaimo Pirre (Eeva Eloranta). Illan aikana pinnan alla kytevät jännitteet, katkeruus ja elämänvalintojen tuska nousevat esiin.

Tapahtumat sijoittuvat lähes kokonaan yhteen paikkaan, vanhaan huvilaympäristöön, jossa keskustelujen ja pienten eleiden kautta hahmottuu sukupolvien ja elämäntilanteiden välinen ristiveto. Elokuva pohjautuu Juha Nummisen haastattelukirjaan Minä keski-ikäinen mies (1979), ja käsikirjoituksen laativat Kivikoski ja Pirjo Hokkanen.

Yö meren rannalla jäi Erkko Kivikosken viimeiseksi pitkäksi elokuvaksi. Se on tyyliltään pelkistetty, ajaton tutkielma siitä, mitä tapahtuu, kun mennyt ja nykyinen törmäävät yhden yön hiljaisessa valossa.

Näyttelijätyötä kiitettiin aikanaan poikkeuksellisen hienovaraiseksi: Eeva Eloranta ja Pertti Palo saivat rooleistaan Jussi-patsaat. Myös ohjaaja Kivikoski palkittiin Jussilla. Lehdistön mukaan Kivikoski loi ”ulkoisesti pienen mutta sisällöltään suuren elokuvan”, joka puhuttelee rehellisyydellään ja tasapainoisuudellaan.


Yö meren rannalla esitetään Teemalla kaksi kertaa:

• Ti 4.11.2025 klo 21.50
• Su 9.11.2025 klo 12.00

Lähde

 

Kaksi vankia pakenee erikoisvarmasta vankilasta Alaskassa, mutta joutuu ojasta allikkoon ilman kuljettajaa kiitävässä pikajunassa.

Venäläisen mestariohjaajan Andrei Kontšalovskin vuoden 1985 ohjaustyö Pakojuna on yksi parhaista toimintaelokuvista koskaan.

Upeiden näyttelijäsuoritusten kruunaaman elokuvan poikkeuksellisuutta korostaa se, että puhtaasta toiminta-aiheestaan huolimatta se ylsi aikanaan jopa kolmen Oscarin ehdokkaaksi.

Pääosia esittävien Jon Voightin ja Eric Robertsin lisäksi ehdokkuus tuli myös parhaasta leikkauksesta. Patsaita ei lopulta tullut, mutta Voight voitti sentään Golden Globen parhaasta miespääosasta draamaelokuvassa.

Voightin näyttelemä Manny on karaistunut, kivenkova pitkän linjan rangaistusvanki, jonka tahtojen taistelu vankilanjohtaja Rankenin (roolissa hyytävä John P. Ryan) kanssa ajaa hänet lopulta karkuteille keskelle Alaskan hyistä erämaata. Mukaansa hän saa ihailijansa, kokemattoman ja naiivin Buckin (Roberts).

Kohtalon oikku heittää kuitenkin karkulaiset piiloon hallitsematonta vauhtia liikkuvaan ohjaajattomaan junaan.

Henkilödraama tihenee ja jännitys tiivistyy junan vauhdin noustessa ja sen uhatessa aiheuttaa tuhoa asutuilla seuduilla. Myös sadistinen Ranken on karkulaisten perässä.

Pakojuna esitetään Yle Teemalla lauantaina 8.11.2025 klo 21.00.

Lähde

 

Poliisiopisto: Moskovan keikka | Iltapulu.fi

Poliisiopisto: Moskovan keikka

La 8.11.2025 klo 21.00, Kutonen
Venäjän hallitus palkkaa Poliisiakatemian (1984) veteraaneja auttamaan mafian kanssa.

 

Kotimainen suurelokuva oli 40 vuotta esityskiellossa – tänään TV:ssä leikkaamaton versio

TV1 esittää maanantaina klo 13.15 historiallisen elokuvan Helmikuun manifesti (1939). Elokuvasta esitetään leikkaamaton versio.