A Quiet Place: Day One (2024) Ihan OK leffa tuo, mutta jos sitä ajattelee osana tuota "hiljainen paikka" -elokuvajatkumoa, niin aika turha esiosa se oli. Liitoskohtia edellisiin oli liian vähän eikä mitään uusia asioita avaruushirviöihin liittyen tuotu esiin. Vaaran tuntua oli jonkin verran, ja säikyttelykin onnistui muutamaan otteeseen. Henkilöhahmotkaan eivät jättäneet tyystin kylmäksi, mutta jonkinmoinen läpijuoksun tuntu kuitenkin jäi. Aika lyhythän tuo elokuva oli. Ehkäpä "turhillakin" elokuvasaagojen spin-off -osilla on kuitenkin oma tehtävänsä, eli syventävät ja täydentävät jollakin tavalla kokonaiskertomuksta, ja tuovat esiin uusia inhimillisiä näkökulmia. Kuten tässäkin tapauksessa. ...................... Se mikä ihmetytti oli se, että kun 4K -levy alkoi pyöriä LG:n "karvalakkimallin" soittimessa ruutuun tuli puolipakotettuna 12 kielellä varoitus siitä, että ei ole HDR -tukea käytössä. No ei ollut, koska oli tehtävä ääniulostulojen takia kompromisseja. Sain ensin sen vaikutelman ettei elokuvaa voi toistaa ollenkaan tuolla kalustolla, mutta pääsin lopulta kuitenkin levyn valikkoon ja sain elokuvan pyörimään. Jäi kuitenkin ihmetyttämään se että vaikka kuva oli olosuhteisiin nähden suurimmalta osin oikein hienoa katsottavaa, niin joissakin tummahkoissa kohdissa oli erikoisen näköistä värien porrastumista, joka muistutti lähinnä kaistarajoitteista FullHD -tv-tallennetta. Johtuikohan tuo siitä SDR-HDR -jutusta, vai oliko taiteellinen ratkaisu? En muista nähneeni tuollaista aiemmin kun olen joutunut katsomaan 4K -leffaa kyseisellä soittimella. Epsonin projektori kertoi että sisään tuleva signaali on SDR ja toistettava kuva myös. Sillähän tuo asia toki selviäisi jos jaksaisi pistää levyn hiukan parempaan Panasoniciin ja katsoa miltä kuva sillä katsottuna näyttää. ...................... ***½/*****.
Den stygge stesøsteren (2025) aka "The Ugly Stepsister" Rakkautta ja Anarkiaa festarien ohjelmistosta valikoitui tuo yhdeksi kohteeksi. Tämä on aikuinen versio Tuhkimosta ja kerrottuna sisarpuolen, Elviran, näkökulmasta. Perinteinen satujen hyvä/paha asetelma on räjäytetty, kukaan ei ole varsinaisesti paha eikä kukaan puhdas ja jalo, Kukin toimii lähinnä oman sosiaalisen statuksensa ohjaamana. Elokuva on ällöttävä ja rohkea, kyseessä on siis bodyhorroria ja elokuvaa on paljon verrattu The Substanceen. Eikä turhaan, kummasssakin ohjaaja on nainen ja elokuvissa on kyse naiskuvasta ja pärjäämisessä miehisessä maailmassa. Tarina on traaginen ja surullinen, harvoin jää elokuva yhtälailla pyörimään päähän näytöksen jälkeen. Erityisesti pääosan esittäjä Lea Myren tekee vahvan suorituksen. Ohjaajalta myös erinomaista työtä. Kaiken kruunaa vielä erityisen hienot musiikit. Tätä kirjoittaessa elokuvasta taitaa olla vielä jokunen näytös festareilla. Löytyy myös Amazon Primestä vuokrattavaksi. 5/5
Melkoinen versio ja toinen näkökulma Tuhkimon tarinaan vahvasti Substancen hengessä. Prinssi on prkle saatava ja äiti kyllä auttaa mielellään.. Jos Substance aiheutti graafisuudellaan reaktioita, niin tämä ei paljon jälkeen jää. Samoilla linjoilla kuin Hippo, eikä juuri lisättävää. Kiitos vinkistä. Tämä löytyy myös Cineastin kirjastopalvelusta suomiteksteillä ja sieltä katsottu. https://www.cineast.fi/fi/library/99/title/5878
Raw Deal (John Irvin, 1986) Katselin tämän telkusta, koska viime vuosina on ollut tapana yrittää nähdä kasarileffoja, joita ei ole nähnyt. Kamerankäyttö on aika miellyttävää ja Arska on tietysti Arska omalla karismallaan, mutta siihen positiiviset asiat alkavat loppumaan. Leffa on minusta tylsä ja kliseinen. Mitään omaperäistä se ei yritä kankaalle tuoda. Leffan musiikitkin olivat hoh hoijaa osastoa (olisipa vaikka Tangerine Dream tehnyt tähän kunnon syntsamusat kasarityyliin, niin olisi jotain särmää). Miellyttävän kamerankäytön ansiosta ei tarvinnut kesken jättää katsomista sentään. Aika raaka diili elokuvaksi. Omaan makuun 2/5.
Kuva HD DVD:llä oli yhtä huono kuin tuolloinkin, mutta tarina oli kestänyt aikaa aika hyvin. Melkeinpä nykyisten laajamittaisten talous- ja työttömyyshaasteiden vuoksi nostaisin arvosanaa: ****/*****.
Lara Croft: Tomb Raider 2001 https://www.imdb.com/title/tt0146316/ Lara Croft: Tomb Raider - The Cradle of Life 2003 https://www.imdb.com/title/tt0325703/ Ajalta jolloin Angelinalla oli höhöttimet vielä tallella ja kyllä niitä esitelläänkin sen mitä ikäraja antaa myöten. Mainettaan ehkä jonkin verran parempia toimintakuvia höyhenenkevyellä juonella, ensimmäisessä lienee myös Daniel Graigin, myöhemmin Bondeista tunnetun näyttelijän debyytti. Katsottu vitosen töllötallenteena. 3,5/5
Ei todellakaan ole Daniel Craigin debyytti, ei elokuvissa eikä tv:ssä. Eka leffa (imdb:n mukaan) on The Power of One vuodelta 1992. Sitten on paljon tv-sarjoja... ja tunnettujakin elokuvia vaikkapa Elisabeth vuodelta 1998.
The Prestige (2006) Piti sitten heti katsoa uudestaan, vaikka ihan hetki sitten eli vuonna 2007 tämän vahtasin jollakin HD Ready -vehkeellä.... Hieno leffahan tämä on, monenlaisia käänteitä ja näkökulmia. Näköjään vielä vuonna 2025 ei ole olemassa yksiselitteistä vastausta elokuvan keskeisimpiä juonenkäänteitä koskien, eikä vastausta siihen että kuka tai mikä Borden oli. Kyllä Nolan oli jo tuolloin todellakin pätevä ohjaaja. Bale, Jackman ja koko muukin näyttelijäkaarti ovat tässä parhaimmillaan. David Bowie Nikola Teslana kuulostaa jännästi Pierce Brosnanilta, ehkä tämä tarkottaa sitä että Brosnan olisi menestynyt laulajana..? Kuva oli sellainen kuin tuon aikakauden HD DVD:ltä voi odottaa, mutta ainakin parempi kuin "Harsh Timesissä". Kuva jumitti kahdessa kohdassa, mutta minimaalinen eteenpäin kelaaminen auttoi, näin ollen lätty kuuluu kategoriaan "yhä toimivat HD DVD -levyt". ****/*****
Ei tämä oikein uponnut. Ei haitannut vaikka tarinaa ei ollut oikein nimeksikään, mutta jotenkin koko touhu jäi piippuun. Toimintakohtaukset oli kuin olisi Hollywood räiskinnästä yritetty tehdä realistista. Hahmoista ei juurikaan otetta saanut. Onneksi koko touhu oli ohi alle puolessatoistatunnissa. 2/5
Hyvä jumala, Deathstalker (2025) on saanut bluray.comin elokuva-arvosteluissa 8/10 https://www.blu-ray.com/Deathstalker/2016275/#Review
Butcher´s Crossing (2022) Elokuva biisonien lahtaamisesta, ahneudesta ja markkinatalouden koukeroista. Ja itsensä etsimisestä ja hukkaamisesta, sanoisin. Cage on pääosin ihan ok, mutta välillä sellainen standardimallinen hullu-nic myös. Kuten useassa arvostelussa on todettu, niin jää kuitenkin hiukan epäselväksi se että mitä elokuvalla yritetään kertoa, pois lukien lopun biisoniensuojelutietoisku.***/*****. Sub-teeveen HD -tallenne oli ihan kohtuullinen.
John Candy: I Like Me (2025) Dokumentti John Candystä. Mukana vilahtelee paljon viihdetaiteen huippuja kertomasta Johnista kauniita sanoja. Eipä siinä. 5/5.
SKINAMARINK (Kyle Edward Ball, 2022) Tämän leffan traileri oli muutama vuosi sitten sen verran erikoinen, että on ollut jonkinmoinen mielenkiinto nähdä leffa ja jopa hankkia se leffakokoelmiin erikoisuutena. Erikoisuus tämä onkin. Edes itse David Lynch ei aina ollut näin omituinen. En ihmettele sitä, että monet voivat kokea tämän kovin tylsäksi. Kamera on paikallaan suuren osa leffasta (kuvakulmat vaan vaihtuvat arviolta n. 20 sekunnin välein). Visuaalisesti leffasta tekee jännän kuvakulmat ja kuvan huomattava "filmirae", jolla uskoakseni simuloidaan hämäränäön kohinaa. Värit ovat tummanhaaleat, kuten hämärässä tapahtuu ja vallitseva väripaletti on sinisen violetti, joka vastaa ainakin omaa näköäni hämärässä. Silloin tällöin joku kirkas valonlähde kuten TV tai lamppu valaisee kuvan vähemmän filmirakeiseksi ja väritkin ovat hieman vahvemmat. TV:n valaisemat Lego-rakennelmat näyttävät todella hyvältä, tietyllä tavalla erityisen todellisilta. Suuren osan ajasta kamera osoittaa yläviistoon kohti seinän ja katon rajaa. Ovista näkyy vain yläosa. Ovet aukeavat ja sulkeutuvat. Joku kulkee niistä, mutta kamera ei näytä tarpeeksi alas. Tai kamera on lähellä lattiaa ja kuvaa alaviistoon. Nämä kuvakulmat mallintavat pienten lasten näkökenttää, joka keskittyy joka lattiaan päin (leikit) tai yläviistoon (aikuisten kanssa oleminen). Kaiken kaikkiaan visuaalisuus on tämän leffan vahvuus ja tekee siitä varsin omaperäisen. Äänimaailma hakee visuaalisuuden tavoin pienen lapsen kokemusmaailmaa, mutta ei ollut minusta yhtä onnistunut. Monet äänet on jostain syystä suodateltu keskitaajuuksille ja leffa hyödyntää bassoääniä ihmeellisen vähän. Ääniraita on turhankin dynaaminen. Suuri osa äänistä on erittäin vaimeita (suuri osa puheesta/kuiskaamisesta on jopa tekstitetty polttaen ruuduun!), mutta silloin tällöin joku äänitehosta soi varsin kovaa kuin jump-scare-tarkoituksessa, mikä tuntuu tyhmältä tämän leffan tyylille ja idealle. Leffassa soi paljon tietynlainen lastenohjelmien orkestraalinen taustamusiikki, joka on toki leffan tyyliin sopivaa, mutta käy hieman yksitoikkoiseksi ajan kanssa. Hieman variaatiota olisi tässä suhteessa voinut olla. Leffassa ei voi oikein sanoa olevan erityistä juonta. Leffa kuvaa pienten lasten kokemia pelkotiloja ja voimattomuuden tunnetta. Tulkitsin osan leffan "tapahtumista" siten, että lapsien vanhemmat ovat eronneet/eroamassa ja lapset jäävät asumaan äidin kanssa. Toisaalta minulla ei ole mitään järkevää teoriaa leffan loppupuolen mörisevälle äänelle, joka houkuttelee lapsia yläkertaan. Blu-ray-levyllä on ohjaajan ja kuvaajan kommenttiraita. Ehkä se valottaa hieman enemmän leffan teemoja? Tässä leffassa on minusta hyvää ja huonoa. Hyvää on omintakeisuus ja rohkeus tehdä jotain omituista ja erilaista oman vision mukaan. Myös visuaalisuus on minusta vahvuus leffassa (TV:n valaisemat Legorakennelmat! Wow!). Äänipuolella on vähän parantamisen varaa ja juonettomuuden/staattisten kuvakulmien takia leffa vaatii kärsivällisyyttä ja kykyä päästä tunnelmaan sisälle katsojalta. Omaan makuun ensimmäisen katselukerran jälkeen "vain" 3/5, mutta omintakeisuutensa takia paikka kokoelmissani on tätä perustellumpi.