Ohi aiheen! Sivuraide! Off Topic -jatkot muista ketjuista tänne

Paitsi ihan karseeta suklaata, mulla tais jäädä muksuna usein kesken. En muista kuinka usein niitä oli kun en tykännyt.
Oma muksu jätti myös syömättä jossain puolessa välissä. Ei halunnut Fazer-kalenteria tms. jossa olisi ollut parempaa suklaata ja sit kun kinaamisen päälle sai Autot-kalenterin (tai joku tällänen, en muista), niin hirveä pettymys kun aivan paskaa karkkia.
Oisko kerran ollut joku "Haribo-kalenteri" jonka karkit kelpasi, muuten oli aika hiljaista eikä niitä tarvinnut kovin montaa kertaa sillekään ostella.

 

Vahvasti eri mieltä (ja luulen että luet rivieni välistä jotain mitä siellä ei ole tai oletat jotain ylimääräistä)!

Se että makuaisti on kehittynyt ja huonolaatuinen suklaa ei maistu ei minusta ole lainkaan huono asia. Päinvastoin.
Ehkä oletit että kyse on nirsoudesta, jostain rajoittuneesta tai valikoivasta syömisestä, mutta kyse on nimenomaan mausta.
Kyseinen entinen muksu on kiinnostunut maistamaan ihan kaikkea. Ei ole tainnut olla sitten ala-asteen pelkän sokerin perässä, ennemminkin päinvastoin; jää mauttomat, pelkältä sokerilta maistuvat, moskat hotkimatta, vähempikin herkku riittää kun laatu on kohdallaan.

Lapset syövät mitä tahansa sokerista, kunnes maistelemalla ja kokeilemalla oppivat uusia makuja ja laajentavat makuaistiaan, jossain vaiheessa löytävät muita nautinnon lähteitä kuin vain sokeri.
Kyllä minä, ja nuoriso myös, pystyn syömään ihan mitä vaan, mutta miksi ihmeessä söisin jotain huonolaatuista moskaa joka maistuu karmealta. Siksikö että se on markkinoitu karkkina?

 

Miksi käyttäydyt niin kuin tämä olisi ollut joku henkilökohtainen rangaistus tai solvaus? Onko kyse jonkinlaisesta auktoriteettiongelmasta, jonka mikä tahansa sinuun kohdistuva ylläpidollinen toimi laukaisee?
Jokaisen (ulkomuistista) aiemman tälläisen tilanteen kohdalla tilanne olisi ratkennut helposti jos olisit lähettänyt (mieluusti yksityisviestillä jolloin ei häiritä muita ja siihen on helppo reagoida) kohteliaan tai edes neutraalisti perustellun viestin ja pyytänyt tekemään korjauksen siihen yksityiskohtaan joka toteutettiin väärällä tavalla. Tälläinen huutelu ei auta ketään, olettaminen ei edistä mitään (että kyse on rangaistuksesta tai mistä tässä nyt onkaan kyse) ja ylilyövät reaktiot eivät palvele mitään etua.

Kolmen eri henkilön viestit siirtyivät samalla, mukaan lukien omani ja ko. siirretty keskustelu oli offtopic-vänkäämistä, jota tässä alempana vielä aion jatkaa, ketjussa jossa on yli 130 sivua juttua spesifin sivuston sisällöstä ja toiminnasta.
Olisin siirtänyt nämä viestit pois keskustelusta oli ilmiantoja tai ei, sillä narinaa tästä täysin tyhjänpäiväiseestä osuudesta olisi tullut 100% varmasti, enkä katsonut kertaakaan keiden viestejä siirrettävien joukossa oli, ainoastaan sisältöä joka ajautui enemmän ja enemmän pois aiemman 137-sivun sisällöstä. Jos viestissäsi oli jotain olennaista joka vei alkuperäisen ketjun sisällöstä jotain tärkeää, niin kerro toki mitä ja voidaan siirtää vähintään siltä osin takaisin osaksi alkuperäistä ketjua.

Tästä purkauksesta päätellen sinua!

Opettamalla lapsen maistamaan kaikkea ja vasta sen jälkeen kertomaan mielipiteensä. Eli kehittämällä sitä.

Nyt kiinnostaa mitä kuvittelet lukeneesi ja millaisia oletuksia olet sen pohjalta tehnyt (viitaten siihen rivien välistä lukemiseen)?

En ole kiinnostunut avaamaan yksityiselämääni sen enempää, mutta kirjastosta saa keittokirjoja jos hyllystä ei niitä löydy, edullisia ravintoloita on vaikka kuinka jos niitä haluaa koluta, mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen on kyllä jos se kiinnostaa. Uusien kokemusten hankkimisen ei tarvitse olla kallista ja priorisoimalla kykenee hurjiinkin tavoitteisiin.

Olen jossain määrin samaa mieltä, siitä huolimatta että kommenttisi tihkuu sarkasmia. Tai sitten et ajatellut lukemaasi/lukenut ajatuksella mitä kirjoitin.
Tuntuu että sulla on etukäteen päätetty mielipide siitä keitä muut ovat, miten he toimivat ja millaisia he ovat, eikä mikään mitä luet saa sinua analysoimaan tuota mielipidettä uudelleen. Koen näet toistuvasti että asioiden avaaminen tai selittäminen on ajanhukkaa ja viet epäolennaisuuksilla tahallisesti keskustelu suuntaan joka ei ollut keskustelun sisällön puitteissa edes olennaista. Tai ehkä se koskee vain minua, vaikken uskokaan näin olevan.

Tätä juuri tarkoitan, ymmärsitkö tässä tahallaan väärin ja palaat jo sivuuttamaani "hyvää/pahaa" asetelmaan?
Kokeilen vielä kerran: Kun sanon ruoan yhteydessä että makuaisti laajenee, tarkoitan että uuden maut, tekstuurit ja koostumukset antavat lisää pohjaa ymmärtää sekä niitä uusia, että aiempia kokemuksia (näin termiä on yleisesti käytetty, mielestäni). Siten esimerkiksi karvas maku ei ole yksinomaan huono asia vaan voi jopa kohottaa tutuista mauista saatavaa nautintoa.
Esimerkki: lapset usein vihaavat parsakaalia, koska se maistuu heidän suussaan erittäin karvaalta, sillä lapsilla on korostunut karvaan maun haivainnointikyky (koska evoluutio lässynpälä). Etenkin esim. ylikeitetty parsakaali korostaa näitä ikäviä puolia, vaikkei aikuinen sitä välttämättä maistakaan. Kun se sama rehu nopeasti ryöpätään, sitten paistetaan siihen rasvassa pieniä tummia kohtia ja maustetaan sopivasti, muksut oppivat nopeasti sen makuun (koska tasapainottavat maut ja rasva lässynpälä).
Eli se suklaa mistä aiemmin pidit, ei enää maistukaan yhtä hyvältä nyt kun olet löytänyt uuden yhdistelmän jonka koet herkullisemmaksi, eikä tee mieli palata vähemmän herkulliseen.

En tiedä viittaatko ns. "guilty pleasure" tai lohturuokaan tai miksi ikinä näitä kutsutaankaan, vai johonkin muuhun asiaan.
Täällä tykätään hyvistä mauista oli se sitten "tyhjiä kaloreita", jälkiruoka tai lämmin tai kylmä tai mikä tahansa muu herkku. Myös terveellisyys on hyvä pitää mielessä, mutta ennen kaikkea kohtuudella kaikesta nauttiminen on minusta se tärkein nyrkkisääntö, tässäkin asiassa.

EDIT: Tuli mieleen että voihan tässä olla muutakin vaikeutta ja vierasta konseptia, koitan olla olettamatta mitään, mutta tälläinen saattaisi selittää jotain tässä keskustelussa kokemiani harmillisuuksia. Lähipiirissäni on ihmisiä jotka eivät yksinkertaisesti ymmärrä ruokaa muun kuin energia kautta.
Mm. yksi tälläinen ns. "michelin tähti ravintoloista tullaan mäkkärin kautta kotiin" -tyyppi, jonka mielestä pitsa on hyvä jos siinä on paljon täytteitä, eli hyvä ruoka on sellaista jotain on paljon, jonka mielestä rasva ja suola korjaa huononkin ruoan ja näin edelleen. Ja koska häntä ei ruoka kiinnosta, puuttuu myös ruokaa nautintona käsittelevä sanavarasto käytännössä kokonaan, ikävä kyllä hän myös suhtautuu vähättelevästi niihin jotka ovat enemmän persoja ruoalle.
Eikä siinä tietenkään ole mitään vikaa, mutta ongelmaksi se muotoutuu kun ei ymmärrä että muut voivat nauttia muillakin kriteereillä ja se halutaan äänekkäästi tuoda kaikkien tietoon, mieluiten (ruokaa tai ihmisiä) halventavan heiton kautta.

 

Kunnolla kehittyneestä tai valmiista tms. en puhunut, vaan kehittyneestä, esimerkiksi verrattuna ikätovereihin.

Viittasin makuaistin kehittämiseen vaikkei olisikaan varakas, ja annoin esimerkin.

Aika tuhdit sanat valitsit tähän kohtaan.
Lapsi oppii nopeasti verrattuna aikuisiin, esim. rohkaisemalla tutustumaan uusiin makuihin.
En nyt nopealla haulla löytänyt lähdettä, mutta ulkomuistista jotenkin niin että lapsi tottuu ja oppii uuden maun muutamilla toistuvilla maistamisilla ja aikuisella uuden oppiminen vie moninkertaisen määrän totuttelua.

Miksi kutsut omaan makuun sopivuutta ja siihen osuvan herkun suosimista nirsoudeksi, eikö nirso kieltäydy, sen sijaan että preferoisi yhtä toisen sijaan?

Tuntuu että taas teit kertomastani asiasta "rikas/köyhä" numeron, tätäkin ehdin jo taustoittaa. Ei minun mielestäni kehittynyt makuaisti edellytä "pitämään kaviaarista ja etanoista".
En ehkä kutsuisi sitä rohkeudeksi, mutta jotain sen suuntaista uuteen tottuminen, varsinkin aluksi, vaatii.

Kyllä. Käyttääkseni samaa analogiaa; jos yksinkertaiselle musiikille löytää laadukkaamman samantyyppisen vastineen, sitä tuppaa preferoimaan vaikka tykkäilyyn liittyisikin nostalgiaa tai muuta tälläistä.

Toki, mutta jos monimutkaiset asiat, tässä tapauksessa maut, ovat tuttuja jollain tavalla, molemmat voivat olla herkullisia sulkematta toisiaan pois millään tavoin.
Cacio e pepe on herkullista, siinä missä salsa verdessä uiva taco tai pitkään ja hartaasti valmistettu lasagne.

 

Ja koska minulle asia on päivänselvä, pyrin selittämään sen niin että pystyisit ymmärtämään. Esimerkein omasta elämästäni ja viittauksilla ihmisen kehityskaaren eri vaiheisiin. Oletuksena minulla oli alusta lähtien että kaikilla meillä on binäärisen ykkösen ja nollan, hyvää/pahaa, välillä muitakin arvoja.
Jos asia yhtään kiinnostaa, suosittelen tutustumaan Anu Hopian kirjoihin, joissa käsitellään ruokaa kemian ja tieteen näkökulmasta.

Toistan etten missään vaiheessa kutsunut em. suklaata yököttäväksi, pahaksi tai tökkiväksi.
Käyttämäni termit olivat "karsea maku", "huonolaatuinen suklaa", "ei maistu yhtä hyvältä" ja "vähemmän herkullinen".
Aion jatkossakin jättää heikkolaatuisen suklaan syömättä, koska sen maku ei tuo minulle nautintoa ja koska suklaa ei ole mielestäni ruokaa jota syödään minkään muun kuin nautinnon vuoksi. Jos joku muu siitä pitää tarjoan mieluusti oman osuuteni hänelle ja keskityn siihen mistä itse nautin.

Minunkin puolestani asia on käsitelty.