Alkuperäisestä varsin suositusta Twister-elokuvasta on jo melkein 30 vuotta, mutta nyt sille on lopultakin saatu jatko-osa, mielenkiintoisesti nimetty Twisters. Lienee selvää että sisällöllisesti jatketaan samoilla linjoilla, nyt vaan pää- ja sivuhenkilöt on pistetty uusiksi ja tekniikkaa päivitetty uudelle vuosituhannelle. Myrskynjahtaajat yrittävät selvitellä tornadojen saloja, pitää hauskaa ja parantaa maailmaa ja tietenkin siinä samalla päähenkilöiden välille rakennellaan jotain romanssin tapaista. Aika turvallisesti voitaneen todeta että jos pidit alkuperäisestä etkä vedä hernettä nenään siitä että tässä ei ole alkuperäisiä näyttelijöitä, niin varmasti pidät tästäkin. Elokuva on kaikin puolin hyvin tehtyä viihdettä hieman vakavalla pohjavireellä joka leffassa toki tuodaan esille: myrskytuhot eivät ole viihdettä niille joilta menee koti tai bisnes tuulen mukana. Realismin taso tässä ei toki ole likikään 100% mutta se nyt lienee päivänselvää. Siitä kuitenkin miinus. 5-/5 Ja ennenkuin joku siellä takarivissä alkaa taas huudella jotain paskoista digitehosteista niin totean että tehosteet näytti ihan hyviltä ja elokuva on itseasiassa kuvattu filmille. Alla siitä lyhyt behind-the-scenes pätkä: BioRexissä Triplassa kävin katsomassa, kun rahat ei riittäneet epassissa Finnkinon lipun hintaan mutta rexissä riitti ja vielä jäi saldoa 60c,
Mukavasti on se ekakin ilmestynyt juuri UHD:nä. Voisi verestää muistoja Paxtonin seurassa. Onhan se kohta 30 vuotta vanha. Niin se aika vaan menee. Tämäkin nähty ensi kerran teatterissa. Siihen aikaan kaikki leffat käytiin katsomassa elokuvateatterissa, kun ei edes DVD:stä tiedetty vielä mitään. VHS:lle saattoi sutun vuokravideon kopioida.
Tuli käytyä katsomassa tämä oikein ennakkonäytöksessä, ja sitä ennen alkuperäinen BD:ltä pohjille. Alkuperäisen tehosteet toimivat yllättävän hyvin näin 30v jälkeenkin. Toki ne edellä leffa on tehtykin, sillä hahmot ovat aika yksiulotteisia ja dialogi hemmetin tönkköö. Ehkä olikin hyvä, että tämän uuden puikoissa on palkittu draamaohjaaja eikä mikään efektiguru. Hienoltahan tämä nykytekniikalla näyttää ja kuulostaa, mutta melkeinpä suurin ero tulee hahmoista. Tykkäsin tosi paljon näistä tyypeistä ja heidän kemioistaan. Ja oli sit mies tai nainen, niin eihän tosta Glen Powellista voi olla pitämättä. Mainio kesäleffa! **** Twister ***½
Ennen elokuvaa miettiä, että mitäs hurrikaanileffoja sitä onkaan olemassa (Twisterin lisäksi), niin ei tullut muuta kuin Haihurrikaani mieleen. Ajattelin, että toivottavasti Twisters on sentään realistisempi kuin Haihurrikaani (en ole edes nähnyt, pitäisi katsoa), mutta tämähän oli osittain komediaksi tehty raina, tosin porukkaa kuolee, joten ei oikein naurranutkaan - ristiriitainen tekele siis. Juoni oli melko tylsä, ensin kuvataan hurrikaania ja sitten toisella puoliskolla yritetään vaikuttaa hurrikaaniin kemiallisin konstein. Siitä plussaa, että tämä tuntui leffalta menneisyydestä kaikkine kliseineen ja sai nauramaan ääneen. 3/5.
Tämäkin tuli nyt pyhien aikaan tsekattua. Ilman mitään odotuksia aloitin joten en sitten myöskään hirveästi pettynyt. Eihän tästä millään saanut samanlaista WOW-kokemusta kuin -96 Twisteristä. Voi olla, että aika kultaa muistot mutta ei nämä tornadot näyttäneet yhtään vakuuttavammalta kuin edellisessä. Kohtahan se nähdään kun vanhempi leffa tippuu UHD:nä postilaatikkoon. Kuvan ja äänen puolesta muuten hyvää tasoa. Kyllä jytisee. Näyttelijöiden puolestahan tässä oli selvä downgreidaus edelliseen. Ihan tasoa semi-ookoo joku Daisy Egar-Jones ja jotkut pienemmän roolin näyttelijät mutta tuo Powell on kyllä aika nolo. Virnuilla se osaa mutta siihen jää. Tälle semmoinen 7 kouluarvosanaksi.
Tässä oli tosiaankin sellaista vanhan parempien aikojen seikkailuelokuvan tuntua. Ja sen huomasi BD-tarkkuudellakin, että kyseessä oli filmi-elokuva eikä digi-digituotanto. Niin hyvässä kuin pahassakin, mikäli välttämättä aina kaipaa "ylisiistiä" kuvaa. Näyttelijät olivat mielestäni ihan a-ryhmää. Ja oli kiva bongata taannoin Abby Lockhartina tuntemani henkilö, eli Maura Tierney, pitkästä aikaa isommassa tuotannossa. Leffassa oli tragedioita ja huumoria. Elämän ja kuoleman kirjoa. Ja näpäyttäviä käänteitä, jotka muistuttivat siitä, että ensivaikutelmat voivat joskus johtaa vääriin olettamuksiin. Tästä jäi hyvä fiilis, asia jota osaan kyllä arvostaa nykyisin. ****/*****.