Foinikialainen juoni on Wes Andersonin uusi, tyyliltään hyvin wesandersonilainen elokuva. Kaikki kuvat on sommiteltu tarkasti viimeistä yksityiskohtaa myöten ja kamera on enimmäkseen staattinen tai liikkuu sivusuunnassa. Kuten aina. Kyllä te tiedättä miltä Wes Andersonin elokuvat näyttävät. Jos ette tiedä, menkää katsomaan.... Tällä kertaa tarina kertoo liikemies Zsa-Zsa Kordasta (Benicio de Toro), jota yritetään jatkuvasti murhata. Hän on jo selvinnyt useista yksityiskoneensa maahansyösyistäkin joten ainakaan sitkeyden puutteesta häntä ei voi syyttää. Nyt hän kuitenkin on jo alkanut epäilemään ettei ehkä elä ikuisesti, joten on aika valita seuraaja hoitamaan bisnesimperiumia. No joo, tämä elokuva on hieman hankala tapaus - se on selvästi erittäin laadukas ja taidokkaasti tehty, mutta kuitenkin tuntui etten välittänyt sen henkilöistä yhtään, oikeastaan kenestäkään. Michael Ceran opettaja/avustaja oli ehkä kaikkien sympaattisin hahmo tässä ja hänkin vain sivuosassa. 4/5 https://www.imdb.com/title/tt30840798
Wes Andersonin uusin ohjaus Foinikialainen juoni on viime vuosisadan alkupuolelle epämääräiseen Lähi-itään sijoittuva veijaritarina. Zsa-Zsa Korda (Benicio Del Toro) on liikemies ja suuren luokan keinottelija, joka selviytyy tavan takaa murhayrityksistä. Koska kuolema ravaa jatkuvasti kintereillä, hän tekee tyttärestään Lieslistä (Mia Threapleton), nunnasta, ainoan perijänsä. Elokuvan nimi viittaa enemmänkin taloudelliseen keinottelu- tai huijaushankkeeseen kuin salajuoneen. Tarinaa ja kerrontaa yhdistää Andersonin omintakeinen ja hiukan äkkiväärä, ehkä jopa kaurismäkeläinen tyyli, jossa käänteet ja kameraliikkeet seuraavat toisiaan eivätkä yleensä etene täsmälleen sinne mihin katsoja odottaa. Kokonaisuutta (välillä myös dialogia) luonnehtii tietty viihdyttävä sukkeluus. Mitä vähemmän tästä tietää etukäteen, sitä viihdyttävämpi se lienee. Elokuvan henkilöhahmot ovat toinen toistaan erikoisempia, ja pienissäkin rooleissa saattaa vilahtaa tunnettu näyttelijä — F. Murray Abrahamista ja Charlotte Gainsbourgista alkaen. Käsikirjoitus tuntuu edellyttävän kaikilta jonkinasteista säkenöivää sukkeluutta, ja sikäli Del Toron roolityö tuntuu hiukan vaisulta. Toisaalta Michael Cera (tuo Kanadan Lasse Pöysti) hössöttää hänenkin edestään. Kuvasommitelmat ovat alusta loppuun melkoisen täydellisiä, ja Foinikialaista juonta katsoessa alkaa entistä vahvemmin tuntua siltä, että Andersonin elokuvat ovat tavallaan filmattua sarjakuvaa: monesta otosta voitaisiin ottaa pysäytyskuva ja lisätä puhekuplat, ja siinä on sarjakuva. Musiikkivalinnatkin ovat epätavallisia mutta ne viittaavat aikakauteen, 1900-luvun alkuun. Mukana on Igor Stravinskin johtamia levytyksiä, jotka esitellään tunnollisesti lopputeksteissä, samoin kuin eräät museoiden lainaamat taideteokset. Lopputekstit kannattaa katsoa kokonaan, vaikka mitään lisäkohtauksia ei enää tulekaan. Spoiler Harvemmin näkee lopputekstejä, jotka rullaavat oikealta vasemmalle säestyksenään Tulilintu. Ja kuvasuhde on 1,48 : 1 alusta loppuun. Foinikialainen juoni on ”taattua kamaa” Andersonin elokuvatyylin ystäville, joskaan ei ehkä aivan kirkkainta pirtua pirtaa. 3½/5 Etelän media oli 1-mielinen: HS 3/5 HBL 3/5
Torkuin leffan aikana, ja oli siksi vaikea pysyä mukana juonessa. Vikat kolme varttia pysyin kuitenkin hyvin hereillä. Oli tässä ihan hupaisia yksityiskohtia, mutta ei ollut ihan mun juttu. Ymmärrän, että miksi moni antaa tälle hyviä pisteitä, mutta mulle vain 2/5.
Sarjakuva tuli itsellekin mieleen tästä kun kävin elokuvan katsastamassa. Tykkäsin elokuvasta, vaikka juonesta oli vähän vaikea pysyä perässä välillä, tosin voipi olla etten itse ollut ihan virkeimmilläni. Mukavaa, että joku tekee ja saa mahdollisuuden tehdä omanlaisia elokuviaan.