https://www.imdb.com/title/tt8999762/ https://www.justwatch.com/fi/elokuva/the-brutalist "Visionäärinen arkkitehti ja hänen vaimonsa pakenevat sodanjälkeisestä Euroopasta vuonna 1947 rakentamaan perintöään uudelleen ja todistamaan modernin Yhdysvaltojen syntyä. Salaperäinen, varakas asiakas muuttaa heidän elämänsä ikuisesti." -IMDB Hesari 2/5 IMDB 7,6/10 Episodi 5/5 Varma Oscar-voittaja? En olisi täysin varma. Näyttelijät vetävät rautaisella otteella ja visuaalisesti hienoa kamaa, varsinkin jos arkkitehtuuri kiinnostaa. Päähahmo kokee kovia, ja sitä Brody osaa katsojalle myös välittää. Guy vetää kans hyvin Brodyn rinnalla. Musiikit oli hyviä. 3,5/5.
Brady Corbetista on tulossa elokuvataiteen uusi Stanley Kubrick. Kuten Kubrick, Corbet luo visioitaan täydellä taiteellisella vapaudella.
Kiinnostavaa että HS antoi vain 2/5 mutta HBL ylistävät 5/5. Elokuva on kuvattu 35 mm:n filmille Vistavision-järjestelmällä. Kyllähän tämä täytyy nähdä, mutta ehkä kotiteatterissa, jossa UHD- ja WC-tuki.
Tuli käytyä katsomassa. WC-tuki on muuten elokuvaan sisäänrakennettu, sillä siinä on 15min väliaika. Joka toki sitten vastaavasti pidentää kärsimystä sen 15min... No ei vaisinkaan, ihan hyvä leffahan tämä oli, ei tässä kärsimyksestä voi puhua. Mutta hieman epätasainen noin laadullisesti kuitenkin, sillä ennen väliaikaa oleva osuus oli mielestäni ihan 5/5 timanttia, erittäin perusteellista tarinankerrontaa ja väliajan jälkeinen loppuosa sitten tuntui jotenkin hajanaisemmalta, ikäänkuin tekijöille olisi tullut yhtäkkiä kiire saada tarina loppuun. Ei varmaan spoilaa hirveästi jos sanon että leffan eka puolitoista tuntia kertoo siitä miten Budapestistä kotoisin oleva, keskitysleiriltä selvinnyt arkkitehti saa tehtäväkseen suunnitella ja rakentaa amerikkalaisen pikkukaupungin modernin monitoimitalon, ja loput sitten kertoo miten sille projektille ja siihen osallistuville ihmisille käy. Näyttelijöistä ei tosiaan mitään pahaa sanottavaa voi keksiä, rautaiset suoritukset kaikilta sivuosien esittäjiltäkin. 4/5 Ja täytyy sanoa että olen aika yllättynyt Hesarin ** arvosanasta. Ja tietenkin jostain syystä se kritiikki on maksumuurin takana joten en pysty siihen sen kummemmin ottamaan kantaa kun en sitä pysty lukemaan. PS. Flamingossa kävin katsomassa.
Ohessa sama teksti Aamulehdestä napattuna: The Brutalist ei luota hienovaraiseen symboliikkaan. Heti aluksi nähdään väärinpäin oleva Vapaudenpatsas. Sen näkee laivan uumenista päivänvaloon nouseva László Tóth (Adrien Brody), joka on toisen maailmansodan päätteeksi selvinnyt keskitysleiriltä ja päässyt jatkamaan elämää uudessa maailmassa. Tóth asettuu Pennsylvaniaan serkkunsa Attilan (Alessandro Nivola) huonekaluliikkeen nurkkiin. Liikkeen nimi on Miller & Sons, koska Yhdysvalloissa pidetään perhefirmoista. Huijausta kaikki, elokuva selittää. Attilan paikallinen vaimo Audrey (Emma Laird) huomauttaa Tóthin nenästä. Täälläkään ei pidetä juutalaisista, tai ainakaan ulkomaalaisista. Tóth on aiemmassa elämässään ollut merkittävä modernismin nimeen vannova arkkitehti Budapestissä. Tuo ura näyttää lopullisesti kadonneelta, kunnes teollisuuspohatta ja poroporvari Harrison Lee Van Buren (Guy Pearce) tajuaa, että hän voi ehkä lypsää haavoittuneesta miehestä itselleen jotain todella kestävää. Toisaalta Tóth ajattelee, että Van Burenin avulla hän voi saavuttaa jotain todella suurta. Näiden kahden hyvin erilaisen ja toisaalta samanlaisen miehen rakennusprojektin ympärille elokuva kiertyy. Kenen kantti kestää? The Brutalist kieriskelee suurissa ja vakavissa aiheissa. Niitä on niin paljon, että jo elokuvan alkupuolella saumat ovat ratketa liitoksistaan. Holokausti. Taide vs. kaupallisuus. Muukalaiskammo. Kapitalismin kritiikki. Utopiat. Katsokaa miten tärkeä olen! Toisaalta The Brutalistissa on välillä ihailtavaa tarinankerrontaa pelkin kuvin. Esimerkiksi Tóthin keskitysleiritraumaa tuodaan esiin vain kuvaamalla holtitonta käytöstä. Tóth kärsii huumeriippuvuudesta ja pysyy vain juuri ja juuri toimintakykyisenä. Elokuvaaja Lol Crawley panee parastaan ja ansaitsee suuret kehut. Monissa kuvissa haluaisi vain velloa. Esimerkiksi loppupuolen Carraran marmorilouhoskuvat ovat lähes painajaismaisia. Hyvän elokuvan aihio on hautautunut tärkeilyn alle. The Brutalistissa piilee hyvän elokuvan aihio, mutta se on hautautunut tärkeilevyyden ja joidenkin jopa ällistyttävän tyhmien ratkaisujen alle. Tärkeilevyys paistaa elokuvan perusrakenteesta. The Brutalist kertoo monumentaalisen rakennuksen suunnittelemisesta ja pystyttämisestä, valtavasta taiteellisesta kunnianhimosta. Samalla elokuva on rakennettu kuin monumentti. Erikseen otsikoidut osiot, hidas kerronta, eeppinen mitta, valtavat aiheet. Tarinan arkkitehti on kuin itsenäinen elokuvaohjaaja Brady Corbet, ja elokuvassa rakennettava brutalistinen rakennus on kuin tämä monumentaalinen elokuva, tehty kaikkia todennäköisyyksiä vastaan. Vertaus on niin tärkeilevä ja raskas, ettei kolmen ja puolen tunnin mittainen rakennelma kannattele omaa painoaan. Perustukset eivät kestä enää väliajan jälkeen tulevaa osiota, jossa suurten ideoiden pitäisi muuttua konkretiaksi. Käy pikemminkin päinvastoin. Tämä näkyy varsinkin Tóthin vaimossa Erzsébetissä. Felicity Jones tekee kaikkensa saadakseen hahmoon elämää, mutta yritykseksi jää, kun hahmo on kirjoitettu vain palvelemaan Tóthin tarinan kaarta. Corbet ja hänen käsikirjoittajakumppaninsa Mona Fastvold näyttävät kiinnostuneemmilta suurista ideoista kuin ihmisistä. Henkilöhahmojen läiskäisy olevinaan suurten ideoiden palvelijoiksi on Corbet’n debyyttielokuvassa The Childhood of a Leader suorastaan räikeää. The Brutalistin alku ehtii luvata paljon parempaa, mutta loppua kohti sama ongelma jatkuu. Väliajasta pisteet siinä mielessä että vessassa ehtii käydä rauhassa, mutta onko väliaika palautettu naftaliinista todellisen tarkoituksen takia? Seuraako muoto funktiota? Ei seuraa. Väliaika on mukana siksi, että elokuvan muoto olisi mahdollisimman lähellä vuosikymmenten takaisia suuria moderneja monumentteja, kuten 2001: Avaruusseikkailua. Se on nostalgiaa. Samoin elokuvan kuvaaminen vanhalle Vistavision-filmiformaatille haisee nostalgialta. Ai, Hitchcock käytti samaa formaattia? Sepä kiva, mutta silloin formaatti oli uusi! Corbet tekee monumenttia monumentin takia. The Brutalist julistaa totisuuttaan ja tärkeyttään niin suurella pieteetillä, että symboliikka on hetkittäin lukiotasoista, koska onhan amerikkalainen kapitalismi brutaalia. Elokuvan tärkeimmässä käännekohdassa aiemmin metaforina pysyneistä asioista tehdään kirjaimellisia. Kohtaus on nolon kömpelö, ja ainakin minut se onnistui vieraannuttamaan koko elokuvan maailmasta. Juuri ja juuri kasassa pysyneet saumat ratkeavat viimeistään tässä kohtaa. Ne ratkeavat vielä pahemmin, kun lyhyessä ja täysin turhassa loppuosiossa paljastetaan, mikä Tóthin suunnitteleman rakennuksen idea on. Miksi katsojalle pitää selittää kaikki? Ja kun aivan lopuksi elokuva kertoo, että Tóthin mielestä tärkeintä ei koskaan ole matka, vaan päämäärä, minun tekee mieli huutaa. Katsoinko juuri 3,5 tuntia, kun elokuva rakensi itseään kohti päämäärää niin kuin Tóth rakensi yhteisökeskustaan, ja päämäärä osin pilaa aiemmin koetun matkan? Siltä tuntuu.
Tänään myös nähty. Elokuvan alku oli hyvin mielenkiintoinen ja kiehtova. Noin 2 tunnin jälkeen elokuva muuttui pitkäveteiseksi ja puuduttavaksi. Loppu meni elokuvan päättymistä odotellessa, ilman suurempia yllätyksiä..joita ei elokuvassa tullutkaan. Jotenkin sääli, sillä alku tuntui potentiaaliselle. 3/5
Kiitoksia... näyttää siltä että kriitikko on lukenut elokuvan "rivien välistä" kaikenlaista mitä minä en ainakaan siinä huomannut. Esimerkiksi tämä kohta (etten spoilaa liikaa): Attilan vaimo huomasi Tothin nenän murtuneen, ja Tothin kerrottua mitä sille sodan aikana tapahtui ja että se oli edelleen kipeä, vaimo sitten suositteli tuntemaansa lääkäriä... En todellakaan tajunnut elokuvaa katsoessani että tuo kohtaus symboloi juutalaisvastaisuutta. Mutta ehkä minä vain olen tyhmä.
Ihan sama juttu mulla. En ilmeisesti moukkana oikein ymmärtänyt tunnistaa mitään erikoisempaa tai syvempää kontekstia leffasta.