Indiana Jones and the Dial of Destiny (2023, James Mangold/Harrison Ford, Phoebe Waller-Bridge)

Nyt on nähty uusin Indiana Jones kunnon salissa. Kun istuu melko edessä (Tennispalatsi 3:ssa kolmannen rivin keskellä), kuva on niin iso, ettei CGI:n väitettyjä ongelmia juuri huomaa. Myös ”nuorennettu” Harrison Ford näytti uskottavalta (huomattavasti paremmalta kuin nuorennettu De Niro).

Tarjolla on 154 minuuttia vauhdikasta seikkailua II maailmansodan Euroopassa, New Yorkissa ja Välimerellä. Vauhtia riittää niin että tulee hiukan ähky, mutta kokonaisuus on viihdyttävä ja keskeiset Indiana Jones -tarinan ainekset ja asetelmat ovat mukana.

Kummityttö Helene Shaw (Phoebe Waller-Bridge) on monitasoinen hahmo, ja näyttelijän ja brittiaksentin ansiosta mieleen tuli Eva Greenin rooli Bond-tyttö Vesperinä. Olin välttänyt lukemasta mitään ennalta, joten en tiennyt sitäkään, että Helenen hahmoa olisi tullut inhota!

Indiana Jones and the Dial of Destiny on hiukan yritteliäs ja melskeinen mutta sujuvasti etenevä päätös (?) legendaariselle elokuvasarjalle. Tämä on myös John Williamsin viimeisiä elokuvasävellyksiä.

3¾/5

(Arkipäivän sarjalipun hinta on noussut niin että näytöksen hinnaksi tuli 8,60 €.)

 

En tiedä löytyisikö tästä vieläkin enemmän tietoa netistä.
Mutta esimerkiksi hevoskohtauksessa ja junan katolla tappelukohtauksissa sijaisnäyttelijällä oli Indyä esittävä kuminaamari päässä.
Sinänsä hienoa, että tuota ei oltu yritetty tehdä kokonaan cgi:llä. Kyllä cgi:n käyttämisen näki, mutta hyvä, että naamariakin on käytetty. Mutta silti lopputulos oli mielestäni aika huono. Luulen, että tuo naamari ei kauheasti mahdollista erilaisia kasvonilmeitä, koska ilme näyttää samalta sekä maskeerauksessa että uniformussa päällä.

Mutta siis, kun sanoin, että Indy oli näytti kuminaamalta, niin sitä hän kirjaimellisesti muutamassa kohtauksessa oli.
Mutta pisteet kuitenkin yrityksestä, vaikka ei tuo naamarikaan siis kovin luonnolliselta näytä. Kyllä vanhat perinteiset tavat ovat aina mieleeni, joten oikeasti hienoa, että tuotakin käytettiin.

edit: onhan tuo naamari aina parempi kuin vanha tapa, jossa sijaisnäyttelijä on selkeästi eri ihminen. Nyt ehkä vähän liiaksi vain tuotiin Indyn naamaa esille noissa kohtauksissa ja ainakin itseä se vähän häiritsi.

 

Tämä olisi tänään tullut tarjolle Disney+ palveluun. Jos jossain välissä Jouluähkyissä katsoisi..

 

Tuli katsottua Disney plussalta. Ei tämä nyt niin huono ollut mitä on mainostettu.
Alku oli takuuvarmaa Indyä, jatko taas enemmän ja vähemmän Indianan iästä huomauttelua.
Kummitytön habitus oli lähes koko elokuvan ajan ärsyttävä, mutta tasoittui hieman lopuksi.
On se kuitenkin hyvä että nämäkin loppuu. Tuntui vähän väkisinväännetyltä, kun olisi voinut paremmalla käsikirjoituksella olla paljon parempikin.
Cgit yms. tehosteet eivät itseäni vaivanneet, vaan alun Indy nuorempana natsien kanssa oli jo jotenkin pelottavaa lähitulevaisuutta.
Sitä voidaan muokkailla ja tehdä näyttelijöillä mitä tahansa.

 

Tämä oli hyvä. Tai ihan parempi, jos vertaa edelliseen Crystal Skull(iin) mielestäni avaruusolennot eivät sovi Indyyn, puolet edellisestä oli 4 tähden kamaa. Kumma ettei kummityttö ärsyttänyt itseäni niin paljon kuin oletin. Kaikki toimintakohtaukset oli hyviä, edes parjattu Tangierin kaahaus ei ollut huono. CGI:tä siellä täällä. Alun kohtaukset nuorennetulla Indylla olivat tyydyttäviä, näyttelijän silmät ja äänenkäyttö eivät olleet luonnollisia. Pieni väsymys Indyllä sopi ihan hyvin hahmon ikään. Eikä Helena hahmon kuittailu ollut mielestä liikaa. Ehkä olin katsonut liikaa ränttäys videoita ennen elokuvan katsomista. Jostain kumman syystä elokuvasta tuli mieleen Mooren 80-luvun bondit. Mukava ettei elokuva ottanut itseään liian tosissaan, ei ollut shaky camia. Ja voittaa esim. viimeisimmät Bondit kevyesti. Tämä elokuva ei v#tu?tnu# missään vaiheessa, jopa vähän herkisti lopussa. Mikään käsikirjoituksen mestariteos tämä ei ole ja toiminta ei ole täysin sujuvaa mutta lähtökohdista lähin hyvä yritys ja tosiaan parempi kuin edellinen: 3,5-4/5

 

Katsottu myös D+ ja aika lailla samoja havaintoja edellisten kanssa, ihan hyvin oli onnistuttu viemään sarja päätökseen, hyvin jaksoi katsoa loppuun, muutamat pakolliset juonenkäänteet vähän ärsytti.
3,5/5

T: Vesku

 

Aivan eri tasoa kuin säälittävä ajanuhkka Kristallikallo ja kuten edellä on mainittu, niin tehty hyvin kieli keskellä suuta, että pidetään vanhaa Indyä mukana eikä sorruta liikaa mihinkään uuteen. Katselin juuri Fleabagin, joten naispääosa ei ollut ollenkaan rasittava , melkein päinvastoin: Phoebe Waller-Bridge onnistui osassaan hyvin ja en kyllä huomannut mitään wokea tässä tarinassa.

CGI oli alussa Indyn naamalla jopa hämmästyttävän hyvä, en enää loppuleffasta kiinnittänyt tuohon mitään huomiota.

Annetaan nyt ****-/5 ja koko Indiana Jones-saagalle *****. Seuraavaa tällaista tarinakokonaisuutta saataneen odottaa jonniin aikaa.

“It’s not the years, honey, it’s the mileage.”

 

so much polarisaatio!
vaikka kai tuokin on tapa katsoa elokuvia, mielestäni vaan aikalailla löyhästi kiinni ajassa jossa eletään tai taiteessa jonka äärellä ollaan

jatkaakseni edellisen viestini teemalla, saivartelun ja keskustelun voittamisen lisäksi on kaiken politisointi ja vääntäminen joko/tai -muottiin kovin surullista ajankuvaa. toivon ettei mene leijonaviina kellään väärään kurkkuun kun tämä osa äijäkansaa havahtuu nykyaikaan... jaa, taitaa koko mitään ei saa sanoa -narina olla reaktio juurikin havahtumiseen ja sen jälkeiseen muutoksen kieltämiseen

ja ketjun aihetta liipaten, uusi indy kiinnostaa, mutten ole vielä ehtinyt katsomaan kun pitää jatkuvasti rampata foorumilla huomioimassa maail... eläm... tiedon valtatien kulkua syvemmälle onttoon yksilölliseen välinpitämättömyyteen. ehkä joku päivä

noh, eiköhän tässä ole tarpeeksi pohdintoja yhdelle kerralle!
"minä minun minä" -internet ...ah, anteeksi, tarkoitin tietenkin
"until next time" -skeletor

 

^uh-oh...

koska aiheesta oli puhuttu aiemmin, niin mainitsin, että ei ollut itselle ongelma enkä tällaista leffasta havainnut...

mutta joo, ymmärrä sä näitä taiteita ja kaikkea niinq paremmin ja kerro toki muillekkin

ps: äläkä tietenkään vaivaudu ymmärtämään lainaamasi kirjoittajan viestiä (jota muokkaat agendaasi sopivaksi), trollauksen a b ja se c

 

Tuli katseltua silkasta uteliaisuudesta Disney Plussalta. Teknisesti moitteeton suoritus, mutta käsikirjoitus oli todella laiskaa tekemistä.

Joidenkin asioiden pitäisi vain antaa olla.
1,5/5

 

Odotukset oli nollassa, joten itse tykkäsin.
Ginzan UHD:ltä katsottu ja näytti Dolby Visionilla ihan helmeltä.

Parempi puolisko oli sitä mieltä, että kannattaako tätä katsoa edes loppuun asti, joten ei taida uusin Indy Oscareita voittaa.
Keskusteltiin tuosta arvosteluasteikoita 1-10 ja itse annoin 8. Hän vahvasti 3 tai korkeitaan 4/10.

 

Vaikuttaa siltä, että tämä elokuva ei tehnyt minuun tarpeeksi isoa vaikutusta, jotta olisin viitsinyt kirjoittaa siitä mitään ylös, kun sen näin. Turhan paljon ylimääräistä hötkyilyä, varastorakennuksessa juoksentelua ja ylipitkä kaupunkitakaa-ajo veivät tehot leffan alkupuolelta. Sitten se kiinnostavampi osa lopussa vedettiin läpi pikakelauksella.

Parempi kuin Crystal Skull, todellakin, mutta... Edelleen se alkup trilogia on se, mitä pidän tämän sarjan ytimenä ja nämä uudelleenlämmittelyt saavat unohtua.

 

Tiesin että tulen pettymään ja niin kävi. Eikä kyse ollut Harrarin iästä.

 

Tuli katsottua pois telkusta mainoksineen (Nelonen). Ei oikein jaksaisi edes jaaritella tällaisesta leffasta, mutta jaarittelen kumminkin. Koska DVDPlaza kerran lopettaa, niin voi jälkikäteen tulla morkkis, miksi ei ilmaissut mielipidettään ajoissa.

Tässä leffassa on hyviä asioita. Harrison Ford de-aging leffan alussa on minusta pätevää jälkeä. Ei ehkä 100 % täydellistä, mutta hyvin lähellä ollaan, niin lähellä, että on pakko olla tyytyväinen. Toinen positiivinen yllätys oli se, että Helena ei ollutkaan niin ärsyttävä hahmo mitä monet ovat toitottaneet. Phoebe Waller-Bridge on suorastaan hyvä tässä roolissa! Pelkäsin lisäksi, että Indy on tässä leffassa enemmän sivuroolissa parin vuoden takaisen nettikritiikin perusteella, mutta ei hän nyt minusta missään sivuroolissa ollut. Leffan alussa hän on päähahmo ja Helenan ilmestyttyä kuvioihin hän on tasavertainen hahmo. Woke ei maistunut leffassa yhtään niin paljon kun pelkäsin. Lisäksi tietenkin John Williamsin musiikit ovat jälleen kerran "chef's kiss"-osastoa.

Sitten niihin negatiivisempiin asioihin, joita positiivisista yllätyksistä huolimatta jäi aika raskauttava määrä. Mistä sitä nyt edes aloittaisi? No, Mangold ei ole mikään Spielberg. Mangold on ehkä pätevä/hyvä ohjaaja, mutta Spielberg on visuaalinen nero, jonka kameran käyttö on elokuvahistorian parasta. Iso osa Indy-leffojen vetovoimasta ainakin minulle tulee visuaalisesta kekseliäisyydestä ja sujuvuudesta, johon Mangold ei selvästikään yllä. Tästä syystä tämä leffa ei tunnu täysin aidolta Indy-leffalta minulle, vaan isolla rahalla tehdyltä geneeriseltä toiminta-/seikkailuleffalta. Kuvakulmat, linssit, kameran liikkeet ja leikkaukset eivät vaan mene siihen tyyliin kuin niiden pitäisi minusta mennä Indy-leffassa, vaikka sinänsä ovat nyky-elokuvaksi melko hyvää tasoa. Lisäksi leffasta puuttuu Spielbergin kekseliäisyys, jolla kohtauksista uutetaan enemmän irti. Esim. Indyn, Helenan ja Teddyn paetessa Volleria Tangerin kapeilla kujilla miksikä niin "riksoja" nyt kutsutaan, takaa-ajajien auto puristuu seinien väliin kujan kaventuessa. Indy, Helena ja Teddy huokaisevat helpotuksesta. Spielberg olisi aika varmasti seuraavaksi jatkanut kohtausta esim. kaventamalla kujaa entisestään niin, että riksa mahtuu juuri ja juuri välistä ja hetkellinen helpotus vaihtuu hetkeksi takaisin jännitykseksi. Tuntui melkein omituiselta, ettei mitään tuollaista tullutkaan. Ikäänkuin leffasta olisi leikattu 10 sekuntia pois. Sen sijaan, että leffa uuttaisi kohtauksista kekseliäisyydellä enemmän irti, se lisää toimintakohtausten määrää.

Toiseksi, leffassa on aika paljon sisältöä. Ensin riehutaan junassa natsien kanssa, sitten hillutaan vuonna 1969 kuulentojen ja The Beatlesin musiikin tahtiin ja lopuksi matkustetaan vielä ajassa noin 2200 vuotta taaksepäin. Tähän päälle Indyn avioliiton ongelmat, "kahjo" kummityttö ja hullun ikinatsin yritykset muuttaa historia natsien hyväksi. Temaattista sisältöä on runsaasti, eikä sitä kaikkea käsitellä kovin tyydyttävällä tavalla. Leffa on kuin Indiana Jones- , Bond- ja Back to the Future-leffojen sekoitus. Tottakai 154-minuuttinen elokuva "ehtii" käsitellä tuon määrän materiaalia, mutta minusta tämä leffa ei edes halua tehdä sitä. Se ikäänkuin antaa vain illuusion näiden asioiden käsittelystä. Leffan lopun aikamatkustus on minusta aivan turha, joka saa rainan näyttämään entistä vähemmän aidolta Indiana Jones-leffalta.

Vaikka Phoebe Waller-Bridge näytteleekin Helenan hahmoa tosi hyvin, on itse hahmo outo ja lisäksi Helenan ja Indyn välit ovat omituiset. Helena tuntuu pokkana ajattelevan, että rikoksella rikastuminen on oiva tapa naisille "voimaantua" ja rikkoa lasikatto. Häh? Indy taas sietää Helenan kieroilua ihmeellisen hyvin.

Leffa on aika "lässy". Tuhatjalkaisia kyllä vilistää pitkin selkää, mutta homma on kuvattu kuin viittauksena/silmäniskuna vanhemmille Indy-leffoille sen sijaan, että oikeasti haettaisiin RIIPIVÄÄ kohtausta. Mikään kohtaus ei saanut minua "varpailleni" kynsiä puremaan. Disney-tyyliin iljettävyydet ja kammottavuudet kaunistellaan koko perheelle sopivaksi harmittomaksi tusinaviihteeksi.

Joskus 80-luvulla näin unen, joka on jäänyt hyvin mieleen. Unessa menen katsomaan elokuvateatteriin uutta Indy-elokuvaa. Leffassa ei tapahdu muuta kun Indy kävelee edestakaisin takanaan pystysuoraan nousevan seinämäisen kallion juurella tietämättä mitä pitäisi tehdä. Minut valtaa unessa suuri pettymyksen ja melankolian tunne. Tuo tunne on jäänyt mieleeni. Nyt n. 40 vuotta myöhemmin koin aika samankaltaisen tunteen Indy-leffaa katsoessa Syracusen piiritystä katsoessani. Jos olisin taikauskoinen, väittäisin nähneeni 40 vuotta sitten enneunen. Tämä leffa on erinomainen esimerkki pannukakuksi lässähtävästä lupauksesta. Se on laadukas aivan väärällä tavalla ja epäonnistuu pahoin niissä asioissa, jotka ovat oleellisia. Viides Indy alkaa ihan hyvin, mutta kadottaa suuntansa loppua kohti päätyen aivan väärään aikaan ja paikkaa kuten elokuvan Jürgen Voller. Eihän tämä ole nukuttavan tylsä leffa, koska koko ajan tapahtuu ja leffa näyttää komealta jättimäisen budjetin ansioista, mutta kaikki tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Omaan makuun 2/5. Vähän parempi kuin pelkäsin. Sanomattakin selvää, että yksi katsolukerta riitti meikäläiselle. Spielbergin ohjaamat 4 Indy-leffaa ovat minulle ne hyvä ja oikeat Indyt Temple of Doomin ollessa ykkösuosikki ja kaikkien aikojen paras seikkailuelokuva minulle.

Tässä mielipiteeni tästä leffasta niille, jotka sen tulevat lukemaan ennenkuin kuin tämä foorumi häviää bittiavaruuteen. Meikäläinen on nyt tilinsä tehnyt tämän elokuvan kanssa ja voin jättää asian taakseni...