Myydään: Myydään (vain pakettina) yli 700 BluRay elokuvaa ja sarjaa

Terve pitkästä aikaa tännekin foorumille!

edit: Paketti myyty!

 

edit: myyty

 

edit: myyty

 

edit: myyty

 

Suruksi pistää nähdä hienon kokoelman lihoiksi laittaminen ja yhden aikakauden päättyminen yli 5000 viestin jäseneltä.
Mutta elämä on ja voihan siitä joku saada aikamoisen aloituspakkauksen.

 

Tilannepäivitystä sen verran, että 1200€ on tarjottuna FB-ryhmässä ja paketti on menossa sillä hintaa, jos ei tässä illan aikana tule isompia korotuksia.

edit: myyty em. hintaan

 

Kyllä on taas väliliha hellänä, kun katsoo tuota arvostuksen puutetta, josta keräilijä saa tuta. Tuolla tahdilla joku (veikkaan, että taloudellisilta resursseiltaan enemmän kuin maksukykyinen) huutonauraa koko matkan pankkiin ja vähän päälle. Voi jumalan pyssyt ja puukuulat!

Kun nyt miettii henkilökohtaisen kokoelman vuosien saatossa pelkkiin posti- ja tullimaksuihin, kivijalkaliikkeisiin ja vielä henkitoreissaan jäljellä oleviin divareihin huvenneitten lukemattomien ja taas lukemattomien leffojen metsästysmatkojen kerryttämää järjetöntä
arvo- ja vaivataakka - joihin ei ole mukaan laskettuna edes sellaisia sietokykyä syövyttäviä asioita kuin vaikkapa laadunvalvonnallisten tekijöiden tähden asiakkaan kontolle kaatuneita vaihtolevyohjelmia - niin täytyy todeta, että suorastaan sattuu tuollaisista tippirahoista lukeminen.

Oletko oikeasti pohtinut tuon kuvion tappiin asti, ja myös sisäistänyt tietyt realiteetit? Kysyn, koska jossain syvällä tunnen vielä marginaalista myötätuntoa keräilijäkolleegaa kohtaan, vilpittömästi.

 

Surullista katsottavaa todellakin, jos noinkin hienosta kokoelmasta on jonkinlainen pakko päästä eroon. Ainakin nuo kuvien boksit ym. kirjajulkaisut sekä ensipainos suomijulkaisut kannattaisi myydä erikseen vaikka huutokaupalla. Ne loput menee sitten sillä 2 euron hinnalla jollekin kirpputori jälleenmyyjälle.

 

Tässä taitaa olla jonkinlainen aikarajoitus. On päästävä eroon nyt. Silloin ei ole aikaa pistää kasaan nettikirppistä ja ruveta vastailemaan tyhmiin kysymyksiin pitkin päivää. Puhumattakaan mitään postituksista ja listojen päivityksistä.

 

Tätä on joskus itsekin miettinyt, että mukavampi keräillä kaikenlaista kuin oikeasti tehdä niillä jotain - kuten pelit, leffat, kirjat jne. Toki parhaimmat tulee tsekattua läpi, keskiverto jää helposti katsomatta/pelaamatta/lukematta. Hienon kokoelman keräsit!

 

Спойлер

 

Se on se omistamisen ilo, onneksi tässä vanhemmiten on alkanut "viisastua", kaikesta turhasta krääsästä pitää päästä eroon. Haudassa niillä ei tee mitään, eikä näköjään ennen sitäkään...sinikiekkoja on varmaan samanlainen läjä minullakin, mutta enpä ole katsonut yhtään blu-rayta ainakaan viiteen vuoteen, saattaapi olla jo kymmenenkin. Leffat on kovalevyillä...

 

Keräileminen on kyllä hauskaa, en sitä kiellä ja sen suon mielelläni muille. Omassa elämässäni toiset prioriteetit ovat vain ajaneet ohi (mm. kohta 101-vuotiaan äitini omaishoitaminen).

 

Täysin ymmärrettävää ja enemmän kuin kunnioitettavaa. Mm. henkilökohtaisena avustajana(kin) neliraajahalvauspotilaalle työskennelleenä, on arvostus omaishoitajia kohtaan ehtymätön ja suorastaan ääretön. Tavuakaan liioittelematta yksi tärkeimmistä töistä ikinä, jonka vaativuudelle vetää vertoja vain sen raskaus.

Palatakseni ohi kiitäväksi hetkeksi harrastukseen sanottakoon vielä, että mainittu loppuu omalla kohdalla kuin seinään ja hetkeäkään epäröimättä, jos/kun fyysisten kopioiden katselu lakkaa. Siinä ei kahta sanaa ole, eikä jää pelkäksi puheeksi.

 

Miten kävi lopulta?

 

Onhan tämä monellakin tapaa raastava ketju.

Monesti miettinyt hiljentyneiden plazalaisten osalta aheikkistäkin, mitä on käynyt. Toivottavasti kaikki kuitenkin hyvin.

 

Kai tässä on monelta osalta meidän tulevaisuus. Pitää ehkä omallakin kohdalla ruveta vakavasti miettimään. En ole vielä valmis luopumaan keräilystä, mutta jos rupeisi tarkemmin miettimään, mitkä oikeasti haluaa hyllyyn ja ehkä toisesta päästä (kuraksi paljastanut) pitää ruveta luopumaan.

Ja ei tuo 700 riitä omalla kohdalla mihinkään. Nopealla arviolla reilusti yli 2K

 

Hiljentyneet plazalaiset -ketjussa syitä on avattu syvällisemmin. Mutta monella tietenkin elämä kuljettaa erilaisiin vaiheisiin. Plazan alkuaikoina moni ollut nuori, parikympinen, ja sittemmin tullut perhettä, asuntolainaa tai useampaakin, (omaa) aikaa on vähän (jos lainkaan) ja tietenkin striimauspalvelut samalla muuttaneet saatavuutta. Perhettä perustaessa muutama vuosi menee sumussa ja sitten taas siitä muutama vuosi, joiden ajaksi riittää Disney Plus. Jos sillä välin luopuu laitteista ja sisällöistä, voi se myöhemmin harmittaa tai sitten ei, riippuen mitkä painopisteet harrastuksienni osalta sitten on elämässä.

Mutta jos levyjen keräilemistä ajattelee, niin ei kai se lopulta sen kummallisempi harrastus ole kuin muukaan keräily, äänilevyjen, postimerkkien tai kirjojen. Jos tätä plazaakin ajattelee, niin aika monenlaista suuntausta täällä on ollut edustettuna, joita löyhästi yhdistää kotiteatteriharrastus. Levyjen keräilymielessä nyt alkaisi ehkä vasta olemaankin kulta-ajat, kun moni luopuu (vertauksena vinyyleistä eroonpyrkimisvimma aikoinaan), voi saada mittavia kokoelmia pienellä sijoituksella.

 

Ei välttämätön ehdoton pakko, mutta halu. Tuumailin että nyt kesän lopuksi ennen oravanpyörään palaamista olisi vielä hyvä sauma puhdistaa ilmaa ja ehkä samalla keventää oloa.

Pariin eri divariin otin yhteyttä etukäteen, jotka netissä mainostivat ostavansa levyjä. Kaikkialla tarjottiin samat 1€/kpl koko erästä kaikkine bokseineen, oikeastaan riippumatta sisällöstä. Yksi divaristi valitteli että vielä pari vuotta sitten (kun kotona tehtävät asiat ja keräily olivat vielä muodissa/pienoisessa tilapäisbuumissa) hän olisi voinut maksaa parikin euroa kappaleelta, muttei enää.

Jos olisin myynyt ne 600kpl perusbulkkia divariin 600€:llä ja yrittänyt säätää erikoisbokseja yksitellen FB-ryhmien huutokaupoissa, niin montako saturaista siinä sitten olisi lopulta jäänyt voitolle ja missä ajassa? Olisiko se kannattanut? Ostaja kävi nyt noutamassa koko satsin 1200€ hintaan ja kantoi itse muuttolaatikot autoonsa. Eikä tarvinnut minun säätää asiamiespostin tiskillä sataa käyntikertaa puolen vuoden kuluessa, niin kai sillekin jotain arvoa voi laskea.

Tietenkin myyntihinta oli silti alle yhden kymmenesosan ostohinnasta, helpostikin.

Kyllä ne elämän prioriteetit tietyllä tapaa siirtyy samalla kun alunperin lukuioikäisen aloittelevan keräilijän/foorumistin ikävuodet tuplaantuu. Toisaalta ei myöskään enää nykyään ennätä katsomaan kokonaisia leffoja samoissa määrin kuin ennen. Eikä tavaran kerääminenkään enää sykäytä samalla tavalla, tai tuota samaa suurta nautintoa kuin se ensimmäisillä kerroilla tuotti. Olihan se uskomattoman hienoa mennä mopoikäisenä setelinipullinen kesätyörahoja näpeissään Sokokselta hakemaan kauan odotettua Matrix 3 uutuus-DVD:tä ja samalla tietenkin kahlata hyllyt ja laarit läpi LoTR pidennettyjen erikoiskeräilyversioiden toivossa. Ja myöhemmin tietenkin päivittää samat leffat uudestaan BluRayksi.

Siihen ostamiseen vaan turtuu ajan saatossa, jolloin saman dopamiinimäärän saamiseksi on kasvatettava annosta. Ja jossain vaiheessa edelleen muoveissa olevat levypinot alkavat sortua päälle ja ostoannoksen käytännön maksimit on saavutettu ja ostelunautinnon tie kuljettu loppuun. Juuri äskettäin tuossa Anttilan konkurssin aikaan ostelin viimeiset levyni alennusmyynneistä, näköjään olivat nyt jokainen vieläkin katsomattomina muoveissa.

Kokoelma oli suljetuissa muuttolaatikoissa kahden edellisen muuton läpi, joten totesin että ehkäpä tässä kohtaa on hyvä katkaista häviöt, kun vielä voi. Vaikka kokoelmat olivatkin varastossa, niin pahimman hädän varalle oli jätetty saataville TV-tason vetolaatikollisen verran rakkaimpia klassikoita. Mutta eipähän sieltäkään tullut katsottua yhden yhtäkään levyä kaikkina näinä vuosina. Jos tässä jotain katumuksia on, niin se, etten myynyt jo parhaan buumin aikana 2-3v sitten kun levyt olivat koko tuonkin ajan vaan pölyttymässä.

Ehkä myöhemmin arvo nousee tai ehkä ei, mutta eipä ole enää minun murheeni. Vanhana kiikkustuolissa näistä fyysisistä levyistä tuskin pääsee muutenkaan nauttimaan, kun näissä käytettyä muinaista HDCP kopionsuojausta tukevat soittimet ja liitännät ovat siihen mennessä hävinneet markkinoilta vuosikymmeniä sitten. Kiintolevyllä minulla on vielä leffoja jokusia kappaleita jemmattuna, mutta nekin todennäköisesti kuolevat digiruttoon jossain vaiheessa tulevien vuosikymmenten aikana ihan yhtälailla.

Eikä tässä vielä ihan kuolinsiivousta tehdä, mutta ehkä tuolta varasto/verstashuoneesta voisi jotain SCART kaapelinpätkää ja "joskus vielä korjaan tuon käyttökuntoon" -SER-laitetta kärrätä kaatikselle pari kuutiometriä. Kesän aikana jo tyhjensin autotallista pois neljä ruohonleikkuria ja muutaman ilmakompressorin ja painevesiautomaatin. Ei se konmarikaan ihan hupiukko ollut, liiallinen tavaramäärä ja muuttolaatikkopinot kuormittavat varmasti ihmistä. Vaikka ne sotkut olisivatkin sivuhuoneessa oven takana poissa silmistä, niin eivät ne silti ole poissa mielestä.

Kyllähän elämän kulta-aikaa oli opiskeluvuodet, kun oli yltäkylläisesti aikaa ja rahaa harrastaa. Kaikki tulot sivutöistä menivät täysimäärisesti Discshopin tai Anttilan levyhyllylle, subbareihin ja Geneleceihin ilman huolta huomisesta. Nykyään ei ole enää aikaa mihinkään, eikä etenkään rahaa harrastuksiin. Huolta huomisesta kyllä on.

Teatterissa tulee kyllä toisinaan käytyä leffoja harrastamassa. Tänä vuonna vaatimattomasti ainoastaan John Wick, Guardians of Galaxy ja Oppenheimer* (*tulossa tänään illemmalla). Edellisenä vuonna saldo oli parempi, eli 007, Top Gun, Bullet Train, Spider Man, Thor, Doctor Strange ja Batman.

En ole kuolemassa tai muutoin täysin epätoivoisessa pakkoraossa. Kiitos osanotoistanne ja pahoittelut poukkoilevasta wall-of-textistä. Eräänlainen aikakauden päätös tämäkin.

 

Respect.