Tehdääs uusi ketju, kun en löytänyt vanhempaa. UHD:ltä eilen katsottiin. Ei vakuuttanut. Ei keksitty oikein mitään selkeää vikaa. Tuli mieleen, että sielu puuttui? Mitä ihmettä se sitten tarkoittaakaan. Mitä mieltä muut tämän nähneet ovat?
No, sepäs sattui, vaikka uunituoreen artikkelin kirjoittaja vaikuttaa sukeltavan ylipitkän analyysinsä syvään päähän painot jaloissaan, filmauksen "mestarillisuutta" lähinnä itselleen vakuutellen. Paska kun ei jauhoissa pyörittämisestä huolimatta muuksi muutu... "LeffaHamsteri tarkastelee viime vuonna ilmestynyttä viiden tähden historiallista draamaelokuvaa, joka ei menestynyt kaupallisesti. Sisältövaroitus: seksuaalinen väkivalta, raiskaus. Sisältää juonipaljastuksia." Spoiler Miksi viiden tähden elokuva floppasi? Ridley Scottin suurtuotannosta piti tulla varma menestys
Kyllä mä tästä kohtuullisesti pidin, omaan makuuni tästä olisi pitänyt tehdä enemmän perinteinen kostotarina jossa sankari hyvä ja pahis sitten vittumaine mulkku jonka kohtaloa olisi saanut ensin jännittää ja lopulta nauttia siitä. Nyt molemmat hahmot olivat enemmän harmaalta vyöhykkeltä ja elokuvaa tuli katsottua vähän kuin dokumenttia (tositapahtumiinhan tämä väljästi perustuikin) ilman kunnollista jännitettä. Taisi olla myös turhan pitkä ja pitkäveteinen. Muistaakseni nautin eniten miten sitä kreiviä vitutti...
Johan oli Episodin arvostelija lauennut housuihinsa. Toi oli hyvä. Nyt sama, kun tulin sitä ajatelleeksi. Näkökulmat olivat mielestäni liian samanlaisia. Meinasi kärsivällisyys olla koetuksella, kun kolme kertaa katsoo saman. Jotenkin siitä olisi pitänyt tehdä rohkeampi. Enemmän erilaisuutta siihen, miten jokainen koki tai sitten ei näytä yhtään samaa juttua vaan aina "jatkaa" tarinaa?
Noita LeffaHamsterin kirjoituksia olen lukenut mielelläni, kun se on eri näkökulmasta (kuin omani, joka on silkka hedonismi) hyvin kirjoitettua ja hyvin perusteltua tekstiä, välillä mennään teknisellä sekä konseptitasolla ohi oman elokuva-alan tietämyksen, mutta olen ymmärtänyt vähintään suurpiirteittäin. LeffaHamsteri -blogia pitävä Ville Vuorio tekee Episodiin long-form analyysejä, ei käsittääkseni lainkaan arvioita. Siis; useamman sivun analyysi on väärä, koska leffa on mielestäsi paska? Ironia suorastaan kirskuu hampaissa.
Juuri samasta syystä tämä ei vaan oikein kolahtanut. Tarinat olivat aivan liian samanlaisia. Loppu oli sopivan tyly onneksi.
Itseä häiritsi se, että tapahtumat sijoittuvat Ranskaan, mutta kaikki puhuuivat englantia. Muuten ihan ok raina.
Nyt on siis taas lause, jota vaikka luen monta kertaa, niin en ymmärrä. Pitkä sanainen analyysi ei ole arvio, koska siinä käytetään paljon sanoja? Ja jos hän pitää elokuvasta, se ei ole arvostelu, koska se on pitkän aikavälin analyysi?
Toki noin saattaa sinun hampaissasi tehdä, vaikken "vääräksi" kirjoittajan analyysiä suoraan väittänytkään. Sen suurempaa draamankaarta viljelemättä; tämän tarinatyypin elokuvat vain on varsin vaivatonta julistaa "mestariteoksiksi", kun katsoja lopussa toivoo pahan saavan palkkansa. Sanomattakin selvää, että sama pätee monen kirjavaan joukkoon selluloidille tuotettuja elämyksiä, genreen katsomatta, näin ympäripyöreästi yleistääkseni. Jälkiviisaana filmauksen ansioksi kuitenkin myönnettäköön kasvatettujen jännitteiden eskaloituminen viimeisen välienselvittelyn brutaalissa kliimaksissa, jossa keskushenkilöiden tunnekuohut ja veri virtaa tarvittavalla intensiteetillä tilejä tasatessa, kuvauksen provosoidessa karuudellaan katkeraan loppuun, mikä ainakin allekirjoittaneelle, väkevän kostoteemansa ohella, edustaa elokuvan keskeisintä (onnistunutta) tehokeinoa ylläpitää kiinnostusta ainoan mieleenpainuvan kuvastonsa osalta, muutoin umpirasittavien juonenkäänteiden pohjaan polttamassa potentiaalissa, joka ylikorostuu sillä hetkellä kun elokuvaa katsotaan ja sen pitäisi kiinnostaa. Kostoteema ja koston olemus ovat suurimpia ja tärkeimpiä asioista, mitä elokuva voi kuvata, ja siitä ovat luonnollisestikin monet tekijät saaneet aikaan usein vain tyhjiä väkivaltafantasioita, joissa leikitellään sillä todellisella asialla, että ihminen on eläin, joka muista lajeista poiketen on varustettu paljon mahdollistavalla älyllä, jonka tarkoitus on olla vieläkin voimakkaampi kuin ne vietit joihin kostonhalu kuuluu. Viettien voimakkuus määrittelee pedon, ja ihmisestä tulee pedoksi muuttunut eläin siinä vaiheessa, kun hän antaa vallan kostonvieteilleen ja alkaa siis pitää tunteesta ja sen tyydyttämisestä. Tässä vaiheessa, kun vietit jo ohjaavat ja äly toimii korkeintaan vain laskelmoivana ja kostoa suunnittelevana välineenä, ollaan ylitetty se raja, jota vartioimassa äly ihmisellä on, mutta joka on myös helppo ylittää tai jättää huomiotta, ennen kuin on liian myöhäistä. Myös tämän kuvaamisessa The Last Duel mielestäni osittain onnistuu. Edit. Tosiaan tämä tuli katsottua Blu-ray:ltä, joka irtosi puoleen hintaan Prismasta pari kuukautta sitten.
Keskiössä on se, että tapahtuiko todella siten, että taistelutoveri raiskasi aseveljensä vaimon tämän poissa ollessa vai ei. Asia ja tapahtumat käydään läpi useampaan kertaan eri näkökulmista eri painotuksin. Pyritään myös tuomaan suostumusaspekti sen aikaisen oikeusistuimen pääteltäväksi. Ja sen aikainen oikeusistuin... ja sen käsitykset ihmiselämän hedelmöittymisolosuhteisiin liittyvistä vaatimuksista.... voi vittu mitä touhua. Onks tää spoilaamista..? Tuon tarinan ja juonen voisi ehkä niputtaa vallitsevaan tietynlaiseen mielipide- ja ajatusilmastoon, mutta koska tapahtumista on kulunut muutamia satoja vuosia, niin ei ehkä kannata lähteä siihen suuntaan. Elokuva on varsin onnistunut visuaaliselta puoleltaan ja tunnelma on aika tiivis kestosta huolimatta. Verta lentää ja meininki on karua. Adam Driver oli hyvä roolissaan. Väistämättä tuli mieleen jonkin verran Kylo Ren. Oma mokani. Jodie Comer on ihan ihastuttava myös. Muutkin hahmot ja niiden esittäjät Matt Damonista lähtien voisi toki mainita, ja ohjaaja Ridley Scottin. Mutta en jaksa. Eivätköhäni nuo hoitaneet hommansa ihan asiallisesti. Näkisin että tälle voisi antaa arvosanan ***½/*****. Jos saksimishuoneessa olisi oltu hiukan päättäväisempiä, niin eiköhän tämänkin olisi saanut tiivistettyä noin kahteen tuntiin. 2,5 h ehkä hiukan liikaa. Näinkin on toki OK.