Fasel on kyllä suuri kiekkojohtaja ja legendaarinen Venäjän nuoleskelu on kyllä todella uskomatonta. Ja heti oli pakko tyrmätä Suomen "vahinkovoitto", kun tiesi että Vladimirille tuli paha mieli. Oikeasti ROCilla ei ollut finaalissa mitään sanaa. Muuten kyllä aivan loistava päätöspäivä ja Niskasenkin käsittämätön loppurutistus oli todella hienoa katseltavaa.
Katsoin Niskasen hiihdon jälkilähetyksenä. Nyt, jos koskaan, oli voitettu pronssi. Jääkiekkoselostajat sanoivat, että Suomea vastaan tehtiin koko turnauksessa vain yksi maali, kun pelattiin viidellä viittä vastaan. Aika hyvä saldo. Huomasin, että Suomi nousee Iso-Britannian (ja myös Tshekin ja Tshekkoslovakian) ohi olympialaisten miesten jääkiekon mitalitilastossa. Tuolla on vanha tilasto: https://yle.fi/urheilu/3-12325509 Juhlat tulossa:
Olihan Leijonilta hieno turnaus. Viimeinen ottelu oli siitä jännä, että se ei oikeastaan ollut jännä. Suomi oli niin ylivoimainen kolmannessakin erässä, että jännitys oikeastaan tuli vasta siinä, kun oli alta minuutti jäljellä. Venäjällä ei ollut käytännössä mitään maalipaikkoja kolmannessa erässä ja peli niin hyvin Suomen hallussa, että harvoin moista näkee. Sen vuoksi enemmän tunteisiin otti Kertun mahtava loppukiri kolmanneksi.
Väitän, että kisojen jääkiekon iso voittaja oli NHL-kokoinen kaukalo. Kisojen aikana ei arvostelua kuulunut, mutta nyt toimittaja oli kirjoittanut täyslaidallisen pelin laadusta kapeammassa kaukalossa. ( https://www.is.fi/olympialaiset/art-2000008629228.html ) Minusta peli oli viihdyttävää. En itse kaipaa lainkaan viivelähtöhaahuilua ja kaartelua "lentokentällä". Ja come on, turnauksen neljä parasta joukkuetta oli eurooppalaisia. Em. jutussa toimittaja märisee maalien vähyydestä, mutta faktantarkistus kertoo, että nyt turnauksessa tehtiin ihan kaikkinensa 2 maalia vähemmän (molemmissa 30 peliä, nyt 152 maalia, edelliskerralla 154) kuin neljä vuotta sitten isossa kaukalossa pelattuna, käytännössä samantasoisilla joukkueilla. Mikä itselläni oli muuten mennyt kokonaan ohi, on se että KHL on siirtynyt ja siirtymässä NHL-kokoiseen kaukaloon. Tehnyt sitä jo parin vuoden ajan. Minä väitän, että tämä muutos on kuolinisku vanhalle leveälle (30 m) eurooppalaiselle kaukalolle. Ns. suomalainen koko (KHL-kielenkäytössä) on 28 m, ja NHL siis 26 m. Aivan fantastista, jos laji saadaan yhtenäistettyä yhteen kaukalokokoon.
Olisihan se hyvä, että kaikilla olisi samankokoinen kaukalo. Jos haluaa isompaa, niin voi siirtyä jääpalloon. Ilmeisesti olympialaisissa maali oli hieman kauempana päädystä kuin normaalisti. Olikos se Sami Vatanen, joka tuosta olis maininnut. Ja en tiedä, mutta kyllähän maalin takana tuntui tilaa olevan. Kukaan ei sitä kauheasti kuitenkaan hyödyntänyt. Pieni kaukalo, yleisö lähemmäs ja fiilis kattoon!
Kyllä fiilis oli katossa jo Niskasen pronssista. Onneksi ei ole naapureita seinän takana. Ei tuollaista hiihto uskoisi, jos ei olisi itse omin silmin nähnyt. Sitten haluaisin ihmetellä, että kun ollaan tappiolla, niin ei tuntunut missään. Mutta tasoissa ja maalin johdossa, niin olo sohvalla oli kuin peräsuolen tähystyksessä? Aivan uskomaton lopetus kisoille. Kyllä kannatti herätä!!!
Suomelta aivan fantastiset olympialaiset. Siis hiihdon ja jääkiekon osalta. Muut lajit on sitten huonnommalla kantimella. Mut kyl tää jääkiekon menestys näkyy myös tulevaisuudessa. Entistä vaikeampi Suomen miesleijonia voittaa turnauksissa, kun varmasti on tulijoita suomen edustuspaitaan. Varmasti näkyy myös junioritoiminnassa. Uusia jääkiekkoilija alkuja innostaa halleille varmasti lisää. Hiihdossa kans mahtavasti meni kisat. Tosin välil odotuksetkin rupes kasvaa tääl kotikatsomossa niin paljon, et viestihiihdoissa jääminen ilman mitalia oli jo pienen pettymyksen paikka. Onneks Iivo Ja Joni sitten parisprintissä paikkas sen pettymyksen korkojen kera. Ja kyl suomen hiihtoki näyttää ainaki 4 vuoden päähän hyvältä ainaki miesten osalta. Tietysti naisissa nähdään nuorennuleikkaus, eli näis kisois pärjänneet ei todennäköisesti enää silloin ole mukana. Joni mäellä jäi sopivasti hampaankoloon sprintin nelossijasta, et eiköhä se jo ens talvena tappele tossissaan sprintin arvokisamitalista. Ja Iivo niskanen, uskomaton hiihtäjä. Eipä suomiurheilulla parempaa sankaria voi olla. Ja uskon et neljän vuoden päästä Italian olympialaisissa Bolshunov saa pistellä parastaan jos aikoo Niskasen voittaa kuninkuusmatkalla. Ja veikkaan et niihin kisoihin Iivo Niskanen lopettaa mahtavan arkokisauransa. Toivottavasti kultaisissa merkeissä.
Pitää tähän nyt lisätä tällainen juttu. Liittyy tähän olympiaaiheeseenkiin, mut esim myös formula 1. Se negatiivisuuden määrä mikä joistain kirjottajista huokuu kilometrien päähän. Rupeaa itseäänkin vituttamaan, kun moisia turhanpäiväisiä jorinoita lukee. Siis, on tervettä ilmanmuuta et ollaan pettyneitä, jos ei jossain onnistu eikä suju. Ja olla kriittinen, ku ei menestystä kerry. Ja sit nää kritisoijat häviää ku pieru saharaan, ku menestystä tulee. Anna olla jos tappio tulee, sitä vittuilun määrää mitä he sisältään silloin päästää. Täysin sama tyyli on formula 1 keskusteluissa. Sitä vittuilun määrää Bottakselle ku ei suju. Ja monilla eri foorumeilla ja keskustelupalstoilla. Joillekkin ihmisille pitäisi saada ikuinen porttikielto nettiin. Sehän ei tietysti onnistu.
Mitä ihmettä,eikö kansanjuhla tule suorana mistään tuutista? Vai enkö vaan osaa? Olisin halunnut nähdä kuinka moni loppujen lopuksi raahautui tai ylipäätään pääsi paikalle tuossa myräkässä.
Matti Suur-Hamarin haastattelu paralympialaisten lumilautacrossin kullan jälkeen oli koskettavin ja iloisin pitkään aikaan. Toi aidon hymyn huulille näinä synkkinä aikoina.