Että voi ihminen olla tyhmä! Ei edes juolahtanut mieleen dvdcompare.net! Tuollahan on aina lättyjen sisällöt eritelty tosi huolellisesti! Kiitos!
Lisää kommenttia STAR TREK TOS - Blu-ray-boksista (BHX6062499Z6A) Todella paljon ärsyttää kakkoskauden lätyissä se, että niissä ei toimi muistitoiminto, mihin on lopettanut katsomisen. Ykköskaudella aloitin seuraavan jakson levyltä, mutta painoin STOP, ja seuraavana päivänä soittimen käynnistys vie pikapikaa seuraavan jakson alkuun. Kakkoskaudella soitin ei pistä mitään "muistiin" ja joka kerta aloitetaan alusta, eli levy latautuu hitaasti, jonka jälkeen tehdään kaikki ääniraita/"angle" valinnat uudestaan. ÄLYTÖN LISÄVAIVA ihan vaan sen takia, että tuo muistitoiminto on ESTETTY!! Minkä VITUN takia? Miksi julkaisijat eivät halua tuottaa MAHDOLLISIMMAN funktionaalisia levyjä? Saa nähdä, miten on kolmoskauden kohdalla... Kakkoskausi lähestyy loppua ja se on ollut pettymys. Luin jostain, että kakkoskausi on paras, mutta pidin itse ykköskaudesta enemmän. Siinä oli enemmän sitä scifi-meininkiä mistä tykkään. Olen ylipäätään todella yllättynyt, miten vähän näissä vanhoissa Star Trekeissä on mitään avaruussotia esim. Klingoneita vastaan. Ei voi kuin ihmetellä, miten tästä Star Trekistä on tullut niin iso juttu, koska niin kämäseltä se vaikuttaa ihan tarinoidenkin osalta (joissakin jaksoissa on uskomattoman pöljä idea ja samankaltaisuutta on myös paljon) ja ainoastaan nostalgian voimalla näitä jaksaa katsoa. No, ehkä tämä on tosiaan ollut jotain suurta ja eeppistä 60-luvun lopulla? Jaksoon "The Trouble With Tribbles" liittyen levyllä on myös Star Trek Deep Space Nine-sarjan jakso, joka hyödyntää aikamatkailun kautta tätä jaksoa ja tuo oli positiivinen yllätys. Oikein mallikelpoinen jakso! Kuvanlaatu oli kuitenkin huonompi jostain syystä. No, Star Trek TOS on hieman liian varhaista scifiä meikäläisen makuun. Space 1999, Logan's Run, Buck Rogers ja osin Galactica ovat sitten sitä 70-luvun ja 80-luvun taitteen matskua, joka iskee meikäläiseen koviten, tosin Logan's Run puuttuu valitettavasti hyllystä (leffa kyllä löytyy).
DS9 kuvattiin kyllä filmille, mutta HD-siirtoa ei ole vielä tiettävästi tehty. Tätä selostetaan dokumentissa What We Left Behind: Looking Back at Star Trek: Deep Space Nine (2018).
Tuo ominaisuus, että ei jatku siitä mihin jäi, on vittumainen missä tahansa TV-sarjassa. Itse olen repinyt kalsarit monta kertaa. Minkäs voit. Oli siellä kakkosella pari hyvää jaksoa, mutta tuota tasoa tai vielä heikompaa on myös kolmonen. Tuo avaruussodan syy on sama kuin missä tahansa SciFi-sarjassa. Se on niin kallista. Gåtessa mentiin rinkulasta takametsiin ja tässä mennään transporterilla lavasteisiin, joissa tuppaa aina olemaan ihmisiä. TV-sarjat pitäisi katsoa silloin, kun ne tulivat televisiosta tai vain vaikka vuosikymmen myöhemmin? Silloin todennäköisimmin vielä niistä "pitää" tai ainakin ymmärtää niiden ainutkertaisuuden. Tuossa nyt oli musta nainen, Japanilainen, Venäläinen upseereina aluksen komentosillalla aikana, jolloin he olivat korkeintaan koomisia sivuhenkilöitä muissa tuotannoissa. Mukana on myös paljon uusia ajatuksia, että ihmiset voisivat kehittyä. En minäkään ole TOS ystävä vaan enemmän tuttava ja kyllä nuo Space 1999 ja vanha Galactica olivat niin hapokasta, että molempien uudelleen katselu on vielä kesken, kun hankin niistä blu-rayt. Tribbles jaksoja on myöhemmissä sarjoissa lisää, kuten Harry Mudd tai Mirror, Mirror maailmasta ja Space speed on taas "ensimmäinen jakso" Star Trek: Wrath of Khan leffalle. On siellä monta hauskaa juttua.
Tehtäköön vielä selväksi, että olen tosi "Newbie" Star Trekin suhteen. Aikaisemmin en antanut aiheella juuri mitään arvoa. Sivusilmällä olen katsonut joitakin jaksoja erinäisistä sarjoista, mutta koskaan en ole paneutunut aiheeseen tarkemmin. Tuskin edes tiedän, mitä kaikkia Star Trek-sarjoja on olemassa tai miten ne liittyvät toisiinsa jne. Toki ymmärrän, että tarinoiden tapahtumat ja esitystavat on pitkälti resurssisyistä johtuvia. Osaan myös arvostaa etnistä rikkautta. Näyttelijätkin on hyvin rooleihinsa valitut. Mitä taas tulee muiden sarjojen hapokkuuteen, niin makuasioita. En väittänytkään, että kyseessä on absoluuttista laatua, vaan OMAN MAUN mukaista tavaraa. Huono on hyvää, jos se sattuu olemaan omaan makuun. Hyvä on huonoa, jos ei ole omaan makuun. Näin se vain on. Ei voi mitään. Yritän hommailla OMAN MAUN mukaisia sarjoja HD:nä. välillä on vaikeaa.
Star Trek oli kuitenkin ensimmäinen tuollainen sarja ja sitenkin lunastanut paikkansa historiassa. Monella tapaa uraauurtava, kuten jo edellä vähän avattiinkin. Näissä vanhemmissa sarjoissa on hyvä huomata sekin, että tuotantotahti oli silloin sen 24-25 jaksoa kaudessa, mikä on aika armoton ja sen takia kaikki jaksot ei vain voi olla täydellisiä ja erityisesti tuohon aikaan myös efektien tekeminen on ollut työlästä, mikä aiheuttaa kovaa painetta tuotantoaikatauluissa. Mutta minä väitän, että TOS ei olisi puoliksikaan niin suosittu, jollei siinä olisi ollut niin loistava kemia kolmen päähahmon kesken.
Efektien laadusta en valita yhtään, päinvastoin noiden vanhojen "kämästen" efektien katselu on sympaattista ja tarkoituksella katson niillä, enkä uusituilla efekteillä, jotka myös on tarjolla. Joo, mutta tuntuu että melkein joka jaksoon pitää saada leikillinen vittuilu: Bones/Kirk: "Spock, sinustahan on tulossa ihminen, kun tuollaista sanot!" Spock: "Toivottavasti ei..." Eli se hahmojen välinen kemia tuntuu toistavan itseään. Sarjassa ei ole pitkiä kaaria tai mytologiaa. Mikään ei oikein kehity mihinkään. Kirk ja Spock lienevät 3. kauden lopussa täsmälleen samoja hahmoja kuin alussa. Mitään kehitystä ei hahmoissa tunnu tapahtuvan.
Tämä ei nyt liity mitenkään teräväpiirtoon, mutta laitan kuitenkin. Mode poistaa jos siltä tuntuu. Sekin täytyy myöntää etten nyt ole muutamaan vuoteen noita katsellut, joten vain yleistä muistikuvaa kaikesta on tarjolla. Ja joo oli efektit kökköjä 60-luvulla, mutta se vain kuuluu asiaan. Itse noita katselin tosiaan jo 70-luvulla kun tulivat kakkoskanavalta nimellä Avaruusmatka ja ostelin saman nimisiä sarjakuviakin. Halpa tuotanto ja ajan osaaminen selittänee osaltaan miksi mitään suuria avaruustaisteluja ei ollut tarjolla, vaikka juuri niitä olisi mielellään silloin halunnut katsella. Sen sijaan tarjolla oli loputtomia "päivän planeetta" seikkailuja, missä lähes aina Kirkin erehtymättömiä päätöksentekoja oli runsaasti. Pahvikulissit heiluivat, kun vain naamaltaan maskeineen tai pukeutumiseltaan erottuvat alienit yrittivät horjuttaa Kirkin pelastusoperaatioita. Lähes aina kuitenkin löytyi Kirkiin ihastunut nuori neitokainen, joka joko uhrasi itsensä tai muuten vain auttoi viemään Kirkin pelastusoperaation maaliin ja jäi planeetalle heiluttelemaan. Jokatapauksessa yleinen inhimillisyys ja humaanisuus kuitenkin paistoi kaiken läpi. Sarjahan on erittäin epätasainen, mutta myös erinomaisia ja nokkelia jaksoja on tarjolla. Turhaa kuvitella että nämä mitään maailmaa muuttanutta olisi edes voineet tarjota, mutta ainakin erinomaista viihdettä aikana, jolloin vastaavia muita ei ollut edes tarjolla. Myöhemminhän myös Spockin inhimillisyyden heräämistä nähtiin elokuvissa, jossa "Yhteinen etu ohittaa yksilön tarpeen" tuli ajankohtaiseksi. Vielä myöhemmin samaahan ajettiin myös Picardin miehistön Datalle ja oli myös yksi pääaiheista ellei suurin. Ensimmäinen sarjan DVD tuli hankittua heti 2000-luvun alussa ebaystä enkkutekstein ja aivan originaalin näköisenä, paitsi paremmalla kuvalla. Ja pääkolmikon kemia toimi myös hämmästyttävän hyvin. Niin hyvin, ettei jaksanut ajatella miksi paikalle aina ensimmäisenä lähetetään aluksen päällystö selvittelemään tilannetta. Puhumattakaan lähes aina mukaantulleesta pakollisesta punapaidasta, joka tapetaan aina ensin.
Joo, toi vähän huvittaa. Joka planeetalle pitää sädettää itsensä hätähousuna, mutta aina sitä kuitenkin ollaan pulassa 2 minuutin sisällä. Toki se pulaan joutuminen on vähän pakollista, koska muutenhan koko sarja olisi planeettaturismia, mutta se pulaan joutuminen voisi olla vähän pidemmän kaavan kautta tapahtuvaa (asiat vaan alkavat mennä hiljalleen pieleen). No, mulla on vielä 1/3 boksista näkemättä, joten vielä ehtii sarja valloittaa sydämen, mutta toisaalta 3. kausi on kuulemma heikoin, joten en ihmeitä toivo siltä. Ensimmäisellä kaudella oli minusta monta hyvää jaksoa, mutta tämä kakkoskausi on ollut pettymys. Sarja ei ole ottanut "seuraavia askelia" kuten oletin, vaan polkee paikoillaan, enkä minä muutenkaan näe tason nousua.
Johtunee sarjan rakenteesta eli ennen alkutunnareita pitää väkisin jäädä johonkin jännään tilanteeseen. Ja sitten tulee se "Space. The final frontier...to boldly go.."
Itse rakastuin TOS:iin heti ensimmäisten jaksojen aikana. Kerrassaan loistava sarja, vaikka siellä niitä huonoja jaksoja onkin (kuten kaikissa muissakin Trekeissä). Pääkolmikon kemiat tosiaan pelaavat loistavasti yhteen ja onkin yksi sarjan kantavia voimia. Tuosta 3. kaudesta sen verran, että mielestäni on mainettaan parempi. On siellä toki niitä heikkoja jaksoja enemmän mitä kahdella ekalla kaudella, mutta hyviäkin jaksoja löytyy oikein mukavasti sieltäkin, osa jopa erittäin hyviä mielestäni. Hahmonkehityksestäkin oli jotain puhetta tuossa aiemmin, niin eipä sellaista ihan hirveästi tässä sarjan aikana ole. TOS on rakenteeltaan episodimainen ja jokainen jakso on oma pieni tarinansa (1. kaudella on toki myös kaksiosainen The Menagerie). Itseä tuo hahmonkehityksen puute ei haitannut. Tuota hahmonkehitystä tapahtuu sitten TOS:in leffoissa, jotka suosittelen vahvasti katsomaan sitten sarjan jälkeen. Noitahan on kuusi kappaletta ja vain viides (Shatnerin ohjaama) on mielestäni huono tekele, muut vaihtelevat hyvän ja loistavan välillä mielestäni. Itselläni pisti tuossa myös silmään tuo puhe sarjan halvasta tuotannosta puhuttaessa. Tuo on yleinen harhaluulo, että sarja oli pienellä budjetilla tehty. TOS ei suinkaan ollut kuitenkaan aikanaan halpa tuotanto. Muistaakseni jaksojen budjetit olivat noin 200k dollaria, mikä on nykyrahassa noin 1,5 miljoonaa dollaria. Nykyisiin sarjoihin verrattuna tuo voi vaikuttaa silti aika pieneltä budjetilta, mutta 60-luvulla tuo ei sitä ollut. Sarjan tuotanto ja efektit olivat myös aikanaan todella vakuuttavia TV-tuotannon tasolla. Nykyään noille efekteille ja lavasteille on toki helppo naureskella ja noista voi saada helposti sellaisen kuvan, että olisi pienen budjetin sarja ollut aikanaan. Omasta mielestäni nuo lavasteet ja tehosteet ovat osa sarjan charmia, vaikka vanhentuneita ovatkin. Noissa monissa luola- tai planeettalavasteissa on myös omanlainen tunnelma, mikä itselleni lisää sarjan klassisen scifin viehättävää fiilistä.
Aivan oikeassa olet, vaikka olihan noita kalliimpiakin tuotantoja. Samoin pisti silmään tuo kommenttisi ei halpis tuotannosta ja piti ihan tarkistaa. Itse en aiemmin hintoihin sen kummemmin ole kiinnittänyt huomiota, mutta ei siitä nyt kannata sen enempää tärinää ottaa ja kyllähän nuo pahvikulissit yms.melkoisen tökeröitä ovat. Ja tottakai kuuluivat asiaan, eikä tietenkään häiritse ainakaan itseäni. Enkä niille sen ihmeemmin naureskele, vaikka sinusta siltä voi vaikuttaakin. Ja todella halvaltahan ainakin alkupään tuotanto näyttää. En tiedä mitä efektejä tarkoitat vakuuttavina. Olisiko vaikka antaa jotain esimerkkiä mikä sinusta oli vakuuttavasti toteutettu? Ainoa mikä tulee mieleen oli jakson Ultimate Computer pätevän näköinen tietokone. Olet varmaan ihan alkuperäisillä lavasteilla ja tehosteilla varustettuna sarjaa jostain katsonut? Nykyäänhän tyrkytetään lähinnä vain restauroituja ja paranneltuja versioita. En sitten tiedä miksi on moisia summia maksanut per jakso, mutta ei noissa nyt yhtään mitään helposti selittävää tekijää moisille hinnoille ole. Ei ainakaan mitään ulkoista näkyvää selittäjää. Ehkä näyttelijöille, maskeerajille ja pahvitötteröiden kasaajille on sitten vain enemmän maksettu ja ehkä kuvauspaikat ovat olleet kalliita. Tosin suurin osa jaksoista ainakin alkupäästä tehty suoraan pahvilta näyttävissä lavasteissa. Tai ehkä oikeasti niiden muutamien animaatioiden teko on ollut todella kallista siihen aikaan. En tiedä kun en ole tosiaan tarkemmin noihin perehtynyt, kunhan vaan pienestä pitäen katsonut alkuperäisiä. Täytynee taas pitkästä aikaa kaivaa esiin blurayt ja se vanha DVD-paketti, sekä suorittaa vertailua.
Siis kaiken SciFin tekeminen on kallista? Ne efektit on kalliita. Ei niitä oikeastaan osattu edes tehdä. Ehkä vasta ensimmäinen, missä oli edes vähän vakavasti otettavia, oli 2001. Rakentele nyt jotain pienoismalleja, laittele niihin valoja, yritä saada se näyttämään siltä, että se "lentäsi" kuvassa, kun se on pultattu kiinni ja kamera on oikeasti se mikä liikkuu, leikkaa irti filmistä ja yritä saada taustalle jotain jänniä tähtiä tai planeettoja. Siinä se budjetti jo paloi ja vielä oli rakennettava uusi planeetta, jossa käydään. Helppoa se oli sairaala, poliisi tai lakimies-sarjoissa, kun pyöritään samoissa lavasteissa koko kausi. Puhuvat päät vain vaihtuu. Tuon takia ne tuohon aikaan aina lopetettiin tai ensin leikattiin budjettia ja yritettiin kitkutella, mutta se taas vain suoraan vaikutti sarjan kiinnostavuuteen. Otetaan esim. tuo Galactica. Törkeän kallista. Siksi ne kierrätti niitä muutamaa Viper ja Cylon taistelua aina vähän eri tavalla leikattuna. Sitten kausi kaksi. Kaikki rahahanat kiinni ja ihan surkea kausi ja lippu luukulle. Itse asiassa tarina on ihan sama noissa Buck Rogers ja Space 1999 sarjoissa.
DS9:n ongelma on sama kuin Babylon viiden eli vaikka sarja on kuvattu filmille, jolloin tarkkuutta riittäisi vaikka 4K:hon asti, niin tietokone-efektit on tehty televisiota varten ja olisikohan jollain NTSC:n tarkkuudella eli olikos 480p... Joten vaihtoehtoja on kaksi: joko tehdä kaikki cgi uusiksi, kuten tehtiin ST:TNG kanssa (siinä tosin eri syystä), mikä on todella todella kallista tai sitten kuten Babylon viiden kanssa eli ylösskaalataan efektit suurempaan tarkkuuteen ja muut kohtaukset voidaan sitten filmiltä skannata vaikka teräväpiirtona taikka miksei jo 4K:na. Babylon vitosen kohdalla tuo toimi oikein mainiosti, vaikkakin siinä jouduttiin vaihtamaan kuvasuhdetta. No iso ongelma se ei kuitenkaan ollut. DS9:n kohdalla tuo voisi toimia jopa paremmin, koska ei tarvitse miettiä kuvasuhdetta ja toisaalta nuo ylösskaalaus algoritmit ovat viime vuosina ottaneet todella isoja harppauksia eteenpäin. Jonkinlaista tekoälyä käyttävät niissä ja lopputulos on oikein mainio. Se hieman harmittaakin B5:n kohdalla, että juutuubista löytyy fanien tekemiä parempia AI-ylösskannauksia kuin, mitä itse sarjassa käytettiin. Mutta vaikka DS9 saataisiinkin "vain" samalla laadulla kuin B5, niin olisi sekin loistava juttu. Ja B5:ssä kuitenkin ne kohtaukset, joissa ei cgi:tä ole, ovat aitoa full hd:tä filmiltä skannattuna.
AI ylösskaalauksen paras toivo lienee kasvava koneteho, eli 10 vuoden päästä onnistunee joku nykyisen Topaz AI:n tyyppinen käsittely lennossa kuvalle kotiteatteriympäristössä. Luulisi tietenkin, ettei se nyt mahdoton urakka olisi niiden ajaa DS9 ja Voyageria skaalauksen läpi nytkään. Mutta ehkä se on vain studioille tärkeämpää suoltaa ulos noita nykysarjoja, mahdollisesti vanhemmille tuotannoille ei oikein riitä katselijoita nykyajan striimausmaailmassa.
Ykköskauden ektroissa puhuttiin, että sarjan budjetti olisi ollut (ykköskaudella) todella pieni ja että tähän sarjaan ei oikein uskottu, eikä haluttu panostaa enempää. Minulle tämä oli yllätys, koska luulin tämän olleen aikoinaan megaproduktio. Kuten sanoin aiemmin, nuo "kämäset" lavasteet ja tehosteet viehättävät minua nostalgiasyistä. Itse olisin kaivannut tähän sarjaan pidemmän aikajanan juonikaaria (esim. kapteeni Kirk masentuu kauden puolivälissä ja loppukausi menee masennuksen kanssa taisteluun, mutta masennus taittuu lopulta) ja ylipäätään sitä, että jaksot olisivat tyyliltään erilaisia ja yllättävämpiä. Nyt jaksot ovat "samasta puusta veistettyjä". Ainoa, mikä oikeastaan vaihtelee on minkä näköisiin luoliin/metsiin/kaupunkeihin mennään otettavaksi vangiksi ja kenen toimesta. Tarinoiden pöljyyttä lisää se, että melkein koko jakson aikana koettu tilanteen toivottomuus ratkee lopussa hyvin nopeasti ja helposti. Pahantahtoisista ylivoimaisista vihollisista tuleekin parissa sekunnissa hyväntahtoisia ystäviä kapteeni Kirkin lausuttua pari rauhantahtoista lausetta jne. Sarja noudattaa omaa formaattiaan liian tunnollisesti, mutta ehkä tuo oli sarjoille erittäin tyypillistä tuohon aikaan. Sanani voivat maistua ylimääräisen katkerilta ihan siitä syystä, että toinen kausi oli pettymys koviin odotuksiin nähden ja kakkoskauden levyillä ei toimi edes soittimen muistitoiminto, joka on tosi tärkeä katsottaessa jakso kerrallaan levyiltä. Suurin osa Blu-ray:llä julkaistuista tv-sarjoista on nykysarjoja ja niitä en usein "pysty" katsomaan, koska kameratyö/leikkaus on liian hektistä En jaksa/viitsi katsella moista viuhtomista, jossa 5 minuutissa juostaan läpi asiat, joiden käsittelyyn pitäisi käyttää merkityssyistä* tunti. Rauhallisia uusia sarjoja toki on (esim. Better Call Saul), mutta loputtomiin ei riitä tarjontaa. TOS:n hommasin, koska se sentään on hyvälaatuisesti julkaistu HD:nä, sain halvalla ja iskee suht-hyvin nostalgianälkään. * Katsojalle pitää luoda syy välittää tapahtumista ja tuo vie aikaa.
Minusta odotat X Filesia 25 vuotta ennen kuin sellainen TV-sarjaformaatti oli keksitty tai sanotaanko muodissa. Harvassa, jos missään 60-luvun sarjassa on jatkuva juoni ja kehittyvät hahmot. Kyllä ne kaikki enemmän tai vähemmän on episodimaisia luonteeltaan, se oli silloin normi ja odotus, sekä studioilta että katsojilta. Minusta TOSissa on paljon omaa aikakauttaan ja mielestäni tunnelmassa on paljon aikakaudelle silloin suosittua ja tyypillistä länkkärimäistä tunnelmaa, ja tietenkin muutenkin sitä seikkailun ja vaaran tuntua, mikä kuitenkin (avaruudellisessa mittakaavassa) oli uutta. Täytyy nyt sekin näitä vanhempia tuotantoja katsoessa muistaa, ettei niitä ole tehty ahmimalla katsottavaksi, vaan kerran viikossa esitettäväksi. Tällöin jatkuva juoni ei välttämättä olisi ollut etu, vaan katsojan piti voida nauttia episodista ja olematta luopumatta katselustaan, vaikka olisi yksi jakso jäänyt välistä näkemättä. Eli totta hemmetissä nykyaikaisesti levyiltä ja palveluista kausi putkeen yhdellä istumalla katsoessa jaksot ja niiden rakenne alkaa muistuttamaan toisiaan. Paljon myöhemminkin monesta sarjasta voi tunnistaa ilman mainoksiakin katsoen, missä mainoskatkot ovat olleet ja miten juoni niiden välissä rakennetaan. The Incredible Hulkissa vaikka (ei nyt kauhean moderni esimerkki, mutta jäänyt hyvin mieleen tästä) Banner/Hulk saa aina tietyssä vaiheessa jaksoa raivarit, sen voi kellon tarkkuudella ennustaa. Mutta samasta sarjasta voi toisaalta todeta sen, että siinä on pientä etenemistä isossa juonessa havaittavissa, kun monta vuotta katsoo, muuten sekin menee hyvin episodimaisesti eteenpäin. Vielä tuosta budjetista, löytyy netistä näköjään oikein "Star Trek Myths Debunked" -sivustokin, mistä lainaus: "Even though many viewers maintain the belief that the original Star Trek series was a low budget production with cheap effects, this is in fact not true. Comparing the average cost of an episode of Star Trek with the budget of similar, hour-long productions of the time illustrates just how erroneous this assumption actually is: $250,000* — Land of the Giants (1968–1970) $210,000* — Space:1999 (1975–1977) $185,000* — Star Trek (1966–1969) $180,000* — Mission: Impossible (1966–1973) $140,000* — Lost in Space (1965–1968) $120,000* — The Outer Limits (1963–1965) So as you can see, Star Trek’s average episode budget clearly ranks somewhere in the center field amoung its contemporaries. With $615,751 production cost, the first pilot episode “The Cage” was actually one of the most expensive television productions of the time (for comparison, the pilot of Trek’s direct competitor Lost in Space cost only $400,000*). Furthermore, the special effects of the show were nothing short of groundbreaking. In fact the series had four of Hollywood’s FX houses doing its episodes on a rotating basis; that’s how extensive Star Trek’s demands regarding effect shots were in comparison to other shows of the 60s." https://startrekmyths.tumblr.com/ Kyllä tämä oli monellakin tapaa uraauurtavaa efektien tekoa viikoittain esitettävään sarjaformaattiin. Jopa jos vertaa 60-luvun puolivälin elokuvatuotantoihin. Vasta Star Warshan mullisti laajasti ottaen efektien tekemisen elokuvissakin. (2001 oli poikkeus jo aiemmin.)
Kuten TheRealThing kirjoittaa, on turhaa joltakin Star Trekiltä jälkikäteen odottaa jotakin sellaista mitä 1960-luvulla ei ollut olemassa TV:ssä. Hill Street Blues oli ensimmäisiä sellaisia jatkuvajuonisia sarjoja, jossa on 71 dB:n kaipaamia asioita. On ainakin ensimmäinen, jonka Suomen TV:stä olen katsonut. Hill Street Blues alkoi vuonna 1981 ja kelpasi jopa vain elokuviin tottuneille kriitikoille (AP):