Parinkymmenen maksuttoman tv:n kanavan lisäksi on maksullisia tv- ja muita kanavia seurata elokuvia ja tv-sarjoja. (Yle-vero tosin menee huolimatta siitä, omistaako minkäänlaista välinettä ohjelmien seuraamiseen.) Onko tarjontaa liikaa? Ongelma on se, että itseä mahdollisesti kiinnostavat ohjelmat hukkuvat massan joukkoon. Uusia hyviä ohjelmia on vaikea löytää muun tarjonnan joukosta. Lisääntynyt tarjonta on väistämättä johtanut siihen, että suurin osa ohjelmista on tyhjänpäiväistä roskaa, joka tosin sekin löytää katsojansa, jotka eivät paremmasta ymmärrä. Uuden kanavan tulo (TLC, Paramount) on automaattisesti tarkoittanut roskan määrän lisääntymistä. Pahimmillaan tv-ohjelmaa tulee kahdeksan minuutin ajan, jota seuraa kolme minuuttia mainoksia, ja se toistuu. Suuri tv-kanavien lukumäärä tarkoittaa myös sitä, että katsojamäärä per kanava kutistuu. Luulisi, että kanavat kilpailisivat katsojista ohjelmien laadulla, mutta niin ei ole. Ylen ei tietenkään tarvitse kilpailla lainkaan.
Kyllä on liikaa. Esim Netflix on täynnä sarjoja, mitä ei vaan ehdi katsomaan. Olen vähän luovuttanut jo sarjojen suhteen muutenkin. Niitä riittää aivan pirusti ja ei vaan pysty laittamaan kiinni yhteen kauteen, mitään 8h. Hyvä esimerkki oli Watchmen. Elokuva timanttia, sarja helvetin tylsää puurtamista jaksosta toiseen. Pettymys oli. Tällaiseen, kun laittaa kiinni sen 8h, niin kyllä se sylettää.
Eihän siinä mitään jos tarjonta olisi hyvää, mutta tosiaan suurin osa sarjoista on jaksosta toiseen samojen tylsien asioiden jahkailua. HBO:n sarjatkin tehdään samalla tyylillä. Ensin pari jaksoa kiinnostavaa asiaa ja vauhtia edes jonkin verran, sitten läsähtää ja koko loppukausi pyöritellään peukaloita ja mitään ei tapahdu kunnes viimeiseen jaksoon yritetään keksiä joku kliimaksi. Netflixin sarjoista on vaikea löytää mitään jonka aikana ei rupeaisi silmät painumaan kiinni. Varmaan sielä on hyviäkin sarjoja mutta miten ne löytää haukotuttavien sarjojen suosta.
Tylsyys on poistettu maailmasta, mutta tilalle on tullut jotain kauheampaa: runsaudenpula. Kanavia on toki liikaa, siksi ne täytetään ikuisilla bond/poliisiopisto-uusinnoilla ja loputtomilla sisustus/ruoka/reality-ohjelmilla ja hyväkin ohjelmisto sirpaloituu sinne sun tänne. Ei kai kukaan muutenkaan enää televisiokanavia katso ns. livenä, kyllä tulevaisuus on suoratoistopalveluissa ja Yle Areenaan tms. ne ohjelmat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin tulevat katseltavaksi. Sitä ongelmaa ei ole, ettenkö löytäisi kiinnostavaa katseltavaa vuoden ympäri. Työt ym. sosiaaliset velvoitteet haittaavat tuntuvasti ohjelmien katselua.
Meikäläinen ei katso telkkaria nykyään paljoakaan, mutta jos katson niin livenä. Snookeria tuli juuri katseltua Kutoselta, kun sitä näyttivät. Vanha telkku ei muuhun taivu, ja jos sitä streemailee tietokoneella jotain niin samantien Youtuben suunnattomaan tarjontaan vaikka musiikin teoriaa opiskelemaan. Tierce de Picardie! Uskomatonta skeidaahan tv-tarjonta on ollut jo parikymmentä vuotta. Joku Twin Peaksin kolmas kausi on hurja tapaus kaiken maailman huutokauppakeisarien keskellä. On se ihme, ettei noihin loputtomiin puutarha/sisustus/autontuunaus/laihdutus-ohjelmiin tule jo jotain hiipumista… …ja nykyään on tuo pohjoismaisten rikossarjojen buumi, mutta ei noita hiton sarjoja edes toisistaan erota. Ihan samasta muotista painettu eikä missään mitään omaleimaista. Meikäläinen kun yleensä lämpiää vähän oudommille ja taiteellisimmille jutuille, niin tuskaa on tv-tarjontaa sietää… …Ylekin lähettää tuota Allsång på Skansenia kuin viimeistä päivää, huh huh… …olisiko liian kallista pistää välillä vaikka joku Katy Perryn koronavirtuaalikonsertti "eetteriin" nyt kun uusi albumikin on tulossa?
Viime sunnuntaina päättyi TV1:n esittämä 6-osainen sarja Christine Keelerin tapaus, joka perustui tositapahtumiin. Hyvin näytelty sarja, jonka kerrontaa olisi tosin voitu hieman tiivistää. Kaksi viimeistä jaksoa keskittyi lähinnä tohtori Wardin ja Keelerin oikeuskäsittelyihin takautumineen. Keeler oli osa-aikainen prostituoitu, vaikka itse muuta väittikin. Keeler aiheutti skandaalin 60-luvun alun Britanniassa, mikä johti puolustusministeri John Profumon eroon. Ketjun otsikosta poiketen tämä oli esittämisen ja katsomisen arvoinen sarja.
Kyllähän tarjontaa on ainakin riittävästi. Omalla kohdalla tämä on luonut tilanteen, että kauankin odotettu sarja jää kesken jos se ei ole hyvä. Esim viimeisin Penny Dreadfull typeryys ja aivan onneton Snowpiercer. WW3 meni nippanappa vaikka ei olisi menettänyt yhtään mitään jos olisi jättänyt kokonaan katsomatta. Ei sillä, viimeisen parin kuukauden aikana ollut tv päällä elokuvineen ja urheiluineen max 10h... Ei ole ollut ikävä.
Yhä tänä päivänä on kymmenistä ilmaisista tv-kanavista huolimatta sama ongelma, joka oli 20 vuotta sitten lapsena, eli telkkarista ei tule mitään kiinnostavaa ainakaan aikavälillä 10-17. Tai no talvisin tulee urheilua Yleltä.
En edes muista milloin olisin avannut televisiota telkkarina (läppäri toki yhdistetty siihen niin joskus tulee käytettyä). Digiboksikin terasen kiintolevyllä varustettu varmaan ollut vuoden pari täysin koskematta kiinni telkussa. Mutta kuitenkin nyt kun Nelonen esitti Bondit niin katselin kaikki ihan suorana Ruutu+ kautta tietokoneelta. Katsomosta vai mikä se nykyään on MTV3 katselen Salkkarit, joka päivä (onneksi ei tarvitse suorana katsella) ja ilman mainoksia. Areenasta myös joskus jotain. Eritoten harmittaa että perinteisiä kanavia ei pysty netin kautta katselemaan edes LIVE:nä kuin vain jos on joku perkaleen paketti ostettuna.
Tuskin kovinkaan moni muistaa (tai on elänyt) aikaa, kun oli vain kaksi tv-kanavaa. Lähetys alkoi arkisin noin klo 17 ja loppui klo 23. Viikonloppuisin lähetys alkoi iltapäivällä ja saattoi kestää puolenyön toiselle puolelle. Koska lähetysaikaa oli niukasti, sitä ei kannattanut tuhlata minkään roskan esittämiseen. Jos katsoo vanhojen lehtien tv-ohjelmia noilta ajoilta, huomaa, että keskimäärin ohjelmat olivat laadukkaita.