Vielä 70-luvun alussa televisioissa käytettiin putkia puolijohteiden seurassa, esimerkiksi tässä Asassa oli 8 putkea: https://www.radiomuseum.org/r/asa_color_ct5003.html
26-tuumainen värikone painoi 36.5 kg. Kuvaputki oli tv:n painavin osa. Muodosti varmasti yli 50 prosenttia painosta. https://www.radiomuseum.org/r/salora_viptronic_1d0a.html
Tekniikasta en silloin niin ymmärtänyt, mutta meillä oli väritelkkari jota piti erikseen lämmittää ennen käyttöä. Siinä siis oli kaksi virtanappia, ja toinen piti laittaa päälle noin 10min etuajassa. Voi sitä surkeutta jos lämmitys unohtui ja telkkarin laittoi päälle vasta kun ohjelma alkoi. Ääni tosin alkoi kuulua jo parin minuutin jälkeen, mutta kuvaa sai odottaa niin kauan että jäi alku näkemättä. Sitä en osaa varmaksi sanoa oliko putkia vai ei, mutta lämmityksen se vaati.
Ei se mitään, minä en oikein ymmärrä tekniikasta vieläkään mitään, mutta yritän kyllä sitä käyttää kykyni mukaan.
Ei se nyt ihan noinkaan mennyt. Sen ajan (70-luvun?) Saloroissa varsinkin harrastettiin tuota kahden virtakytkimen käyttöä ja tosiaan toinen oli ns. "päävirta" ja toinen oli valmiustilan kytkin, koneet oli ihan transistorikoneita. 80-luvun koneista tuo oli sittemmin jo kadonnut, samalla alkoi kaukosäädöt yleistyä. T: Vesku
Tuli edellisestä kommentista mieleen välähdys lapsuudesta. TV tai VHS-nauhuri, jossa oli upea kaukosäädin, mutta siitä lähti noin viisimetrinen johto itse laitteeseen .
Se vain jäi hyvin mieleen että se kuvan näkyminen kesti silti todella kauan jos ei ollut "valmiustilassa". Siitä jäi syviä traumoja kun jäi alku näkemättä eikä ollut vielä vhs-nauhuriakaan tai muutakaan tapaa tallettaa mitään telkkarista.
Tätä tuli joskus silloin mietittyä, kun aina mainostettiin että ominaisuutena langaton kaukosäädin. Kun ei sellaista langallista ollut koskaan nähnyt.
Se oli sitä aikaa kun kanavanvalitsin oli rumpumallia. Siihen laittoivat sitten moottorin kanavahyppelyä varten.
Kyllä väritelkkareissakin käytettiin pitkään putkia lähinnä tehoa vaativiin toimintoihin kuten vaaka- ja pystypoikkeutukseen ja äänen pääteasteessa. Sittemmin esim. vaakapoikkeutus ruvettiin hoitamaan tyristoreilla.
Niiden jokaisen kahden kanavan välillä? Jotka siis näkyivät vain muutaman tunnin illassa! Noista viesteistä tuli mieleeni ajatus, että taidat tietää enemmänkin tuon aikaisten televisioiden sisuskaluista. Syy: Minä en ymmärtänyt, mikä on esim. "tyristori" tai sitten nuo "vaaka- ja pystypoikkeutus"? Jos selitys on lyhyt ja sellainen, että arvelet miun voivan sen ymmärtää, kertoisitko, mitä ne tarkoittavat?
Kyllä Helsingissä katseltiin myös Tallinnan lähetyksiä. Tuli tuo leipä hankittua parikymmentä vuotta noita korjailemalla. Toiset parikymmentä vuotta sen jälkeen myyntihommissa. Tyristori: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tyristori Sehän se oli tuon katodisädeputken kirous suuren painon lisäksi, että sitä elektronisuihkua piti pystyä siirtelemään pysty- ja vaakasuunnassa. Siitä nuo pysty- ja vaakapoikkeutus. Tuohon tarvittiin tehoa ja suurta jännitettä kiihdytysanodille, mustavalkotelkkareissa tuollaiset 17000 Volttia ja väritelkkareissa 25000 Volttia. Luojan kiitos siitä päästiin eroon taulutelkkareiden myötä.
Kiitos, mutta en ymmärtänyt tuosta wikipedian artikkelista yhtään mitään. Joten edelleenkään en tiedä, nikä on tyristori. Sen luulen ymmärtäväni, että niillä poikkeutuksilla kääneltiin sitä kuvan piirtävää valopistettä?
Muistan vielä oikein kirkkaasti, kun 1970 -hieman nykyistä nuorempana- pääsin paikallisen osuuskaupan tavaratalon mainososastolle töihin. Kuukausipalkka oli huikeat 230 mk -mitähän se mahtaisi nykyarvoltaan vastata? Väritelkkarin hankinta ei tullut silloin ihan ensimmäiseksi mieleen. Pikkuisen kävi kyllä joskus kateeksi, kun tavaratalon johtajan poika kertoili minkä VÄRI-elokuvan oli illalla katsonut televisiosta -oi noita aikoja
Kyllä minulla muutama vuosi aikaisemmin 60-luvun lopulla valmistuneella virkamiehellä oli palkaa jo "tuhansia" markkoja. Koska myös tuokin oli 70-luvun alussa (1970), niin kyllä palkkaerot olivat jo silloin huimat paljon suuremmat kuin tajusinkaan. Ei ihme, että pisti vähän kateeksi.
Aivan oikein. Jos sitä elektronisuihkua ei olisi poikkeutettu olisi lopputuloksena kirkas piste keskellä ruutua.
Kuten myös länsirajalla, jossa näkyi Ruotsin TV1 ja 2 Kalixista, ja myöhemmin jossain vaiheessa 90-lukua alkoi näkyä myös Ruotsin TV4. Onko etelämpänä rannikkoalueella saatu signaalia ihan Pohjanlahden ylikin? Muutamaan otteeseen on ihmetelty kotonakin telkkua, jossa kuva on ihmeellisesti kutistunut kummallisen muotoiseksi kuvaputken pinnalla. Syynä oli muistaakseni simppelit konkkaviat jossain päin piirilevyä, mikä sotki elektronisuihkun poikkeutuksen toiminnan täysin.
Tarinaa ensimmäisistä värilähetyksistä ja suomalaisesta värikoneesta: http://naskinen.blogspot.com/2018/07/ensimmainen-suomalainen-varitelevisio.html
Mukava lukea vanhoista telkuista. Meilläkin oli kotona Saloraa yms. kasarina. Ja taisi jossain telkussa olla myös langallinen kaukosäädin. Mutta se on jäänyt parhaiten mieleen, miten vanhemmat aina sanoivat, että telkkarin taakse ei saanut mennä, koska siitä voi saada sähköiskun. Onko telkuissa oikeasti joskus ollut jotain vaaraa tuon suhteen? Vaikea kuvitella, että sellaisia laitteita myytäisiin, joista voi vetäistä parikymmentä kilovolttia ruumiiseen vain menemällä väärälle puolelle laitetta.