Mielenkiintoinen artikkeli: https://avplus.fi/opas-4k-uhd-blu-r...va-vaihtoehto-taydelliseen-elokuvanautintoon/
Eli nyt tavallista blyyreitä ei voi enää katsella, koska se ei ole järkevää ja elokuvanautinnon tulisi olla täydellistä? Höh.
Ilmeisesti 4K UHD tekee huonoistakin elokuvista huippuleffoja ja popcornikin maistuu täydelliseltä? Tämä "mielenkiintoinen" artikkeli on osuva esimerkki kapitalismin heikkouksista. Siinä missä kommunismi on tarjonnut lähinnä kurjuutta ja niukkuutta, kapitalismi lähes pakottaa nauttimaan ja tietenkin nautinnon pitää olla täydellistä. Tosin ilmaista tämä lysti ei ole. Juuri kun se "täydellinen" nautinto on isolla rahalla hommattu, niin keksitään vielä täydellisempi nautinto ja taas pitää pistää rahaa tiskiin. Ikinä ei tule valmista. Luuletteko, että meidän täydelliset nautintomme kiiinnostavat ketään? Ei kiinnosta. Raha kiinnostaa. Ensin DVD oli se täydellisyys. Sitten Blu-ray ja kun rahastamisen pitää jatkua niin tuli 4K. Blu-ray on minulle riittävä formaatti, eikä minulla on tarvetta "täydellistää" nautintoani tämän enempää. Siirtyminen DVD:stä Blu-ray:hin oli se, mikä minusta pomppautti kuvanlaadun riittävälle tasolle ja sai leffat näyttämään elokuvilta. Se mikä olisi minulle tärkeämpää olisi, että julkaistaisiin enemmän materiaalia ylipäätään, siis muutakin kuin uusimmat Marvel-leffat. Siirryttyäni aikoinaan 2K-aikaan sitä sai odotella vuosikausia, että edes puolet Spielbergin leffoista alkoi löytymään Blu-ray:nä ja suurena Spielberg-fanina tuo oli ei ainoastaan turhauttavaa vaan myös outoa Spielbergin ollessa elokuvahistorian menestyneimpiä ohjaajia. Tällä hetkellä turhauttaa esim. se, että Peter Sellers Pink Panther-DVD-boksia ei saa upgradattua. Jopa DVD:n katsominen voi olla aika täydellistä, jos materiaali sen sallii. Vanhoja Doctor Who-jaksoja on tosi hauska katsoa kivikautisesta kuvanlaadusta huolimatta. Jotkut kaiketi pyörittävät edelleen VHS-nauhojakin, mutta niin hullu en sentään ole.
-Mobiililaajakaista ruuhkautuu nimenomaan taajamissa jossa on runsaasti käyttäjiä. -Netflixin uhd-tilausta ei saa 12 eurolla. -Samsungin qled ei ole mikään mustaa parantava jatkokehitelmä lcd:stä vaan ihan vaan lcd.
Itse saan paljon enemmän elokuvasta irti "kotikonttorilla", kuin leffassa. Käyn leffassa nykyään muutaman kerran vuodessa. 4K on ollut omassa kämpässä jo vuodesta 2016.
Viimeksi eilen katselin Taxi-sarjaa (jep, se komediasarja 70-luvulta) DVD-laadulla. Täydellistä? Ei varmaan, mutta ainakin omasta mielestä viihdyttävää. Se kait on tämänkin harrasteen pointti loppupeleissä. Vaikka katsonkin omistavani ehkä keskimääräistä paremman kotiteatterin, niin elitismi jaksaa silti vituttaa. En ole heittänyt tavan sinireiskoja roskiin. Ostin tällä viikolla jopa lisää niitä. UHD on kuitenkin vielä pitkään niin marginaalissa, että yksinomaan sen varaan rakennettu kotiteatteri on... hmmm, sisällöllisesti kovin vajaa.
Mulla on joku 50 kpl 4K levyjä. On hinnat ja saatavuus Suomessa ihan naurettavan huonoa vieläkin. Ulkomailta tulee tilattua lähes kaikki.
DVD-aikana sitä oli ihan epärealistiset vaatimukset tarjonnan suhteen ja suunnilleen harmitteli sitä, että kaikki ihmiskunnan historiassa tuottettu filmi/videomateriaali ei ole saatavilla DVD:nä. Anttiloissa oli ihan poskettoman kokoiset DVD-osastot ja alelaaritkin pursusivat halpoja lättyjä. Blu-ray palautti sitten kylmän suihkun muodossa jalat maahan ja sitä oppi iloitsemaan joka ikisestä itselleen mieleisestä julkaisusta samalla kun sitä oppi arvostamaan DVD-julkaisujen määrää ja laajuutta ihan toisella tavalla. Jokainen uusi formaatti tuo kyllä enemmän pikseleitä ja bittejä, mutta samalla tarjonta kapenee ja yksipuolistuu. Ei kiinnosta jokin "superultraformaatti", jossa on tarjolla sitten vain puoli tusinaa Marvel-leffoja. En jaksa uskoa, että jokin UHD -tarjonta kasvaa koskaan riittäväksi kun fyysinen formaatti on muutenkin vaikeuksissa. Hyvä, että Blu-raynä edes jotain tulee...
Tässähän tämä UHD-levyjen ongelma pitkälti kiteytyy. Loppuvuoden alesta tuli ostettua aika monta kiekkoa, mutta sitten kun ensimmäinen tarjouskymmenikkö oli valikoitu, niin seuraavan kanssa saikin tehdä jo töitä. En vain viitsi laittaa edes kymppiä elokuvaan, joka kestää hädintuskin kertakatselun. Tarjonnasta karkeasti noin 90 prosenttia on näitä tapauksia. Puhun toki vain omasta puolestani. Noh, sain sentään hyllyyn sen "kaikkien aikojen parhaan elokuvan" UHD-lättynä, joten ei tämä ole ihan metsään mennyt. Toivottavasti katalogijulkaisujen määrä tulevaisuudessa lähtee nousuun, mutta nykytrendien valossa en pidättelisi hengitystä sitä odotellessa.
Blu-rayn kanssa olin alussa toiveikas, että formaatti "lähtee joku päivä kunnolla lentoon", mutta niin ei koskaan oikeastaan tapahtunut. Toki vuosien varrella on tippunut väkisinkin ihan kivojakin julkaisuja ja ne Spielbergitkin tupsahtivat vuosien odottelun jälkeen ulos, mutta pahinta on se, että julkaisijoiden keskittyessä kaupallisesti "varmoihin" juttuihin julkaisujen vähyys iskee pahiten marginaaliosastoon. Onneksi on sentään Arrown kaltaisia julkaisijoita, jotka panostavat marginaalijuttuihin. Ilman heitä tilanne olisi paljon karumpi Blu-rayn suhteen. Kannattaa siis UHD:n kohdalla pitää odotukset realistisina.
Olen sinänsä erittäin tyytyväinen oman televisioni kuvanlaatuun, mutta totuuden nimissä on sanottava että ero HD - HDR on siinä aika pieni. Kotiteatterinikin on putkitv-ajalta eikä se uutenakaan paljon maksanut. Niinpä levyhyllyjä läpi käydessäni oma vastaukseni kysymykseen: "Valitako sama elokuva 5 euron HD blurayna vai 25 euron 4K UHD-levynä?" on selvä: halvemman valitsen. Eli kun pysyy kohtuuhintaisissa laitteissa voi valita halvat levyt.
Itse en koe saavani 4K UHD HDR:stä mitään lisänautintoa elokuvien katseluun. Full HD videotykillä olen katsonut elokuvia tyytyväisenä jo 12 vuoden ajan. Jo vuonna 2011 JVC DLA-X30 videotykissä oli mielestäni erinomainen kuvanlaatu, kunhan vaan materiaalina hyvin tehty Blu-Ray. Vanhan videotykin hajottua hankin käytetyn JVC DLA-X35 tykin, jolla on taas katsottu kohta vuoden päivät. Olen kyllä testaillut UHD materiaalia 55" 4K telkkaristani, mutta siinä ero Full HD kuvaan jää aika pieneksi. 110" cinemascope kankaaltani leffoja katsellessa 4K tarkkuudesta olisi varmaan enemmän iloa, mutta sitten pitäisi hankkia monen tonnin 4K videotykki ja kalliimpia 4K UHD levyjä. Mieluummin siis valitsen halvemman HD Blu-Rayn viidellä eurolla kuin 3-5x kalliiimman UHD levyn.
UHD:n olennaisin pointti ei suinkaan ole resoluutio vaan laajempi dynamiikka ja värialue. Eron huomaa kyllä helposti.
Totta, telkkarista nämä erot kyllä huomaa, mutta videotykeillä ne ovat taas varsin nimellisiä. Itse en ainakaan tykkää katsoa elokuvia pienestä telkkarista, joten mieluummin valitsen normi HD Blu-Raym UHD:n sijaan ja katson elokuvat jatkossakin videotykillä.
Nimenomaan tykillä katsottaessa tuo resoluutio on se olennaisin pointti ja televisioilla tuo dynamiikka ja värialue. Tulevaisuus sitten varmaan tasoittaa vähän tilannetta kun tykkien valovoima kasvaa samoiten kun televisioiden koko sinne yli sataan tuumaan.
Se ei ole mielipide vaan fakta että isommasta resoluutiosta ei ole juuri hyötyä alle sadan tuuman näytöillä ja hdr:stä ei taas tykeillä. Molemmat kyllä hyötyvät noista bt.2020 väreistä.
No en ole ihan samaa mieltä. Katseluetäisyyshän se on se, mikä merkitsee. Ihan sama, mikä kuvan koko on, niin jos sitä katsoo liian kaukaa, niin eroa FullHD:n ja 4K:n välillä ei näe. Itse olen tehnyt FullHD vs. 4K -vertailua Telian SM-liigan lähetyksillä. Joka kierroksella yksi otteluista tulee myös 4K:na. Ja kyllä se on selkeästi terävämpää kuvaa. Eron huomaa tosi hyvin esimerkiksi kaukalon laidan mainoksista. FullHD:llä pienten mainosten tekstit ovat epäselviä, mutta 4K:lla näkyvät selkeästi. Katseluetäisyys yleensä noin 2 metriä. Niin ja telkun koko 55".