Mitäs dvdplazalaiset ovat pitäneet? Paremminkin tämän topicin aihe on siinä, että mikä tässä elokuvassa oli teidän mielestänne niin hyvää? En väitä että tämä olisi huono, vaan mielestäni tämä on loistava elokuva, mutta vaikka kuinka koitan miettiä mikä tässä oli niin hyvää niin en saa mitään päähäni. Onko tässä topicissa nyt sitten järkeä, en tiedä mutta menkööt
Minusta elokuva ei ollut kovinkaan kummoinen. Sellainen jonka juuri kerran jaksoi katsella, mutta siihen saa kyllä jäädä.
Mestariteos, sanoisin. Karu, karhea ja rujo elokuva. Samalla kuitenkin jotenkin kaunis. Upea Bernard Herrmanin musiikki. Hyvät näyttelijät. Hieno kuvaus. Jotta elokuvan ymmärtäisi täysin on katsojan pitänyt jossain vaiheessa elämäänsä olla yksinäinen nuori vihainen mies, jolla on päivärytmi sekaisin ja elämän tarkoitus hakusessa. -You talking to me?
En ole kun kerran nähnyt, mutta kyllähän se kolahti. Mielestäni parasta tuossa leffassa sopivan synkkä ja ankea tunnelma, itelleni tuli mieleen Frank Millerin sarjikset. Mutta kuten sanoin en ole kun kerran leffan nähnyt joten pitäis varmaan hommata kokoelmaan...
Itse näen leffan osittain hyvin vahvana sosiaalisena kannanottona. Yksinäinen taksisuhari, joka todellakin näkee työssään ihmisyyden pahimmat puolet. Leffan likaisuus, synkkyys puhuvat omaa kieltään. Mies risteilee hulluuden rajoilla, mutta pyrkii omalla tavallaan edelleen pysyä järjissään ja tuntea "normaalin" elämän ihanuuksia. Spoiler Kohtaus jossa Travis vie ihastuksensa treffeille pornoteatteriin ja ihmettee neidon reaktioita. Tässä koko homman ydin. Mies ei osaa tavallisen arjen käyttäytymistä ja entisestään syrjäytyy. Yhteiskunnassa ei löydy paikkaa omalaatuisille eikä se edes anna mahdollisuutta sopeutua. Tämä mies voisi olla kuka tahansa. Peter von Bagh kirjoittelee asiasta paremmin kirjassaan, vaikkei ihan samoja asioita käsittelekään. Taidanpa tästä laittaa kiekon koneesen ja katsella filkan.
Ööö.., En ole ollut elämäni aikana "yksinäinen nuori vihainen mies, jolla on päivärytmi sekaisin ja elämän tarkoitus hakusessa.", mutta kuitenkin pidän leffaa todellisena mestariteoksena. Veikkaanpa, että ne jotka tykkää Robert De Niron Taksikuskista, pitävät myös Kauriinmetsästäjästä. :thumbsup:
Taksikuskin olen nähnyt pari kolme kertaa ja olen pitänyt siitä, mutta en ole rakastanut sitä. Viime kerrasta (kun taksikuskin näin) on jo aika kauan, joten luulisin olevani valmis taas tämän katsomaan. DVD taitaa olla aika laadukas paketti, vai kuinka?
OT: Niinkin voisi sanoa. Tosin pientä kämmäystä pari vuotta sitten aiheutti osallani R2-UK lätty. Se sekoitti soittimeni (Pioneer DV-535) täysin jonkun ~tunnin jälkeen -> leffa jäi kesken. Ekstrat toimi muistaakseni hyvin. Etenkin 70-minuuttinen dokkari on täyttä rautaa. Summasummarum = viallinen takaisin pleille ja R1-versio hyllyyn - jo toimii :thumbsup: Ainiin, ainakin R2-UK lättyä on Rewindin mukaan siistitty: "R2 - Not cuts - There was a 1 second audio substitution when Jodie Foster unzips Robert De Niro's fly. this was due to her being underage."
Taksikuski tuli nähtyä parisen viikkoa sitten. DeNiro on hieno näyttelijä ja leffan tunnelma on paikka paikon käsinkosketeltava, mutta kokonaisuutena se oli pienoinen pettymys. Kaiken sen hypetyksen jälkeen odottelin enemmän. Arvosanaksi 3,5 / 5 mollukkaa. Scorsesen leffa on toki yhteiskunnallinen kannanotto, mutta mainittakoon vielä että päähenkilö ei ole kuka tahansa omalaatuinen heppu, vaan kyse on nimen omaan Vietnam-veteraanin vaikeuksista sopeutua takaisin yhteiskuntaan.
Ensimmäisellä katselukerralla olin leffaan todella pettynyt, mutta uudelleen katselu muutti mielen. Nyt on nähty varmaan kymmenen kertaa ja aina paranee. Vaikea sanoa, mikä tässä kiehtoo, mutta jotain siinä vaan on.
päähenkilöön samaistuminen on ehkä vahvin tunne mikä siitä nousee pintaan. samankaltainen takkikin roikuu tuolla naulakossa, täytynee harkita sitä irokeesia kesäksi. myös se "hotellissa ostoksilla käynti" -kohtaus nostaa tunnelmaa. travisilla on myös selkeä päämäärä joka usein puuttuu tavalliseltaa arjen ahertajalta joka paiskii töitä 8-16 ajattelematta asioita sen kummemmin. samankaltaista henkeä oli nähtävissä elokuvan red dragon hammaskeijulla.
Elokuvaa "joko vihaa tai rakastaa". Itselle meinasi käydä ensimmäisellä katselukerralla aika pitkäksi, mutta loppu luonnollisesti muutti kaiken ja kerralla käsityksen koko elokuvasta. Joten ei ihme, että paranee aina vaan kun katselukertoja kokoontuu taakse.
Spoiler Et varmaan tarkoita ihan loppua, sillä taksisuharissahan on karmaiseva Hollywood-loppu, huh..
Hmm... täytyy sanoa että olen ainakin osittain eri mieltä. Tuo loppu missä Spoiler Jodie Fosterin vanhempien kirje luetaan ja jossa nainen tulee taksiin on outoudessaan todella hämmentävä. Jotenkin siinä on semmoinen epärealistisuuden tuntu että se saattaisi olla kuvitelmaa/houretta joka tapahtuu kun Travis istuu ampumassa itseään päähän sormella "Woosh!". Lisäksi siinä on sovituksen maku, väkivaltakekkereiden avulla hän onnistuu pelastamaan yhden sielun ja saa itsekin mielenrauhan. Monitahoinen kohtaus, elokuvataidetta hienoimmillaan :thumbsup:
Spoiler No enhän mä nyt noin monimutkaisesti ajattele asioita, putkiaivot nääs. Jotenkin vaan se onnellinen loppu, minkä käsityksen itse sain, ei sopinut muuten synkkään elokuvaan. Hollywood-loppu sopii joihinkin elokuviin varsin mainiosti, mutta Taksikuskin loppu oli mielestäni tekemällä tehty. Mutta kaipa senkin voi nähdä eri tavoin.
Spoiler Puhumattakaan Travisin viimeisestä vilkaisusta auton taustapeiliin. Tämänkin kohtauksen merkityksen tulkitseminen lienee aiheuttanut runsaasti harmaita hiuksia useallekin tulkitsijalle. Mielestäni elokuvan lopun nimittäminen Hollywood-tyyliseksi on vähintäänkin... yhtä hyvä analyysi elokuvan lopusta, kuin ne sata muutakin eri selitystä. Lähes täydellinen leffa, viisi pistettä!
niin, ehkä tällaisiin "pieniinsuuriin" asioihin kiinnittää enemmän huomiota sitten toisella katselukerralla. tai ainakin omalta osalta näin. pitääpi kohtapuoliin käydä lyömässä Taksikuski sen kolmannen kerran kojeeseen ja ottaa nautinto irti.