The Man With The Iron Heart (alkuperäiseltä nimeltään kryptinen HHhH) on tavallaan kaksi leffaa yhdessä paketissa: Ensin on hieman yksinkertaistettu Reinhard Heydrickin elämäkerta ja sitten hieman yksinkertaistettu kertomus operaation Antropoidista, liittoutuneiden operaatiosta hänen murhaamisekseen. Jaa, että kuka oli tämä Heydrick? SS:n tiedusteluosaston johtaja ja sittemmin myös Gestapon johtaja, ja yksi ns lopullisen ratkaisun pääarkkitehdeista. Mukava mies, siis. Ja tämä elokuvakin on itseasiassa varsin mukava, jopa piristävä selkeässä pyrkimyksessään pitäytyä faktoissa ja olla kuorruttamatta kaikkea liittoutuneiden propagandalla. Loppupuolella natsit kyllä toimii vähän tarpeettoman tyhmästi eräässä kohtauksessa mutta menköön nyt tällä kertaa. Spoiler Se kohtaus, missä ne rynnii kirkkoon jonossa pääovesta vastarintataistelijoiden jatkuvasta tulituksesta huolimatta, itsensä tapattaen, ei ole ihan uskottava. Elokuvan suurin ongelma on että on yritetty tunkea liian paljon asiaa kahteen tuntiin, jo pelkkä Heydrichin elämäkerta hieman yksityiskohtaisemmin kerrottuna olisi ollut riittävä tarina elokuvaksi. Ei liene paha spoileri kertoa että Heydrick ei selviä tästä elokuvasta hengissä, ja pääsemme jopa hänen kuolinvuoteensa ääreen. Se onkin mielenkiintoinen kohtaus, Himmlerilläkin on tippa linssissä, ja ei voi kuin ihmetellä pitäisikö katsojankin itkeä vai kenties nauraa... 4/5
Tulipahan tämäkin katsottua Maksivisionin kautta seenomoren palvelusta. Päänatsi leffassa just niin _ittumainen kuin luultavasti oli oikeastikin. Muuten yllä on selostettu ansiokkaasti, ajattelemisen aihetta ainakin. Ehkä lievästi häiritsee hyppäily ajassa. 4/5 T: Vesku
Leffaan suoraan liittymättä knoppitietona että Heydrichin leski Lina nai sittemmin sodan jälkeen suomalaisen teatteriohjaaja Mauno Mannisen. Lina puolusti Heydrichia ja tämän tekoja loppuun asti. Jännä muuten että näitä natsipomojen vaimoja ei suinkaan pidetty samalla tavalla kollektiivisesti syyllisinä hirmutekoihin kuten näyttäisi olevan vallalla ISIS-vaimojen kohdalla.
Elokuva ei itseäni säväyttänyt juurikaan, olisi voinut olla syvempi katsaus herran mielentilaan. 2/5 Ehkä monet pitivätkin mutta silloin ei ollut mitään platformia missä ajatuksiaan olisi voinut jakaa muille. Mielenkiintoinen nippelitieto, vajaat 10.000 saksalaista sotavankia muutti pysyvästi asumaan jenkkeihin vapauduttuaan.
Ihan perushyvä elokuva, autenttisesti kuvattu ja ajan miljöö kohdallaan, tarina noudattelee pääpiirteittäin sitä mitä tapahtui. 3/5 Parempiki leffa aiheesta on mielestäni tehty, ja se on Anthropoid.
Aika tyypillistä että vuoden sisällä tulee 2 samantapaista. Näistä löytyy useita esimerkkejä vuosikymmenten varrelta. Toinen yleensä hollywoodmaisempi ja toinen askeettisempi.
Okei, olisi pitänyt olla tarkempi, sillä juuri tuota tarkoitin. Kaksi maapalloa uhkaavan asteroidin radalta suistamiselokuvaa, kaksi Mars elokuvaa, kaksi Valmont elokuvaa jne... Esimerkkejä on varmaan kymmeniä...
Alun vajavainen henkilön menneisyyttä taustoittava osuus oli jotenkin oudosti liitetty varsinaiseen salamurhatapauksen kuvaukseen. Ei tämä huono ollut, mutta jotenkin jäi tunne että tässä oli ainekset paljon parempaankin elokuvalliseen esitykseen. Miljöö ja näyttelijäntyö olivat kunnossa ja varmaankin oltiin aika lähellä totuutta asiasisällön osalta. Varsin kurjahan tämä leffa oli aiheeltaan, eli ei varsinaisesti mikään hyvän mielen leffa kyseessä. ***½/*****. BD:ltä katsoin.