Dystooppisesta Purge-sarjasta on tällä hetkellä valmistunut kolme osaa, uusimpana Puhdistuksen yö: Vaalivuosi (2016). Aiheena on Yhdysvallat, jossa saa yhtenä yönä vuodessa päästellä höyryjä, ”puhdistautua” ja tehdä rangaistuksetta lähes millaisia rikoksia tahansa — vaikkapa murhia. Sarjan ensimmäinen osa Puhdistuksen yö (2013) käsitteli kodinpuolustusta, toisessa osassa Puhdistuksen yö: Anarkia (2014) koetettiin selviytyä öisen Los Angelesin kaduilla, ja kolmannessa osassa tapahtumapaikkana on pääkaupunki Washington. Puhdistuksen yö: Vaalivuosi sijoittuu kaukaisempaan tulevaisuuteen, jossa vuosittaista hullunmyllyä on alettu arvostella yhä ankarammin ja tulevien presidentinvaalien toinen ehdokas, senaattori Charlie Roan (Elizabeth Mitchell) on ensi töikseen luvannut tehdä ”uusien perustajaisien” käytännöstä lopun. Ennen vaaleja senaattorin olisi kuitenkin selvittävä hengissä vielä yhdestä puhdistautumisyöstä. Luvassa on kuoppaista kyytiä, sillä perustajaisät aikovat hankkiutua epämieluisasta vastaehdokkaasta eroon. Senaattori helpottaa heidän hankettaan, sillä imagosyistä hän aikoo yöpyä kotonaan niin kuin ”tavalliset amerikkalaiset”. Senaattorin kotia on turvaamassa iso miesvahvuus, jota johtaa edellisestä osasta tuttu Leo Barnes (Frank Grillo). Spoiler Vastustajat ovat kuitenkin lahjoneet avainhenkilöitä, jotka päästävät perustajaisien palkkaaman pienoisarmeijan — etelävaltioiden punaniskanatseja, joita johtaa Earl Danzinger (Terry Serpico) — sisälle taloon. Leo ja senaattori joutuvat pakenemaan kaduille heti illan alettua. Leo ja senaattori ovat päästä hengestään venäläisten puhdistautumisturistien käsissä, mutta senaattorin kannattajat sattuvat avuksi ja seurueelle löytyy suojapaikka. Siellä kuitenkin paljastuu, että vastarintaliike aikoo salamurhata perustajaisiä eräässä kirkossa, mutta senaattori Roan vastustaa, koska hän haluaa voittaa vaalit rehellisesti. Juonessa riittää käänteitä, mutta todettakoon, että lopussa senaattorin nähdään voittavan vaalit, sillä hän saa Floridan puolelleen. Niin kuin Puhdistuksen yö: Anarkia oli myönteinen yllätys, Vaalivuosi on tietyssä määrin pettymys. Elokuva kärsii kömpelöstä käsikirjoituksesta, jota ei ole hiottu loppuun saakka. Varsinkin kauppias Joen (Mykelti Williamson) hahmo on väkinäinen, ja kaksi myymälävarasta ovat käsittämättömiä ja epäuskottavia olioita, kuin heidät olisi reväisty kokonaan toisesta elokuvasta, jossa ZAZ-trio (Hei me lennetään) parodioi Kill Billiä. Elokuva käynnistyy ja esittelee henkilöt jotensakin asetelmallisesti, eikä se jatkossakaan tavoita erityistä vauhtia, vaikka sitä tuntuu ylettömän verisellä väkivallalla yritettävän. Frank Grillo tekee minkä voi, ja hänen hahmonsa on selvästi vakuuttavin. Naisrooleista parhaan tekee Betty Gabriel. 1½/5 Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 1. heinäkuuta 2016. Brittiläisessä blu-rayssa (BD-50) on suomenkielinen tekstitys ja parikymmentä minuuttia lisämateriaalia. Kuvanlaatu on kohtalaisen hyvä myös öisissä jaksoissa. Tekstityksessä vihkivesi on käännetty ”pyhäksi vedeksi”. Muutama kuvanäyte: Spoiler
Jätti kyllä kylmäksi. Jostain syystä olin aika julma arvosanan suhteen ja laitoin imdb:hen vain 4/10 tälle. The purge 5/10 ja The Purge: Anarchy sytytti ensimmäisellä katselukerralla 8/10.