Hämmästyttävää, että kukaan ei ole vielä aloittanut tästä höpinää. Margaret Atwood dystopia noveliin perustava sarja. Kirjaa en ole lukenut, mutta hyvin vetää sarja mukaansa jo parilla jaksolla.
Tämä on kyllä seurannassa ja kerännyt pelkästään ylistystä, mutta kesällä ei oikein ehdi kovin montaa sarjaa samaan aikaan seuraamaan. Ensimmäisen jakson katsoin pari päivää sitten ja tykkäsin kyllä.
Sarja taitaa olla nähtävissä vain Yhdysvalloissa? Joten ei liene hämmästyttävää ettei siitä keskustella. Torrent ja VPN katselu taitaa olla laskusuunnassa muutenkin?
HBO Nordicilla on nähtävissä. Yksi rouvan lempisarjoista. Omasta mielestä ihan ok. Aika rauhallinen tahti sarjassa.
Seison korjattuna. Pitääpi ottaa HBO Nordic taas tilaukseen syksyllä, sen verta mielenkiintoisia sarjoja ilmaantunut sinne viime aikoina.
Ensimmäinen kausi oli sellaista leppoisan mukavaa feel-goodia. Vähän kyllä ihmetytti kun hahmoilla ei tuntunut olevan sitten yhtään kivaa, vaikka ympäristö oli rakennettu varsin levollisille olotiloille. Relaisivat vähän. No ei vaisinkaan, umpisynkkää nöyryyttämistähän se oli. Oliko meininki sitten jo vähän liikaakin sitä jatkuvaa potkimista vai ei. Pidemmän päälle tuo voi käydä jo aika puuduttavaksikin seurattavaksi, jos tarina tyytyy polkemaan tuollaisten toistuvien kuvioiden umpikujassa. Ilman Elisabeth Mossin valtaisaa roolisuoritusta sarja olisi kyllä aika varmasti vähäpätöisempi. Tekijät saavat kyllä kiittää onneaan, että päärooliin onnistuttiin kiinnittämään tuollaisen tason lahjakkuus.
Joo kakkoskauden nelosjaksoa mennään ja on kyllä hieman liian hidas tahti omaan makuun. Ei ole sellainen "ahmin kauden illassa" sarja todellakaan, aika ahdistavaa menoa. Tekis mieli skipata kaikki "turha" ja katsoa juonen kannalta oleellinen...
Sama sammallus jatkuu kolmos kaudella. Ihan liian hidasta. Melkein helpompi on vaan odottaa ja katsoa kauden viimeinen jakso. Alussa tulee kuitenkin tärkein yhteenveto kauden tapahtumista ja sitten ihmettelee vain viimeisen jakson pois. Mutta joo kyllä tämä on hyvä aihe ja mielenkiintoinen, mutta joka kauden saisi helposti rutistettua viiteen jaksoon.
Tässä hieman toisen tuotantokauden ongelmia. Ensimmäisen tuotantokauden lopussa June nakataan vankina autoon ja sarja päättyy epätietoisuuteen siitä, kuinka Junen käy. Meidän ainoa toivomme on Waterfordien autonkuljettajan ja Junen rakastajan Nickin (Max Minghella) sanat, että Junen tulee luottaa häneen ja poistua Silmien mukana rauhallisesti. Tie vie kuitenkin julmaan rangaistukseen, jonka kaikki seudun orjattaret saavat kieltäydyttyään kivittämästä mieleltään järkkynyttä orjatar Janinea (Madeline Brewer). Lopulta valtiovallalle selviää, että June on raskaana ja hänet säästetään fyysisiltä rangaistuksilta. Tästä aukeaa myös mahdollisuus pakenemiseen. Muistelen lukeneeni jostain, että tämä toinen tuotantokausi tulisi keskittymään erityisesti orjattaria ja muita naisia pakenemaan auttavaan maanalaiseen verkostoon. Junen pakomatkan seuraaminen toimiikin vielä hyvin, joskin piilopaikkana toimivassa entisessä lehtitalossa sarja sortuu pateettisuuteen Junen rakentaessa muistoalttareita teloitetuille journalisteille. Sinänsä väkevä sanoma nykymaailmaan, jossa asiansa oikeaoppisesti hoitavan lehdistön kimppuun käydään valtaapitävien toimesta syyttämällä heitä valheiden levittämisestä ja nostattamalla vihaa heitä kohtaan.
vfdv Spoiler Valitettavasti muillakaan sarjan hahmoilla ei mene sen paremmin. Paras esimerkki tästä on jakso “Women’s Work” (S02E08), jossa orjatar Janinen synnyttämä lapsi on kuolemanvaarassa. Ensimmäisellä kaudella näimme, kuinka Janine on asutettuna Putnamien talouteen ja synnyttää lapsen talouden isännälle Warrenille. Käy ilmi, että Warren on antanut Janinen ymmärtää heidän suhteestaan enemmän, minkä vuoksi tilanne kärjistyy pisteeseen, jossa Janine uhkaa tappaa itsensä ja heidän lapsensa hyppäämällä sillalta alas. Koska orjattaret kieltäytyvät kivittämästä Janineä, tämä lähetetään siirtokuntiin louhimaan myrkyllistä maa-ainesta. Epäloogisen juonenkäänteen vuoksi Janine tuodaankin takaisin orjattareksi toisella tuotantokaudella. Vielä epäloogisemman käännöksen juoni tekee kun Putnamit sallivat tämän heille äärimmäisen vastenmielisen orjattaren tulla tapaamaan useita kertoja lastaan aivan kuin tämä olisi maailman normaalein asia. Tähän asti orjattaret ovat olleet ali-ihmisiä, halveksuttuja ja lutkiteltuja moraalittomia naisia, joilla ei ole mitään ihmisoikeuksia saati oikeutta synnyttämiinsä lapsiin. Putnamien rouva, Naomi, osoitti ensimmäisellä kaudella niin syvää epäluottamusta ja inhoa Janinea kohtaan, etten voi ymmärtää miksi hän yhtäkkiä antaa Janinen olla kahden kesken lapsensa kanssa. Janine myös yritti tappaa lapsensa hyppäämällä sillalta. Miksi kukaan ja kaikkein vähiten orjattarista vastaava täti Lydia (Ann Dowd) päästäisi Janinen lapsen luokse? Olen itse vapaaehtoisesti lapseton enkä usko lasten ja äitien väliseen automaattiseen rakkauteen saati lasten automaattisesti autuaaksi tekevään voimaan. Mielestäni äitiyteen liitetään yhteiskunnassamme aivan liikaa lähes myyttisiä ominaisuuksia, mikä on hieman väsyttävää ja jopa raskasta kaltaisilleni henkilöille sekä heille, jotka eivät onnistu täyttämään tätä asetettua tavoitetta elämässään. Mielestäni ihmisillä pitäisi olla oikeus päättää itse haluammeko me lapsia vai emme ja meillä on oikeus päättää omista kehoistamme ja elämistämme. Mielestäni tämä on myös yksi feminismin peruslähtökohdista. The Handmaid’s Talen ensimmäinen tuotantokausi ja oletan että myös Atwoodin kirja ovat feministisen fiktion merkkiteoksia ja puhuvat meille kaikille kuuluvista perusoikeuksista. On vaikea pukea sanoiksi miten pettynyt olin kun Putnamien lapsi kokikin jakson lopussa ihmeparantumisen päästyään äitinsä kanssa kosketuksiin. Sinänsä hyvä (ja jälleen valitettavan ajankohtainen) sanoma, että lapsia ei tulisi erottaa vanhemmistaan, mutta mikä tämä ihmeparantumisjuttu oli? Äitiys on niin pyhää, että se parantaa lapsetkin? ff
Spoiler Huonon käsikirjoittamisen lisäksi toisen tuotantokauden ongelmaksi nousee se, että sarjan tekijät eivät nähtävästi ole yhtään ymmärtäneet, miksi ensimmäinen tuotantokausi toimi niin hyvin. Meille näytetään edelleen piinallisen pitkiä lähikuvia Junen kasvoista ja on hidastuksia, mutta kohtauksissa, joissa ei ole mitään järkeä. Ensimmäisellä tuotantokaudella kamera siirtyi Junen kasvoihin ja käytti hidastuksia korostamaan tilanteiden salakavalaa kamaluutta ja jännitettä. Varsinkin silloin kun ruudulla tapahtui jotain niin meidän ja Junenkin entisestä todellisuudesta poikkeavaa, kuvauksessa käytettiin hidastuksia ja lähikuvia korostamaan tilanteiden shokkiarvoa. Nyt toisella tuotantokaudella kamera on Junen kasvoissa kiinni kun sarjassa ei tapahtu mitään. Meillä on hidastuksia, joilla ei ole mitään väliä ja joissa kukaan ei ole vaarassa. Kohtauksia, jotka eivät edistä juonta millään lailla, lisää painoarvoa mihinkään tai selitä tapahtumia. Kohtauksia, jotka vain hämmentävät katsojaa hidastuksen voimalla. Lisäksi sarjaan tulee yllättäen aimo annos sadismia, mikä on todella yllättävä veto feministiseksi sarjaksi. Ensimmäisellä tuotantokaudella meille on jo tullut hyvin selväksi, että Gilead ei ole kiva paikka elää juuri kenellekään vaan kansaa hallitaan pelolla ja “poliisivoimien” harjoittamalla väkivallalla. Vielä kauden alussa orjattarien kidutus oli tavallaan perusteltua, koska heille haluttiin antaa opetus niskuroinnista, mutta kauden loppupuolella sarjan tekijätiimillä karkaa mopo pahasti. Meille on jo näytetty ja aivan suoraan ja peittelemättä kerrottu, että “seremonia” on oikeasti kerran kuukaudessa tapahtuva raiskaus. Miksi meidän piti nyt nähdä raiskaus väkivaltaisena huutoitkuraiskauksena? Toiko se jonkin uuden lisän tähän kärsimykseen, joka ei olisi meille jo selvä? Toki seremonian pidättyväisyys tekee katsomisesta meille katsojille helpompaa, mutta jos verrataan vaikka jaksossa “The Bridge” (S01E09) olevaa Janinen seremoniaa, niin sen seuraaminen oli todella vaikeaa vaikka se tapahtuikin “siististi” ja seremoniallisessa hengessä. Lisäksi en ymmärrä, miksi tällä toisella kaudella meille näytetään yhdessä ja samassa jaksossa ei vain yksi vaan kaksi vastenmielistä “seremoniallista” raiskausta. Tämä ei mielestäni vastaa lainkaan niitä arvoja, jotka minä olen tähän sarjaan liittänyt. Täsmennän vielä, että ongelmana ei siis ole raiskausten näyttäminen tai raiskausten käsittely vaan se tapa millä näin tehdään. Minun naamaani ei tarvitse hieroa miten kamalaa raiskaaminen on, sillä ymmärrän sen vähemmästäkin. Minä en halua mässäillä sadismilla vaan haluan saada väkivaltani ilman kaikkia lisämausteita.
Spoiler Eniten minua harmittaa toisessa tuotantokaudessa kaikki ne menetetyt tilaisuudet tehdä viihdettä, jolla on merkitystä. Mietin, että ehkä The Handmaid’s Tale yhdessä Trumpin valtaannousun ja ympäri maailmaa kasvavan naisvihamielisen liikehdinnän kanssa sai aikaan sen, että aika oli valmis viime vuonna syntyneelle #metoo-liikkeelle. Olisin halunnut nähdä enemmän kantaaottavuutta nykymaailman tilanteisiin The Handmade’s Talen toisella tuotantokaudella. Teloitetun lehdistön lisäksi sarja ei tuonut meille mitään uutta. Ensimmäisen tuotantokauden aikana Junen aviomies Luke (O. T. Fagbenle) sekä paras ystävä Moira (Samira Wiley) pakenivat Kanadaan. Nyt toisella tuotantokaudella näimme pieniä otoksia heidän elämästään Kanadassa, mutta jälleen sarja menetti mahdollisuutensa. Sarja olisi voinut käyttää Lukea ja Moiraa peilatakseen pakolaisten asemaa ja elämää uudessa maailmassa ja kuinka tärkeää on että annamme turvapaikkoja niitä tarvitseville. Sarja myös menetti mahdollisuutensa näyttää Luken ja Moiran työskentelyä Gileadin vapauttamiseksi ulkomailta käsin esimerkiksi ottamalla yhteyttä päättäjiin, lehdistöön, pitämällä puhetilaisuuksia jne. Sentään kauden jälkipuoliskon parhaassa jaksossa “Smart Power” (S02E09), jossa Waterfordit matkustavat Kanadaan, näemme Luken ja Moiran tekevän edes jotain Gileadin orjattarien hyväksi. Mutta itse ihmettelin miksei esimerkiksi Luke ottanut yhteyttä lehdistöön ja kertonut, että minä olen muuten tuon komentaja Waterfordin orjattaren aviomies ja olen yrittänyt vapauttaa vaimoani sieltä. Takuulla lehdistö olisi innostunut siitä. Sen sijaan autonkuljettaja Nickin piti kirjaimellisesti mätkäistä Luken käteen hänen seuraava siirtonsa ja siihenkin tarvittiin näköjään kaveriporukka ympärille kokoustamaan ennen kuin he keksivät lehdistön olemassaolon. Koska olin kuullut etukäteen toisen tuotantokauden käsittelevän erityisesti maanalaista pakoverkostoa, olin myös toivonut, että siihen olisi käytetty enemmän aikaa ja ajatusta. Mietinkin, että tässä toisessa kaudessa oli oikeastaan kaksi kautta (pakomatka sekä Serenan asema ja suhde Juneen) puristettuna yhteen, mikä aiheutti sen, että kumpaankaan näistä ei paneuduttu tarpeeksi paljon. Tämä taas saattaa selittää, miksi hahmojen toiminta tuntui niin epäloogiselta; meille ei taustoitettu tarpeeksi heidän toimiaan ja motiivejaan.
Spoiler Kun sarjan toisella tuotantokaudella näytettiin myös siirtokuntien elämää, olisin toivonut, että siitäkin olisi saatu enemmän irti. Kurjaa oli. Ihmiset kuolivat. Naisia paimennettiin taas sähköpiiskalla. Miksei meille vaikka näytetty kuinka Emily (Alexis Bledel) lähtee pakomatkalle kohti Kanadaa siirtokunnasta. Ylipäänsä Janine, Emily, Luke ja Moira jätettiin tällä kaudella niin sivuosaan, että heidän olemassaolonsa lähes unohti. Sen sijaan meille tarjottiin uusia hahmoja kuten Moiran entinen rakastettu Odette, jonka kohtalosta meidän olisi pitänyt välittää vaikka hänellä oli ollut ehkä viisi minuuttia ruutuaikaa ja itselleni ei ainakaan ollut valjennut, että Odette ja Moira seurustelivat, siinä vaiheessa kun näimme hänet kuolleena. Toinen uusi hahmo oli Junen äiti Holly, jonka June ja Moira huomaavat siirtokunnasta otetussa valokuvassa. En tiedä miksi minun olisi pitänyt välittää tästä, sillä Hollyllä oli vielä vähemmän ruutuaikaa kuin Odettella eikä kumpaankaan heistä enää palattu sarjassa tämän jälkeen. Sentään Nickin yllätysvaimo Eden (Sydney Sweeney) sai hieman enemmän ruutuaikaa, mutta heidänkin suhde jätettiin kummalliselle “Nick pitää nyt mykkäkoulua”-tasolle, joka ei edennyt minnekään ensitapaamisesta. Olisin halunnut nähdä kuinka Nick edes yrittää suoriutua uudesta roolistaan, ja kuinka todella nuori Eden todennäköisesti huomaa, ettei avioelämä olekaan kuin saduista vaikka sääntöjä noudattaisikin kirjaimellisesti. Tai ehkä he olisivatkin rakastuneet oikeasti toisiinsa ja sekin olisi ollut kiinnostavampaa kuin tämä nykyinen junnaaminen.
Spoiler Jos käsikirjoittajat olisivat halunneet tuoda mukaan uusia hahmoja, sarjan ensimmäinen tuotantokausi esitteli meille jo suuren määrän mysteerejä. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä takaumissa lisää Waterfordien aiemmasta orjattaresta, jonka kuolemasta Serena syyttää Frediä. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, miksi Waterfordien martta Rita (Amanda Brugel) oli niin kiintynyt edelliseen orjattareen. Meille paljastui myös koko sarjan ensimmäisessä jaksossa, että June oli ollut aiemmin toisessa perheessä orjattarena. Miksi June lähetettiin sieltä pois? Lisäksi orjattarista huolehtivasta täti Lydiasta olisi ollut mielenkiintoista oppia lisää. Vaikka täti Lydia tekee kamalia asioita orjattarille, Ann Dowdin roolihahmo ei silti vaikuta täysin sydämettömältä orjattaria kohtaan. Millainen vakaumus häntä ajaa? Ihme kun spoilerien sisälle ei saa kuin alle kymmenen tuhatta merkkiä olevan viestin