Kyllä se valmistajan suunnittelema 1. asteen suodin on ´todennäköisemmin toimivampi, kuin sattumanvarainen 2. asteen suodin. Mutta jos harrastaa mittailua ja iterointikierroksia, tilanne on toinen. No, eipä se OR aikoinaan tainnut "suunnitella" suotimia Jakosuodinkelan tapauksessa suodinta suunnitellessa määritellään soveltuva kela, sen induktanssi ja resistanssi. Sen jälkeen mietitään millä siihen päästään helpoiten, ilma- vai ferriittikela. Ilmakelassa resistanssi kasvaa, eikä saturoidu tehoilla kuten ferriittikela, eli hieman eri ominaisuudet ja vaikuttavat tekijät molemmilla. neljänneswatin vastukset unohtaisin, ei 5W paljoa maksa, hommaa niitä läjän eri arvoja, sopivan muodostaa rinnan- ja sarjaankytkemällä.
Ettei menisi tyyliin: Markan asentaja tekee satasen vahingon. Väärässä paikassa säästäminen on vahingollista todennäköisemmin, vai oletko tekemässä satoja kappaleita niitä jakosuodattimia? https://www.hifitalo.fi/komponentit Tuolta ihan hyvää luokkaa olevat komponentit, edukkaasti tai ei... T: Vesku
Jos tosiaan haluaa tulla kaiutinsuunnittelijaksi ja ahertaa autotallissa aamusta iltaan vuosikausia niin mikäs siinä. Minä olen mennyt tässä keskustelussa sekaisin siitä, mitä elementtejä olitkaan hankkimassa/hankkinut. En edes tiedä, oletko tekemässä suljettua vain bassorefleksiä. En siis kommentoi kotelon kokoa. Sanon vaan, että ne "butterworth"-kotelot ovat usein turhan pieniä ja bassovasteesta saa huoneeseen paremmin soveltuvan laakeammalla vasteella (isompi kotelo + alempi viritystaajuus refleksissä). Bassovaste on kaiuttimessa kaikkein helpoin asia suunnitella. Mitattu ja simuloitu vaste ovat yleensä hyvin lähellä toisiaan bassojen osalta. No tuskin se OR:n jakosuodin on niin surkea ollut, että uusimalla sen saisi jotain suurta parannusta aikaan. Jopa pienen asunnon hintaisissa high-end kaiuttimissa käytetään 1. asteen suotimia, joten se ei ole mikään huonouden merkki. Joskus 1. asteen suoto toimii hienosti, joskus pitää kikkaikka 3. asteen suotimilla jne. Kaikki riippuu raakavasteista, jotka taas riippuvat käytetyistä elementeistä, kotelosta, paikasta etulevyssä jne. On suuri etu, jos 1. asteen suoto "riittää". Näissä jakosuotimen osissa pääsääntö on se, että ostetaan niin laadukasta, kuin lompakko sallii. Joskus kelan resistanssista saattaa tuurilla olla jopa hyötyä, eli vaikea on sanoa. Jos hankkii vaikka 1,0 mH ja 1,5 mH kelat, niin noista saa sarjaan tai rinnan kytkemällä myös 2,5 mH ja 0,6 mH aikaan. Jos on vielä 1,2 mH mukana, niin saa melkoisen tiheän sarjan aikaan väliltä 0,4 mH - 3,7 mH. 1/4 W vastuksilla on turha pelleillä, sininen savu vaan nousee jossain vaiheessa kun teho nousee vahingossa liikaa. Käytä nyt edes 0,6 W vastuksia, jotka ovat ihan yhtä halpoja tai jotain 2 W vastuksia, jotka ovat vielä kohtuu edullisia. Toki esim. 10 Ω / 5 W / 5 % vastuksen voi korvata myös kymmenellä rinnan kytketyllä 100 Ω / 0,6 W / 1% metallikalvovastuksella, jolloin vastusarvon tarkkuus paranee 5 % => 0,3 %
Kun katsoo osia "satunnaisen" elektroniikkaliikkeen listoilta, niin löytyy paremmin radioamatöörikäyttöön sopivia toroideja tai aina ei tiedä mille taajuusalueelle ne on suunniteltu.
Hyvä todeta etten tiedä vielä minäkään millainen se kotelo tulee olemaan käytännössä. Suunnitelmat voi soutaa enemmän ja vähemmän. Hahmotelma taitaa olla parempi sana kuin suunnitelma tällä kertaa. Kun on harrastusprojektista kyse, niin aikataulukin on tälläinen +- 0,5 vuotta tarkkuudella. Tekemisen opettelu on vähintään yhtä tärkeätä kuin se itse tulos. Vanhojen kaiuttimien osalta kokeilu suotimilla on turvallista, kun aina voi palata vanhaan, jos oma viritys ei toimi. Suurin muutos on kaikkien elementtien piuhojen veto kotelosta ulos, kun latulevy ei kestä jatkuvaa ruuvaamista. Jos omalla 2. asteen suotimella pääsee samaan kuin valmistaja on päässyt, niin tulos saattaa olla hyvä?? Saattaa olla yleisesti huonompi, mutta sovitettu omaan tilaan -- senkin voi laskea kehitykseksi?
kannattaa pyöritellä asioita, laskeskella ja simuloida kunnolla, ennenkuin alkaa tilaamaan tavaraa. 2-tie-kaiuttimet voi ensi-alkuun kaksoisjohdottaa uudella liitäntäpaneelilla, jolloin "piuhojen veto kotelosta" on lastenleikkiä. Tietenkään koteloa ei ruuvailla auki ja kiinni kokoajan, vaan jakosuodinta testataan ulkona. Jakosuodin kannattaa testailuvaiheessa olla pöydälle levitetty komponenttirykelmä, jotka on kytketty toisiinsa hauenleuvoilla. Muutosten tekeminen on helppoa ja nopeaa. Alkuun kannattaakin vain "leikkiä" ja kokeilla, että huomaa, miten eri asiat vaikuttavat mihinkin. Onhan se parannus, jos muuttaa vastetta paremmin omaan tilaan sopivaksi. Toinen vaihtoehto on parantaa omaa tilaa sopivammaksi kaiuttimille, eli akustoi.
Kun tuota kahden kaksitiekaiuttimen tekoa pyörittää, niin miettii kannattaisiko sittenkin ottaa vahvistimen "askartelu" tähän mukaan. Tarvittavan tehon puolesta esim. TDA7297 piiri/kotelo taitaisi sopia tavoitteisiin. Virran syöttö vanhasta läppärin powerista, riittää kahdelle kaiuttimelle hyvin (hakkurin sähkö ehkä ei ole parasta, mutta komponentti vaihdettavissa). Tossa vaihtoehdossa saisi paremmat jakosuotimet? Ainakaan ei ole elementtien muuttuvat impedanssit huolena. Muutenkin voisi päästä paremmin kiinni jakosuotimen suunnitteluun. Pitänee vielä harkita tuotakin.
Eiköhän liikkeelle kannata lähteä passiivisuotimen kanssa, aktiivisuotimen kanssa tulee taas omat ongelmansa, kuten sch- ja piirilevysuunnittelu jne. Toisaalta, tänäpäivänä melko mukavaa rakennella elektroniikkaa, kun kiinasta saa parilla eurolla kunnolliset 2-puoleiset piirilevyt.
Ebay hakuun laittaa DIY kit ja halutun piirin koodi, niin tulee piirilevy mukaan muutamalla eurolla. Samoin pitäisi katsoa mitä sopivia valmiita DIY kittejä on aktiivisuotimille, jotta pääsee liikkeelle pelkillä komponettien arvojen vaihtelulla. Sinänsä DIL-kotelossa olevan operaatiovahvistimen kanssa se valmis piirilevy ei ole niin välttämätön kuin pintaliitoksen kanssa.
https://www.seeedstudio.com/fusion_pcb.html 10 kpl max 10x10cm korttia 9.90 dollaria, eli alle euron kpl. Ja jos kortista muotoutuu pitkulaisempi, niin 60x200mm 34 dollaria, ei monta euroa kpl sekään. No, tuollaiset valmiit ovat aina kompromisseja. Ja se kiinanpoikien parin euron kortin suunnittelu on yleensä päin p...että, kuten 98% heidän kaupittelemista. Ja jollekkin koekytkentälevylle turaaminen on aivan vihoviimeisin ratkaisu. Kannattaa huomata, että linjatasoiset signaalit on häiriöalttiita, joten leiska ja kytkentä pitää olla kohdillaan. Lisäksi pintaliitososat huomattavasti mukavampia käyttää opareina ja vastuksina kuin perinteiset, ainakin omasta mielestäni.
^ Mutta silti printtejä pitää tilata 10. Eli oikeasti tuo on _askapuhetta, jos on oikeasti tarve vain sille yhdelle... T: Vesku
Muutama euro on suhteellinen käsite, 9.9 dollaria on minun mielestäni muutama euro=alle kymmenen. Ja ne yhdeksän muuta korttia voi heittää roskikseen tai käyttää seuraavaan projektiin. Edit: Huomattavasti halvempia kuitenkin piirilevyt ovat nykyisin, verrattuna siihen mitä 2-puoleiset 20 vuotta sitten maksoi
Itse olen teettänyt varmaankin parikymentä piirilevyä iTeadin palvelussa. Tilaan levyni tina, ei lyijy pinnoituksella. Lisäksi käytän DHL-Express toimituspalveua. Levyt toimitetaan kotiin alle parissa viikossa tilauksesta. Hinta nousee monikertaiseksi tuosta 10 Dollarin lähtöhinnasta, mutta hinta-laatusuhde on edelleen erinomainen. Piirilevyt suunnittelen KiCad-ohjelmistolla. Omasta mielestäni ohjelmiston kanssa pääsee nopeasti sinuiksi eikä omien komponenttien luonti ole myöskään mahdottoman hankalaa. Itse en missään nimessä enää lähtisi tekemään protoja koekytkentälevylle. Myös minä Suosittelen pintaliitoskomponenttien käyttöä. Jalalliset komponentit ovat kalliimpia ja piirilevystä tulee kookkaampi. Kytkentä kannattaa suunnitella kaksois-monoksi. Rakenna oikea ja vasen kanava omille piirilevyilleen. Näin piirilevyn koko pienenee ja löydät käyttöä useammalle piirilevylle kun niitä toimitetaan aina kuitenkin se 10 kpl. Kun jaat osat vielä toiminnallisesti omille piirilevyilleen pääset pitkälle 5x5 cm piirilevykoolla. Kerran suunniteltua ja toimivaksi todettua etu- tai pääteastetta voi hyödyntää useamassa projektissa.