Mika submitted a new blog post Emma Stonen ja Ryan Goslining tähdittämä Oscar-ehdokas "La La Land" ensi-iltaan Here is for the fools who dream. La La Land -elokuva kertoo aloittelevan näyttelijän Mian (Emma Stone) ja omistautuneen jazz-muusikon Sebastianin (Ryan Gosling) tarinan. He ponnistelevat unelmiensa eteen kaupungissa, joka tunnetusti tuhoaa toiveet ja särkee sydämet. Nykyhetken Los Angelesin päivittäisestä elämästä kertova alkuperäismusikaali tutustuttaa unelmien tavoittelun iloihin ja suruihin. Oscar-®ehdokas Damien Chazellen (Whiplash) käsikirjoittama ja ohjaama La La Land on rakkaudenosoitus enkelten kaupungille ja Hollywood-musikaaleille. [button style='primary' icon='elusive-videocam' url='https://www.dvdplaza.fi/trailers/la-la-land/']Katso elokuvan trailer[/button] Continue reading the Original Blog Post.
Tämä on ilmeisesti niin hyvä leffa, että Oscar-ehdokkuudetkin jo hallussa ennen varsinaista julkistuspäivää. No selväähän tuo, mutta aika epistä muille. Ohjaajan edellinen oli ilmestymisvuotensa kärkeä, joten eiköhän tämäkin tsekata.
Ylistyskuoroon liittyminen jäi tekemättä. Elokuva kyllä näyttää hyvältä ja on muutenkin varsin taidokkaasti tehty, mutta siltikin se jätti jotenkin vajaan fiiliksen. Unelmiensa perässä haahuilevat päähahmot eivät nousseet elokuvan aikana mitenkään erityisen mielenkiintoisiksi, vaikka näyttelijöistä nyt sellaista varsin sympaattista yritystä löytyikin. Arvostaa pitää kyllä sitä, että laulu- ja tanssiosuudet hoidettiin aloittelijapohjasta huolimatta tyylikkäästi. En tiedä, katsottava elokuva kyllä ja audiovisuaalisuudessaan varsinkin sellainen rikas kokemus, mutta näin jälkikäteen ajateltuna elokuva ei vaan herätä mitään isompaa tunteenpaloa. Oodia unelmille pintakorean haihtuvasti. 3/5
Tuntui vähän bittien haaskaukselta katsoa La La Landia Tennispalatsi 1:ssä. Elokuva on masteroitu 2K:n resoluutiolla, eikä kuvan digitaalinen epätarkkuus välttämättä ilahduta silmää 4K-projektiossa; joissakin lähes vaakasuorissa linjoissa esiintyy epämiellyttävää värinää. — Nämä ovat tietenkin sellaisia sivuseikkoja, joista vain äärimmäisen hemmoteltu kultasilmä voi etupenkissä narista. Atmos-äänentoistossa ei ollut moitteen sijaa. La La Land on miellyttävän nostalginen ja katkeransuloinen rakkaustarina, jota musiikkinumerot onnistuneesti ryydittävät. Päähenkilöt Mia (Emma Stone) ja Sebastian (Ryan Gosling) koettavat löytää työuraa ja omaa paikkaa maailmasta, jossa kilpailu on kovaa ja menestys riippuu sattumasta. Neljässä näytöksessä seurataan heidän suhteensa kehityskaarta. Spoiler Tässä tarinassa päähenkilöt eivät saa toisiaan, vaan suhde kariutuu näennäisesti heidän omiin valintoihinsa. Elokuvan katkeransuloinen tunnelma huipentuu koodaan, jossa nähdään ikään kuin pikakelauksena päähenkilöiden suhde sellaisena kuin se olisi voinut olla. Elokuva on Oscar-ehdokkuutensa ansainnut. Emma Stone ja Ryan Gosling (tuo Amerikan Sampo Sarkola) ovat rooleissaan luontevia ja karismaattisia, ja myös musiikki- ja tanssiesitykset sujuvat. Heti alussa pitkät otot ja huimaava kameratyöskentely tekevät vaikutuksen, ikään kuin kamera olisi yksi tanssijoista — olisinpa halunnut olla kuvauspaikalla seuraamassa, kuinka kamera-ajot on tehty. 4/5
Noh. Tuota. Sanoisin, että parhaan kuvauksen ja ohjauksen oscar-ehdokkuudet hyväksyn, Damien Chazelle ymmärtää elokuvaa nuoresta iästään huolimatta, aivan mahtava flow kaikkinensa ja kamera viipyilee pitkissä otoissa, antaen tilaa tarinalle, hetkille ja näyttelijöille - ei hötkyilyä. Täysin klassista elokuvakerrontaa, jo aloituskohtaus vakuuttaa. Goslingille en palkintoa soisi, sen verran jää Emma Stonen jalkoihin tässä kuvatuksessa, olkoonkin että tanssi/soittonumerot on opeteltu viimeistä piirtoa myöten ja antautuneesti. Tarinan sisus ja kaava tuttua huttua, kyllä se nuhjuinen Once (2007) kouraisi syvemmältä aikanaan. Vaikka näin kyynisenä mulkkuna en täysin kyennyt heittäytymään La La Landin kuohuihin, niin silti jälkikäteen mietittynä haluan nähdä elokuvan kyllä uudelleen. Jokin siinä oli, vaikka nyt tällaista kepeän laskelmoivaa palkintotyrkkyä edustaakin. Whiplash parempi toki. Varovainen 3,5/5.
Jaa siitäkö se johtui. Odotin jotain upeaa ja ihmettelin kun kuva vaikutti jotenkin epätarkalta. Lisäksi tuntui, että jossain kohdissa huulisynkka olisi ollut pielessä. En ole jaksanut googlata onko kukaan muu ollut havaitsevinaan samaa. Ja narinasta puheen ollen en ymmärrä miksi ihmeessä Scapeen on pitänyt tunkea nahkapenkit. Rentous on kaukana kun jokaista asennonmuutosta säestää kamala narina. Sinänsä ihan hieno sali, mutta ei lisähinnan arvoinen. Mutta nyt aletaan harhautua aiheesta... Niin, elokuva menee itselläni valitettavan laajaan "ihan hyvä" kategoriaan. Hyvä tarina, hyvin toteutettu jne. mutta tunnepuolella ei vaan kolahda. Ehkä pääongelma oli, että en lopulta kuitenkaan kyennyt suuremmin välittämään päähenkilöistä. Emma Stone onnistui tässä paremmin, mutta mitenkään erityisen mieleenpainuvaksi hahmo ei silti noussut.
Ei ihan se alun tanssikohtaus vielä vakuuttanut, tuli vähän semmonen olo, että mitenköhän tätä nyt jaksaa koko elokuvan, mutta kyllähän se siitä lähti mukavasti rullaamaan aina siitä päähenkilöiden herttaisesta ensikohtaamisesta lähtien. Emma ja Ryan oikein kiva pari ja eikä niissä lopuissa tanssi ja laulukohtauksissakaan mitään vikaa ollu. Hyvin sopivat tarinaan. Varsinkin se City Of Stars kipale on oikein hieno. ****