Mika submitted a new blog post Teit meistä kauniin tänään ensi-illassa Ala-asteikäinen Toni Wirtanen muuttaa isänsä kuoltua äitinsä Mervin kanssa Heinolaan. Muutamaa vuotta myöhemmin Toni tutustuu Lautalan Anttiin, jonka kanssa perustaa punk-bändin. Pian mukaan liittyy Antin ystävä Simo "Sipe" Santapukki ja bändi saa nimekseen "Apulanta". Sipe iskee silmänsä vaihto-oppilasvuottaan Heinolassa viettävään punk-henkiseen Mandyyn, joka päätyy lopulta Apulannan basistiksi. Mandyn myötä Apulanta saa uutta nostetta, mutta samalla tyttö myös sekoittaa pahamaineisen Tuukka Temosen poikien ja bändin elämään. Sipe kipuilee Mandyä kohtaan palavien tunteidensa kanssa samaan aikaan kun kotona pelätään pikkusiskon terveydentilan sekä vallalla olevan taloustilanteen vuoksi. Myös Tuukan vanhemmat taistelevat laman kovaa kouraa vastaan – kohtalokkain seurauksin. Tonin äiti puolestaan katselee virastaan käsin tilannetta hyvinkin läheltä ja kannustaa kauhuesimerkkien saattelemana poikaansa valitsemaan ammatin, jolla työllistyä. Poikien sydän sykkii kuitenkin yhä kasvavassa määrin musiikin mukaan, eikä kohtaloa vastaan voi taistella lopulta kukaan. Samaan aikaan kun Suomi devalvoi ja markka pistetään kellumaan, Apulannan pojat kokevat nuoruuden kasvukivut, elämän raadollisuuden sekä ensirakkauden kipeät haavat. Kaiken tuon alla Apulanta itsessään vahvistuu vahvistumistaan ja rikkoo lopulta tiensä koko kansan tietoisuuteen. Elokuva pohjautuu tositapahtumiin ja kertoo paitsi Apulannan syntytarinan, myös poikien kasvutarinat sekä antaa läpileikkauksen 90-luvun lamaan. [button style='primary' icon='elusive-videocam' url='https://www.dvdplaza.fi/trailers/teit-meistae-kauniin/']Katso elokuvan trailer[/button] Continue reading the Original Blog Post.
Tuli nähtyä tämä eilen. Voisin kuvitella että leffasta saa jotain irti jopa sellainen henkilö joka ei bändin musiikkia olisi edes koskaan kuullut, mutta on elänyt 90-luvun alkupuolta Suomessa. Elokuva nimittäin tosiaan maalaa aika vahvan ajankuvan lama-ajan Suomesta. Asetelma tekijätiimissä on sikäli erikoinen, että elokuvan ohjaaja Tuukka Temonen on bändin entinen jäsen ja itsekin siis yksi elokuvan keskeisistä hahmoista. Tuntui vähän että Temonen olisi pikkaisen liikaa alleviivannut oman hahmonsa luonnetta, mutta muuten hahmot tuntuvat kyllä aika todenmukaisilta, ja näyttelijöistä etenkin Tatu Sinisalo vetää erittäin uskottavan roolin nuorena Tonina. Myös Roope Salmisen roolityölle propsit, vaikka Salminen itse varmaan jakaa mielipiteitä aika vahvasti. Bändin jäsenten vanhempien ja muiden aikuisten roolit on pääosin täytetty tunnetummilla ja kokeneemmilla näyttelijöillä kuten Laura Malmivaara ja Tommi Taurula, ja näkyypä herrat Wirtanen, Temonen ja Santapukki itsekin pienissä cameo-rooleissa. Ihan viihdyttävä pätkä kyllä, ja henkilöihin voinee helposti samaistua muutkin kuin punk-bändissä joskus soittaneet. Spoiler Pienenä kauneusvirheenä leffan lopussa oleva lyhyt kollaasi, jossa esiintyy oikea Apulanta, olisi kyllä saanut jäädä pois. Tämä irralliselta ja päälleliimatulta tuntuva osuus vie elokuvan ihan turhaan loppumetreillä "tarinamoodista" "todellisuusmoodiin". Ikäänkuin olisi haluttu vielä korostaa bändin menestystä ja sitä kautta oikeutusta elokuvan olemassaololle, vaikka se olisi ollut olemassa ilmankin kyseistä hehkutusta. 8/10
Olisiko tämä elokuva sellainen katsomattapaskaa-elokuva? Uuden sukupolven Koivusalo-elokuva? HS kirjoittaa: "Taiteelliselta toteutukseltaan Teit meistä kauniin muistuttaa myynninedistämiselokuvaa. Sellaista 32 kultalevyä myynyt Apulanta ei olisi tarvinnut." https://www.hs.fi/arviot/elokuva/a1473135605402
Enpä tiedä, ainakaan ihan Koivusalon tasoisesta. Episodissa sentään 5/5... uskallan katsoa, en kuitenkaan teatterissa. On tosin myönnettävä, että tuollaiset kommentit kuin "arvostelija oli ymmärtänyt, mistä tässä leffassa on kysymys" kuulostavat ainakin omaan korvaan hieman huolestuttavilta. Niin kai esim. juuri se Timppakin on vaikka miten monesti uskonut itse tekevänsä hyvää kamaa, jota "kriitikot eivät vain ymmärrä". Just joo.
Ohjaaja on ainakin lapsellisen herkkänahkainen. Kun Kalle Kinnunen kirjoitti Imagessa elokuvan olevan "ilman elokuvan tajua valmistettu teollinen vanukas", pahoitti Temonen mielensä ja hyökkäsi Facebookissa kritiikkiä vastaan. Virheet arvosteluissa pitää korjata, mutta muulla tavalla arvosteluja vastaan on turha hyökätä. Siinä taiteilija vaan osoittaa henkisen pienuutensa. edit: Aamulehdessä Temonen tilittää kaikkea ihmeellistä: http://www.aamulehti.fi/kulttuuri/t...okohtaisesti-koska-mita-vaihtoehtoja-muka-on/ Esimerkiksi tällaista: "Temosen mielestä negatiivisista äänenpainoista heijastuu ajatusmaailma, jonka mukaan kaikki onnistuminen on kiellettyä, eikä kulttuurityöstä saisi saada elantoaan. Huonona pidetään sekä nykymusiikkia että Apulannan edustaman aikakauden musiikkia. Molemmat ovat menestyneet, ja siksi molempia pidetään huonoina, Temonen kuvailee. – Mun mielestä on niin erikoista, että elokuva-alalla on ihmisiä, jotka haluavat kampanjoida elokuvia vastaan."
Taidetta tehään suurella tunteella. Tottakai se sattuu jos valuttaa verta käsistään antaen osan itsestään ja sielustaan ja sitten takerrutaan johonkin lillukan varsiin. Vois sanoa että tee vittu ite parempi. Ps kahtomatta paskaahan tää on. Mutta apulanta kiinnostaa joten joskus tulee katottua.
Parempi kuin arvostelujen perusteella uskalsin odottaa, mutta olihan tässä myös paljon heikkouksia. Parasta oli (kuten aina) ysäri eli ajankuva oli vahva. Vaikka ehkä Ylen uutisklippejä olisi voinut hiukan karsiakin. Myös nuorisokuvauksena elokuva oli ihan onnistunut ja näyttelijätkin onnistuivat ihan hyvin. Se mikä omalta osaltani tökki eniten oli dialogi. Teinien kielenkäytön uskottavuuteen en nyt puutu kun se aiheuttaa oikeastikin myötähäpeää ja omista teinivuosista on niin kauan. Joka tapauksessa tönkköjä lauseita oli ihan riittävästi. Pahinta oli Mandy, jolle suunnilleen joka toinen sana oli kirjoitettu suomeksi. Ehkä tällä oli haluttu välttää pidemmät englanninkieliset keskustelut leffassa, mutta ratkaisu ei toiminut ja vain korosti sitä, että näyttelijä puhuu liian hyvää suomea eikä puhu jenkkienglantia. Tämä söi uskottavuutta ja kuulosti hölmöltä. Temonen on tosiaan ilmeisesti halunnut välttää liian itsensä silottelun, minkä takia hahmo on vedetty överiksi ja syvyys puuttui. Samoin suurin osa sivuhahmoista jäivät karikatyyreiksi, joilla oli tasan yksi tehtävä ja asenne. Esimerkiksi Ellin rooliksi jäi bänditouhusta nihkeileminen ja Sipen äiti oli taas kannustava voima. Näinhän se on voinut oikeastikin olla, mutta oikeat ihmiset eivät ole noin yksiulotteisia. Hahmojen yksiulotteisuus liittynee rakenteelliseen ongelmaan eli elokuva yritti olla ehkä vähän turhan montaa asiaa samaan aikaan, minkä takia on tullut kiire kertoa bändin syntytarina. Olennaiset hetket on esitetty minuutin pätkissä, jotka eivät aina nivoutuneet kunnolla yhteen. Tarinalle ja hahmoille ei jäänyt aikaa kasvaa. Kaikista puutteista huolimatta elokuva tuntui paremmalta kuin sen rationaalisesti ajateltuna pitäisi olla. Jotain on siis tehty oikein. edit: Mitä Temosen suhtautumiseen tulee, niin lause "Jos mä olen tehnyt jotain ja mua arvostellaan siitä, niin mikä se muu tapa on?" kiteyttää ongelman. Pitäisi ymmärtää ero elokuvan ja sen tekijän kritiikin välillä. Se, että teoksessa näkee ongelmia ei ole arvostelua tekijää kohtaan. Omaan teokseen suhtautuu tietenkin henkilökohtaisesti, joten eron ymmärtäminen ja muistaminen ei ole aina helppoa. Eikä se myöskään tarkoita etteikö kritiikistä saisi olla eri mieltä, mutta on aivan turha hyökätä kriitikkoa vastaan ja väittää etteivät he ole ymmärtäneet teosta. Teoksen voi ymmärtää monella tavalla.
Ihan toimiva säkillinen apulantaa. Vertaaminen Koivusaloon onneksi menee aivan metsään, sillä olihan tämä nyt helvetisti parempi kuin ainakin eräät Timpan ns. elokuvat. Sinisalo on kyllä kymppiplussan valinta Wirtasen rooliin ja ei paitsi näytä mieheltä huomattavan paljon, on myös opiskellut puhetyylin ja eleet. Näytti kaiken muun lisäksi olevan jopa laulu- ja soittotaitoinen Mielenkiinnolla tätä seurasi alusta loppuun ilman minkäänlaista irvistelyä, joten siinä kai se jo on asian ydin. Salkkari-naamat vähän meinasivat viedä fiilistä, mutta eipä noistakaan valittamista jäänyt. Myöskin dialogi oli minulle aivan jees, paitsi kieltämättä ne Mandyn enkku-suomi-sekoituslauseet ainakin ajoittain kuulostivat typeriltä. Puhuiko mimmi noin sitten oikeastikin, sitä en tiedä. Olisi se sitten täysin hyväksyttävää ainakin periaatteessa. Visuaalisesti hienoja juttuja oli, kuten Temosen videoissakin. Ja Armon soidessa aivan uutena version oli yksi elokuvan huippuhetkistä meneillään. Kelpo työtä ja voisin katsoa uudestaankin, 3½/5.