Haaveissa on ollut jo jonkin aikaa päästää noin kymmenen vuoden ikään ehtinyt Sony 40D3000 (HD Ready 1080p-tuella, 10-bit paneeli 8ms:n vasteajalla, Motionflow+100Hz, 24p True Cinema, mattaruutu) eläkkeelle. Katseluetäisyys on pysynyt samana eli vajaana 2.5 metrinä, mutta ympäristön muutoksen takia 40" ruutu estää toisinaan elokuviin uppoutumisen. Haaveena onkin ollut jo pitkään 55" mallin (ilmeisesti suht. optimaalinen, jos katseluetäisyydelläni katsoisi 1080p-materiaalia) hankinta. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että saatan joutua valitsemaan suuren koon ja kuvanlaadun väliltä. Ensimmäinen ongelma on hintaryhmän valinta. Hinnat ovat laskeneet järkyttävää vauhtia kymmenessä vuodessa ja esimerkiksi tällaisen Verkkiksen OHO-tarjouksen (Samsung 55J6282) voi saada alle 600 eurolla. Toisaalta tällaisissa malleissa ei ole aina välttämättömiä herkkuja (laadukas paneeli, hyvä liikkeentoisto, nopea käyttöliittymä). Jos taas hypätään kalliimpiin malleihin, niin silloin joutuu "kärsimään" sellaisista herkuista, kuten 4K/curved/HDR, joita ei edes välttämättä tarvi. Toinen ongelma piilee siinä, että siinä missä modernilla 55" mallilla lienee paljon kivempi katsoa HD-matskua niin terävyyden kuin immersion kannalta, niin SD-materiaalin (SD-digikanavat, pakkausvirheitä sisältävät SD-striimit jne.) tai huonolaatuisen mukamas-HD-materiaalin katsominen voi ottaa takapakkia verrattuna vanhaan TV:seen. Lisäongelmia aiheuttaa esimerkiksi nykymallien heijasteleva pinta, jotka omassa ympäristössäni (sohvanurkkaus jossa vasemmassa laidassa ja suoraan sohvan takana on pimennysverhoin peitettyjä ikkunoita joista aurinko kuitenkin pääsee sen verran pilkistelemään sivuista, että Sonyn mattaruutukin tekee pimeiden kohtauksien katsomisesta vaikeaa) voivat olla kohtalokkaita. Miten ne plazalaiset, jotka enimmäkseen katsovat uudelta isolta ruudultaan huonolaatuisempaa materiaalia, ovat kokeneet tämän siirtymisen? Onko tullut ikävä vanhaa ruutua tai todettua, että pakko kestää huonompaa katselukokemusta huonolaatuisen materiaalin suhteen saadakseen kokea hyvälaatuisen materiaalin edut isolta ruudulta? Ottaisitteko tilanteessani esim. tuon Verkkiksen tarjouksen vai jatkaisitteko Sonylla "kituuttamista" sen nimissä, että vaikkei hyvälaatuinen materiaali pääsekään oikeuksiinsa, niin ainakin huonolaatuisempi materiaali, jota pääasiallisesti katson, näyttää siedettävämmältä?
Olen sitä mieltä, että SD-kuvan laatu on osittain säädöistä kiinni. Tässä taannoin kävi niin, että katsoin vahingossa SD-kanavalta jotain ohjelmaa puoli tuntia, ennen kuin huomasin erheeni ja vaihdoin vastaavalle HD-kanavalle. Kuva on siis 92-tuumainen FullHD-videotykin kuva. Pitää vain kytkeä näyttölaitteen kuvanpaskennustoimintoja pois päältä. Toki luultavasti siinä vanhassa telkkarissa SD-kuvan heikkoudet näkyvät vähemmän, mutta uskon, että uuden telkun hyvät puolet riittävät kallistamaan vaa'an plussan puolelle. Olet kenties antenniverkossa, vai miksi tarvitset niin paljon SD-kanavia?
Kaapeliverkossa olen ilman maksullisia kanavia. Tätä nykyä tosin ensisijainen mediantoistolaite on digiboksin sijaan Intel NUC PC (käynnistyy joko Windows 10:een tai LibreEleciin/Kodiin). Netistä tulee katseltua striimattua (toki laillista) tavaraa tuon tuosta ja laatu on usein välttävää (joko suoraan SD:tä tai sitten huonolaatuista 720p/1080p:tä). Omaan toki melkoisen DVD- ja BD-kokoelman, mutta runsaan vuoden olen pikku hiljaa siirtynyt fyysisen median katsomisesta digitaaliseen materiaaliin -- se oli lopun alkua, kun osti media-PC:een. Laatu on toki fyysisessä mediassa tasaisempaa kuin netissä (jos ei ota mittapuuksi vain Netflixiä/Viaplayta/HBO:ta), mutta pidän vain enemmän HTPC-puolesta. Pitäisiköhän sitä sitten painaa liipaisinta, mitä tulee tuohon Verkkiksen malliin? Tuskin tulee parempia tarjouksia ja on ehkä parempi ottaa viime vuoden lähtöhinnaltaan kalliimpi Full HD -malli kuin tämän vuoden halvan lähtöhinnan omaava 4K+humpuuki-HDR -malli.
Tänä päivänä en laittaisi pätkääkään painoarvoa SD-kuvalle uutta telkkaria ostaessa. Sen harvan kerran kun suttupiirtoa katsoo niin sen kyllä kestää. Ja jos sitä SD:tä kuitenkin katselee jonkin verran tänä päivänä niin luultavasti mitä pidemmälle mennään niin SD-materiaalin katsominen vähentyy. Eli osta suurinta ja parasta mihin rahkeet riittää
Kuin kotiteatteriharrastajan kirjoittama... Noinhan minäkin joskus ajattelin, mutta olen jo pitkään päätynyt hyppäämään pois kehityksen kyydistä ja hakien tietynlaista kultaista keskitietä, jossa ostan alihinnoitetulta (laatua pienemmällä hinnalla tai lähelle huippumalleja ilman turhia ominaisuuksia ja korkeaa hintalappua) tuntuvaa tavaraa antaen myös sisustuksen määritellä ostosta (mietin pienempää ruutua, mutta 55" tuntuu olevan tällä hetkellä se koko, mitä 40" oli nykyisen telkkarin ostohetkellä). SD-tottumukset eivät tule muuttumaan, sillä netissä tulee kyllä aina olemaan useista tekijöistä johtuen huonolaatuisia striimejä, ja kun olen tosiaan siirtymässä pois fyysisen median ostamisesta (eiköhän 15 vuotta ja 40 euron enkkuimport-dvd:stä alkanut harrrastus riitä), niin enemmän tässä pastproofia kuin futureproofia nyt etsitään.
Liekö SD-kuvalla edes suurta havaittavaa eroa telkkareiden välillä tänä päivänä? Algoritmejä on ehditty hinkata tässä vuosien saatossa enemmän kuin tarpeeksi. Ainakin minun silmääni ne näyttää kaikki samalta Katsoo sitten metrin pari kauempaa niin sehän ajaa saman asian kuin pienempi töllö. Tietty jos katsoo jotain omituisesti lomitettua animea ja sitä löytyy hyllystä metrikaupalla niin ehkä sitten..ja silloinkin lienee parempi antaa PC:n mediasoittimen hoitaa lomitus ja skaalaus. Suttustriimit ovat muuten kyllä katoava luonnonvara, mitähän mahdat netin syövereistä katsoa?
Käytännön esimerkkinä, nostalgisena ihmisenä, tapaan katsoa paljonkin sketsejä, ohjelmia, dokumentteja yms. joista jotkut voivat olla 90-luvunkin tuotoksia. Luonnollisesti kuvanlaatu ei ole näissä paras mahdollinen. Toisaalta, joidenkin sivustojen julkaisut, ajatellaan nyt vaikka Cinemassacre ja AVGN, saattavat toisinaan käydä niin hitaalla, että laatu on pakko laittaa 240p/360p-tietämille.
Nyt kyllä kysyit hyvän kysymyksen! Sama asia on askarruttanut omaa mieltä jo viime keväästä, kun olen uutta tv:tä etsinyt/pohtinut. (Sorry, historiaa ...aikanaan seurasin tarkasti juuri tuota d3000 hankintaa ja kun en ehtinyt mukaan, niin hankinta viivästyi ja tuli we05 (ekomalli w5500:sta). Myös tuolloin SD oli yksi ratkaisevista tekijöistä ja mielestäni esim. w4000 ei riittänyt. Lisäksi tuli tehtyä pikainen heräteostos tässä keväällä ja kommentoit 32" samppaa ok:ksi ja samainen lähti mukaan muihin tarpeisiin, on ok). Tällä kertaa katselen eri mallia! Nyt siis korvaajaa tuon 40" tilalle, Samsungin joko 49 tai 55 tuumainen KS7005, KS8005 tai tuo Gigantin tarjous Sony XD9305 - lähinnä mietityttää SD kuva ja hyvä liikkeentoisto - nämä näyttäisivät olevan ainakin aika ratkaisevia oman ostoni kannalta tai sitten omaa käyttöä pitää ratkaisevasti muuttaa (lapset kyllä ja miksei itsekin käyttää Viaplayta, Netflixia yms. mm. cromecastin kautta ja on eri laitteita muutenkin kiinni).
Kiva jos meikäläisen kommenteista olet jotain saanut irti. Näyttäisi olevan astetta tai muutamaa korkeampi budjetti ja sitä luulisi Samsunginkin mystisten PQI-lukujen noustessa hinnan mukana, että prosessointi ja liikkeentoisto on hyvätasoista. Minulla tilanne on tosiaan kinkkisempi, kun en noista minulle turhista ominaisuuksista halua maksaa, mutten tiedä, kuinka käsi kädessä -periaatteella ne kulkevat tärkeämpien ominaisuuksien kanssa. Voihan asian tietenkin niinkin ajatella, että eihän se minun Sonykaan ikuisuuksiin kestä, joten pakko se on joka tapauksessa jossain vaiheessa ostaa uusi ruutu -- miksei sitten nyt.
Itse asiassa minä olen suhteessa se primadonna. Tosin ajan henkikin on vähän sellainen, että kotiteatterista tehdään mielummin huomaamaton (ellei sitten ole varaa rakentaa sille erillistä huonetta tai ellei osa kartanossa) ja sisustukseen uppoutuva kuin sitten sellainen, että TV-tasolla on massiivinen AV-vahvistin ja kasa paksuja piuhoja. On se paljon kivempaa asua kuitenkin sellaisessa asunnossa (varsinkin jos asunnon pinta-ala jää alle 50 neliön), jossa on suht. avaraa ja kevyttä eikä täyteen ahdettua.
Vaikka teknologiafriikki olenkin niin päivitän telkkaria melko harvoin. Rion kisoihin vaihdoin 46 tuumaisen 4K 65 tuumaan ja hemmetti kun olen tyytyväinen. Toki osa ilosta menee telkkaririntaman viimeisen 8 vuoden aikana parantuneisiin ominaisuuksiinkin. Tuntuu että SD skaalauskin on tänä aikana parantunut. Ajattelin ensin että 65 on overkill ja kyllä 55 riittäisi. Enpä ajattele enää. Ja vastaus otsikon kysymykseen on että telkkarin päivitys isommaksi ja uudemmaksi ei ole koskaan kaduttanut hetkeäkään.
Itsellä on vieläkin kohta kymmenen vuotta vanha Sonyn 46" X3500 ja siinä on erinomainen kuva niin SD, kuin HD matskullakin. Olen yrittänyt keksiä tekosyytä ostaa uusi, mutta tällä hetkellä joutuisi pulittamaan palttiarallaa 5000-6000 euroa, jota en ole vielä valmis maksamaan. Uuden telkun pitäisi sitten oikeasti tuoda se "wau" -elämys. LG uudet OLED mallit kyllä näyttivät erittäin hyvälle, mutta joutuu vielä odottelemaan hintojen laskua. Suunnilleen 3kiloeurossa pyörii oma kipuraja. Itse on tullut näin vanhemmiten enemmänkin kallistuttua laadun, kuin hinnan puolelle. Ihmetyttää välillä, kun ystävät ostavat tarjouksesta 299€ 55" telkkuja katsomatta ja itkevät sitten, kun kuvaa ei saa millään säädöillä edes siedettäväksi. Ehkä olen käsittänyt jotain väärin, mutta televisio ostetaan siksi, että sitä katsotaan. Jos tuijottelisin päivästä toiseen paskaa kuvaa, niin kyllä se ainakin minua alkaisi ottaa päähän. Jos sillä kuvan laadulla ei ole väliä, niin sitten ostaa sen halvimman dinkelidönkelin mitä löytyy. Naisten kommenteihin koosta en ota kantaa, mutta telkuissa se isompi on parempi kyllä toimii.
32-->42-->50-->55-->60-->64-->75 Viimeisen kymmenen vuoden aikana on koko muuttunut näin omassa telkussa enkä ole katunut. Näistä neljä oli plasmaa, niitä hieman haikeana muistelen. Katseluetäisyys suunnilleen sama kuin Sinulla ja telkkua tulee enimmäkseen katseltua. 42m2 kaksiossa asustelen, onhan tuo 75":n jötkäle seinällä Sinunlaiselle primadonnalle varmaan melkoinen shokki sisustuksellisesti Mitään merkkiä/mallia en osaa suositella vaikka niitä aktiivisesti seuraankin, tuntuu olevan melko vaikeaa tänä päivänä kun ei ole sellaista selkeää joka loistaisi hinta-laatusuhteellaan. Nykyisistä ei oikein kiinnosta kuin nuo huippumallit ja ne on ihan liian kalliita omalle kukkarolle, yli 3000eur.
Uskaltaisin väittää että yleisesti ottaen televisioiden skaalaus ja digitv-lähetysten käsittely on jonkin verran kehittynyt viimeisen yhdeksän vuoden aikana, joten tämän suhteen uuden television hankkiminen voi tuoda jopa parannusta. Varsinaisen kuvan osalta kuitenkin ratkaisee eniten itse lähde, ja jos kuvalähteessä kuten tv-lähetyksessä on puutteita, ei niitä pysty keinotekoisesti taikomaan millään pois. Ja kyllähän noilla digikanavilla tulee vaihtelevan tasoista kuvaa kanavasta ja ohjelmasta riippuen. HD-lähetyksiä kannattaa aina katsoa kun niitä on tarjolla. Tuossa Sonyn D3000:ssa ei muistaakseni ole HD-virittimiä, joten uudella televisiolla saisi kaapelissa näkyviin ainakin Ylen kanavat HD:nä, taitaapi ehkä myös MTV3:n ja Nelosen kanavat näkyä kaapelissa teräväpiirtona ilmaiseksi, ellen ihan väärin tiedä. Eikä kokoa kannata pelätä, sitä on melkeinpä helpompaa ostaa liian pieni kuin liian iso televisio.
MTV3 HD ja Nelonen HD vaativat ohjelmakortin, samoin Fox HD. Ainakin DNA:n verkossa ohjelmakortista pitää maksaa öpaut 3 euroa kuussa. Mitään kanavapakettia ei tarvita. Mielestäni hyvinkin hintansa väärti.
Täällä myös vielä 46X3500 hohkaa olohuoneessa. Minulla katkesi selkäranka LG UH950 tarjoukseen. Kaupat on tehty ja tällä viikolla pitäisi saapua.
Mikäs loppukaneetti tuo sinun nykyinen 40"/1366x768 muka on? Haluat kerran AV-pultsarien eliittiin, ole sitten oikein edes sellainen: kannattaa pienentää kokoa ja resoluutiota vielä lisää! 40"/1366x768:ssakin on jo nimittäin ihan liikaa kokoa ja resoa k-etäisyydellesi. Voipi pikseli vilahtaa vahingossa vielä ihan kevyesti sinne pariin metriin. Ajatteleppa kuule gauuheeeta jos noin kamala juttu pääsisi käymään! 7" ja 1024x600 -tabletti olisi sinulle optimikoko ja resoluutio videonäytöksi. Niin ei varmasti erota näytöltä mitään l. katselu on logiikkasi mukaan 240p-kakkalähteilläsi hauskimmillaan. P.S. Tuo on taas jostain internettijuhoilun kirjan sivulta 1 peräisin oleva ajatusmalli, että kuvakoko/resoluutio pitäisi pitää pienenä Shit Definition -katselumatskun takia. Äänipuolella olisi sitten vastaavasti pidettävä korvatulpat korvissa, ettei kakka-tason audio pääse lyömään korville?? Voi hyvä hemmetti tätä touhua... NYT Elvari. OIKEASTI. RYHTIÄ SIIHEN SUORITUKSEEN! Vasen, oikea, nosta koipea... SER:n kautta telkkarikauppaan!
Ymmärrän yskäsi, joskaan en koe sitä ihan "internettijuhoiluksi", jos suurempi katseluetäisyys/pienempi ruutu toimii huonolaatuisen videomateriaalian "silottajana" tai jos natiiviresoluution ja kohderesoluution välinen pieni ero johtaa pienempään määrään skaalausta (joka voi pahimmillaan huonontaa entisestään huonoa kuvaa). Toki tekijöitä on muitakin, mutta käsittääkseni nämä mainitut seikat ovat niitä, jotka kuka tahansa, jopa se kuuluisa Internetti-Juho, voi minuutissa todistaa todeksi. Kyllä, laadukkaissa yksilöissä prosessointi/skaalaus/kuvanparannuspiirit ovat sitä luokkaa, että nämä AV-maailman nyrkkisäännöt voidaan kiertää. Eivät ne silti humpuukia taida olla. Joka tapauksessa olen siis siirtymässä isompiin ruutukokoihin, joskaan 55":aa en aio ylittää, ellei sitten tekniikka ole edennyt kymmenen vuoden päästä siihen pisteeseen, että TV:t ovat joko piilossa tai osana sisustusta (esim. tauluina). Käytössä on tällä hetkellä HD-digiboksi, joten HD-kanavat näkyvät ennestään hyvin. Tosin HD-tallennus suoraan TV:stä voisi olla tervetullutta, kun nykyinen LA Digitalin boksi on hieman vanhahtava. Toisaalta, kuten aiemmin totesinkin, niin digikanavilla tulee vierailtua nykyään todella harvoin.