Et sinä voi sitä käytännössä noin laskea. Siellä on messissä muovikassillinen muuttujia, jotka on sinulla tuossa laskussa joko väärin tai tuntemattomia. Tosiasia on se, että vahvistin käy hyvin tod. näköisesti raa´n volumen 11-kanavaisessa ajossa & julmimmissa räjäytyskohtauksissa ainakin virranrajoituksella. Huomaako sitä käytännössä, riippuu asiakkaan haaroista. Etupäässä lofismin/hifisminsä asteesta. Tarpeeksi kumipääkuuntelijalta voi poistaa äänestä suurimman osan (esim. luureilla: 128 kbps MP3, vastakorva kuurona, kilo-ohmin syötöllä), eikä se siihen reagoi mitenkään. Lofisti is as lofisti does. Reaktio tulee vasta sitten, kun koko ääni katoaa. Mikä olisi tässäkohtaa varmaankin MUTE @ protect. Jos katsot vaikka Hihimaailmassa mitattujen vahvistimien tehokuutiota, saatat huomata että siellä on aika moneen suuntaan viisteleviä monitahokkaita esittämässä kuutiota. Ja ne on sentään mitattu vain yksi kanava kuormitettuna. Kehittyneenä sähköinsinöörinä voit varmaan esittää valistuneen arvauksen, millaisia random-särmiöitä saattaa olla luvassa kun vahvistimen persventtiilit raskautetaan 11x -kuormituksella... Tuo on jonkun kahvinkeittimen tai uunin mitoitustapa. AVR:ssä on messissä herkempää hienoelektroniikkaa. Joka pidemmän päälle inte dickare kickare tuollaisista lämpötiloista. "Ensin katosi HDMI-kuva, sitten poistui ääni...". Fakta on se että yhteen 43 senttiseen laatikkoon on sullottu jo liian monta päätevahvistinta: kone käy kovassa käytössä kuumempana kuin olisi sille pidemmän päälle terveellistä.
Nyt taitaa kyllä John-117:llä mennä asiat sekaisin tai sitten selitin asiaa sekavasti mikä nuhakuumessa on oikein mahdollista Yhtäkaikki, räjäytyskohtauksissa joilla siis äänen suhteen on aika vähän tekemistä oikeiden räjäytysten kanssa, energia painottuu subbarille koska siellä on eniten pelivaraa dynamiikan ja resurssien suhteen ja koska se kuulosta jyhkeämmältä. Näin se vaan käytännössä tehdään joten ei niihin surroundkanaviin paljon sitä mökää mene, siis per kanava. Pahinta huipputehojen suhteen hyvin äänitetty soolo laulu (laaja dynamiikka). Uskomattoman kovia piikkitehoja on tullut mitattua vaikkei ääni tunnu kovin kovalta. Ihminen aistii laajaspektrisen äänen kovemman kuuloisena. Just joku kohina räjähdys kuulostaa kovemmalta kuin pikkitehoista voisi päätellä. Tän vuoksi jotain simppeliä jazz-laulua tulee kuunneltuaa paljon kovempaa kuin olisi tarkoitus tai terveellistä. Näin siis omien kokemusten perusteella. Tehokuutioilla tai oikeammin vahvistimen virran antokyvyllä hyvin lyhyille purskeille ei ole mitään tekemistä äänempainelaskujen ja häviötehojen kanssa. Vahvistimen virran anto vaan pitää olla riittävä käytetyille kauttimille. Ei vahvistimen tehokuution tarvitse olla täsmällinen kuutio. Sitten taas räjähdykset perustuu muuttuvaan kohinaan eikä siitä ole kovin helppo huomata jos vahavistin rajoittaa virtaa. Se on musiikillakin kovilla voimakkuuksilla vaikeaa. Nimittäin se rajoittuminen tapahtuu käytönnssä vain suurilla vaihekulmialla (impedanssikäyrän suurimmat kulmakertoimet) ja ne taas esiintyy aina minimiä isommilla impedansseilla. Se rajoituskin tapahtuu vain pienelle pätkälle signaalia. Ei se ole mikään suoranainen ilmiö mikä kuuluu jatkuvasti. Useimmat perinteiset kälättimet mitä surroundeissa käytetään on lisäksi aika helppoja kuormia joten ei hätää. Siihen en ota kantaa miten hyvin pidempiaikainen lämpö on huomioitu vahvistimissa. Uskoisin että valmistaja lähtee siitä että laite on sijoitettu vapaaseen tilaan, eli ei hyllyn sisään eikä muita laitteita aivan kiinni kyljissä. Elektroniikan mitoitus voi kyllä olla muutenkin ns. kintaalla kuin vain puolijohteiden lämpöjen suhteen. Ennemmin epäilisin että elkot kuolee lämpöjen vuoksia ja toiseksi jatkuvien lämptilavaihtelujen vuoksi liitokset ja piirilevyjen läpiviennit murtuu. Näin ainakin teollisuuselektorniikassa tapahtuu. Aika harvoin puolijohteet kovinkaan nopeasti lämpökuolee jos nyt jotenkin järjellisissä lukemissa pysytään. Juuh, mutta eipä noita laitteita sunnitella kovin pitkäikäisiksikään. Se Atmos paperi mitä referoin oli tosiaan leffateatterijuttuja. En löytänyt Dolbyn koti atmosille määrityksiä. Paremman puutteessa kai voisi käyttää THX-kotiteatterin mökä speksejä lähtökohtana. Luotettavuudesta puheenollen (John-117:tä hyvä avaus , millasta kokemusta eri valmistajien koneista porukalla on? Jos pistää koneeseen 1500e ja se kilahtaa kahden vuoden päästä takuun lomuttua, voipi lipsahtaa fidutuksen puolelle.
Ai, nyt sinulla on jo subbari siellä avustamassa. Ok, sinun vahvistin hyytyy sitten ydinpommituksen sijaan jazz-ämmän huutaessa 11-kanavaisesti kurkku suorana. Missä pointti? Vahvistimet ei saisi hihistien wanhan Perimätiedon mukaan hyytyä millään ääntelyllä. Onko kanavamäärän kasvattaminen perustelu ryhtyä osa-aika lofistiksi l. sallia pienet/keskisuuret häröilyt systeemin päätevahvistimelle?? Ahaa. No onpa hyvä tietää! Antaa se kyllä aika vahvasti viitteitä yleisvahvistimen ajutuskyvyistä eri tavoilla reaktiivisiin kaiutinkuormiin. Riippuisikohan se käytännön kuuluvuus siitä, millä volumetasolla ja minkalaisilla sivuvaikutuksilla se kyseisessä vahvistinmallissa täsmälleen tapahtuu. Jonkinlaisena kompressiona se kuuluu ainakin. Jokin vahvistinmalli voi tehdä suoranaisen itsarin (=protect) hyvin voimakkaasti kap./ind. vaihekulmasta jo hyvin aikaisella volumella. Ennakkoon sitä ei voi tietää. Hieno olettamus, taas. Se voi kylläkin todellisuudessa olla impedanssiltaan oikosulun ja kuun väliltä ihan mitä tahansa, millä tavalla reaktiivista tahansa, herkkyydeltään mitä tahansa. Sinulla ei ole oikeasti mitään keinoa tietää sitä. Kuin (ehkä) omista kaiuttimistasi.
Sevästi on erilainen tyyli rakennella himateattereita kun niitä tehdään koteihin Espoo-Kauniainen ja omakoti tai kytkettypientalo kuin muu Suomi. Onneksi tässä maassa saa vapaasti valita sen että missä ja miten asuu. Ja miten tekee himateatterinsa. Asiaan. Ei kai muut AV-receiverit ole paljon keitelleet kuin Onkyot ja niiden HDMI:t jotka on kai korjaneet takuuseen.
No katos kun pitää soittaa aina täysillä niin, että kaikki 11 pääteastetta on maksimaalisen rasituksen alla.. (näinhän me kaikki käytetään laitteitamme, eikö?!) Eihän maasturillakaan voi ajaa metsässä, vaan se pitää olla vähintään panssarivaunu..
Niinkö. No osoitappa sitten missä, miten ja kenen toimesta on määritelty passiivikaiuttimen -impedanssin sallittu minimi + vaihteluväli -maks. hyväksytty määrä vaihesiirron määrälle/tyylilajille ja -kuinka kovaa sen pitää jollain (millä??) tavalla määriteltynä vähintään kiekaista, kun sen persventtiiliin pistetään jokin vakiomäärä sähköä
John-117, elä hermostu Selvitellään näkökulmia. Se on nimittäin niin että 90% kiistoista johtuu väärinkäsityksistä. Mun tekstini ei varmasti ole sieltä selkeimmästä päästä. Sen tiedän varmasti Impedanssikäyrät ei nyt periaatteessa niin kovin paljoa perus 2-tie pöntöissä toisistaan eroa minimien ja pahimpien impedanssi-vaihekulmayhdistelmien osalta. Harvassa on alle 4ohmin arvot ja jos niitä on niin nekin laakeitta kaaria jolloin vaihekulma on pieni. Hankalia kuormia näkee yleensä eksoottisemmissa kälättimissä ja myös pienten pajojen viritelmissä ja tietysti elektrostaateissa. Vahvisimien kannalta vaikein on matalilla taajuuksilla oleva suuri vaihekulma hyvin matalalla impedanssilla. yläpään matalat arvot helppoja. Tämä juontaa puolijohteen ominaisuuksista. Lyhyitä piikkivirtoja trankut kestää hulppeasti. Jos joku haluaa tutustua aiheeseen enemmän niin maaginen lyhennys on SOA tai SOAR. https://en.wikipedia.org/wiki/Safe_operating_area Vaihekulmaongelma taas tulee siitä että pääteasteen tehotrankkujen virran kesto (kts. tuo linkki) heikkenee vahvasti kun trankun yli on enemmän jännitettä. Kun vaihekulma on nolla, virta ja jännite on samassa vaiheessa eli niiden maksimit on samaan aikaan. Tällöin trankun yli on aallon huipussa vähemmän jännitettä jolloin kestää kovaakin virtaa. Nyt jos vaihekulma kasvaa, virta ja jännite maksimi eivät olekaan samaan aikaa ja joudutaan tilanteeseen missä trankun yli on paljon jännitettä ja silti virtakin on suuri. Tämä on myrkkyä trankuille. Sorry tämä sivuhyppy mutta jos joku vaikka sai tästä jotain uutta Mutta jatkampa sivuhyppyä vielä ... Päätetransistoreita varten on yleensä erityinen suojapiiri joka on toteutettu tyypillisesti yhdellä trankulla, muutamilla vastuksilla ,konkalla ja joskus näkee diodejakin sotketun mukaan. Ideana on seurailla noita SOAR käyriä niin että päätetrankkujen voidaan kuormattaa maksimaalisesti mutta estää palaminen. Jos suojapiiri on tehty seuraamaan SOAR käyrää on tehokuutio sellainen missä isoilla vaihekulmilla tehot romahtaa. Jos virta vain rajoitetaan kylmästi johonkin arvoon, käyrä laskee impdedanssin mukaan mutta vaihekulma ei vaikuta. Näissä molemmissa on säästetty päätetrankuissa (ja mitä ilmeisemmin myös virtalähteessä) ja niinpä suojapiiri rajoittaa tehoja reilustikin impedanssin pahetessa. Se mitä tehokuutioissa ei näy on sen konkan vaikutus suojapiirissä. Tuossa yllä kun tarinoin että trankut kestää lyhyitä piikkejä hyvin ja niin suojapiiri saadaan konkalla eräässä mielessä alipääsösuodattamaan korkeataajuuksisia (nopeita) virtapiikkejä rajoittamasta päätteen virtaa. Bassoilla taas rajoitus voi olla hyvinkin rajua. Tuo tehokuutiomittaus ikävä vaan perustuu suurehkotaajuiseen purskeeseen ja niinpä se ei kerro mitään päätteen kyvystä toimia bassoalueella hankaliin kuormiin. tai kertoo sen verran että jos kuutio on notkolla pahasti, se on sitä myös bassoilla mutta ideaalinen kuutio ei tarkoita että vahvistin on tunteeton vaikeille kuormille myös matalilla taajuuksilla. Juttu kuitenkin on niin että suojapiiri ei tee mitään niin kauan kuin touhutaan turvallisella alueella ja kun tyypillinen 2-tie nyt vaan on aika helppo, suojapiiri ei vääristä signaalia. Järjellisillä tehoilla riski on vielä pienempi vaikka kälättimet olisi impedanssikäyrältään pirulliset. Virtaongelma vaikuttaa aaltomuotoon siellä täällä eli tuottaa säröä. Se ei välttämättä juurikaan vaikuta singaalitasoon. Joissakin vahvistimissa (kuten NAD) on myös käytössä kompressoreita tai ns. pehmeitä leikkaimia mitkä muuttaa tilannetta mutta ne lisää vääristymiä kuten siirrytään niiden toiminta-alueelle ja tutkimusten mukaan ne lisää säröä muutenkin tai vaativat hyvin erikoisia ratkaisuja. Niistä imbedanssikäyristä, sanoisin että tuo väitteeni perus 2-tie kälättimistä perustuu siihen että minulle on tullut hifilehti vuodesta -81 asti ja niitä käyriä on tullut luettua siitä asti joten jonkinlainen näppituntuma asiaan on. Se on silti tietysti totta että paremmin virtaa antava kone on parempi valinta mutta se ei tosiaan ole koko totuus. Juoni on kuitenkin se että jos kaiutin ei ole liian vaikea vahvistimelle, signaali ei muutu suojapiirien vuoksi eikä enemmän virtaa antavaan vahvistimeen ole tässä mielessä ollenkaan. Jokohan tämä runoilu riittäisi tältä erää. Mitäs jos ihmeltäisiin Atmosia välillä...
Ei ole minkään valtakunnan tarvetta koska ei liity threadiin eikä ole mitään käytännön hyötyä moisia selvitellä.
Käytännön ratkaisu unohtaa tehokuutiot, vaihekulmat, päätetrankkujen toimintapisteet ja impedanssikäyrät: heittää passiivikaiuttimet kierteellä suoraan jorpakkoon. Niin pitkälle kuin lentää, kiitos. Ja siirtyy aktiivikaiuttimien käyttäjäksi. Näin olisi kannattanut tehdä jo toki aikoja sitten, mutta nyt Atmokseen siirtymisessä viimeistään. Atmos-ongelmat ratkeavat kerralla. -AVR:stä tulee pelkkä dekooderi-esivahvistin: 11-päätekanavan kärytysongelma katoaa, koska ne eivät ole enää käytössä lämmittämässä -miljoonan päätekanavan tehontuotto-ongelmat katoavat, koska jokaisessa playback-kanavassa on töissä ulkoistetut SPL-tuotantoyksiköt omilla optimoiduilla päätteillään Hifistien aktiivikaiutin on nimeltään Genelec. Lofisteille on tarjolla myös muita vaihtoehtoja.
Maailmassa on nykyään yli 100 sertifioitua ja Dolbyn puolesta SMAART tm softalla säätämää Atmos miksaamoa ja aika vähän niitä on Geneleceillä tehty eli nyt se selvisi että mistä Genelecin aika vaatimaton liikevaihto tulee. Myynnistä "hifisteille".
Voin vastata hänen puolestaan: Hifistin kuuloke on nimeltään Sennheiser HD 600 syötettynä 0 Ω antoimpedenssilla, mutta Lofisteille on tarjolla myös muita vaihtoehtoja.
Niin, eikös olekin ihmeellistä: kaikilla studioilla ei rahat riitä kalustukseen aidolla iisalmelaisella. Joten joutuvat tyytymään JBL:iin yms. halvempiin korvikkeisiin. Mikäli rahaa kuitenkin löytyy, silloin myös Genen tuotteet käytännössä löytyy kyseisestä AV-puljusta erittäin suurella tod. näköisyydellä.
Paljonko sitää rahaa oikein pitää olla? Dolby teki viime vuonna USD 909M liikevaihdolla USD 362M voittoa ja se ei riitä ostaa Geneä vaan ostelevat jotain Kaliforniassa suunniteltua ja Meksikossa kasattua. Vai johtuuko se ihan vaan siitä että Dolbyn pääkontuuri on siellä? Ja asiaan: http://www.dolby.com/us/en/experience/dolby-atmos/bluray-and-streaming.html
Miten tää nyt taas meni joksikin Gene-dissailuksi? Sikäli kun olen sihtaillut, niin Genelecit ovat vielä ainakin parikymmentä prosenttia kalliimpia jenkeissä kuin Suomessa. Kun muistetaan, että USA:n yleinen hintataso elektroniikassa on selvästi alempi kuin Suomessa, niin pitää olla aikamoinen audiofiili rakentaakseen jonkun tsiljoonalla äänikanavalla varustetun setin Geneleceistä varsinkin, kun leffoissa musiikki ei ole yleensä pääosassa.
Ei Genelecciä dissata. Parhaani olen tehnyt että joillakin iLok koodeilla voi tehdä heille demo BD levyt tuleville messuille. Maanantaina ajattelin niiden BD levyjen tekijää laskuttaa. Lasku lähtee Sweduille...