Tässä lista käänteisessä järjestyksessä. Lynchin Mulholland Driven päätyminen ykköseksi ei ole lainkaan huono valinta. Suurta osaa en ole koskaan katsonut. 100. Toni Erdmann (Maren Ade, 2016) 100. Requiem for a Dream (Darren Aronofsky, 2000) 100. Carlos (Olivier Assayas, 2010) 99. The Gleaners and I (Agnès Varda, 2000) 98. Ten (Abbas Kiarostami, 2002) 97. White Material (Claire Denis, 2009) 96. Finding Nemo (Andrew Stanton, 2003) 95. Moonrise Kingdom (Wes Anderson, 2012) 94. Let the Right One In (Tomas Alfredson, 2008) 93. Ratatouille (Brad Bird, 2007) 92. The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford (Andrew Dominik, 2007) 91. The Secret in Their Eyes (Juan José Campanella, 2009) 90. The Pianist (Roman Polanski, 2002) 89. The Headless Woman (Lucrecia Martel, 2008) 88. Spotlight (Tom McCarthy, 2015) 87. Amélie (Jean-Pierre Jeunet, 2001) 86. Far From Heaven (Todd Haynes, 2002) 85. A Prophet (Jacques Audiard, 2009) 84. Her (Spike Jonze, 2013) 83. A.I. Artificial Intelligence (Steven Spielberg, 2001) 82. A Serious Man (Joel and Ethan Coen, 2009) 81. Shame (Steve McQueen, 2011) 80. The Return (Andrey Zvyagintsev, 2003) 79. Almost Famous (Cameron Crowe, 2000) 78. The Wolf of Wall Street (Martin Scorsese, 2013) 77. The Diving Bell and the Butterfly (Julian Schnabel, 2007) 76. Dogville (Lars von Trier, 2003) 75. Inherent Vice (Paul Thomas Anderson, 2014) 74. Spring Breakers (Harmony Korine, 2012) 73. Before Sunset (Richard Linklater, 2004) 72. Only Lovers Left Alive (Jim Jarmusch, 2013) 71. Tabu (Miguel Gomes, 2012) 70. Stories We Tell (Sarah Polley, 2012) 69. Carol (Todd Haynes, 2015) 68. The Royal Tenenbaums (Wes Anderson, 2001) 67. The Hurt Locker (Kathryn Bigelow, 2008) 66. Spring, Summer, Fall, Winter…and Spring (Kim Ki-duk, 2003) 65. Fish Tank (Andrea Arnold, 2009) 64. The Great Beauty (Paolo Sorrentino, 2013) 63. The Turin Horse (Béla Tarr and Ágnes Hranitzky, 2011) 62. Inglourious Basterds (Quentin Tarantino, 2009) 61. Under the Skin (Jonathan Glazer, 2013) 60. Syndromes and a Century (Apichatpong Weerasethakul, 2006) 59. A History of Violence (David Cronenberg, 2005) 58. Moolaadé (Ousmane Sembène, 2004) 57. Zero Dark Thirty (Kathryn Bigelow, 2012) 56. Werckmeister Harmonies (Béla Tarr, director; Ágnes Hranitzky, co-director, 2000) 55. Ida (Paweł Pawlikowski, 2013) 54. Once Upon a Time in Anatolia (Nuri Bilge Ceylan, 2011) 53. Moulin Rouge! (Baz Luhrmann, 2001) 52. Tropical Malady (Apichatpong Weerasethakul, 2004) 51. Inception (Christopher Nolan, 2010) 50. The Assassin (Hou Hsiao-hsien, 2015) 49. Goodbye to Language (Jean-Luc Godard, 2014) 48. Brooklyn (John Crowley, 2015) 47. Leviathan (Andrey Zvyagintsev, 2014) 46. Certified Copy (Abbas Kiarostami, 2010) 45. Blue Is the Warmest Color (Abdellatif Kechiche, 2013) 44. 12 Years a Slave (Steve McQueen, 2013) 43. Melancholia (Lars von Trier, 2011) 42. Amour (Michael Haneke, 2012) 41. Inside Out (Pete Docter, 2015) 40. Brokeback Mountain (Ang Lee, 2005) 39. The New World (Terrence Malick, 2005) 38. City of God (Fernando Meirelles and Kátia Lund, 2002) 37. Uncle Boonmee Who Can Recall His Past Lives (Apichatpong Weerasethakul, 2010) 36. Timbuktu (Abderrahmane Sissako, 2014) 35. Crouching Tiger, Hidden Dragon (Ang Lee, 2000) 34. Son of Saul (László Nemes, 2015) 33. The Dark Knight (Christopher Nolan, 2008) 32. The Lives of Others (Florian Henckel von Donnersmarck, 2006) 31. Margaret (Kenneth Lonergan, 2011) 30. Oldboy (Park Chan-wook, 2003) 29. WALL-E (Andrew Stanton, 2008) 28. Talk to Her (Pedro Almodóvar, 2002) 27. The Social Network (David Fincher, 2010) 26. 25th Hour (Spike Lee, 2002) 25. Memento (Christopher Nolan, 2000) 24. The Master (Paul Thomas Anderson, 2012) 23. Caché (Michael Haneke, 2005) 22. Lost in Translation (Sofia Coppola, 2003) 21. The Grand Budapest Hotel (Wes Anderson, 2014) 20. Synecdoche, New York (Charlie Kaufman, 2008) 19. Mad Max: Fury Road (George Miller, 2015) 18. The White Ribbon (Michael Haneke, 2009) 17. Pan's Labyrinth (Guillermo Del Toro, 2006) 16. Holy Motors (Leos Carax, 2012) 15. 4 Months, 3 Weeks and 2 Days (Cristian Mungiu, 2007) 14. The Act of Killing (Joshua Oppenheimer, 2012) 13. Children of Men (Alfonso Cuarón, 2006) 12. Zodiac (David Fincher, 2007) 11. Inside Llewyn Davis (Joel and Ethan Coen, 2013) 10. No Country for Old Men (Joel and Ethan Coen, 2007) 9. A Separation (Asghar Farhadi, 2011) 8. Yi Yi: A One and a Two (Edward Yang, 2000) 7. The Tree of Life (Terrence Malick, 2011) 6. Eternal Sunshine of the Spotless Mind (Michel Gondry, 2004) 5. Boyhood (Richard Linklater, 2014) 4. Spirited Away (Hayao Miyazaki, 2001) 3. There Will Be Blood (Paul Thomas Anderson, 2007) 2. In the Mood for Love (Wong Kar-wai, 2000) 1. Mulholland Drive (David Lynch, 2001) http://www.bbc.com/culture/story/20160819-the-21st-centurys-100-greatest-films
Ehkäpä ne kriitikot sitten tietävät paremmin. Itse en pahemmin Mulholland Drivesta välittänyt, sitä yhtä kohtausta lukuun ottamatta. Jos elokuvan jälkeen pitää erikseen lukea ohjaajan listan siitä, mitä elokuvassa oikein tapahtui, niin ei se ainakaan minun juttuni ole. Muuten on itsellenikin paljon elokuvia, joista ei ole mitään hajua. Sepä näissä listoissa oikeastaan parasta onkin, että voi löytää muutaman hyvän elokuvan jonka on missannut.
Mulle tää toimii anti-listana, leffoja joiden katsomista kantsii välttää. Esimerkkeinä Mulholland Drive ja The Tree of Life, molemmat kymmenen parhaan joukossa.
Paremmuusjärjestyksen tekeminen on vain tilastomatematiikkaa. Mulholland Drive on varmastikin saanut monelta kriitikolta ykköspaikan mutta ei välttämättä eniten niitä. Jos kriitikoita on laidasta laitaan, pisteet hajoavat pahasti, ja lista voi olla juuri tuon näköinen. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka moni elokuva yleensäkin sai pisteitä. Mielenkiintoinen kohta artikkelissa oli se, että BBC:n viime vuonna kriitikoiden keskuudessa tekemän the greatest American films of all time -kyselyn mukaan ainoastaan KUUSI elokuvaa oli tehty kuluvalla vuosisadalla. Tuolta listalta löytyy oikeasti hyviä elokuvia ja oikeita klassikoita. Ykkönen on se vanha tuttu... Noista voi sanoa, että kaikki on katsottu ja monet useaan kertaan.
Kriitikot ja heidän valintansa löytyy samaiselta sivustolta. http://www.bbc.com/culture/story/20160819-the-21st-centurys-100-greatest-films-who-voted
Paljon hyviä elokuvia, mutta jos Inception, Her, The Wolf of Wall Street ja MadMax on mukana, niin miksei esim O Brother, Where Art Thou?, KillBillit, Interstellar, Ex Machina tai Watchmen ?... Requiem for a dream jaetulla 100:lla sijalla Täytyneepä katsella nuo näkemättömät , ihan hyvä to watch-lista
Joistakin leffoista auttaisi jos tietäisi mikä niiden alkuperäiskielinen nimi on... voisi hahmottaa vähän mistä on kyse... nythän nuo on kaikki ilmeisesti brittien käyttämillä nimillä. Kuitenkin äkkiseltään vaikuttaisi että olen nähnyt reilusti yli puolet noista. Ja suuresta osasta en muista oikeastaan mitään. Aika paljon tuolta puuttuu hyviä leffoja, ja kaikenlaista kakkaa listattu... Requiem for a dream pitäisi olla top-10:ssä tai ainakin lähellä.
12. Zodiac (David Fincher, 2007) 10. No Country for Old Men (Joel and Ethan Coen, 2007) 3. There Will Be Blood (Paul Thomas Anderson, 2007) Enpä ole aiemmin edes ajatellut miten poikkeuksellisen hyvä elokuvavuosi 2007 oli. Kaikki nuo kolme pääsee omallakin listalla 2000-luvun top-12:een tai ehkä jopa top-5:een. Jokainen noista kuuluu siihen hyvin pieneen osaan näkemistäni elokuvista, joissa kaikki on täydellistä visuaalisesta tyylistä juoneen ja näyttelijäsuorituksiin. There Will Be Bloodin mahtavuus aukesi tosin täydellisesti vasta toisella katselukerralla.
28 olen tainnut noista nähdä. Ei sinänsä valittamista valinnoista, mitä nyt Ratatouille oli vähän yllättäen itselleni pieni pettymys. Ei tiedä, jos vaikka nyt toimisi jo paremmin. Hirveä määrä loistavia elokuvia tietenkin on jäänyt pois, mutta ne laitan sitten omalle listalleni. Mulhollandin Criterion-reiska onki ollut ostoslistalla jo jonkin aikaa... Ai niin ja tuo A Serious Man pitäisi kyllä nähdä, sentään Coeneilta.
60 listan leffoista nähtynä ja hyllyssä odottaa about 5. Hyviä elokuvia suurin osa, ja ymmärrän miksi ovat listalla. Hyvä lista tuo kaikkien aikojen parhaat amerikkalaiset leffatkin on. Siitä listata mulla on hyllyssä reilusti yli puolet ja muutamaa harvaa lukuunottamatta kaikki nähtynä. Mutta voisi vaikka ensi vuodeksi tehdä itselleen tavoitteen, että katsoo tuon listan leffat läpi. Ei muuten, mutta sitä tulee vaan katseltua niin paljon surkeita leffoja, että välillä voisi ottaa avuksi tällaisen listan.
Vaikka listaamisissa onkin omat huvittavuutensa, ei näissä loppujen lopuksi ole mitään järkeä, kun oma lista muuttuisi päivästä ja fiiliksestä riippuen jatkuvasti. Tältä listalta olen nähnyt 85 elokuvaa, joista 52 löytyy omasta hyllystä joko blu-rayna tai DVD:nä. Enemmänkin näistä löytyisi, mutta koska suomi blu-rayta ei ole julkaistu (vain DVD), on elokuva jäänyt siten ostamatta laiskuuttani, kun ei ulkomailtakaan enää jaksa tilailla (ja tykkään, että löytyy tekstit omalla kielellä, jos elokuvan haluaa vähän englanninkieltä heikommin osaavan kanssa katsoa). Mitään merkittäviä puutteita ei löydy. Toki itse nostaisin listalle vaikka Collateral, Drive, Casino Royale, The Revenant, The Man from Earth, Jagten, Lord of the Ring: The Fellowship of the Ring, Irreversible, L'enfant, Another Year, Force Majeure, Bad Lietunant: Port of Call - New Orleans ja The Adventures of Tintin kaltaisia nimiä. Spielbergiltä vielä vaikka ainakin Munich tuota puisevaa A:I-leffaa ennemmin. Omalle listalle tuskin mahtuisivat ainakaan: Holy Motors (Leos Carax, 2012), Brooklyn (John Crowley, 2015), The Assassin (Hou Hsiao-hsien, 2015), Under the Skin (Jonathan Glazer, 2013), Fish Tank (Andrea Arnold, 2009), Spotlight (Tom McCarthy, 2015), Shame (Steve McQueen, 2011), A.I. Artificial Intelligence (Steven Spielberg, 2001), Inside Llewyn Davis (Joel and Ethan Coen, 2013) ja A Serious Man (Joel and Ethan Coen, 2009), joista varsinkin A Serious Manin nerokkuutta en kykene millään ymmärtämään, tylsä kuin mikä, kuten myös paljon kehuttu The Assassin. Vähän samaa vikaa on myös Inside Llewyn Davisissä, aiemmin mainittu O Brother, Where Art Thou? Coeneilta paljon mieluummin mukaan. Kill Billit Tarantinolta mieluummin kuin mikään niiden jälkeisistä ylipitkistä vetkuiluista. Tätähän voisi jatkaa loputtomiin. Onkohan lista kerätty samoihin aikoihin, kun Abbas Kiarostami on kuollut? Muuten en kykene ymmärtämään, miksi häneltä löytyy kaksi nimikettä listalta, varsinkaan kun Certified Copy ei tietääkseni mikään mestariteos ole. Tosin kun kumpaakaan listalla olevaa elokuvaa häneltä en ole nähnyt, tuli nyt vaan mieleen. Tosiaan jos listalta ei ole montaa nimikettä nähnyt, eikä keksi mitä katoisi, niin jollei aivan surkeista leffoista - tai pelkästään viihdeleffoista - pidä, niin kyllä tuon listan läpi käymällä voisi aikansa huonomminkin käyttää, vaikkei kaikki nyt olisikaan ihan tajunnanräjäyttäviä kokemuksia.
Tota listaa, kun katsoo, niin monesti kerkeisi kuolla tylsyyteen. Kysymys: Miksi hyvän elokuvan määre on yhtä, kuin helvetin tylsä? Tai sellainen tunne tuostakin listasta pääsääntöisesti tulee.
Hyvän kriitikon tulee kehua ns. taide-elokuvia vaikka ei ymmärtäisikään niistä mitään, koska muutkin tekevät niin, eikä joukosta haluta erottautua. Toisaalta erikoisella elokuvamaullaan kriitikot haluavat erottautua tuulipukukansasta, joka suosii puhtaasti kaupallista ja helposti seurattavaa elokuvaa. Useastihan ”kriitikon valinnat” eivät ole mitään kassamagneetteja. Tuo oli ehkä vähän liioiteltua, mutta noin se suunnilleen menee...
Yksi kriitikon tehtävistä on toimia kansan maun vartijana - jos keltä tahansa muulta kysytään, niin tuolla listalla olisi ollut Transformers ja Luokkakokous. Sitäkö te haluatte? Kansa ei tiedä.
Missä on Piraatti Helmen Nouto jutut ja sellaset? Ihan hirvee pettymys. Ehdottomasti Transformers 4:nen kuuluu Top 5:seen.
Hollywood tuottaa lähinnä huvipuistoajeluun verrattavaa viihdettä, kun elokuvalla on myös taiteellisempi merkityksensä. Ehkäpä "aivot narikkaan" tyyppinen elokuva pitäisi arvostella samalla tavoin kuin tivolin uusin laite? Top 100 joyride movies since 2000. Kassamagneeteista tehdään jo listauksia niiden tuoton perusteella. Kriitikoilla on yleensä laaja-alaista elokuvan tuntemusta ja niitä arvioidaan nimen omaan taiteellisilla meriiteillä. Suurella yleisöllä taas ei yleensä ole vastaavaa tietämystä saati intohimoa elokuviin. Luultavasti keskiverto kotiteatteriharrastajankin lähtökohtainen motiivi on saada materiaalia, joka hyödyntää investoidun laitearsenaalin maksimaalisesti. Sitten alkaa silmä luppasta, jos ei subbari rytkytä sohvaa tasaisin väliajoin.
Elokuvathan voidaan (karkeasti) jakaa kaupallisiin ja taide-elokuviin. Koska Hollywoodin ainoa tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, elokuvista ei kannata tehdä kovin ”taiteellisia” katsojien karkottamiseksi. Jos elokuva on taas liian ”taiteellinen”, se menee yli hilseen eli siitä ei ymmärrä mitään. Koska tuulipukukansa äänestää lompakollaan, se pitää huolen siitä, että taide-elokuvia ei tavallisesti tehdä kovin suurella budjetilla. Kukapa lähtisi rahoittamaan tuotantoa, jonka tietää varmasti tulevan tuottamaan tappiota. Eräs heppu totesi keskiajalla: De gustibus non est disputandum.
Kenenkään tehtävä ei ole sanoa jollekin toiselle, että sinun pitää tykätä jostain tietynlaisista leffoista koska se on taidetta/hienompaa. Kyseessä ovat aina, AINA, vain ja ainoastaan makuasiat ja kaikkien mielipide on samanarvoinen. Ja kyllä nuo mainitsemasi leffat kelpaavat meikäläiselle aina ennemmin kuin jotkut ...tun Linklaterit ja Malickit. Alkaa nukuttaa jo kun vaan mainitaan herrojen nimet...