Heli Valkonen on epätoivoisesti rakastunut aviomieheensä. Mutta Matin ei tee mieli. Koskaan. Hän vain pelaa tietokonepelejä repsahtaneissa fleece-housuissa. Hartiahieronta on hänestä parasta läheisyyttä. Kun hienovaraisista vihjeistä, kauniista puheista ja hemaisevista asuista ei ole apua, Heli turvautuu suoraan ja yhä suorempaan toimintaan - turhaan. Sitten Heli kohtaa nuoren ja komean Jarnon. Eikä aikaakaan kun Helillä ja Jarnolla on suhde. "Mennä ihan vähän sänkyyn. Muutama veto. Sitä ei lasketa. Saadakseni lisäaikaa avioliitolleni minun on pakko pettää. Sen jälkeen tiedän mitä haluan, ja mitä en halua". Elokuva kertoo avioliitosta, pitkästä suhteesta ja seksistä draamakomedian keinoin. "Voiko läheisyyttä olla muutoin kuin jos sitä runnoo kokoajan sisään?" Katso kuvagalleria: selattava | klikattava Ensi-ilta Suomessa 10.01.2014
Ei kiitos on romanttinen draama, jossa on tragikoomisia vivahteita. Vaimo, 44, haluaa seksiä mutta aviomies, 46, ei. Niinpä vaimo ottaa (tai saa) nuoremman rakastajan, 28. Ensimmäinen mielleyhtymä tätä elokuvaa katsoessa oli Submarine molemmissa on aiheena perheenisän masennus, mutta kotimaisessa tuotoksessa tapahtumat nähdään vaimon näkökulmasta. Päärooleissa nähdään hienostuneita näyttelijöitä: Anu Sinisalo vaimona ja Ville Virtanen alakuloisena aviomiehenä. Kai Vaineella on itsevarmuutta ja ulkonäköä kuin Matthew McConaugheylla ikään. Sinisalo ei puhunut saksaa niin sujuvasti kuin saksanopettajalta voisi odottaa. Näyttelijäntyö on tässä kuitenkin hienovaraista, ja puolisoiden satunnaiset irrottelut maustavat kokonaisuutta. Juonenkuljetuksesta, kertojanäänen käytöstä ja musiikin käytöstä syntyi vaikutelma, ettei niitä ollut hiottu aivan loppuun asti eikä löydetty toimivinta mahdollista ratkaisua ei tuntunut siltä, että tässä loksahtaisi kaikki kohdalleen. Lopputuloksena on älykästä mutta hiukan kuivakkaa draamaa, mikä on harmi, koska traileri oli hauska (Netti pitäs buuttaa). Ehkä se kirja olisi parempi. 2½/5
Kirja oli parempi. Mutta ei tämä elokuvakaan ihan huono ollut. Hyvin tässä tarinaa kuljetettiin eteenpäin, vaikka ei se ihan ongelmatonta tosiaan ollut. Näyttelijät tekivät hyvää työtä ja erityiskiitos Ville Virtaselle, joka osoitti erinomaisuutensa ja monipuolisuutensa kun vertaa hänen hahmoaan ja sen uskottavuutta edelliseen Valkaman kanssa tehtyyn leffaan. Yleisesti ottaen tapahtumat ja hahmot olivat riittävän uskottavia tällaiseen tarinaan. Kevyttä draamaa sitä kaipaaville. 3/5.