Whiplash (2014) (Damien Chazelle / Miles Teller, J.k. Simmons, Melissa Benoist)

Keskustelu osiossa 'Elokuvat' , aloittajana Mika, 23.01.2015.

  1. Mika

    Mika Administrator Ylläpidon jäsen Ylläpito Tukijoukot

    Liittynyt:
    05.02.2000
    Viestejä:
    8 291
    Saadut tykkäykset:
    29
    [​IMG]

    Andrew Neyman (Miles Teller) on kunnianhimoinen nuori jazz-rumpali, joka on vakaasti päättänyt nousta Yhdysvaltain itärannikolla sijaitsevan eliittikonservatorionsa huipulle. Isänsä epäonnistuneen kirjailijanuran varjostama Andrew janoaa tunnustusta taidoistaan. Terence Fletcher (J.K. Simmons) - soitonopettaja, joka on yhtä tunnettu pätevyydestään lahjakkuuksien koulijana kuin kammottavista opetusmenetelmistään - johtaa koulun parasta jazz-yhtyettä. Fletcher huomaa Andrewn kyvyt, siirtää nuoren muusikonalun omaan bändiinsä ja tulee samalla mullistaneeksi tämän elämän ikiajoiksi. Andrewn intohimoinen täydellisyyden tavoittelu muuttuu nopeasti pakkomielteeksi hänen armottoman opettajansa <br />patistaessa häntä kykyjensä &ndash; ja lopulta hulluuden &ndash; rajamaille.

    [​IMG] Katso elokuvan trailer

    Ensi-ilta Suomessa 23.01.2015
     
  2. ElvisThePelvis

    ElvisThePelvis Aktiivinen käyttäjä

    Liittynyt:
    05.05.2004
    Viestejä:
    11 670
    Saadut tykkäykset:
    179
    Täydellinen elokuva, ei voi muuta sanoa. Elokuvan tarina on raikas, ajaton ja mielenkiintoinen. Neymanin ja Fletcherin opettaja-oppilas -suhde kaikessa raadollisessa riippuvaisuudessaan (ei toisiaan kohtaan vaan sitä kohtaan mitä toinen edustaa) tekee tästä yhtä varteenotettavan klassikon kuin mikä tahansa muu vastaavan teeman sisältävä klassikkoteos. Miles Teller hikoili roolinsa antaumuksella, mutta meidän kaikkien suosikki arjalaisvanki J.K. "Schillinger" Simmons teki elämänsä roolin, josta hän toivon mukaan saa ansaitsemansa palkinnon tänä vuonna. Elokuvan ohjaajaa Damien Chazellea täytyy ihastella, sillä hän sai otettua kaiken tarpeellisen irti hahmoista, kerronnasta, kuvasta (hyvin newyorkimainen tunnelma) ja äänestä lisäämättä mitään irallista tai turhaa. Tällaiseen elokuvaan olisi ollut helppo upottaa Oscarin kerjuu -kohtauksia, mutta ne loistivat poissaolollaan. Kaiken kruunasi hieno ja iskevä loppu (pun intended).

    5/5 :naminami::naminami::naminami::naminami::naminami:
     
  3. big j

    big j Tuotantoarvot kohdillaan Tukijoukot

    Liittynyt:
    04.02.2002
    Viestejä:
    3 418
    Saadut tykkäykset:
    136
    Vertavuotavaa ja iholle iskeytyvää määrätietoisuuden kuvausta kipurajojen kynnyksiltä. Jännää oli huomata se, kuinka hyvin noinkin epäsympaattiset päähahmot tarrasivat otteisiinsa aivan päivänselvistä paskamaisuuksistaan huolimatta. Mukavat hahmot haettakoon siis muualta ja tämän parissa fokunen enemmän sinne äärirajoilleen yltyvään jännitysnäytelmään, jossa hukka kyllä peri tahdista tippujaa.

    Näyttelijätyöltään energistä ja tyhjäkäyntiä välttelevää kamppailudraamaa. Soittopuolikin hoidettuna autenttisen uskottavasti kauttaaltaan. Kelpaa kyllä kuunnella ja ihailla.


    :):):):)
     
  4. Warloch

    Warloch Uusi jäsen

    Liittynyt:
    02.05.2007
    Viestejä:
    84
    Saadut tykkäykset:
    0
    Olisi ollut vuoden parhaimpia elokuvia, mutta loppu olikin sitten pelkkää narsismin ihannointia.
    Olisi hieman voinut käsikirjoittaja sen huutamisen ja verenlennon lisäksi myös käyttää päätään. Nyt Fletcher kuvattiin narsisistisuutensa kanssa jotenkin ylevänä hahmona.
    Loppu oli tyypillistä ameriikkalaista superihmiskakkaa.
    Pakko kuitenkin antaa J.K. Simmonsin takia 3/5
     
  5. Matti77

    Matti77 Uusi jäsen

    Liittynyt:
    26.03.2014
    Viestejä:
    62
    Saadut tykkäykset:
    1
    Aivan loistava elokuva! Ihmeen vähän tätä on silti kommentoitu täällä.

    J.K. Simmonsin hahmo herätti erikoisen kaksijakoiset tunteet. Ensisijaisesti se on hirviömäinen natsi (vähän kuin Schillinger), mutta
    silti liikutuin vahvasti Fletcherin ja Andrewin keskustelusta baarissa, kun Fletcher perusteli ja puolusteli ankaruuttaan. Kyllä yhteiskunta oikeasti tarvitsee kusipäisiäkin opettajia/kouluttajia/johtajia, jotka piiskaavat alallaan _lahjakkaita yksilöitä_ yhä parempiin suorituksiin ruminkin keinoin. Kunhan eivät itsariin päätyisi. Niin järkyttävän paljon maailmaa parantavaa potentiaalia jää käyttämättä, kun kavereitaan paremmat nuoret ottavat asenteen "lahjattomat treenaa" tai "nauru pidentää ikää" tai haluavat vaan syystä tai toisesta olla samanlaisia (keskinkertaisuuksia) kuin muut. Mua ärsyttää sellainen (kasvatus)asenne, jossa kaikki ovat yhtä hyviä kaikessa, kaikki saavat suorituksestaan mitalin eikä ketään saa sanoa huonoksi.
    Loppu ei todellakaan ollut "tyypillistä ameriikkalaista superihmiskakkaa". Sellaista olisi ollut esim.
    päähenkilöiden halaaminen lopuksi, sen tytön löytyminen yleisöstä ja palaaminen yhteen, yleisön aplodit ja ylistyshuudot, lopputeksteissä maininnat kaikista palkinnoista, joita myöhemmin urallaan sai yms. yms......
    Kyllä harmittaisi, jos olisi jäänyt katsomatta. :rolleyes:

    10/10
     
  6. dixi

    dixi Guest Guest

    Liittynyt:
    25.02.2003
    Viestejä:
    713
    Saadut tykkäykset:
    2
    Tuo on kyllä täysin oma tulkintasi. Minusta loppu
    jätettiin ihan täysin katsojan päätettäväksi, että näkikö sen "narsismin ihannointina" vai niin, että Miles Tellerin hahmo hyppäsi lopullisesti rajan toiselle puolelle ja hylkäsi ihmisyytensä ollakseen täydellinen rumpali.
     
  7. VisitorQ

    VisitorQ Guest Guest

    Liittynyt:
    14.06.2005
    Viestejä:
    178
    Saadut tykkäykset:
    2
    Tämä veti ihan sanottamaksi, aivan kananlihalla vieläkin. Täytyy sanoa, että en ole vähän aikaan katsonut näin tyylikästä ja intensiivistä elokuvaa. 5/5

    ... Todellinen lahjakkuus täytyy tosissaankin hakkaa henkilöstä ulos, jos sitä ylipäätänsä löytyy.



    Tai jos tämä loppu olikin vain Miles Tellerin hahmon kuvitelmaa siitä eteenpäin kun tuli takaisin lavalle:)
     
    Viimeksi muokattu: 30.06.2015
  8. Pazze

    Pazze Aktiivinen käyttäjä

    Liittynyt:
    16.09.2003
    Viestejä:
    5 014
    Saadut tykkäykset:
    150
    Hyvä leffa. Loistavasti kirjoitetut henkilöhahmot ja loistavat näyttelijät esittämässä. Vaikka etukäteen pelkäsin tämän olevan J.K. Simmons -show, niin onneksi ei ollut vaikka kieltämättä herran esittämä Fletcher pääsikin heittämällä vakuuttavien elokuvahahmojen galleriaan. Metodeista ja ihmisten motiiveista voi olla montaa mieltä, mutta leffa oli hyvä. 4/5
     
  9. Anathor

    Anathor Käyttäjä

    Liittynyt:
    11.12.2009
    Viestejä:
    938
    Saadut tykkäykset:
    58
    Ihan ok parhaimmillaan mutta siltikin valtava pettymys samaan aikaan.
    Rehellisesti sanottuna aivan liian hypetetty leffa.

    Mielestäni J.K. Simmonsin esittämä hahmo vedettiin pikkasen liian pitkälle ja kärsi täten uskottavuusongelmista.
    Nyt oli vain se mielipuolinen suorittaja tuossa opettajana, onhan toki oikeassa soiton opiskelussakin tietty kuri ja kunnianhimo mutta tässä mässäiltiin jo hahmo naurettavuuksiin asti.
    Etukäteen en lukenut juuri mitään kuin parin jazz-harrastajan mietteitä siitä miten tämä ei kuvaa hyvin kyseisen genren touhuja ja nyt ymmärrän mikseivät alan harrastajat elokuvasta juuri tykänneet/piitanneet. Nimittäin syy on se ettei tuon elokuvan näkeminen juurikaan nosta kiinnostusta tai madalla kynnystä ummikolle/maallikolle lähteä perehtymään jazzin maailmaan. Tais olla pari asiavirhettäkin leffassa.
    Itse olen jo monen monta genreä tutustunut ja jazziin rakastunut joten en kokenut tarvetta saada elokuvaan sen kummempaa yhteyttä, nyt vaan harmi jos joku ei elokuvan takia halua perehtyä jazzin saloihin ja hienoihin juttuihin.
     
  10. marlan

    marlan Aktiivinen käyttäjä Tukijoukot

    Liittynyt:
    10.06.2004
    Viestejä:
    2 376
    Saadut tykkäykset:
    224
    Whiplash tuli nähtyä vasta nyt kirjaston blu-raylta, ja oli aikakin. Kyseessä on vahva kasvudraama, joka hyödyntää taitavasti musiikkia, sillä tapahtumat on sijoitettu newyorkilaiseen konservatorioon ja päähenkilö Andrew (Miles Teller) on aloitteleva mutta kunnianhimoinen opiskelija.

    Rakenteeltaan tarina muistuttaa kuitenkin tietynlaisia armeijadraamoja. On pirullinen kapiainen ja suoraselkäinen alokas, joka alkaa vastustaa simputusta. Seuraa tahtojen taisto, jossa kapiainen alkaa lopulta kunnioittaa alokasta. Kyse on oidipaalisesta draamasta par excellence — tässä asetelmassa lempeä isä (Paul Reiser) edustaa enemmänkin äitihahmoa, ja professori Fletcheristä (J. K. Simmons) tulee julma isä, jota vastaan nuorukaisen on noustava kapinaan.

    Tällainen asetelma on siirretty Famen tyyliseen musiikkioppilaitokseen, mutta siitä on riisuttu kaikki hohto ja romantiikka. Fletcher on ankara ja ivallinen opettaja, jonka opetus perustuu nöyryyttämiseen ja ehdottomiin vaatimuksiin; hän ei halua opiskelijoiden nolaavan häntä kehnolla soitolla, ja oppilaat ovat hänelle paljolti itsetehostuksen välikappaleita. Hänen rinnallaan joku tohtori House on kiltti kuin kissanpoika.

    Whiplashin vahvuutena on realismi. Yhtä aikaa uskomatonta ja uskottavaa on se, kuinka nuorena voi tehdä aivan tolkuttomia ratkaisuja: Andrew menee ja hylkää ihanan tyttöystävänsä Nicolen (Melissa Benoist). Lisäksi elokuva on musiikillisesti täyteläinen, ja sitä katsoessa teki mieli kääntää nupit kaakkoon. Musiikkiesitykset ja akustiset tilat kuulostavat upeilta, vaikka kanavia on vain 5.1. Sitä paitsi pohjoismaisessa blu-rayssa on vain 16-bittinen DTS-HD-MA-ääni ja näytteenottotaajuus 48 kHz; japanilaisessa julkaisussa olisi kuulemma 96 kHz (ja 24-bit?). Voiko tuollaisen eron kotiteatterissa kuulla, on kuitenkin eri asia.

    4½/5

    Myös Damien Chazellen kolmas pitkä ohjaustyö La La Land on jo saanut palkintoehdokkuuksia (mm. 7 × Golden Globe).

    Jo on erikoista horinaa.

    Espanjan inkvisitioltako olet kasvatusoppisi imenyt?

    Ei Sinuakaan?

    Muutama kuvanäyte pohjoismaisesta blu-raysta (BD-50), jossa on samat lisämateriaalit kuin muuallakin (paitsi Japanissa). Laadussa ei moitittavaa.

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]

    [​IMG]
     
  11. Plisukainen

    Plisukainen Aktiivinen käyttäjä Tukijoukot

    Liittynyt:
    26.01.2005
    Viestejä:
    1 971
    Saadut tykkäykset:
    169
    Elokuva on hyvä mutta ei sillä oikein tekemistä kunnollisen realismin kanssa ole; ja en usko että kyseisen genren ystävät tästä mitenkään nauttisivat. Mutta ohjaus, Simmons, ja oikeastaan kaikki muukin on erittäin hyvin tehty, plussaa lopetuksesta ja hieman tavallisesta poikkeavista juonenkuljetuksista (mm. muijan dumppaus uran tieltä). Leffan huippukohtina pidin Fletcherin tunnepurkausta soittotunnilla ja kuinka siitä edettiin kyseisessä harkassa sekä keskustelua baarissa ja miten sen johdatus päättyi. Soittokohtaukset on tehty riittävän uskottaviksi, vaikka sitä tuskaa voisi muutenkin "esittää" kuin verta lennättämällä rumpujen päälle. Rumpumiehet voi kommentoida sitä, kuinka koville hyppyset joutuvat, mutta minusta tuo näytti yliampuvalta.

    4/5
     
  12. pasala

    pasala Uusi jäsen

    Liittynyt:
    24.05.2005
    Viestejä:
    392
    Saadut tykkäykset:
    5
    Ei tuo nyt välttämättä ole ihmeellistä jos kunnon treenaamisen jälkeen käsissä on hiertymiä ja nahka vähän lähtee, toki saa sitä aika tunteella vetää ja pitkään että noin verille menee. Ei mahdotonta mutta koettelee uskottavuuden rajoja. Leffa kuitenkin 4/5
     
  13. Arttu78

    Arttu78 Käyttäjä Tukijoukot

    Liittynyt:
    13.04.2005
    Viestejä:
    2 452
    Saadut tykkäykset:
    85
    Elokuva oli kokonaisuudessaan erittäin hyvä ja loppu yksi parhaimmista.