Tulihan vahingossa kokeiltua vanha tykkiä ja Hifitason soitinta ja tulos hämmästytti??

Täytyy vaan aina ihmetellä tätä mittareilla sun muilla tehtäviä kalibrointeja...sehän kun on aina se absoluuttinen totuus. Ei ole ikinä sattunut tuleen mieleen että joku voi myös kaivata kuvaan lisää/vähemmän väriä, terävyyttä jne. Nämä ovat makuasioita ja niistä nyt on vaan turha kiistellä.

 

Oikea gamma, väriavaruus ja harmaasävyjen väritasapaino eivät ole makuasioita. Väitteelläsi teit tuskallisen selväksi kaikille, ettet tiedä mistä puhut.

 

Toiseksi, tässä ei edelleenkään ollut kyse siitä, mitä säätöjä pitäisi tehdä ja mitä ei. Kyse oli siitä, että jos kahden BD-soittimen antaman kuvan välillä on eroa, niin toinen tekee jotain väärin eli antaa ulos jotain muuta, kuin muokkaamatonta signaalia.

Onko mielestäsi "1 = 1" jotenkin makuasia?

Säädelkööt kaikki minun puolestani laitteidensa antaman kuvan "makunsa mukaan" ihan niin virheelliseksi, kuin sattuu huvittamaan, kunhan ei väitä, että se kuva on "parempi" ainakaan mistään muusta syystä, kuin niiden säätöjen ja oman maun takia. Jos joku haluaa käyttää värisäätöjään niin, että kuva on 10% liian sininen (tai minä Darbeeta lisäämään kuvaan keinotekoista detaljia), niin siitä vaan.

Mutta jos säädöt on mitään muuta, kuin Rec 709 stantun mukaiset ja muutoinkin kunnossa, niin ne ovat väärät ja kuva on jotain muuta, kuin sen on tarkoitus olla. Sitä ei mikään muuta. Ei vaikka se miten säätöjään hinkkaavan silmää miellyttääkin.

Näissä kahdessa kuvassa toisessa on värisäätö virallisen standardin mukaan oikein ie kuva on mahdollisimman lähellä sitä, mitä lähteelle on tallennettu, ja toisessa värit on sitten näyttölaitteen hee-yoo Captain Jack -standardin mukaan säädetty. Siitä, kumpi sattuu miellyttämään silmää, on turha vääntää, mutta fakta on edelleen se, että toinen on rankasti virheellinen ja toinen ei.
Посмотреть вложение HCFR_RS1_comparison3.jpg

 

No huh huh

 

Jos tällä sivuraiteella haluaa luistella, niin kuvalähdettä masteroitaessa on oletettu, että katsojan näyttö on Rec. 709 standardin mukainen ja kuva on säädetty sen mukaan, miltä se näyttää Rec. 709 -standardin mukaisella näyttölaitteella. Toisin kuin äänipuolella, kattava ja yhdenmukainen standardi on olemassa.

Jos näyttö ei tähän kykene taikka sitä ei standardiin säädetä, kuva ei näy, kuten pitäisi.

Voithan sä laittaa autoon pari tuumakokoa liian pienet renkaat ja perustella sen sillä, että sun makuun ne sopii, mutta väärän kokoiset ne silti on.

 

Ei ole mitään muuta oikeaa tapaa kuin mittalaitteilla kaliboitu tykki ja käsittelemätön kuvasignaali. Kaikki muu on vääräoppista, näin sanoo Plazan Jeesukset!
Haaallelujah!

Eli 99,9% tykin käyttäjistä on "vääräoppisia" ja Mittarimiehet "oikeaoppisia"..

Ei kaikilla ole mahdollisuutta säkkipimeään kotiteatterihuoneeseen, ei kaikilla ole sitä viimeisintä yyberlaitetta jolla rec709 näyttää hyvältä.
Jotkut vaan ei yksinkertaisesti pysty eikä pidä calibroiudusta kuvasta.

Itse henkilökohtaisesti pidän Rec.709 kuvasta kun on säkkipimeä huone.
Kuitenkin 99% ajasta en pääse katsomaan täysin säkkipimeässä, ja joutuu hiukan pistään "säätöjä" olosuhteiden ansiosta.

Katsojia on moneen lähtöön, on kavereita joilla on ns. vihersokeus ja joillakin on muuten vaan maku katsella lämmintä kuvaa ja toinen tykkää kylmästä.., joku tykkää katsella ns. digitaalisempaa & aavistuksen yliterävää kuvaa, kun taas joku tykkää katsella "CRT -kalibroituneilla silmillä" filmimäistä pehmeää kuvaa jota taas ei joku pysty katsoa ollenkaan..

Asiassa on monta muuttuvaa tekijää ja katsojaa mielipiteineen ja olosuhteita ja laitteita ja screenejä jne...

Niin ja iso kiitos osoituksesta ettei täällä pysty rakentavasti käydä keskustelua ilman Ylijumalien *ittuilua.., tää on niin hieno Foorumi.

Tänne on uusien niin kiva tulla..

 

En tiedä, miksi haluat tarkoituksella ymmärtää väärin. Ja nyt vielä vetää tämän off-topikin tähän.

Sotket nyt tarkoituksella "oikean tavan" ja "oikean" keskenään. Sen enempää minä, kuin pteittinen, ei kieltänyt ketään säätämästä näyttölaitteensa kuvaa mieleisekseen. Aika isoa osaa markkinoilla olevista tykeistä ei edes pysty säätämään niin hyvin, että voitaisiin puhua standardin mukaisesta kuvasta.

Se ei muuta sitä tosiasiaa, että on olemassa oikea standardin mukainen ja sitten on siitä poikkeavia. Saa niistä poikkeavista tykätä, mutta ei se tarkoita, että "makuasiat" ja "oikea" eivät ole millään lailla toisistaan riippuvia. Kyse on kuitenkin toistosta ja kuvan kanssa on luojan kiitos olemassa standardi, toisin kuin äänentoistosta.

Sinun avauksessasi oli kuitenkin kyse siitä, että saako "hifitason" BD-soittimella parempaa kuvaa. Tällä ei ole mitään tekemistä kalibroidun taikka kalibroimattoman taikka maun mukaan säädetyn kuvan kanssa. Ei niin maan mitään.

Vastaus on edelleen, että jos kaksi BD-soitinta toimii kuten pitää eli antaa signaalin sellaisenaan näyttölaitteelle, niin mitään eroa ei ole 1080/24p blu-raylla. Viidenkymmenen euron soitin antaa ihan samaa kuvaa, kuin (multakin hyllystä löytyä) tonnin Oppo.

Sinä kuvailit väritoiston ja kontrastin muuttuneen. Jommassa kummassa soittimessa on täysin välttämättä jokin asetus toisin taikka kontrastin säätö päällä, jos havainto pitää paikkansa. Ihan aina näitä ei edes saa kokonaan pois päältä, vaikka miten olisi kaikki ruuvit nollassa.

Minä heitin tuon mittarin kehiin ihan vaan siksi, että jos kerran ero oli vallan silmin havaittava, niin esimerkiksi yli 20x tarkemmin värivirheet havainnoivalla mittarilla tuon varmaan voisi todeta hyvinkin nopeasti ja luotettavasti. Ja sen jälkeen lisätä jomman kumman soittimen "ei käyttöön" -listalle. Ainoa, joka on väittänyt, että laitteet pitäisi taikka olisi jotenkin pakollista kalibroida standardiin on... sinä itse.

 

Hyvä Captain Slow, lähestyt tätä "ongelmaa" nyt jostain syystä ihan nurinkurisesti. Sinulla on täysi oikeus katsoa kalibroimatonta ja väärillä säädöillä olevaa kuvaa ja nauttia siitä, ja olla myös välittämättä mitä muut täällä foorumilla olevat ovat asiasta mieltä. Niin minäkin teen. Mitä hittoa se muille kuuluu jos mulla kuva vähän punertaa.

Mutta kaikki asiat eivät ole mielipideasioita, toiset vaan ovat faktoja ja jos alan väittämään muille että mun punertava kuva on "parempi" kuin standardin mukainen niin olen vaan väärässä, simple as that. Mutta mitä sitten.

 

Onneksi reaktiosi ei ole millään tasolla ylilyönti.

Luetun ymmärtäminen, sanooko mitään? "Oikea gamma, väriavaruus ja harmaasävyjen tasapaino" viittaa standardiin, joka ei ole kokoelma fiilispohjaisia makuasioita. Standardi on olemassa, jotta katsoja näkisi kuvan sellaisena kuin sen tekijä on halunnut sen nähtävän. Makuasioille ei ole tuossakaan tilaa.

Se on sitten ihan eri juttu, jos näytön kyvyt eivät riitä, tai katsoja vaan tietämättömyyttään katselee muunlaista kuvaa. Harmillinen juttu, mutta minkäs teet.

Mutta se, että tietoisesti ruuvataan kuva pieleen... se ei ole makuasia, se on valinta. Ja kun hönttiä valintaansa sitten tulee foorumeille julistamaan, saattaa saada palautetta. Mikä on ihan normaalia, eikä siitä kannata vetää sukkahousuja umpisolmuun. Elääkin pidempään, kun stressi ei syö vuosia.

Mutta nyt pitää mennä täyttämään karahveja kraanavedellä; illalla on viinikestit.

 

Ketjun alkuperäiseen aiheeseen liittyen: PS3 ja PS4 ovat oikeastaan softapohjaisia soittimia siinä missä tavalliset pöytäsoittimet ovat hardispohjaisia. Jälkimmäisissä on valikoima lutikoita, jotka on alusta pitäen suunniteltu kyseiseen hommaan (ja vain siihen), ja niiden antama kuva on identtistä, kun asetukset ovat identtiset, eikä päällä ole mitään "kuvanparannus"ominaisuuksia.

Pelikonsot puolestaan ovat kuin PC, jossa on ajettavan ohjelman mukaan kykyarsenaaliaan muuttava keskusprosessori. Konsojen antama kuva on kiinni prosessorin ajamasta softasta, jota voidaan kehittää ja päivittää - ja myös huonontaa, kuten on nähty.

Tältä pohjalta en laittaisi pöytäsoitinta ja pelikonsoa samalle viivalle kuvanlaatuvertailussa.

 

Tällänen ammattikuvaaja on hieman eri mieltä:
http://www.kenrockwell.com/nikon/d300/picture-control.htm

Sehän hifismissä on aina ollut pointtina, että muokataan ääni/kuvamaailma itseään miellyttävään suuntaan (ei välttämättä mittareita miellyttävään suuntaan). Vähän kuin säädät kamerasi hieman eloisemmiksi ja kirkkaammiksi. Vähän sama kuin studioilla kompressoidaan audiot kuulostamaan kovemmalta samalla volume-levelillä, jne. How about HDR? Haluatko jäljitellä todellisuutta vai muokata todellisuutta? Mitä tarkoittaa remasterointi, oliko alkuperäinen paskaa? Vai, niin kuin moni väittää, se paremmin tehty ja mitattu remasterointi on itseasiassa paskaa, halpaa bulkkia.

Sen ymmärrän, että jokuhan on voinut jo tehdä näin alunperinkin ja siksi kotilaitteistossa on keskimäärin hyvä olla kalibroidut asetukset. Toisaalta jos aina kaipaa vähän lisää sitä väriä tai kontrastia tai bassoa tms., niin siitä vaan säätämään.

 

Tuossa on kyllä kyse aivan eri asiasta.

Äänipuolella ymmärrän kommenttisi, kuvapuolella en alkuunkaan.

 

Kannattaa muistaa, että standardit on tehty monesti "least-common-denominator" hengessä. Ts. sRGB (jolle Rec. 709 on sukua) on selvästi suppeampi väriavaruudeltaan kuin esim. AdobeRGB. Ts. jos alkuperäinen tekijä on halunnut kuvata AdobeRGB:llä ja se lopulta muutetaan sRGB:ksi jakeluun, niin todennäköisesti tavara on myös muuttunut huonompaan suuntaan matkalla eikä ole enää se, millä alkuperäinen tekijä materiaalinsa näki / käsitteli (tosin harvalla on niin hyvät laitteet, että siihen pääsisikään). Ja toisena pointtina se, että en usko, että läheskään kaikkea tv:stä tai jopa elokuviin päätyneistä tehdään kunnolla vaan joskus jopa täysin päin persettä.

 

Samoin elokuvat kuvataan kameroilla, jotka taltioivat Rec.709:ää huomattavasti laajemman väriavaruuden sekä kotivideoformaatteja laajemman väripaletin. Toisaalta taas elokuvista tehdään värimäärittelyssä ainakin kaksi, joskus kolmekin erilaista versiota: yksi teatterin DCI-speksiin, toinen Rec.709:ään ja jossain tapauksissa kolmas DVD:n Rec.601:tä varten. Ohjaaja ja/tai kuvaaja ovat (yleensä) läsnä värimäärittelyssä ja hyväksyvät lopputulokset, joten voidaan sanoa että jokainen versio on sellainen kuin tekijät halusivat. Esimerkiksi He ovat paenneet -leffasta tehtiin omat versiot DVD:tä ja Blu-rayta varten.

Varmasti, ja silloin tekijöiden pitää etsiä syypäätä peilistä. Tuo ei kuitenkaan muuta miksikään standardien merkitystä.

 

Tuo ei ole koskaan ollut se "pointti" kuvamaailmassa. Jälkimuokkausta standardista yli tehdään erittäin vähän edelleenkään. Yleisin todennäköisesti liikkeenpehmennys. Tämän kaikki myöntävät muokkaukseksi, eikä kukaan järjissään oleva väitä, että kuva on parempi, koska liiketoiston parannus. Kyllä se ihan erikseen mainitaan, että liiketoiston parannus on hyvä (tai huono) ja saako sen pois päältä.

Äänipuolella tätä subjektiivista miellyttävyyttä on haettu pieni ikä, koska mitään "oikeaa" äänentoistoa ei vieläkään ole. Hitto eihän ne ole edes saaneet stantuttua sitä, että mikä on oikea voimakkuus. Kotona volumeputikkaa ruuvatessa et mitenkään voi tietää, miten kovaa musiikin tekijä tarkoitti sen kuunneltavaksi. Leffapuolella sentään on referenssivolumet ja ne on jossain määrin mahdollista toteuttaa myös kotona.

Kuvapuolella on tietyt mittarit sille, että vastaako näyttölaitteen kuva sitä, mitä levylle on tallennettu vai ei. Näin kuvaa on helppo verrata referenssiin. Äänipuolelta vastaava vertailukohta puuttuu ja tulee aina puuttumaan, koska yhteismitallistettavaa on mahdoton joukko seikkoja, eikä kuunteluhuonetta saada koskaan standardisoitua kuitenkaan.

Ei liity tähän mitenkään. Nyt puhut kuvan ottamisesta, alkuperäisen teoksen "luomisesta". Ei kukaan tavoittele sitä, että näyttölaitteen kuva vastaisi todellisuutta siinä merkitysessä, kuin ikkunasta näkyy, vaan sitä, että näyttölaitteen kuva vastaisi sitä, mitä levylle on tallennettu. En minä ole kieltämässä elokuvan tekijää käyttämästä valaistusta, suodattimia, filmimateriaalia ja kaikkia mahdollisia jälkikorjauksia elokuvan teossa.

Taas sama ajatusvirhe. Kompressointi on tehty ennen tallenteen antamista minulle toistettavaksi. Tehkööt studiossa mitä lystäävät. Niin minäkin teen kotona. Laitan vaikka vanhasta Yamahasta "Hall In Vienna" -DSP-tilan päälle.

Mutta en todellakaan ala tuon DSP-tilan perusteella väittämään, että Yammu kuulostaa paremmalta, kuin joku toinen vahvistin taikka väittämään, että se on mitään muuta, kuin "väärää" ääntä. Vaikka omia korvia miellyttäisikin.

Kts. yllä olevat. En jaksa enää toistaa. Kaikissa sinun esimerkeissäsi muokkauksen tekee alkuperäisen teoksen/tallenteen tekijä, ei toistolaite.


[todellisuus tai muu tallennettava asia] --> [tallentava taho, teoksen luominen, muokkaukset] --> [loppukäyttö, toisto]

Juuri nimenomaan näin. Mutta elä tule sitten väittämään, että siinä näytössä on parempi kontrasti kuin jossain toisessa (jos se "parannus" on yksin siitä contrast +10 -asetuksesta) tai että Metallican Death Magneticissa on hyvä ja tukeva bassosoundi (kun tämä johtuu siitä, että Ultra Uber Earthquake Bass Mode on päällä ja subbarit +15db lämpimällä).

Voidaanhan tämä nähdä toisinkin päin. Miksi musiikkia masteroida lain, kun kaikki voivat equttaa sen itse taikka ostaa omaan makuun sopivat laitteet? Miksi käyttää käsittämätön rahamäärä kuvamateriaalin tuottamiseen ja jälkikäsittelyyn, kun kotikäyttäjä voi säädellä värit, kirkkaudet, kontrastit ja muut oman maun mukaan.

Ongelma lienee ilmiselvä... Ja ratkaisu samoin.

 

Hifismissä ei ole koskaan ollut pointtina muokata äänimaailmaa itseään miellyttävään suuntaan. Paitsi jos itseään sattuu miellyttävän se suunta jossa toistetaan tallennettu materiaali mahdollisimman muokkaamattomana ja alkuperäisen kaltaisena.

 

Onpahan taas väännöt.

Onkos pojilla antaa jotain todisteita että nuo videoprosessorit tekevät 100% identtistä kuvaa? Omassa soittimessa näkyy olevan joku marvel QDEO, ei hajuakaan mikä tuossa on erityistä, mutta eikö tuo prosessori tee kohinanpoistoa, terävöitystä jne.

Olinpa näkevinäni parannusta kun soittimen päivitin. Olisi voinut kuvata saman leffan pätkän videolle ja laittaa kuvat vierekkäin. Tuostahan tuota kuvanlaatua olisi voinut arvioida.

 

Ei ole kaleidos.. eikun oskilloskooppikuvia, mutta Sigma Designs -lutikkavalmistajan pääjehu myönsi jollain jenkkifoorumilla (AVS tai Blu-ray, jos en väärin muista), että SoC-piirit pukkaavat ruutupuskurimuistiin identtistä kuvaa. Se mitä kuvadatalle tehdään tuon jälkeen on sitten jälkiprosessointia, jossa niitä kuvanlaadun eroja syntyy jos on syntyäkseen.

Jep, QDEO ei ole SoC, vaan tuohon jälkiprosessointiin erikoistunut lutikka. Tai no, tarkemmin sanoen, Qdeo on liuta prosessointialgoritmejä.

 

No niin.., jotain tämän tapaista minä tarkoitin.
Vuosikausia katsellu leffoja harvase ilta ja tykit vaihtunu samaan tahtiin ku naapurin juniorin Tuninkiturbohärvelit ja silmä vaan sanoi uuden laitteen antaneen kuvalle jotain hyvää jonka havaitsi heti!

Olenpa nähnyt pihin kaverini Gigantista rahdatun 79€ Philipsin kuvan ammuttavan 4000 Pansusta pihalle ja kovin oli kuvanlaatu "jotenkin häiritsevän" huonon oloinen..
Kotona sitten vertaillu omaa kuvaa esim PS4:n kanssa ja esim tuon Sanyon kanssa, niin totesi vain että kamulla "markan blu ray rammari"..

Tätä asiaa yritin nostaa pöydälle..
Pyydän hattu (peruukki) kourassa anteeksi huonosti ulostuomaani asiaa. Koetan oppia ymmärtämään luettua ja kohentaa ulosantiani..

Tosiaan Diggaan kalibroidun tykin kuvaa säkkipimeässä ja en ole muokattua kuvaa vastaan, olen enemmänkin tyytyväinen kun laite poistaa kaikenmaailman kohinat ja saa kuvan näyttämään yyberhienolta..

Mutta nyt lopettelen jotten kirjoita jotain mistä joku voi vetää meloonin nenään..

 

Eihän se suinkaan mahdotonta ole, ja jostain se johtuu, todennäköisimmin soittimen tekemästä jälkiprosessoinnista.