Walter Salles aikoo filmata Jack Kerouacin beat-klassikon Matkalla (On the Road). Ýhtymäkohtia Moottoripyöräpäiväkirjaan on helppo löytää, mutta mikäs siinä kun sekin oli niin mainio elokuva. Käsikirjoituksen tekee päiväkirjojenkin vastaavan kynäillyt Jose Rivera.
Tää on ainakin minulle hyvä uutinen siinä mielessä, että kyseistä kirjaa on paljon quotattu mm. 60-luvun rockbiisien lyriikoissa. Jospa valkokankaalta (tai DVD:ltä) olisi viimeinkin mahdollisuus tutustua beat-kirjallisuuden kulmakiveen. Ikinä en ole jaksanut lukea kirjaa 150 sivua enempää, vaikka pari kertaa olen yrittänyt. Jotenkin kuivakkaa on tekstinä. Toivottavasti elokuvasta tulee mielenkiintoisempi.
Jack Kerouackin Matkalla on beat-kirjallisuuden kulmakiviä, kulttiteos 1950-luvun keskiluokkaista Amerikkaa pakenevista kaveruksista. Dean (Garrett Hedlund) ja Sal (Sam Riley) ovat boheemeja; hipstereitä, bepopiin hartaudella suhtautuvia, edellisten sukupolvien luomat konventiot kyseenalaistavia nuoria. Kaverukset lähtevät kolme vuotta kestävälle matkalle halki suurta murroskautta elävän Amerikan. Maisemat vaihtuvat, henkilöt muuttuvat, pysyvää on vapaus, runous, huumeet – ja vapaa rakkaus. Elokuvan on ohjannut Walter Salles (Moottoripyöräpäiväkirja). Perustuu Jack Kerouackin klassikkoteokseen Matkalla. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria: selattava | klikattava Ensi-ilta Suomessa 27.07.2012
Joskus tuli yritettyä kirjaa lukea, joka oli se uusi versio eli "alkuperäinen" suomennettu versio. Tässä versiossa ei ole kappalejakoja ja siten teksi vyöryy lukijan silmille. Eipä sitä tuommoista tekstiä kovin kauaa jaksanut lukea, vaan kirja jäi hyllyyn. Nyt olikin hyvä hetki tutkailla kirjailijan ajatuksia elokuvan muodossa...tosin hieman etäiseksi leffa jätti. Hahmot tekevät kaikenlaista, mutta silti he jäävät ohuiksi. Sitä ajellaan autolla paikasta toiseen, juodaan viinaa, käytetään huumeita, naidaan ja välillä ihmetellään, että onpas kumma kun kroppa tekee tenät. Kuitenkin suomalaisista elokuvista poiketen tässä on mukavalla tavalla realistinen kuva elämästä ja sen sellaisesta, ja toisaalta mukavan kevytkenkäinen kuva elämästä ja sen sellaisesta, ettei raina tunnu liian vakavalta ollakseen liian realistisen. Twilightpimu ei jotenkin sovi tähän, tosin kyllähän hänen tissejään katselee ja pärstäkin on ihan ok. Miehet tekevät hyvää näyttelijätyötä kiinteine pakaroineen. Kuitenkin maisemat ja vanhat autot ovat tämän leffan parasta antia. Ehkä tästä muutaman ajatuksen elämästäkin voi saada irti.
Paljonkin nakuilua tässä? (olisi plussaa tietenkin) Kirsten D:n takia alkoi kiinnostaa tämä elokuva, josta en tätä ennen tiennytkään mitään. Täytyy pistää korvan taakse.
Aika paljon vietetään aikaa makuukammarin puolella. Välillä ähistään seinän takana, mutta aika paljon näytetäänkin.
Vähän ylipitkältä tuntui, varsinkin kun tarina ei tuntunut oikein edistyvän vaan hyvin samoilla linjoilla pyörittiin koko ajan. Toki tapahtumatpaikat vaihtuivat kun ns tie-elokuvasta on kyse ja vaihtelevia maisemiakin kuvattiin sen verran että tunne matkanteosta välittyi katsomoonkin. Muutenkin kuvaus oli hoidettu laadukkaasti ja välillä jopa taiteellisesti, varsinkin nakuilukohtaukset eli mitään hc-pornoa ei kannata odottaa vaikka seksiä käsitelläänkin paljon. Kiinnostuneille tiedoksi että Dunst piti vaatteet enimmäkseen päällään mutta Stewart esiintyi paljon yläosattomana. Naiskauneus leffassa ei kuitenkaan rajoittunut näihin kahteen, ja esim Amy Adamsilla on mielenkiintoinen pikkurooli... Sivuosanäyttelijät olivat muutenkin aika tasokkaita verrattuna vähän pökkelön tuntuiseen miespääosan esittäjään, mm Steve Buscemi on hyvässä vedossa. D) 3/5 Tätä leffaa katsoessa muuten tuli mieleen että onkohan tällä sekä myös Welcome To The Rileysilla (jossa K-Stew esittää teiniprostituoitua) jotain yhteyttä K-Stew:n tuoreeseen seksiskandaaliin... olisko ns metodinäytteleminen karannut näyttelijättärellä lapasesta...
Tavallaan elokuva kyllä tarjoili kiinnostavaa ajankuvaa ja beat-sukupolven syntytuskia, mutta hieman haahuilevaksihan kokonaisuus jäi. Hyviä näyttelijäsuorituksia kyllä, esim. Viggo Mortensen "Burroughsina".
Elokuva oli pitkä kuin nälkävuosi, eikä sitä pelasta muutamat paljaat tissit tai Viggo Mortensenin kieltämättä hyvä roolityö sivuhahmona. Yhtä tylsä ja pitkäveteinen kuin kirja. Minä en tälle lämmennyt. 1/5.